Miksi Operaatio Barbarossan oli pakko epäonnistua

[fulcrum]

Stalin olisi epäilemättä mielellään nähnyt punalipun Berliinin yllä (niinkuin lopulta näkikin) mutta ei hänellä 1941 ollut hyökkäysaikeita. Puna-armeija oli sellaiseen aivan valmistautumaton, organisaatiomuutokset olivat kesken, kalustoa vaivasi massavanhentuminen jne. Siksi hän ei halunnut uskoa aluksi saksalaisten hyökkäykseen, vaan toivoi sen olevan vain provokaatiota jolla saksalaiset yrittäisivät saada NL:n tekemään jotain joka antaisi heille tekosyyn hyökätä. Saksa ei kuitenkaan tarvinnut sellaista tekosyytä. Jotain kassakaappisuunnitelmia on varmasti ollut mutta sehän ei mitään aikeista kerro. Pentagonillakin oli suunnitelma sotaa Britanniaa vastaan.
Sitä ei sitten kukaan osaa sanoa mitä 1942 olisi tapahtunut.

 

[Heikki]

Stalin olisi ehkä halunnut hyökätä Saksaan kesällä -41, mutta Puna-armeija ei ollut siinä kuosissa mobilisaation, varustuksen, koulutuksen tai huollon osalta että se olisi ollut realistinen vaihtoehto.

Sillä ei nyt Neuvostoliitossa ollut niin väliä, oliko joku vaihtoehto realistinen. Sillä oli väliä, uskoiko Stalin, että vaihtoehto oli realistinen, ja numeroita tuijottaen hänellä oli hyvät syyt uskoa.

Soloninin mukaan NL:n historioitsijat eivät jostakin syystä olleet kovinkaan innokkaita toteamaan alkusodan tappioiden syyksi sitä, ettei neuvostosotilas ollut halukas taistelemaan järjestelmän puolesta, joten katastrofille piti keksiä muita syitä, ja näitä selityksiä toistetaan nyt teoksesta toiseen. S:n mukaan kommentteja:

Mobilisaatio:
Niin valmis kuin vain jotenkin voi kuvitella salassa pysyvän. http://www.solonin.org/en/book_june22:

In fact, the "1941 – lessons and conclusions" most official collective monograph of General Staff tells us about the following level of staffing in rifle divisions of frontier military districts: "21 divisions – up to 14 thousand men, 72 divisions – up to 12 thousand men, 6 rifle divisions – up to 11 thousand men." (3, page 82).

Let us get back to the book by Vladimirsky:

"... Mobilization sequence provided in the mobilization plans of the units was generally the following: Each unit was divided into two mobilization echelons. The forward echelon included 80-85 percent of the unit's regular staff… The due time for the forward echelon to march-off for the mission was 6 hours.

The rear mobilization echelon of the unit included 15-20 percent of the regular staff, complemented with all the designated personnel arriving on mobilization. The due time for the rear echelon… was set to: for the units allocated at the frontier, together with air defense and air forces – not later than the first mobilization day, for the rest of units – in 24 hours..."

Varustus:

Lentokoneissa Saksalla oli kyllä laatuetu, mutta jopa vanha I-16 oli vielä ihan pätevä vehje suorituskyvyltään, ja NL:llä oli lentokoneita _paljon_.

Tankeissa NL:n kaluston laatu- ja määräylivoima oli suorastaan murskaava. Jopa yksittäinen KV-1 tai T-34 oli paha pala eivätkä vanhemmatkaan tankit olleet huonoja saksalaisiin verrattuina.

Should one understand everything said so far in the sense that small tank with anti-bullet armor was transformed in the beginning of 1940s into an easy prey for antitank artillery, into almost useless but costly toy? This absurd assumption under resolute pen of Soviet “historians” turned into gospel truth. However, just in one case, with regard to Soviet T-26 and BT (“hopelessly obsolete", “cardboard”, "burnt like candles", "good only to shoot the birds”). It’s strange but nobody wrote anything like this about enemy’s tanks, as well as nobody saw anything surprising in that light German tanks with anti-bullet armor and low-power armament reached Moscow, Tikhvin and Rostov. And it’s truly not surprising at all. Tank – this is just a tool and the result of its use depends foremost on the tactics of its use, or to be more precise - on correspondence of such tactics to armament properties (technical characteristics).

