fulcrum
Greatest Leader
Noh, joka tapauksessa "Molotov-linja" oli kesällä 1941 vielä aivan vaiheessa eikä olisi voinut sellaisena toimia.
Luin tuon Soloninin 'Final diagnosis' -artikkelin. Hänen perusteesinsä tuntuu olevan sama kuin Suvorovilla (Rezun): Puna-armeija kärsi hirvittäviä tappioita koska se valmistautui hyökkäykseen, ei puolustukseen. Hän välttää monia Suvorovin sudenkuoppia, mm. huomauttaen ettei offensiivisen suunnitelman olemassaolo sinänsä todista mistään todellisesta hyökkäysaikeesta. Artikkelissa on epäilemättä paljon faktaa vaikka iso osa siitä tuntuu perusteesin suhteen aivan epäolennaisilta. Joitain selkeitä virheitäkin on "...saksalaisilla ei ollut mitään samanlaista kuin 85mm ilmatorjuntatykki...". Paljon rivejä käytetään NL:n aikaisen propagandan diskreditointiin joka ei nykylukijalle ole enää relevantti aihe.
Mutta mitään todisteita Solonin ei väitteelleen varsinaisesti esitä vaan pyörittelee samanlaisia 'viitteitä' ja aihetodisteita kuin Suvorovkin, tosin realistisempaan katsantokantaan nojaten. Perusongelma on ettei mielestäni ole mitään sellaista mikä tarvitsi selitystä joksi kelpaisi vaikka Stalinin hyökkäysaikeet kesällä 1941. Suvorovin 'tietokonepelimäinen' näkemys sodasta on jotain siihen tyyliin kuin "Aion hyökätä joten laitan joukkoni hyökkäysmoodiin jossa niiden hyökkäystaso on 120% mutta puolustustaso vain 50%. Oi voi, vihollinen hyökkäsikin ensin ja nyt helposti tuhoaa 50% teholla puolustavat joukkoni...".
Tämäntyyppisessä argumentoinnissa ei ole mitään järkeä. Hyökkäykseen valmistautuminen tehdään nostamalla joukon taisteluvalmiutta. Jos NL olisi oikeasti valmistautunut hyökkäykseen juuri kun Saksa hyökkäsi kesäkuussa 1941, niin sen olisi pitänyt pystyä taistelemaan paremmin, ei huonommin. Nomonhanissa pari vuotta aiemmin molemmat valmistautuivat taisteluun, mutta japanilaiset ehtivät hyökätä ensin. Varmaan jyräsivät neukut ja ajelivat vilauksessa puoliväliin Baikal-järvelle asti? No eivät vaan saivat pataansa.
Japanilaisista puheenollen, heidän offensiivinsa Tyynenmeren sodassa oli aluksi satumaisen menestyksekäs. Epäsuhta tappioiden välillä ensimmäiset kuusi kuukautta oli aivan tolkuton: he upottivat kasapäin taistelulaivoja, risteilijöitä, hävittäjiä, sukellusveneitä ja vaikka mitä, ja menettivät itse vain muutaman hävittäjäaluksen. Tarvitseeko tätä selittää salaliitolla? Joidenkin mielestä tarvitsee ja Pearl Harboria ja koko sotaa selittämään on kehitetty ihan samanlaisia salaliittoteorioita kuin mitä Solonin kuvailee. Paralleeli on hämmästyttävä.
Totuus on että saksalaiset olivat pirun hyviä. Jugoslavian - maa jolla oli 400 000 miestä aseissa - lyöminen maksoi heille noin 150 kaatunutta. No okei, jugot oli housut kintuissa mutta sitten saksalaiset siirtyivät Kreikkaan joka oli jo sodassa, armeija taisteluvalmis, hyvä moraali, hyvissä puolustusasemissa ja maassa tukena tuhansittain brittisotilaita. Maan valtaus maksoi saksalaisille alle 1000 kaatunutta. Saksalaisten voittojen jälkeen heidän menestyksensä NL:ää vastaan kesällä 1941 ei näytä mitenkään poikkeukselliselta eikä edellytä mystisiä lisäselityksiä.
Solonin arvelee että toukokuun 1941 kokouksissa neuvostojohto teki päätöksen Saksaa vastaan hyökkäämisestä. Aikataulu tuntuu järjettömältä. Hitler oli tehnyt päätöksen Barbarossasta edelliskesänä ja offensiivia oli valmisteltu siitä asti. Saksalaiset olivat suunnitelleet myös Ranskan valtausta vuosia, ja lopullista Mansteinin suunnitelmaakin monta kuukautta. Liittoutuneet suunnitelivat samalla tavoin Overlordia vuosia. Suvorovin fantasioissa nämä eivät ole mitään ongelmia koska hänen maailmassaan Neuvostoliitto valmistaa 100 000 Su-2:sta muutamassa viikossa joita ohjaamaan laitetaan Komsomolista nykäistyt purjekonelentäjät ja pyörillä ajelevat BT-sarjan panssarit huristelevat Berliiniin hyviä teitä pitkin tuossa tuokiossa. Soloninin pitäisi kuitenkin pystyä parempaan mutta fantasia-argumenttien poistamisen jälkeen ei jäljelle jää kovin paljon.
Mielestäni Solonin ei myöskään arvioi Stalinin persoonaa kovin hyvin. Stalin oli varovainen ja vainoharhainenkin mies ja NL:ssä oli suorastaan institutionaalinen pelko siitä että fasistit ja imperialistit lyövät hynttyyt yhteen ja tulevat nitistämään neukkulan. Laveat ja uhkarohkeat maailmanvalloitussuunnitelmat sopivat tähän kuvaan hyvin huonosti. Stalinin politiikka oli 'sosialismi yhdessä maassa'. Stalin ei myöskään vaikuta olleet erikoisen sokea puna-armeijan heikkouksille. Talvisodan jälkeen Stalin ja NL:n ylin sotilasjohto kävivät heikkouksia läpi melko objektiivisesti. Stavka kävi ennen Barbarossaa läpi pari sotapeliä joissa ensimmäisessä päädyttiin pattitilanteeseen ja toisessa Zhukovin johdolla Puna-armeija pääsi osittain voitolle. Stalin suhtautui tähän tulokseen epäilevästi ja piti pelin olettamuksia epärealistisen hyvinä NL:n kannalta.
