Minkälaisella tasolla Ruotsin puolustusvoimat olisivat, jos olisivat jatkaneet Suomen kanssa samoilla linjoilla?

Jotenkin veikkaan, että kyseessä ei ollut sinisilmäisyys vaan silmissä oli toisenvärinen ideologinen kiilto. ja kuten tiedät, kun ideologia on korrekti, niin mikään teko ei ole väärä jos se tehdään ideologian nimissä.

Minkä väriset ne kokoomuslaiset silmät nyt sitten ovat? Eiköhän sininen ole sille ihan hyvä määritelmä niin ideologisella kuin henkiselläkin tasolla. Reinfeldtin hallituksen toilailuja tuo joka tapauksessa oli. Kokoomusvetoisestihan Ruotsissa mentiin 2006-2014.
 
Baltian maissa on myös pieni väestö. Saisi BKT olla Luxemburgin luokkaa, että ne voisivat edes haaveilla hävittäjistä käytännössä. Tietty yhdessä ne voisivat varustaa hävittäjälaivueen, mutta miksi? Vahvuus ei riittäisi uhkan torjuntaan, varoja ei riittäisi juuri lainkaan maavoimille ja maantiede sanelee armotta, että mikäli sotaan joudutaan, Baltian maiden maaperällä käydään maasotaa. Jokatapauksessa NATO-liittolaisuus ratkaisee ilmatilavalvonnan ja balteille riittää niiden tukeminen.

Ruotsilla tilanne on lähes päinvastainen ja se onkin aina viisaasti panostanut ilmavoimiin (50-luvulla taisi olla maailman neljänneksi suurimmat ilmavoimat), joten uskoisin Flygvapnetin säilyvän yhtälösssä voittajana. Viggen olisi ehkä palvellut pidempään? Greippien lukumäärä varmaankin kolkuttelisi noin 250-300. Eriye-tutkakoneita olisi enemmän. Maavoimatkin varmasti olisivat hieman suuremmat.
 
Baltian maissa on myös pieni väestö. Saisi BKT olla Luxemburgin luokkaa, että ne voisivat edes haaveilla hävittäjistä käytännössä. Tietty yhdessä ne voisivat varustaa hävittäjälaivueen, mutta miksi? Vahvuus ei riittäisi uhkan torjuntaan, varoja ei riittäisi juuri lainkaan maavoimille ja maantiede sanelee armotta, että mikäli sotaan joudutaan, Baltian maiden maaperällä käydään maasotaa. Jokatapauksessa NATO-liittolaisuus ratkaisee ilmatilavalvonnan ja balteille riittää niiden tukeminen.

Ruotsilla tilanne on lähes päinvastainen ja se onkin aina viisaasti panostanut ilmavoimiin (50-luvulla taisi olla maailman neljänneksi suurimmat ilmavoimat), joten uskoisin Flygvapnetin säilyvän yhtälösssä voittajana. Viggen olisi ehkä palvellut pidempään? Greippien lukumäärä varmaankin kolkuttelisi noin 250-300. Eriye-tutkakoneita olisi enemmän. Maavoimatkin varmasti olisivat hieman suuremmat.

Ruotsin puolustuskyvyn tappoi Ruotsin lentokoneteollisuus. 1990-luvulla alettiin suunnittelemaan Viggenin korvaajaa vaikka yli 300 oli palveluskäytössä ja viimeiset olivat rullanneet ulos tuotantolinjoilta vasta 1990. Gripeniä suunniteltiin valmistettavaksi 400, oma kone kannatti selvitysten mukaan rakentaa jos niitä tehdään yli 350. Vggeneitä modattiin vielä 1996 mutta viimeinen lento tehtiin 2005. Eli paljon jäi lentotunteja hyödyntämättä.