Radioita oli tosin vain noin joka 3. tankissa, mutta vaikka vain radiolliset tankit olisi laskettu, saksalaiset olisivat silti olleet pahasti alakynnessä - numeroihin tuijottaen.

Kaiken kaikkiaan yksiköillä oli runsaasti radioita. (Sodan alkaessa niitä ei _käytetty_, mutta niitä oli.)


Koulutus:
Tämä pitää ehdottomasti paikkansa. Mutta Stalin todennäköisesti uskoi toisin, ja jos Stalin oli eri mieltä todellisuuden kanssa, todellisuus oli se joka oli väärässä.


Huolto:
Eikö NL:llä ollut aivan järkyttävän suuret varastot rajan vieressä? Tästä en pikaisesti löytänyt muuta kommenttia kuin sen, että saksalaiset saivat kolmasosan jonakin aikavälinä (sori! ) käyttämästään polttoaineesta neuvostovarikoilta.
Muoks: löytyipäs. http://www.solonin.org/en/book_june22/12

Moreover, the territory of the "Belostock flange" was simply jam-packed with fuel and ammunition depots. By the start of warfare the Western Special military district had huge supplies of fuel concentrated in it: 264 thousand tons (68, p.351). There were 12 (twelve) permanent fuel depots right in the "wandering" area of the 6th Mechcorps. Namely: 920 and 1040 (Belostock), 925 and 1038 (Belsk), 923 and 1019 (Monki), 919 and 1020 (Grodno), 929 and 1033 (Mosty), 922 and 1044 (Volkovysk). The distance between any two of these depots did not exceed 60-80 km (up to two hours on a bumpy dirt road). The 6th Mechcorps had 220 tank-cars (based on a triaxial all-wheel drive ZIS-6 truck gear) capable of fuel transportation (capacity of one such tank-car is 3200 litres).
(- - -)
F. Galder, chief of the Wehrmacht General Headquartes, reported on July 1 that "about one third of the total fuel consumption was covered with captured supplies". In absolute terms it means that the Germans got 2900 tons of fuel on an average day from Soviet depots which theoretically were not known to them and theoretically had been "destroyed on retreat".

 

[Creidiki]

Neukkujen miesnumerot on isoja, mutta mutta:

Tykistö, erityisesti raskas tykistö oli n 50% kirjavahuudessa, siltä puuttui ammuksia ja erityisesti vetolaitteita ja kuorma-autoja. Neukkujen mobilisaatiosuunnitelmiin kuului maataloustraktoreiden pakko-otto tykistön vetureiksi. Eli jos tykkejä sattui olemaan, niihin ei ollut ammuksia eivätkä ne kyenneet liikkumaan.

KV-1 ja T-34 olivat vuonna -41 kovin vähälukuisia, moottoroidut yksiköt kärsivät samasta kuljetuskaluston pulasta kuin tykistökin, seurauksena tankit hyökkäsivät ilman tykistön ja jalkaväen tukea ja saivat turpiinsa, pääosan tappioista puna-armeijan tankeille aiheutti jalkaväki, ei panssarit.

Sitten kun Lend Leasen Studebakerit alkoivat saapua itärintamalle, pääsi puna-armeija pyörille ja kyyti alkoi olla kylmää saksalaisille.

Eli kaiken kaikkiaan NL valmistautui välin selvittelyyn Saksan kanssa, varustautui ja uudelleenorganisoi armeijaansa kovaa vauhtia mutta ajatus että se olisi tapahtunut vuonna -41 on höpöhöpöä.

