hessukessu
Kenraali
Kun katsoo vähän ympärilleen, näkee kyllä (jos vain haluaa), miten yhteiskuntaamme ajetaan alas pala palalta.
Valtionvelka kasvaa jyrkästi, Kreikan jne. valtioiden tukeminen vain pahentaa tilannetta. Näitä velkoja on mahdotonta saada maksettua ikinä pois. Ollaan loputtomassa syöksykierteessä. Vain puhaltamalla lisää ilmaan tähän finanssipalloon voidaan saada aina lisää hengähdysaikaa. Väistämätöntä se ei kuitenkaan estä, mikään ei estä. Tilinteon hetki on tulossa ja kun se tapahtuu, voitte sanoa hyvästit eläkkeillenne ja arvokkaalle omaisuudellenne. Velat eivät nollaannu vaikka niin kovasti haluttaisiin (ja jos nollaantuisivat, siitä vasta seuraukset olisivatkin!).
Sananvapaus on lähinnä vitsi (pari vuotta vankilaa poliitikkojen pilkkaamisesta Suomessa jne.) ja pahempaan suuntaan ollaan sensuurin suhteen menossa Suomessakin. Tekijänoikeusjärjestöt, lastensuojelijat ja tietysti kaikenlaiset "antirasistit" hierovat käsiään, kun tiedonvaihtoa ja välitystä kriminalisoidaan ja rajoitetaan minkä ikinä pystytään. Pandoran lipas on kuitenkin jo avattu, eikä sitä saada suljettua. Sitä eivät vain päättäjät ja etujärjestöt tajua ja ajavat itseään umpikujaan.
Yksilönvapautta rajoitetaan jatkuvasti lisää ja lisää. Rajoituksia, määräyksiä ja lakeja tulee liukuhihnalta lisää ja lisää. Järjestelmä on tukehtumassa omaan byrokraattiseen mahdottomuuteensa, puhumattakaan, miten ihmiset reagoivat jatkuvasti kiristyvään valvontaan, kyttäämiseen ja omien vapauksiensa poistamiseen. Orwellin 1984 ei tule toteutumaan, ihmiset ovat liian fiksuja ja tietävät liian paljon, jotta suostuisivat siihen ikinä. Raja tulee vastaan.
Ulkoista ja sisäistä turvallisuutta ajetaan alas. Säästöt ja rahojen kohdentamiset aiheuttavat sen, että oikeasti hyödylliset ja tarpeelliset asiat (kuten katurikollisuus, koko valtakunnanalueen puolustaminen jne.) jäävät tekemättä rahapulassa ja rahat haaskataan joutavaan näpertelyyn (ajatusrikollisten jahtaamiseen, kansainvälisiin pelleilyihin jne.). Kun jokin uhka iskee, sitä ei pystytä pian enää torjumaan, vaan uhka tulee ja voittaa turvallisuuskoneistomme. Siinäpä sitä sitten ollaan ja ihmetellään, että mitenkäs näin kävikään.
Todellisista ongelmista ei puhuta. Maahanmuutto, EU, byrokratisoituminen, Bilderberg, banksterit jne. ovat kaikki "ei puhuta" listalla mediassa ja politiikassa. Todellisten ongelmien hautaaminen keskustelusta aiheuttaa vain lisää ongelmia jatkossa, sekä entisestään lisää kansalaisten vihaa järjestelmää kohtaan.
Missä kulkee raja? Miten pitkälle vielä mennään, ennen kuin Suomessa alkavat salamurhaajien luodit viuhuamaan, pommit räjähtelemään ja kansa ryhtyy kapinoimaan nykyistä systeemiä vastaan? Mikä voisi olla sellainen tippingpoint, joka laukaisisi patoutuneen vihan ja turhautumisen? Vai edetäänkö siihen pisteeseen pikkuhiljaa, askel askeleelta? Vai uskotteko, että suomalaiset sietävät mitä tahansa soopaa kuten tähänkin saakka näennäisesti ovat sietäneet, eikä mikään todellisuudessa muutu (ei edes Persujen kannatus)?