Kun Gripeniä alettiin valmistaa, Neuvostoliitto hajosi ja poliitikot totesivat että koneita ei tarvita enää 400. Puolustusvoimien rahojen supistuessa ilmavoimat ilmoittivat operatiiviseksi tarpeeksi 80 konetta. Hallitus päätti Wallenbergien ohjaamana että 204 tilataan, pitihän teollisuuden saada rahansa. Näistä tilatuista 80 aseistettiin ja varustettiin omasuojalaitteilla, 44 meni suoraan varastoon myytäväksi ulkomaille (ei oikein onnistunut) ja loput 80 oli "vientitukea", eli niillä lennettiin lentoteollisuuden vientiponnistelujen tukemiseksi.

Koska A/B -versio ei oikein kelvannut kenellekään (ei ollut NATO-yhteensopiva), tehdiin C/D-versiot joiksi pääosa modattiin. Ja juuri kun tämä oli saatu tehtyä, teollisuus totesi että tarvitaan "Gripen steroideilla" kun alkuperäinen oli liian pieni lelu tositoimiin. Alettiin kehittämään nykyistä mallia jota meillekin tarjotaan. Ilmavoimille ilmoitettiin että tätä sitten tilataan, vaikka ilmavoimat ilmoitti ettei tarvita kun on noita vanhojakin liikaa ja juuri on ne modattu. Väärä vastaus, hallitus päätti että 60 hankitaan....

Että jos ihmettelette miksi merivoimien häivekorveteilla ei ole aseistusta ja maavoimilla on vain kaksi vajaata prikaatia, tästä se selitys löytyy....
 
Ruotsilla oli kylmän sodan aikaan ihan kovat asevoimat, että miksipä ei nykyäänkin, jos olisivat sillä linjalla jatkaneet.

Niin olihan Ruotsin puolustus jo 70-80 luvulla ilmeisesti todella kehittynyttä, varautumisesta lähtien aina omaan, täysveriseen sotateollisuuteen saakka.


Kannattaa katsella oheinen minisarja Om kriget kom, paljon mielenkiintoista aineistoa, vaikka ohjelman juontajan sensaatiohakuinen hehkutus onkin välillä aika ärsyttävää.

1. Förebudet

2. Döden på luften

3 Döden på havet

Osv.
 
Viimeksi muokattu:
Kylläpä viimeinen Ruotsin järkevä sotakone oli Draken. Sitä päivittämällä olisi pärjännyt kylmän sodan loppupuolelle, ihan kuin monet maat Starfightereillä ja Phantomeilla, sitten uudempaa konetta putkeen, olipa kyseessä sitten Hornet, Falcon tai joku muu.
 
Viggen oli kyllä selvästi kyvykkäämpi kone ja sillä olisi ollut potentiaalia vielä paljon jäljellä. DK alkoi vanheta 80-luvulla ja olisi kaivannut uuden tutkan ja ohjuksen, mikä tietysti olisi ollut vielä mahdollisuuksien rajoissa. Niillä oltaisiin voitu elellä jonnekin 2000-luvun alkuun, Viggenillä päivitettynä taas melkein 2020-luvulle.
 
Baltian maissa on myös pieni väestö. Saisi BKT olla Luxemburgin luokkaa, että ne voisivat edes haaveilla hävittäjistä käytännössä. Tietty yhdessä ne voisivat varustaa hävittäjälaivueen, mutta miksi? Vahvuus ei riittäisi uhkan torjuntaan...

Ne voisivat toimia yhdessä, mutta Puolan ilmavoimien osana siten, että sanavalta on sidottu osallistumisen aineellisiin ja henkilöresursseihin.

Samalla ne voisivat tarjota Puola-Baltia -ilmavoimille laajempaa tukeutumis-, ennakkovaroitus- ja toimintatilaa.

Tuolla tavoin Baltian maat voisivat päästä valmiin organisaation koulutusjärjestelmiin, toimintakulttuuriin jne. mukaan.

Tuon tyyppistä kuviota voisi alkaa sisäänajamaan vaikka kuljetus- ja koulukoneiden parissa koeajalla. Jos ei saa toimimaan, niin voi palata entiseen. Jos lähtee toimimaan, niin voi laajentaa hävittäjä- ja UAV-suuntaan.
 