 

[Heikki]

Tykistö, erityisesti raskas tykistö oli n 50% kirjavahuudessa, siltä puuttui ammuksia ja erityisesti vetolaitteita ja kuorma-autoja. Neukkujen mobilisaatiosuunnitelmiin kuului maataloustraktoreiden pakko-otto tykistön vetureiksi. Eli jos tykkejä sattui olemaan, niihin ei ollut ammuksia eivätkä ne kyenneet liikkumaan.

Tämä on yksi niistä asioista, joita artikkelissa käsitellään. Copy-pastaten sivulta http://www.solonin.org/en/book_june22:

The units already had main kinds of rifle and artillery arms (see above). The lack of 50% of organic means of transport mentioned by Vladimirsky was not a threat, either. The truth is that the "staff numbers" specified in Stalin's preparation plans for the Great War were huge. So, a howitzer regiment (36 howitzers) of a Red Army rifle regiment was to have 73 tractors, 90 trucks and 3 passenger cars according to the troop list of April, 1941. The fact that the number of tractors exceeds the number of guns does not prove the excessive weight of artillery systems. A 122-mm howitzer weighed about 2.5 tons, a 152-mm howitzer – 4.2 tons, and any of them could easily be towed by a single tractor.

Division howitzers were to be towed with tractors produced by the Stalingrad and Chelyabinsk factories (STZ-3, STZ-5, S-60, S-65). This was exactly the means of transport that could move along Russian country roads under rain and snow. Tractors could tow guns across rugged terrain as fast as 10-15 kph, which was quite enough for a rifle (infantry) division, where artillery was just not to fall behind soldiers walking on foot. Anyway, the enemy could not even dream of 72 crawler tractors in an artillery regiment. The only artillery regiment of a Wehrmacht rifle division had all its artillery systems (including 150-mm howitzers) towed by horses.

If fact, the Kiev military district had 2389 howitzers in its ranks by the start of war (1277 122-mm howitzers and 1112 152-mm howitzers) (29, p. 97). Let us note in parentheses that one only required 2016 howitzers to completely staff all the divisions in the district by the troop list (32 rifle, 16 tank, 8 motorized divisions). And the number of operable tractors in the district artillery (without the tractors in the ranks of motorized units) was 2239 (152, p. 83). One can easily see that the motor traction power almost matched the number of the vehicles to be towed. Besides, there district artillery units also had 161 specialized tractors ("ComIntern", "Voroshilovets", "Communar") to tow heavy guns.

A detached antitank battalion of a Red Army tank division was to have 24 motorcars and 21 tractors for 18 45-mm guns by the troop list (27 tractors for 18 guns in an antitank battalion of a motorized division). The tractor to be used was an armored fully-tracked "Comsomolets" based on assemblies and components from a T-38 light tank, armed with a socket-mounted machine gun and generally matching a German Pz-I tankette by its combat capabilities (which was always put by all Soviet historians to the "tanks" category). By July 1941 there were 7780 of such "Comsomolets" produced, with 6700 of them sent to the troops (148). Troops of Kiev special military districts had 1088 operable "Comsomolets" units on the list, which makes 27 tractors per each antitank battalion on the average. To say in a word, rumors of "a disastrous lack of motor traction power" in the Red Army's artillery are grossly exaggerated.

Situation with the mobilization readiness in mechanized corps was much worse. That's quite understandable. First of all, a mechcorps requires a great number of mechanisms by its definition, among them motorcars and tractors (crawler tractors), most of which were to work for the national economy till the day when the mobilization would be publicly announced. Second, Stalin's gigantomania being the reason for a simultaneous build-up of 29 mechcorps with a thousand tanks in each exceeded the actual capabilities of the country's economy.

