En tiedä, alkaako kesähelle uuvuttaa vai lähestyvät lomapäivät siintää mielessä, mutta tänään jotenkin mielen syövereissä on pyörinyt sotilasstragiset kysymykset....
Sota olisi kaikkinensa todellinen katastrofi Suomelle ja kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys. Päivän pohdinnat ovat johtaneet seuraaviin kolmeen näkökulmaan:
- Mahdollinen sota tulisi kaikin puolin pyrkiä välttämään. Tässä voi esimerkiksi auttaa ilmoitus Venäjälle, että Suomi pitää kaikissa oloissa alueensa omassa hallussaan. Emme salli muiden maiden joukkoja pysyvästi maassa SILLÄ EDELLYTYKSELLÄ, ETTÄ VENÄJÄ EI KOHDISTA PAINOSTUSTOIMIA SUOMEA VASTAAN. Jos/kun sotilaallinen painostus kuitenkin alkaa, siinä vaiheessa mitataan kunkin osapuolen pallien teräspitoisuus! MISSÄÄN OLOSUHTEISSA VENÄLÄISTEN PAINOSTUKSEEN EI SAA MYÖNTYÄ. Vaatimuksille ei tule loppua kuitenkaan. Parempi vaihtoehto on silloin nostaa riittävästi ja selkeästi valmiutta sekä ilmoittaa, että painostuksen laajentuessa Suomi avaa rajat länsimaisille yhteistyökumppaneille.
- Jos sota kuitenkin alkaa, venäläisiä vastaan tulee iskeä kaikin mahdollisin voimin ja keinoin heti sodan alusta lähtien!
- Sotatoimet pitää siirtää niin pitkälle naapurin puolelle, kuin suinkin mahdollista. Mitään armoa emme kuitenkaan saa sotatilassa, joten parempi laittaa vastaan niin, että se tuntuu!
Summa summarum, strategia on hyvin läheistä sukua Israelille!