Baltian mailla mahtaa olla täysi työ saada ylläpidettyä maavoimansa ja ilmavoimien tukikohtajärjestelmät ja tutkat. Ei siihen kovin helpolla mahduteta vaikkapa hävittäjäparven pääomia ja ylläpitoa. Lentäjätkin olisi pakko kouluttaa ulkomailla. Näin saavutettava hyöty ei vastaisi kustannuksia ja NATO on joka tapauksessa ratkaissut asian Baltic Air Policingilla. En myöskään näe miten baltit voisivat tarjota Puolalle enempää tukeutumis- ennakkovariutus ja toimintatilaa mitä ne tarjoavat NATO:lle.

Voisin kuvitella, että balteille kriittisempää kuin yksi parvi hävittäjiä olisi saada vaikkapa ajanmukaisia tst-panssarivaunuja. Hävittäjiä saadaan kyllä liittolaisilta mutta telaryssä joudutaan kampittamaan pitkälti omin voimin.
 
Viggen oli kyllä selvästi kyvykkäämpi kone ja sillä olisi ollut potentiaalia vielä paljon jäljellä. DK alkoi vanheta 80-luvulla ja olisi kaivannut uuden tutkan ja ohjuksen, mikä tietysti olisi ollut vielä mahdollisuuksien rajoissa. Niillä oltaisiin voitu elellä jonnekin 2000-luvun alkuun, Viggenillä päivitettynä taas melkein 2020-luvulle.

Viggen ja Gripenkin ovat koneena toki ok, mutta armottoman kalliita pienelle maalle, varsinkin kun 1960-luvulla oli jo selvää, että etenkin kylmän sodan maailmassa asekaupat olivat puhdasta politiikkaa ja pienen maan koneet joutuivat taistelemaan marginaaliostajista. Draken olisi ollut kelvollinen 1990-luvulle saakka, ihan kuin historiallisesti se olikin. Korvaaja sitten ulkomailta ilman Viggenin tarvetta, vaikkapa lisenssillä Saabin toimesta.

Kuitenkin, Viggen sinänsä oli ymmärrettävä virhe koska se suunniteltiin 1960-luvun maailmassa, mutta Gripen puolestaan jo silkkaa fantasiaa. Kuten ylläkin on kirjoitettu, svedut olisivat pärjänneet mainiosti modernisoidulla Viggenillä ties kuinka pitkälle.
 
Viggeniä rakennettiin kuitenki yli 300 konetta joten kehityskustannukset jakautuivat tehokkaammin, ja lisäksi se oli 60/70-lukujen taitteessa hyvin kehittynyt kone ja suunniteltu maantietukikohtakäyttöön (moottorissa oli jopa suihkujarru tätä varten, harvinainen piirre hävittäjässä). Ei sen kehittäminen virhe ollut. Vastaavaa suorituskykyä olisi joutunut etsimään ulkomailta raskaista hävittäjistä eikä mulle tule muita vaihtoehtoja mieleen kuin F-4 Phantom II. Se taas oli kallis kone niin ostaa kuin ylläpitää, joten ne Viggenin kehityskustannukset tilanteessa, missä Ruotsilla oli kovasti intressejä tukea ja kehittää ilmailuteollisuuttaan ovat paremmin perusteltuja kuin äkkiseltään vaikuttaa. Saabhan 80-luvulla palasi siviilikonemarkkinoillekin mistä odotettiin hyviä tuottoja lentoliikenteen jatkuvasti kasvaessa.