Having admitted all these, let us not be hasty in our conclusions and get to studying concrete facts specified in the monograph by Vladimirsky:

"The 22nd, 9th and 19th mechanized corps were being built since April, 1941 on the base of former tank brigades, and they were still under preparation by the start of war… Having relatively much manpower (9 thousand men in a tank division and 10.2 thousand men in a motorized division which was 80 and 90% of the wartime staff respectively), mechanized formations were understaffed in senior officers and sergeancy (40-50 percent)... Units were severely understaffed in tank and tank unit commanders, tank drivers and other technicians…"

However, one should remember what were these mechcorps Vladimirsky tells about. According to the pre-war plans of the Soviet armored forces command, the 19th Mechcorps did not even belong to the nineteen "operational mechcorps" and was built up with a lower establishment, while the 22ndand the 9th Mechcorps were to be completely prepared only in 1942. The lack of the nominal number of tank commanders and drivers was "compensated" with the lack of the nominal number of tanks. So, the 22nd Mechcorps had 712 tanks (69%), the 9th Mechcorps had 316 tanks (31%) and the 19thMechcorps had 453 tanks (44%).

KV-1 ja T-34 olivat vuonna -41 kovin vähälukuisia

http://www.solonin.org/en/book_june22/12

By the start of the warfare the 7th tank division had 368 tanks, with 200 units of the most modern T-34 and KV among them (that is, more than in all the divisions of the Leningrad and Baltic military districts put together).

Sivun http://www.solonin.org/en/book_june22/17 mukaan 15. mekanisoidun armeijakunnan 10. ja 37. panssaridivisioonissa oli yhteensä 136 lisää, 4. mekanisoidun armeijakunnan 8. ja 32. panssaridivisioonissa vielä 190. Tuossa on jo reippaasti yli 500, eivätkä nuo toki olleet ainoat ko. panssareilla varustetut yksiköt. Ja vaikka olisivatkin, minusta tuokaan ei enää ole pieni luku - onko jossakin muualla toisenlaisia tarjolla? Eli puhuuko Solonin tässä potaskaa?

seurauksena tankit hyökkäsivät ilman tykistön ja jalkaväen tukea ja saivat turpiinsa, pääosan tappioista puna-armeijan tankeille aiheutti jalkaväki, ei panssarit.

Joo, mutta tuo menee uskoakseni täydellisen komentosekamelskan piikkiin, ei niinkään ajoneuvottomuuteen. Saksalaisten panssareilla ei tosiaan ollut mitään jakoa tankkitaisteluissa tuohon aikaan.

http://www.solonin.org/en/book_june22/12

The division spent the whole first day of war in the confinement area – and that was absolutely right. The main striking force of the Western front was to be used without any nervous haste, after a thorough reconnaissance of enemy lines and based on a plan well thought-out. But instead of that at the end of the first day of war (at 22:00, June 22) the 7th td was sent by the 10th Army commander Goloubev to the south, i.e. to the town of Belsk, to fight a non-existing German tank division – and only based on false panic reports. As there were no enemy tank units in the 10th army zone, Borzilov did not manage to find them.

After that, at 14:00, June 23 the division is assigned an objective to find and destroy yet another mythical enemy tank division – but this time right in the opposite direction. Kilometers-long columns of tanks, traction trucks and other vehicles turned around and moved from Belsk to the north, i.e. to the Sokoulka-Kouznitsa area. Thus, the division spent the first two days of war "fighting" against thoughtless orders of the 10th Army command and chaotic retreat of army rears which jammed all the roads of the "Belostock salient".

 

[baikal]

Olisiko Stalin ollut diktaattoreille niin tyypillisessä kuplassa, jonka sisälle ei hevin kritiikki yltänyt? Miten olisi käynyt sotilasintendentille, joka olisi vienyt paksun vihkon Stalinille Puna-armeijan puutteista ja ongelmista? Kertonut avoimesti, että ylimmän upseerikunnan korvaaminen on edelleen raskaasti vaiheessa ja osittain tuotanto on tuottanut silkkaa tuhtaa? En usko, että näitä viestinviejiä kovin sakealti parveili Stalinin toimiston oven takana.

