Etupainotteinen kyllä, mutta minun ymmärtääkseni ihan yleinen sotahistorioitsijoiden konsensus on se, että kesällä 1941 Stalin itse viimeiseen asti varoi ärsyttämästä saksalaisia ja toivoi jonkinlaista neuvotteluratkaisua. Toisin sanoen jätti huomioitta kaikki tiedustelutiedot, jotka varoittivat väistämättä tulossa olevasta Wehrmachtin iskusta. Stalinhan oli kieltänyt rajalinnoitteidenkin varustelut ettei vain olisi provosoinut Berliiniä. Tutkijoista tätä peruslinjaa ovat rummuttaneet ainakin John Erickson ja David Glantz. Glantz tietääkseni korostaa vielä sitä, ettei puna-armeija ollut vielä tuolloin kykenevä iskemään itse. Upseerikunnan puhdistukset vaikuttivat vielä, armeijan mekanisointi oli täysin kesken ja panssariaseen varustaminen myös. Valtaosa vaunuista oli tyyppiä T-26, BT-5 / BT-7 ja T-28 / T-35.
@Panssari Salama
Allekirjoitan kyllä tuon, paitsi T-35:n kohdalla. Ei niitä tietääkseni tehty, kuin alle 100 kpl. Pietarissa Obuhovin tehtailla ja Harkovassa sitten vissiin jokunen. Obuhovin tehdashan oli enempi laivaston tykkeihin keskittynyt ainakin keisarien ajalla, mistä meilläkin on noita 305mm/52 putkia ainakin Kuivasaaressa.
T-35:ssä oli niin kauhean pitkät, että kapeat telat, että tekivät anti-fasistisen salaliiton liekö jo valmiiksi fasististen telapyörien kanssa ja tuppasivat putoamaan pois paikoiltaan.
Muoks: Pahoittelut off-topic. Se tuosta Barbarossasta kaikkien muiden huolto-ongelmien kanssa oli myös karttojen puute ja karttojen "väärässä oleminen". Mikä tarkoitti sitä, että monet tiet oli merkattu NL:n kartoissa erilailla ja sitten oli polkuja, mitkä oli merkattu teiksi, kun lukivat kartan väärin ja luulivat jotta tuossa on hyvä tie koukata (varsinkin pohjoisella armeijaryhmällä). Sen lisäksi, että siellä ei sitten ollutkaan tietä, vaan polku aiheutti "hieman" ongelmia.
se talven tulo yhdessä siperialaisten kanssa teki sitten t-34:sta isomman ongelman.