Sen sijaan Gripen oli yltiöoptimistinen kyllä. Optimaalinen ratkaisu olisi ollut modernisoida Draken 80-luvun puolivälissä ja Viggen 90-luvun. Korvaava kone oltaisiin etsitty joskus vuoden 2000 paikkeilla ja ehtona, että Saab valmistaa koneesta Ruotsille oman erityisvariantin. Olisi saattanut syntyä vaikka F-16 JaktFalcon ruotsalaisella avioniikalla ja tietovuolla. Tuskin esimerkiksi Miragea, sillä Ruotsi oli sitoutunut jo aikaa sitten amerikkalaisten aseiden käyttöön. Eurofighter varmaan olisi mahdollisuuksien rajoissa. Villinä korttina ehkä yhteistyö korealaisten kanssa? Tuskin olisi ehtinyt ajoissa tosin. Japani ei periaatteellisista syistä tee asevientiä ja Taiwanin Cheng-Kuo oli vähän sellainen suunnitelma B kun Kiina torppasi uusien F-16-varianttien viennin. Hornet olisi tässä vaiheessa ollut jo liian vanha, koska Super Hornet pukkasi USA:ssa ja tuskin niin modernia konetta oltaisiin suostuttu luovuttamaan lisenssivalmistukseen? Israelin IAI Lavi olisi sopinut kuin nenärähmä ovenkahvaan, mutta niin timmi aseyhteistyö Israelin kanssa ei varmaankaan olisi tullut ruotsalaisille kysymykseen.

Eli tällaisessa vaihtoehtotodellisuudessa Ruotsi olisi korvannut Drakenit JaktFalconilla noin 2000-2005 ja F-16E/F JaktFalcon II korvaisi Viggenit noin 2015-2020.
 
Viggen oli kyllä selvästi kyvykkäämpi kone ja sillä olisi ollut potentiaalia vielä paljon jäljellä. DK alkoi vanheta 80-luvulla ja olisi kaivannut uuden tutkan ja ohjuksen, mikä tietysti olisi ollut vielä mahdollisuuksien rajoissa. Niillä oltaisiin voitu elellä jonnekin 2000-luvun alkuun, Viggenillä päivitettynä taas melkein 2020-luvulle.

Viggenin elso-versiosta on myös sanottu että se oli omassa lajissaan 2000-luvun paras.
 
Japani ei periaatteellisista syistä tee asevientiä
Historiallisesti totta ja täten relevanttia tämän vaihtoehtohistoriallisen pohdiskelun suhteen, mutta sittemmin Japani on luopunut asevientikiellosta ja on yrittänyt myydä sotilaskalustoa ulkomaille. Kauppoja ei ole paljoa syntynyt, mutta yritystä on kyllä ollut.

 
Mitä jos Ruotsi olisi valinnut Saabin B3LA rynnäkkö/koulukoneen 1979 JAS39:n sijaan? 1990-luvun loppupuolella olisi pitänyt hankkia JA37:aa korvaamaan hävittäjäkone. Omaan konstruktioon tuskin olisi ollut varaa, joten F-18 voisi hyvinkin lentää nykyisin Tre Kronorin tunnuksissa. Tällä hetkellä Ruotsi kilpailuttaisi omassa JX-projektissaan joko yksin tai Suomen kanssa yhteistyössä uutta hävittäjää. Se korvaisi ensin B3LA koneet ja sitten F-18:t vuodesta 2025 alkaen.
 
Kuten aiemmin on sanottu, Gripen oli huti. Kylmän sodan loputtua seuraava marssijärjestys olisi ollut järkevämpi:

- Drakenit pois käytöstä 90-luvun alkupuoliskolla
- Gripenin kehitys seis
- Ilmavoimat olisivat jatkaneet Viggeneillä, joista ~60-100 kpl olisi modernisoitu vuosituhannen vaihteen tienoilla
- 2010-luvun lähestyessä olisi aloitettu ohjelma Viggenin korvaamiseksi uudella länsimaisella hävittäjällä
- Uusi hävittäjä käyttöön 2020-lukua lähestyttäessä

F-35 olisi kenties voinut sopia tähän aikaikkunaan, mutta toki muitakin vaihtoehtoja on. Myös Ruotsin puolustusteollisuus olisi voitu osallistaa hankkeeseen osajärjestelmien toimittajana tai kokoonpanon osalta. Toki osaksi paine Gripenin kehitykseen taisi nimenomaan tulla teollisuuden puolelta.
 
