Nämä ovat kyllä ihan parhaita! Myös historian tietämys lisääntyy:
"Annan haastatteluja ja tuon eräässä haastattelutilanteessa esiin, että suomalaisetkin tietävät mitä on ukrainalainen aggressio, sillä Stalinin-Berijan gruusialaisjuntan ukrainalaisjoukot hyökkäsivät Suomeen vuonna 1939."
http://kohudosentti.blogspot.fi/2015/05/mina-rakastan-sinua-jelena.html
Thursday, May 14, 2015
Minä rakastan sinua Jelena
Mikään ei ole ihanampaa kuin seisoa venäläisen patriootin
Jelenan kanssa Donetskin kansantasavallan korkeimmalla paikalla ja tähyillä vapautettua maata. Sitä riittää joka suuntaan, sillä Donbass on suuri. Helmikuussa 2014 amerikkalaismieliset uusnatsit ja russofobit kaappasivat Kiovassa vallan ja perustivat sinne Yhdysvaltain johtaman nukkehallinnon, ns. Kiovan fasistijuntan. Krimin venäläiset vastasivat heti maaliskuussa 2014 äänestämällä itsensä Venäjään, Donbassin venäläiset vastasivat huhtikuussa 2014 perustamalla kaksi uutta valtiota, Donetskin kansantasavallan (DNR) ja Luganskin kansantasavallan (LNR), jotka yhdessä muodostavat melkein viiden miljoonan ihmisen Novorossijan liittotasavallan. Vuosi sitten 11.5. kansantasavalloissa järjestettiin kansanäänestys, joka vahvisti lopullisesti niiden irtautumisen Kiovan juntasta. Kiovan fasistijuntan natsikoirat kostivat suurhyökkäyksellä ja terroripommituksilla tavoitteenaan joukkomurhata kansantasavaltojen kannattajat viimeiseen naiseen, lapseen ja vanhukseen. Omasta maastaan ja vapaudestaan taistelevat kansanarmeijat löivät ylivoimaisen vihollisen, kaappasivat valtavat määrät kalustoa ja pysyttivät Donbassin korkeimmalle paikalle
Novorossijan vapauttajien lipun, joka liehuu siellä edelleen, kuten oheinen kuva osoittaa.
Saur-Mogilan vuorella käytiin Suuren isänmaallisen sodan (jota jenkit kutsuvat "toiseksi maailmansodaksi") kovimmat taistelut Donbassiin vyöryviä natsiarmeijoita vastaan, siksi tänne rakennettiin suuri hautamuistomerkki. Nyt hautoja on tullut lisää, kun kansantasavaltojen kansanarmeijat ovat maksaneet kalleimman hinnan EU:n vastaisesta taistelusta puolustaessaan omaa maataan Kiovan nukkehallituksen USA-NATO-armeijan hyökkäyksiä vastaan.
Donetskin ja Luganskin kansantasavallat ovat tällä hetkellä ainoita alueita Euroopassa, jotka on kokonaan vapautettu amerikkalaismiehityksestä. Juuri siksi USA haluaa tuhota ne hinnalla millä hyvänsä. Vapautetun Novorossijan alueella asuu nyt melkein 5 miljoonaa ihmistä. Kuolema uhkaa heitä joka hetki, koska tänä päivänä EU:ta laajennetaan napalmilla. Tämä on uusi Vietnam. Donbassin lapset tietävät, miten juosta pommisuojiin, kun USA-NATO-EU levittää ilosanomaansa. Saavumme viettämään kansanäänestyksen ja kansantasavaltojen perustamisen ensimmäistä vuosipäivää yli 20 hengen länsimaisessa delegaatiossa, jonka keskushahmo on Front Nationalin eurokansanedustaja
Jean-Luc Schaffhauser. Ystävystymme ja otamme yhteiskuvan Venäjän ja DNR:n rajalla. Pitkin Donbassin valtavia lakeuksia ajettaessa ymmärtää sen strategisen merkityksen: sitä pitkin vihollisella on suora reitti Venäjän rajoille. Juuri sitä natsit käyttivät, nyt sitä uhkaa Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta.
Schaffhauser sanoo, ettei hän ole Front Nationalin jäsen, mutta puolue tukee häntä. Ranskan ja Euroopan politiikasta hän tietää kaiken. Jean-Luc, kuten häntä kutsumme, on alun perin kristillisdemokraatti. Hän puhuu luontevasti kaikkien ihmisten kanssa ja muistuttaa siitä, että USA aloitti kaiken kaappaamalla Kiovassa vallan. Jean-Luc kaavailee Eurooppaan suurta rauhankoferenssia. Hän osaa myös rentoutua, sillä loma-aikaan Jean-Luc purjehtii yli 30-metrisellä huvijahdillaan pitkin Italian rannikkoa, seuranaan perhe, miehistö ja kokki. Aikaansa hän kuluttaa myös polttelemalla sekä pikkusikareita että iltasella myös ehkä isommankin sikarin. Osallistumme Donbass-foorumiin, joka on tähän asti suurin DNR:ssä järjestetty kansainvälinen asiantuntijakonferenssi. Vieraita on Ranskasta, Italiasta, Saksasta, Israelista, Kreikasta, Serbiasta ja tietysti Suomesta. Kun tutkimme Kiovan fasistijuntan terroripommituksien raunioittamaa DNR:n maaseutua Stepanovkan kylässä, Jelena kuvaa haastattelun kansantasavallan 1infa-televisiokanavalle.