Itse tunnustan heti, että en tiedä. Mutta suunta on selvä. Systeemi on kaatumassa täällä(kin) aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan.
Valtionvelka kasvaa jyrkästi, Kreikan jne. valtioiden tukeminen vain pahentaa tilannetta. Näitä velkoja on mahdotonta saada maksettua ikinä pois. Ollaan loputtomassa syöksykierteessä. Vain puhaltamalla lisää ilmaan tähän finanssipalloon voidaan saada aina lisää hengähdysaikaa. Väistämätöntä se ei kuitenkaan estä, mikään ei estä. Tilinteon hetki on tulossa ja kun se tapahtuu, voitte sanoa hyvästit eläkkeillenne ja arvokkaalle omaisuudellenne. Velat eivät nollaannu vaikka niin kovasti haluttaisiin (ja jos nollaantuisivat, siitä vasta seuraukset olisivatkin!).
Sananvapaus on lähinnä vitsi (pari vuotta vankilaa poliitikkojen pilkkaamisesta Suomessa jne.) ja pahempaan suuntaan ollaan sensuurin suhteen menossa Suomessakin. Tekijänoikeusjärjestöt, lastensuojelijat ja tietysti kaikenlaiset "antirasistit" hierovat käsiään, kun tiedonvaihtoa ja välitystä kriminalisoidaan ja rajoitetaan minkä ikinä pystytään. Pandoran lipas on kuitenkin jo avattu, eikä sitä saada suljettua. Sitä eivät vain päättäjät ja etujärjestöt tajua ja ajavat itseään umpikujaan.
Yksilönvapautta rajoitetaan jatkuvasti lisää ja lisää. Rajoituksia, määräyksiä ja lakeja tulee liukuhihnalta lisää ja lisää. Järjestelmä on tukehtumassa omaan byrokraattiseen mahdottomuuteensa, puhumattakaan, miten ihmiset reagoivat jatkuvasti kiristyvään valvontaan, kyttäämiseen ja omien vapauksiensa poistamiseen. Orwellin 1984 ei tule toteutumaan, ihmiset ovat liian fiksuja ja tietävät liian paljon, jotta suostuisivat siihen ikinä. Raja tulee vastaan.
Ulkoista ja sisäistä turvallisuutta ajetaan alas. Säästöt ja rahojen kohdentamiset aiheuttavat sen, että oikeasti hyödylliset ja tarpeelliset asiat (kuten katurikollisuus, koko valtakunnanalueen puolustaminen jne.) jäävät tekemättä rahapulassa ja rahat haaskataan joutavaan näpertelyyn (ajatusrikollisten jahtaamiseen, kansainvälisiin pelleilyihin jne.). Kun jokin uhka iskee, sitä ei pystytä pian enää torjumaan, vaan uhka tulee ja voittaa turvallisuuskoneistomme. Siinäpä sitä sitten ollaan ja ihmetellään, että mitenkäs näin kävikään.
Todellisista ongelmista ei puhuta. Maahanmuutto, EU, byrokratisoituminen, Bilderberg, banksterit jne. ovat kaikki "ei puhuta" listalla mediassa ja politiikassa. Todellisten ongelmien hautaaminen keskustelusta aiheuttaa vain lisää ongelmia jatkossa, sekä entisestään lisää kansalaisten vihaa järjestelmää kohtaan.
Missä kulkee raja? Miten pitkälle vielä mennään, ennen kuin Suomessa alkavat salamurhaajien luodit viuhuamaan, pommit räjähtelemään ja kansa ryhtyy kapinoimaan nykyistä systeemiä vastaan? Mikä voisi olla sellainen tippingpoint, joka laukaisisi patoutuneen vihan ja turhautumisen? Vai edetäänkö siihen pisteeseen pikkuhiljaa, askel askeleelta? Vai uskotteko, että suomalaiset sietävät mitä tahansa soopaa kuten tähänkin saakka näennäisesti ovat sietäneet, eikä mikään todellisuudessa muutu (ei edes Persujen kannatus)?
Itse tunnustan heti, että en tiedä. Mutta suunta on selvä. Systeemi on kaatumassa täällä(kin) aivan kuten Neuvostoliitto aikoinaan.