Kuten aiemmin on sanottu, Gripen oli huti. Kylmän sodan loputtua seuraava marssijärjestys olisi ollut järkevämpi:

- Drakenit pois käytöstä 90-luvun alkupuoliskolla
- Gripenin kehitys seis
- Ilmavoimat olisivat jatkaneet Viggeneillä, joista ~60-100 kpl olisi modernisoitu vuosituhannen vaihteen tienoilla
- 2010-luvun lähestyessä olisi aloitettu ohjelma Viggenin korvaamiseksi uudella länsimaisella hävittäjällä
- Uusi hävittäjä käyttöön 2020-lukua lähestyttäessä

F-35 olisi kenties voinut sopia tähän aikaikkunaan, mutta toki muitakin vaihtoehtoja on. Myös Ruotsin puolustusteollisuus olisi voitu osallistaa hankkeeseen osajärjestelmien toimittajana tai kokoonpanon osalta. Toki osaksi paine Gripenin kehitykseen taisi nimenomaan tulla teollisuuden puolelta.
Ruotsihan olisi voinut mennä mukaan Eurofighter-hankkeeseen myös.
 
Ruotsi liian avoimena valtiona on näköjään töpännyt sotilassalaisuuksien varjelemisessakin.
Suomi ei onneksi muuttunut näiden asioiden suhteen liian avoimeksi kylmän sodan päättymisen jälkeen.
PV:llä ei ole tätä Ruotsin tapaista ongelmaa, ainakaan näin suuressa laajuudessa.
Mp-netissäkin on syytä pitää mielessä, mitä tietoja tänne laittaa :unsure:.

Uteliaat harrastajat jakavat tietoa Ruotsin sotilaskohteista netissä – lehti: kartat ja muut julkiset tiedot auttavat vakoojia ja rikollisiakin​

Turvallisuusasiantuntijat moittivat Ruotsin puolustusvoimia naiiviudesta liiallisen tietojen julkisuuden vuoksi.


Ruotsin puolustukseen liittyvissä kohteissa ja sotilasalueilla on parin viime vuoden aikana raportoitu liikkuneen yhä useammin väkeä, jolla ei pitäisi olla sinne mitään asiaa.
Osa on mennyt sotilasalueille vahingossa tai välinpitämättömyyttään, mutta moni tietää hyvin, mitä on tekemässä.

Puolustusvoimien mukaan esimerkiksi ampuma-alueilla liikkuvat ihmiset ovat yhä suurempi ongelma.

Kasvavana ongelmana ovat viime aikoina olleet myös sotaharrastajat ja sotilasintoilijat, jotka ovat esimerkiksi kuvanneet ja kartoittaneet salaisia kohteita.
Näitä tietoja on jaettu erilaisissa netin harrastajaryhmissä.

Tällaisista tapauksista on aloitettu Ruotsissa useita rikostutkintoja. Tuomio on ehditty antaa vuoden aikana jo kahdessa tapauksessa.

Syyttäjä: Voisi pitää pahimmillaan törkeänä vakoiluna​

Syksyllä 2019 oikeuteen päätyi tapaus, jossa 41-vuotias göteborgilaismies oli usean vuoden ajan järjestelmällisesti kartoittanut ja kuvannut puolustuskohteita ja jakanut tietoja eteenpäin.
Tuomioksi tuli lopulta vuosi vankeutta.

Syyttäjä Mats Ljungqvist kommentoi göteborgilaismiehen tapausta viime syksynä Ruotsin radiolle SR:llesanomalla, että jos syytetyn olisi todettu luovuttaneen keräämiään tietoja vieraalle valtiolle,
kysymys olisi voinut olla vakavimmillaan törkeästä vakoilusta. Nyt miehen todettiin syyllistyneen luvattomaan luottamuksellisten tietojen hankkimiseen.