Sitäkin olen pohtinut, että onnistuiko Saksa kusettamaan nimenomaan Stalinia jollain jipolla, joka vahvisti -stalinin omaa näkemystä- ja auttoi häntä sivuuttamaan ne pienet äänet, joita kenties ympäriltä tihkui? Oliko esim. se, että Saksa teki muutama päivä ennen hyökkäystä kaupallisia tilauksia NLsta riittävä konsti? Neukkujuniahan purettiin monta päivää saksalaisasemilla sodan alkamisen jälkeenkin....

Aika kuvaava on se teksti, joka on tehty stavkan? kokouksesta Talvisodan jälkeen, Stalinin asenne välittyy aika, sanoisin erikoisena, niistä teksteistä.

 

[Panssari Salama]

Neukkujen miesnumerot on isoja, mutta mutta:

Tykistö, erityisesti raskas tykistö oli n 50% kirjavahuudessa, siltä puuttui ammuksia ja erityisesti vetolaitteita ja kuorma-autoja. Neukkujen mobilisaatiosuunnitelmiin kuului maataloustraktoreiden pakko-otto tykistön vetureiksi. Eli jos tykkejä sattui olemaan, niihin ei ollut ammuksia eivätkä ne kyenneet liikkumaan.

KV-1 ja T-34 olivat vuonna -41 kovin vähälukuisia, moottoroidut yksiköt kärsivät samasta kuljetuskaluston pulasta kuin tykistökin, seurauksena tankit hyökkäsivät ilman tykistön ja jalkaväen tukea ja saivat turpiinsa, pääosan tappioista puna-armeijan tankeille aiheutti jalkaväki, ei panssarit.

Sitten kun Lend Leasen Studebakerit alkoivat saapua itärintamalle, pääsi puna-armeija pyörille ja kyyti alkoi olla kylmää saksalaisille.

Eli kaiken kaikkiaan NL valmistautui välin selvittelyyn Saksan kanssa, varustautui ja uudelleenorganisoi armeijaansa kovaa vauhtia mutta ajatus että se olisi tapahtunut vuonna -41 on höpöhöpöä.

Niitä oli itse asiassa ällistyttävän paljon! Niin paljon, että piti oikein lisätä tuo huutomerkki tuohon perään ...

 

[Creidiki]

Eli puhuuko Solonin tässä potaskaa?

Vaikea sanoa. David Glanz on kirjoittanut Stumbling Colossus kirjansa joka on käytännössä Suvorovin teesien yksiselitteinen kumous ja Glanz käyttää ensisijaisia Venäläisiä lähteitä analyysissään.

Keitel väitti että Venäläiset olivat ryhmittyneet hyökkäykseen, mutta Keitel yritti sillä puolustautua Nurenbergissä eikä välttämättä ollut ihan vilpitön

Mansteinin muistelmien mukaan venäläiset olivat ryhmittyneet kaikkia tilanteita varten.

Zhukov yritti tiettävästi saada kolmasti luvan ennaltaehkäisevään hyökkäykseen huhti-toukokuussa -41, Stalin kieltäytyi.

Ja lopulta virallisen historian mukaan Stalinin reaktio saksalaisten hyökkäykseen oli epäusko ja shokki.

Välienselvittely oli tulossa ka kyseessä oli kilpa kumpi ehtii ensin valmiiksi. NL ei oolut valmis kesällä 41.

 

[tulikomento]

Jutustelua siitä missä vaiheessa Saksan idän sotaretki epäonnistui totaalisesti. Kursk ei ollut ratkaiseva tappio. Taktisen tason menestyskään Kurskissa ei olisi Saksaa pelastanut. Se olisi lykännyt väistämätöntä tappiota vähän kauemmaksi. Stalingradin tappio varmisti sen, että Kaukaasian öljykentät pysyivät Hitlerin ulottumattomissa ja että Saksan sotakoneisto olisi ennen pitkää hyytynyt polttoainepulaan. Barbarossa puolestaan epäonnistui tavoitteessaan kukistaa Neuvostoliitto ennen vuoden 1941 loppua.

 

[Iso-Mursu]

Kuten joku tuolla sanoikin niin Saksan olisi pitänyt olla vasta 1945 valmis.