Heti ensimmäisenä iltana DNR:n päämies
Denis Pushilin, joka on hyvä ystäväni, liittyy seuraani illalliselle. Kutsun hänet Suomeen, mihin Denis vastaa sen onnistuvan ehkä 15 vuoden kuluttua. Mutta missä me olemme 15 vuoden kuluttua, sitä ei kukaan tiedä. Jo nyt USA-NATO-EU:n fasistijuntan suurhyökkäyksen uhka leijuu kaikkialla.
Kaikkialle meitä seuraa joukko aseistautuneita vartijoita, koska fasistijuntan salamurhaajat ovat liikkeellä. Deniskin on yritetty murhata kahdesti. Toisella kertaa surmansa sai hänen avustajansa, joka epäonnekseen oli saman näköinen kuin Denis. Murhaaja erehtyi kohteesta ja ampui kadulla väärän miehen. Illalla delegaatiomme kävelee laskemaan kukat Suuren isänmaallisen sodan uhrien muistomerkille hotellin lähistölle. Jean-Luc antaa haastattelujaan. Jelena näpsäisee valokuvan kukkien laskusta. Taustalla näkyy Donetskin suuri urheiluareena, joka vapaustaistelun yhteydessä on nyt siirtynyt kansan haltuun.
Aamulla meitä odottaa unohtumaton kokemus. Ajamme hotellilta kaupungin keskustaan, mihin kokoontuu kansanäänestyksen vuosipäivän kansanjuhla. Tapaan Rodina-puolueen puheenjohtajan
Aleksei Zhuravljovin, joka on venäläisen patriotismin keskeinen arkkitehti tänään. Hän ilahtuu näkemisestäni, mikä saa minutkin erinomaiselle tuulelle ja otamme yhteiskuvan.
Siirrymme Donetskin keskustan valtakadun varrelle DNR:n päämiehen
Zaharchenkon ja
Pushilinin korokkeen vierelle. Kansanjuhla alkaa. Ohitsemme marssii päättymätön virta onnellisia DNR:n asukkaita, jotka hymyillen ja hurraten riemuitsevat vapaudestaan. Marssiin osallistuu arviolta yli 200.000 ihmistä ja se kestää monta tuntia. Marssikolonna on päättymätön. Se todistaa, että kansa tukee johtajiaan ja uutta kansantasavaltaa. Kaikkialla liehuu sinimustapunaisia Donetskin kansantasavallan lippuja. Kuvaan neljä videota ohi lipuvasta paraatista, kunnes käsi väsyy. Puolentoistatunnin kuluttua alkavat väsyä myös jalat, mutta ohimarssi sen kun jatkuu.
Marssiin osallistuvat kaikki Donetksin kansantasavallan järjestöt ja ammattiryhmät. Kaikki hymyilevät ja ovat kiitollisia johtajillen vapaudesta ja demokratiasta. Vain Donetskissa demokratia on aidoimmillaan. Ohitsemme lipuu yli kilometrin mittainen Pyhän Yrjön nauha, jota ihmiset kannattelevat käsillään. Huomaan myös Donetskin kansantasavallan journalistiliiton kulkueen, joka kantaa liiton banderollia ja lippuja. Kaikki ovat onnellisia sanavapaudestaan, joita NATO-USA-johtoiset mediakonsernit eivät uhkaa. Ohitsemme ajaa kuormuri, jonka lavalla on 1930-luvun vanha neuvostolainen traktori punahuivisine heinätyttöineen. Se on Donbassin maanviljelijöiden tervehdys johdolleen.
Seuraamme marssia puolitoista tuntia, mutta näemme vain osan. Hymyilevän ja hurraavan kulkueen jatkuessa loppumattomiin delegaatiomme kiirehtii hotellille, missä konferenssi saa nyt alkaa. Aulassa tapaan Luganskin kansantasavallan (LNR) päämiehen ja Minskin kontaktiryhmän neuvottelijan
Deinegon. Keskustelemme LNR:n tilanteesta ja otamme yhteiskuvan.