Tänä vuonna oikeudessa on ollut 47-vuotiaan helsingborgilaismiehen tapaus. Miehen hallusta löydettiin lähes 40:ää sotilaskohdetta koskevia salaisia tietoja.
Marraskuussa vuoden vankeustuomion saanut mies on kertonut olevansa äärimmäisen kiinnostunut puolustusvoimista ja sotilashistoriasta.

Tuorein syytteeseen johtanut tapaus koskee 58-vuotiasta miestä, joka on pitänyt hallussaan ja levittänyt netissä salaista tietoa sotilaskohteista.


Kymmenkunta rikostutkintaa laittomasta kartoituksesta​

Uutistoimisto TT kertoi tänä kesänä, että viranomaisten tutkinnassa on kymmenkunta vastaavaa puolustuskohteisiin kohdistunutta kartoitustapausta.

– Nykyisen turvallisuustilanteen huomioon ottaen tietojen jakaminen puolustuskohteista on vakava asia, Ljungqvist painotti tiedotteessa marraskuussa.

Tällaisista kohteista kiinnostuneiden on uutisoitu paitsi jakavan tietoja toisilleen, myös tekevän yhteistyötä esimerkiksi salaisten rakenteiden, niille johtavien kulkuväylien ja rakennusten lukitusjärjestelmien kuvaamisessa.

Kuvattujen kohteiden joukossa on esimerkiksi tietoliikennemastoja, tutkajärjestelmiä ja kulkuneuvoja.

Torstaina Ruotsin radio SR kertoi turvallisuuspoliisi Säpon tutkinnassa olevan kaksi uutta henkilöä, jotka ovat jakaneet suuren määrän tietoa Ruotsin sotilaskohteista salaisella nettifoorumilla.
Henkilöiden roolia salaisista tiedoista käytävissä nettikeskusteluissa kuvaillaan keskeiseksi.

SR:n mukaan Säpon tutkijat ovat löytäneet tietoa kahdesta salaisesta chat-ryhmästä, joissa erikseen mukaan kutsutut henkilöt ovat jakaneet suuria määriä Ruotsin sotilaskohteisiin liittyviä tietoja.


Lehti: Puolustusvoimien omilla sivuilla paljastavia karttoja​

Ruotsin puolustusvoimat on omalta osaltaan ollut helpottamassa salaisten kohteiden löytämistä, väittää Dagens Nyheter -lehti.

Lehden mukaan sadat tällaiset paikat ovat olleet löydettävissä puolustusvoimien omilla nettisivuillaan julkaisemista kartoista. Arkaluontoisia kohteita on Ruotsin kaikkien 21 läänin alueella.

Lisäksi tarkkoja karttoja löytyy Asuntoviraston sivuilta. Karttojen ja muiden internetsivuilta löytyvien tietojen avulla on DN:n mukaan mahdollista päätellä esimerkiksi, missä on asevarastoja.

Julkisia tietoja yhdistelemällä voi lehden mukaan saada selville jopa varastotilojen muodon ja koon.

Turvallisuusasiantuntijat varoittavat lehden haastattelussa, että tiedot ampuma-aseiden ja räjähteiden sijainnista kiinnostavat myös vieraita valtioita, erilaisia ääriryhmiä ja tavallisia rikollisiakin.
Tällaisen tiedon avulla vaikkapa järjestäytynyt rikollisuus voisi iskeä puolustusvoimien asekuljetuksiin.

Puolustusvoimien toimintaa asiantuntijat pitävät naiivina.

Avoimuuden aika alkoi kylmän sodan päättyessä​

Ruotsin puolustusvoimat sanoo tasapainoilevansa tiedon julkisuuden suhteen avoimen yhteiskunnan vaatimusten kanssa.
Puolustusvoimien verkkosivuilla tai internertin karttapalveluissa julkaistu tieto ei puolustusvoimien näkemyksen mukaan paljasta yksityiskohtaista tietoa kohteiden käyttötarkoituksesta tai merkityksestä.

Puolustusvoimien mukaan salaista tietoa ei ole julkaistu, eikä kaikkia sotilaskohteita löydy kartoista.