Olisiko Barbarossa onnistunut 1947

 

[tulikomento]

Kuten joku tuolla sanoikin niin Saksan olisi pitänyt olla vasta 1945 valmis.

Olisiko Barbarossa onnistunut 1947

Tuskin. Hitlerhän oli jo viimeistään syyskesällä 1940 tehnyt periaatepäätöksen siitä että Neuvostoliiton kimppuun käytäisiin kesällä 1941. Saksan sotatalous kaipasi kipeästi NL:stä rosvottavia resursseja. Britannia oli ajettu takaisin saarelleen eikä selustauhka olisi kovin suuri vielä kun USA pysytteli neutraalina. Stalin oli murhauttanut puna-armeijan ylijohtoa ja upseerikuntaa. Talvisota Suomea vastaan oli paljastanut puna-armeijan heikkoudet. Uudelleenorganisointi oli menossa täyttä vauhtia (joskaan puna-armeija ei vielä kesällä 1941 ollut läheskään valmis). Saksan näkövinkkelistä aikaikkuna vaikutti otolliselta Neuvostoliiton lyömiseen.

 

[Iso-Mursu]

Tuskin. Hitlerhän oli jo viimeistään syyskesällä 1940 tehnyt periaatepäätöksen siitä että Neuvostoliiton kimppuun käytäisiin kesällä 1941. Saksan sotatalous kaipasi kipeästi NL:stä rosvottavia resursseja. Britannia oli ajettu takaisin saarelleen eikä selustauhka olisi kovin suuri vielä kun USA pysytteli neutraalina. Stalin oli murhauttanut puna-armeijan ylijohtoa ja upseerikuntaa. Talvisota Suomea vastaan oli paljastanut puna-armeijan heikkoudet. Uudelleenorganisointi oli menossa täyttä vauhtia (joskaan puna-armeija ei vielä kesällä 1941 ollut läheskään valmis). Saksan näkövinkkelistä aikaikkuna vaikutti otolliselta Neuvostoliiton lyömiseen.

Tarkoitan entä jos A. Hitler olisi hyökännyt Puolaan vasta 1945. Ja WW2 olisi alkanut vasta silloin

 

[baikal]

Tarkoitan entä jos A. Hitler olisi hyökännyt Puolaan vasta 1945. Ja WW2 olisi alkanut vasta silloin

Ota huomioon, että Aatu tuskin oli ainoa aloitteellinen. Olisivatko Nl Usa GB tyytyneet kahtelemmaan Saksan vahvistumista noin kauan...tuskin vain. Usalla oli jo ulkop. huoneentauluun merkitty selvät sävelet ja Stalin oli jo pannut joukkonsa kivääri jalalle.

Missä määrin kisa atomiaseesta määritti myös tapahtumia? Sitä taustaa vasten venttaamiseen ei muilla ollut haluja liiemmin. Aika hanakasti liittoutuneet halusivat vikuuttaa atomiteknologiahankkeita Saksassa heti sodan alettua.

Barbarossan aloittamiseen mentäessä Saksa oli jo ollut vuosia ryöstötalouteen kiinnittynyt, se oli eristetty ja eristäminen vahvistui koko ajan. On ihan perusteltua ajatella, että Sakun oli -pakko aloittaa- uusi ryöstöretki ja tällä kertaa kohti raaka-aineita eli Neukkulaa.

Aatu oli varmasti aika paska sotajohtaja, mutta hän ymmärsi marsalkoitaan paremmin talouteen liittyvät realiteetit.

.