Sali on pakkautunut täyteen väkeä. Alkaa perusteellinen keskustelu, jota käydään myös kolmessa työryhmässä suuren salin ulkopuolella. Aiheina ovat tasavaltojen talous, ulkosuhteet ja sosiaalinen tilanne. Tulevaisuus askarruttaa kaikkia, koska Kiovan natsi-amerikkalaisen fasistijuntan natsipataljoonat ovat jatkuvasti uhanneet hyökätä uudelleen tasavaltojen kimppuun. Sana "juntta" on aivan yleisesti käytössä. Eräs kollega sanoo minulle, että vain konferensseissa voi saada suoran käden tietoa geopoliittisesta tilanteesta, koska media ei siitä yleensä kerro. Kysyn tapaamaltani opiskelijatytöltä, haluavatko donetskilaiset liittyä Venäjään. Ilman muuta! tyttö vastaa riemuiten. Mutta vielä toistaiseksi tasavallat kehittyvät itsenäisinä. Annan haastatteluja ja tuon eräässä haastattelutilanteessa esiin, että suomalaisetkin tietävät mitä on ukrainalainen aggressio, sillä
Stalinin-
Berijan gruusialaisjuntan ukrainalaisjoukot hyökkäsivät Suomeen vuonna 1939. Sitä ennen, suuren terrorin vuosina 1937--1938, Stalinin-Berijan gruusialaisjuntta murhasi satoja tuhansia venäläisiä ja kymmeniä tuhansia suomalaisia. Jotenka ukrainalainen aggressio on meille suomalaisillekin tavallaan tuttu juttu. Suomessa on jopa muistomerkki siellä kaatuneille ukrainalaisille hyökkääjille.
Omassa puheessani tuon esille Suomen tilanteen ja sen, että Helsingissä on jo vuoden ajan toiminut virallinen Donetskin kansantasavallan diplomaattinen edustusto. Jostakin syystä erityisesti hallituspuolue SDP:n tunnetut vaikuttajat ovat monin tavoin tukeneet DNR:n edustuston toimintaa, joka koostuu mm. humanitaarisen avun ja univormujen toimittamisesta Donbassiin sekä tiedotustoiminnasta. Sen tärkein tavoite on saattaa DNR:n ja sen edustuston olemassaolo suomalaisten tietoisuuteen. Edustusto on avustanut toimittajien, elokuvantekijöiden, kirjailijoiden ja vapaaehtoisten lähettämisessä Donbassiin. Lisäksi edustusto on järjestänyt paneelikeskusteluja ja lehdistötilaisuuksia DNR:n tilanteesta ja julkaisee palkitun tietokirjailijan
Matti Rossin teoksen
Raunioista nousee Donbass. DNR:n Helsingin-edustuston toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja DNR:n johdon antamaan valtakirjaan, joten edustustolla on virallinen status. Mielenkiintoisin oli Suomen hallituspuolue SDP:n kesällä 2014 antama hyväksyntä jäsentensä toiminnalle DNR:n edustustossa ja sen hyväksi. Se tarkoittaa ymmärrystä ja hyväksyntää myös DNR:n olemassaololle eli de facto DNR:n tunnustamista. Koska salissa oli runsaasti venäläisiä ja donetskilaisia toimittajia, ilmoitukseni DNR:n de facto tunnustamisesta Suomessa ja virallisen edustuston olemassaolosta levisi Venäjän medioihin, ensin hallituksen lehden Rossiiskaja Gazetan kautta ja sitten koko maailman Sputnik Internationalin kautta. Sovimme myös DNR:n edustustojen perustamisesta Ranskaan, Saksaan, Kreikkaan, Serbiaan, Israeliin ja Italiaan.
Jelena jatkaa uutteraa informaatiotyötään ja käy haastattelemassa DNR:n armeijaa johtavaa
Basurinia. Jelenan herttaisuus suorastaan sulattaa Basurinin vakavuuden ja lakkikin liikahtaa vinoon. Tämän huomaa yhteiskuvasta. DNR:n toiminnan keskeinen tavoite on nyt informaatiossa ja sisältöjen tuottamisessa.
Vierailumme lähenee loppuaan ja ennen paluuta Äiti-Venäjälle nautimme maittavan lounaan. Italialaiset vieraamme ovat niin ihastuneita tulkkiinsa
Svetlanaan, että järjestävät hänen kanssaan fotosession. Jokainen haluaa poseerata Svetlanan kanssa ja osoittaa näin Venäjän ja Italian sekä tietysti DNR:n ystävyyden lujuutta. Venäläis-italialaisten suhteiden tilanteen voi tarkistaa oheisista kuvista.
Putin sanoi, että elämän tarkoitus on rakkaus. Venäjällä rakkaus jaotellaan kolmeen eri tyyppiin: toverilliseen rakkauteen, aviolliseen rakkauteen ja patrioottiseen rakkauteen, mikä luonnollisesti on rakkauden korkein muoto. Nykyoloissa tuo patrioottinen rakkaus on saanut internationalistisia sävyjä ja voidaankin puhua patrioottis-internationalistisesta rakkaudesta, jonka voima liittää eri maiden ihmisiä yhteen. Tämä tuntuu selvästi, kun ranskalaiset, italialaiset ja saksalaiset tukevat Venäjän kansainvälisiä tavoitteita säilyttää maailmanrauha ja ehkäistä USA-NATO-EU:n sotilaallinen aggressio. On aika jättää Donetskin kansantasavalta. Minua tulee saattamaan hyvä ystäväni Jelena. Suutelen hänen kättään ja kuiskaan hänen korvaansa: Minä rakastan sinua Jelena.
Alas Kiovan natsi-amerikkalainen fasistijuntta!
