Suomessa taas - uskokaa tai älkää - varusmieskoulutus on ollut vuosikymmeniä laadukasta ja kestää erittäin hyvin vertailun mihin tahansa vastaavaan järjestelmään.
Sekin kannattaa huomioida tässä asiassa, että me olemme hiukan sokeita itsellemme ja omalle tekemisellemme. Emme useinkaan koe itse suomalaista sotilaskoulutusta kovin laadukkaana, koska emme juurikaan tiedä muusta. Toisaalta se johtuu myös siitä, että sekä kouluttajat että koulutettavat ymmärtävät asian vaativuuden - ja sitä kautta syntyy tunne, että enemmän pitäisi voida opettaa ja enemmän pitäisi oppia - mutta juuri tämä on toisaalta laadun tae.
No, en tiedä, minkälaista koulutus on muualla, mutta koska itse pääsin kokemaan koulutusta kolmessa eri paikassa (perusyksikkö, AuK ja RUK), niin voin sanoa, että perusyksikön koulutus ei todellakaan ollut laadukasta eikä missään tapauksessa kestä vertailua RUK:ssa annettuun koulutukseen. Ihan varusmiehen näkökulmastakin pystyi näkemään, että oikean sotimisen kannalta täysin oleellisia asioita harjoiteltiin varsin vähän tai ei ollenkaan ja aikaa sutattiin täysin toissijaisiin asioihin.
En ihan ymmärtänyt, miten opetuksen laadun tae on se, että kouluttajat ja koulutettavat tajuavat, että paljon enemmän olisi pitänyt opettaa ja oppia. Itse en ole edes varma, että oman yksikköni kapparit edes tajusivat, kuinka surkeaa koulutus oli, koska olivat todennäköisesti tahkonneet sitä samaa siellä samassa yksikössä vuosikausia, kun taas itse pääsin näkemään RUK:ssa, miten kunnon sotilaskoulutusta pystytään antamaan.
Mutta tämä oli pari vuosikymmentä sitten. Toivottavasti koulutus on niistä ajoista parantunut. Mainitsin nämä omat kokemukseni vain, koska käytit ilmausta "vuosikymmeniä".
Lisäksi kun katsoo tilannetta ulkopuolelta, on 900 000 miehen reservi 2010-luvulla ihan pirun iso määrä sotilaskoulutuksen saaneita ihmisiä - kaikki eivät sovi kaikkiin tehtäviin, kuten totesit. Toisaalta sitten taas - kun ulkomaisin silmin asiaa katsoo - 230 000 sotilasta aseissa, 670 000 sotilasta reservissä = melkoinen tappionsietokyky - sellainen, joka on pakko ottaa vahvasti huomioon kun suunnittelee operaatiota Suomea vastaan.
En ihan keksinyt, miten noista luvuista päättelit Suomen tappionsietokyvyn. Kyllä se tappionsietokyky on paljon enemmän kiinni siitä, miten omien sotilaiden (ja miksei siviilienkin) kuolemat kestetään kotirintamalla kuin siitä, paljonko jotain koulutettua reserviä on.
Puhumattakaan siitä, millaisia uhkakuvia miehitystä suunnittelevan mielessä herättää 900 000 sotilaskoulutuksen saanutta ihmistä miehitetyssä maassa varustettuna korkealla maanpuolustustahdolla...
No, minkälaisia uhkakuvia? Se, että moni, ml. minä olisi valmis osallistumaan maanpuolustukseen osana organisoitua Suomen armeijaa tarkoituksena suojella suomen kansaa vihollisen väkivallalta, ei todellakaan tarkoita, että lähellekään kaikki olisivat halukkaita ryhtymään mihinkään täysmittaiseen sissisotaan, joka aiheuttaa juuri sille suojeltavalle kansalle uskomatonta inhmillistä kärsimystä.
Pointtini on tässä se, että meidän on korkea aika lopettaa itsemme vähättely ja "me nyt ollaan vaan tällaisia..." - jääkiekossa siitä on jo päästy, siinä Suomi on eräs maailman menestyneimpiä maita 30 vuoden arvokisamenestyksellä mitattuna - me olemme sitä myös oman maamme puolustuksen saralla - kunhan uskallamme olla sitä ääneen!
Suomella on tällä hetkellä suhteessa toimivammat puolustusvoimat naapureihin verrattuna kuin varmaan kertaakaan itsenäisyytensä aikana. Mutta se ei suinkaan johdu siitä, että olisi heittää 900 000 miestä tuleen, vaan siitä, että parhaille armeijan joukoille on antaa kohtuullisen hyvä varustus. Tämä on taas ennen kaikkea rahasta kiinni. Tämä rahapuoli on se, mikä merkitsee, ei se tykinruuan määrä ja sen suhteen tulee jatkossa pitää homma kunnossa.