 

[Old Boy]

Aatu oli varmasti aika paska sotajohtaja, mutta hän ymmärsi marsalkoitaan paremmin talouteen liittyvät realiteetit

Yksi niitä myyttejä jotka on jäänyt murskaamatta kun päähuomio kiinnittyi siihen että natsit oli pahoja. Ei siis vertailu aatu/kentsut vaan käsitys Hitlerin sotatalousosaamisesta. Aatu oli lukenu paljon mutta hän ei ollut saanut koulutusta, hänellä ei koskaan ollu nykykäsittein mentoria eikä hän keskustellut ennen sotaa yhteiskunnan parhaiden kykyjen kanssa. Tuloksena tästä oli, että Hitler pyrki voittamaan I MS:n kaltaisen konfliktin. Hän hommasi hiiltä Ranskasta, malmia Ruotsista sekä ruokaa Ukrainasta. Mutta öljy ikäänkuin unohtui kokonaan. Romania öljyineen olisi voinu lipsahtaa Stalinin haltuun eikä Kaukasuksen öljyä koskaan saatuy käyttöön. Kotirintamakin mobilisoitiin sotaponnistuksiin vuosia liian myöhään, koska se I MS:ssa kaatoi keisarin Saksan.

 

[tulikomento]

Barbarossan aloittamiseen mentäessä Saksa oli jo ollut vuosia ryöstötalouteen kiinnittynyt, se oli eristetty ja eristäminen vahvistui koko ajan. On ihan perusteltua ajatella, että Sakun oli -pakko aloittaa- uusi ryöstöretki ja tällä kertaa kohti raaka-aineita eli Neukkulaa.

Aatu oli varmasti aika paska sotajohtaja, mutta hän ymmärsi marsalkoitaan paremmin talouteen liittyvät realiteetit.

Näkyi 1941 Barbarossan aikana siinä, että kenraalit ja sotamarsalkat halusivat Moskovaan. Heidän mielestään vihollisen pääkaupungin valtaus olisi ollut ratkaisevaa (vrt. Pariisi 1940). Aatu tempoili, poukkoili ja muutteli armeijoiden painopistesuuntia useaankin otteeseen. Kenttäkomentajia tämä toki söi rotan lailla. Mutta Aatulle itselleen oli tärkeämpää taloudellisten resurssien anastaminen. Sitä olen miettinyt, että tämä kuitenkin lokakuussa 1941 käski sittenkin aloittaa operaatio Taifuunin, viimeisen ponnistuksen Moskovaa kohti. Ja menemättä jäi. Sitten kesällä 1942 kaikki lyötiin yhden kortin varaan. Kaukaasian öljy oli pakko saada. Ilman sitä Saksan sotakone tulisi ennen pitkää hyytymään.

 

[Old Boy]

Sitten kesällä 1942 kaikki lyötiin yhden kortin varaan. Kaukaasian öljy oli pakko saada. Ilman sitä Saksan sotakone tulisi ennen pitkää hyytymään.

Silloin oli jo myöhäistä! Kun jenkit tuli mukaan oli sodan lopputulos selvä. Kyse oli ainoastaan siitä, kuinka monta vuotta tarvitaan. Aatu olisi voinut ampua kuulan kalloonsa jo keväällä 1942 ja säästänyt miljoonien hengen.

 

[fulcrum]

Saksalaisethan saivat Kaukasuksen öljyä haltuunsa, Maikopista. Venäläiset olivat vain ehtineet hävittää kentän laitteiston, ja sitten kun Stalingradissa tuli dunq niin seuraavana vuonna kenttä menetettiin taas. Saksalaiset eivät tainneet ehtiä saada sieltä noppaakaan öljyä.

 

[fulcrum]

Yksi niitä myyttejä jotka on jäänyt murskaamatta kun päähuomio kiinnittyi siihen että natsit oli pahoja. Ei siis vertailu aatu/kentsut vaan käsitys Hitlerin sotatalousosaamisesta. Aatu oli lukenu paljon mutta hän ei ollut saanut koulutusta, hänellä ei koskaan ollu nykykäsittein mentoria eikä hän keskustellut ennen sotaa yhteiskunnan parhaiden kykyjen kanssa.

Aatu käytti sotataloudellisia perusteita argumenttien voittamiseen kenraaliensa kanssa. Hänellä oli oma näkemyksensä asioista ja koska hän ei osannut perustella päätöksiään kenraaleilleen operatiivisin argumentein kun nämä olivat siinä yleensä häntä paljon pätevämpiä, hän saattoi aina vedota siihen etteivät alemman tason kenraalit nähneet isoa kuvaa. Tarvitsemme ehdottomasti mangaania, vihollinen uhkaa Norjaa/Italiaa/Balkania ja sinne on siirrettävä joukkoja jne.