– Kartat eivät anna koko kuvaa, Ruotsin puolustusvoimat kommentoi DN:n uutista.

DN:n haastattelemien asiantuntijoiden mukaan harjaantunein silmin ja tietoja yhdistelemällä voidaan kuitenkin tehdä paljastavia johtopäätöksiä.
Lehden mukaan tämän osoittaa myös sen tekemä testi, jossa avoimesti saatavilla olevien tietojen perusteella liikkumalla päädyttiin varoituskyltein varustetulle alueelle, jossa on betoninen rakennus.

Ruotsin Maanmittauslaitoksen ilmaisesta karttapalvelusta pystyi puolestaan hakemaan tällä alueella olevien betonirakenteiden muodot ja mitat.
Kyseisen sotilasvarustuksen rakennusvaiheisiin vuosina 1960–75 taas pystyi tutustumaan tarkasti julkisten ilmavalokuvien avulla.

DN kertoo varoittaneensa puolustusvoimia hyvissä ajoin tulossa olevasta jutustaan, jotta arkaa tietoa paljastavat kartat voitaisiin poistaa netistä.

Karttoja on julkaistu avoimuuden nimissä ja etenkin sen jälkeen, kun Ruotsi päätti keskittyä kansainvälisiin tehtäviin ja ajoi parin vuosikymmenen ajan alas omaa puolustustaan.
DN:n mukaan erityisen avointa tietojen julkaiseminen oli kylmän sodan päättymisestä aina vuoteen 2013 asti.

Ukrainan sodan puhjettua vuonna 2014 Ruotsi teki täyskäännöksen puolustuspolitiikassaan, ja omaa puolustuskykyä on viime vuosina taas ryhdytty kasvattamaan.

Suomessa kuvaaminen ei ole suuri ongelma​

Suomen puolustusvoimista kerrotaan Ylelle, ettei Ruotsin tapaista ongelmaa julkisuuteen päätyneiden luvattomien kuvien suhteen ole havaittu Suomessa.

Luvatonta oleskelua sotilasalueilla ja lennokkien luvatonta lennättämistä esiintyy silloin tällöin.
Puolustusvoimilla on tarvittaessa oikeus puuttua tällaiseen lennokkien käyttöön voimakeinoilla yhteistyössä poliisin kanssa.

Suomen puolustusvoimien mukaan julkisissa kartoissa ei näytetä salaisiksi luokiteltuja kohteita.
Sotilaskäytössä olevat operatiiviset kartat eivät ole julkisia, eikä niitä siten myöskään löydy julkaistuina internetistä.

Salaisiksi luokitellut kartat varustetaan Suomessa turvaluokitteluleimalla, ja kartat hävitetään käytön loppuessa.
 

Suomessa kuvaaminen ei ole suuri ongelma​

Suomen puolustusvoimista kerrotaan Ylelle, ettei Ruotsin tapaista ongelmaa julkisuuteen päätyneiden luvattomien kuvien suhteen ole havaittu Suomessa.

Luvatonta oleskelua sotilasalueilla ja lennokkien luvatonta lennättämistä esiintyy silloin tällöin.
Puolustusvoimilla on tarvittaessa oikeus puuttua tällaiseen lennokkien käyttöön voimakeinoilla yhteistyössä poliisin kanssa.

Suomen puolustusvoimien mukaan julkisissa kartoissa ei näytetä salaisiksi luokiteltuja kohteita.
Sotilaskäytössä olevat operatiiviset kartat eivät ole julkisia, eikä niitä siten myöskään löydy julkaistuina internetistä.

Salaisiksi luokitellut kartat varustetaan Suomessa turvaluokitteluleimalla, ja kartat hävitetään käytön loppuessa.
Tähän loppukappaleeseen tulee todeta, että onneksi Suomessa puolustusvoimat on huolehtinut tietoturvasta eri tavalla kuin naapuri. Julkisista lähteistä ei löydy tietoja pv:n tiloista / alueista (pl. tietysti varuskuntien osat, joissa siviilit pääsevät käymään).
 
Back
Top