Toisaalta yksi myyteistä on että Saksan kenraalikunnalla olisi ollut kaikki hanskassa ellei Aatu olisi joka käänteessä sössinyt asioita. Kenraalikunta ei esimerkiksi Moskovan suunnan 1941 suhteen ollut ihan niin yksimielinen kuin usein esitetään. Hitler antoi 1943 melko vapaat kädet offensiivin suunnitteluun josta seurasi Kursk. Tuloksena oli mielikuvitukseton suunnitelma jonka kuka tahansa näki helposti ennalta. Sitten kun se floppasi, Hitler käytti keskeytyksen perusteena Sisilian maihinnousua. Tätä muutama neropatti on sitten tulkinnut niin että Saksa oli voittamaisillaan idässä 1943 kunnes maihinnousu Sisiliaan pelasti tilanteen...

 

[tulikomento]

Saksalaisethan saivat Kaukasuksen öljyä haltuunsa, Maikopista. Venäläiset olivat vain ehtineet hävittää kentän laitteiston, ja sitten kun Stalingradissa tuli dunq niin seuraavana vuonna kenttä menetettiin taas. Saksalaiset eivät tainneet ehtiä saada sieltä noppaakaan öljyä.

Maikop ei paljoakaan iloa tuonut. Lisäksi Bakun suuret öljykentät jäivät kokonaan valtaamatta kun hyökkäys liian vähäisten voimien takia hyytyi Terekille.

 

[Heikki]

Palatakseni pari kuukautta sitten käytyyn keskusteluun: olen noita Soloninin sivuja hiljaksiin lueskellut. http://www.solonin.org/en/article_mark-solonin-june-1941-final on hänen viimeisin versionsa Barbarossan alkuhetkistä, ja minuun ainakin tuo uppoaa sen verran hyvin, että toivoisin paremmin asian tuntevien ja kyseisen artikkelin lukeneiden ihmisten osoittavan, missä hänen esittämänsä faktat asioiden tilasta ovat pielessä. Miehellä on ainakin kovat väitteet lähteistään:

My first books provided the reader with new conclusions from the facts commonly known (more correct and honest to say – from available but ignored by two generations of historians). In the last book, everything is completely the other way around: it does not contain new (new relative to my previous works) conclusions. All conclusions are "old", but this time they are supported by thousands of pages of documents from Russian and German military archives, the documents, which mostly have never been published.

 

[Creidiki]

Asian suhteen ei voida todistaa juuta eikä jaata historioitsijat ovat vuodattaneet Volgan verran mustetta puolustaakseen omaa kantaansa, mutta loppupelissä mikään ei todista mitään

NL:n armeijan pääosa oli ryhmittynyt länsirajalle
Minnekäs muuallekaan, siellähän se vaarallisin uhka oli.

NL:stä ei löytynyt puolustussuunnitelmia
Toisaalta puna-armeija doktriini oli hyökätä, hyökätä ja vielä kerran hyökätä. Rodinaa puolustettiin vihollisen maaoperällä

Se mistä ei voida kiistellä on Hitlerin päätös hyökätä idässä, käsky valmistautua annettiin heti Ranskan kaatumisen jälkeen heinäkuussa 1940, ennen puna-armeijan mobilisaatiota. Saksan armeija oli tiedustelutiedoissaan täysin ulalla puna-armeijan todellisesta vahvuudesta.

Eli on mahdollisuuksien rajoissa että Stalin olisi suunnitellut hyökkäystä lännessä 1941. Puna-armeijan valmius ei siihen riittänyt ainakaan kesällä, Hitler ei asiasta tiennyt eikä päätös Barbarossan käynnistämisestä voinut olla vastaus NL:n hyökkäysaikeisiin