Minkälaisia elokuvia te katotte?

Maidan

Respected Leader
Jatkan hauskojen elokuvien parissa.

 
Viimeksi muokattu:

Raveni

Respected Leader
Tästä ollut puhetta täällä ennenkin. Leffaa on arvosteltu B luokan tusina pätkäksi.
2 tunnin täyspitkä elokuva. Itse pidin juonesta ja varsinkin siitä, että visuaalisuuteen oli panostettu mukavasti. Näyttelijä työ ihan ok. Maku kysymyshän se on notta mistä tykkää. Itse vertaisin "The Sum of all Fears" elokuvaan. Kun tuon katsoin niin tuo oli se mikä ensimmäisenä tuli mieleen.
 

Merten sheriffi

Greatest Leader
2 tunnin täyspitkä elokuva. Itse pidin juonesta ja varsinkin siitä, että visuaalisuuteen oli panostettu mukavasti. Näyttelijä työ ihan ok. Maku kysymyshän se on notta mistä tykkää. Itse vertaisin "The Sum of all Fears" elokuvaan. Kun tuon katsoin niin tuo oli se mikä ensimmäisenä tuli mieleen.
Juu tulee ehdottomasti myös itse katsottua jossain kohtaa.
 

Fremen

Respected Leader
No tämä tulee ihan tarpeeseen... eka traileri John Wick kolmoseen:

 

Sarek1

Ylipäällikkö
Onko foorumiväki käynyt vielä katsomassa Rautataivas 2:ta?
Tämäkin elokuva on tietysti kahjokomediaa, mutta entäpä jos aihetta olisi lähestytty hieman vakavammin? Rautataivaan ja Arkin aihepiireistä voisi saada aikaiseksi esim. hyvin mielenkiintoisia televisiosarjoja...

 

tulikomento

Greatest Leader
Katselin äsken tämän Spielbergin elokuvan. Pääosissa Meryl Streep ja Tom Hanks. Kertoo 1970-luvun alussa tapahtuneesta ns. Pentagonin papereiden tapauksesta. Muuan analyytikko vuoti huippusalaisia valtion dokumentteja New York Timesille ja Washington Postille. Streep ja Hanks esittävät Postin johtoportaan väkeä, jotka päättävät sananvapauden nimissä ja mahdollisen linnatuomionkin uhalla jatkaa asiakirjojen julkaisua. Saavat Richard Nixonin vihat niskaansa. Mielenkiintoinen aihe, mutta kyllähän tämä oli melko kuivakka draama.

 

tulikomento

Greatest Leader
Kaksiosainen kanadalainen minisarja / tv-elokuva The Arrow vuodelta 1997. Kertoo siitä mitenkä 1950-luvulla Kanada kehitteli erittäin kehittynyttä CF-105 Avro Arrow -torjuntahävittäjää. Projekti oli suurin kanadalainen teollisuushanke ja onnistuessaan se olisi nostanut Kanadan maailman ilmailuteollisuusmaiden kärkikaartiin. Harmi vaan että tämä ei oikein sopinut Yhdysvalloille.


https://en.wikipedia.org/wiki/The_Arrow_(miniseries)
 

Sarek1

Ylipäällikkö
Kaksiosainen kanadalainen minisarja / tv-elokuva The Arrow vuodelta 1997. Kertoo siitä mitenkä 1950-luvulla Kanada kehitteli erittäin kehittynyttä CF-105 Avro Arrow -torjuntahävittäjää. Projekti oli suurin kanadalainen teollisuushanke ja onnistuessaan se olisi nostanut Kanadan maailman ilmailuteollisuusmaiden kärkikaartiin. Harmi vaan että tämä ei oikein sopinut Yhdysvalloille.


https://en.wikipedia.org/wiki/The_Arrow_(miniseries)
The Arrow on hyvä minisarja ja erityisesti sitäse on ilmailuhistoriasta ja hävittäjäkoneista kiinnostuneille.

Kanadalaisille jenkkien hämmentäminen ja hankkeen äkillinen kuoppaaminen hölmöjen päätösten jälkeen on vieläkin kova pala ja kolaus kansalliselle ylpeydelle.

Haave elää edelleen CF-105 Super Arrowin nimellä kulkevissa hahmotelmissa.
5D82B9FF-6B48-42AA-BAAF-AE9C9D234582.jpeg
 

tulikomento

Greatest Leader
The Arrow on hyvä minisarja ja erityisesti sitäse on ilmailuhistoriasta ja hävittäjäkoneista kiinnostuneille.

Kanadalaisille jenkkien hämmentäminen ja hankkeen äkillinen kuoppaaminen hölmöjen päätösten jälkeen on vieläkin kova pala ja kolaus kansalliselle ylpeydelle.

Haave elää edelleen CF-105 Super Arrowin nimellä kulkevissa hahmotelmissa.
View attachment 27323
Samaa mieltä. Hyvä minisarja, joskin tuosta liikkuu kahdenlaista mielipidettä että mitenkä uskollisesti sarja seuraa tapahtunutta historiaa. Oli miten oli, Arrow oli torjuntahävittäjä, jossa oli potentiaalia. Kallishan se oli kuin mikä, mutta Kanadan teollisuudelle jättihanke. Varmasti korpesi amerikkalaisia. Poliittinen peli oli kovaa ja Arrow-projekti kuopattiin. Aiheutti sen, että kanadalaisia ilmailualan osaajia päätti lähteä Yhdysvaltoihin parempien työtarjousten perässä. Nasa, Boeing, McDonnell Douglas ym. tahot ottivat mieluusti vastaan osaavaa väkeä.

Surkuhupaisaa oli sekin, että tämän myötä Royal Canadian Air Force oli pakotettu ostamaan amerikkalaisia koneita (mm. F-101 Voodoo, F-104 Starfighter, F-5 ja F-18), joista osa ei vastannut suorituskyvyltään sitä mitä kanadalaiset olisivat itse halunneet käyttöönsä. Sama ihme venkoilu näkyy muuten yhä. Nykyinen hallitus ryhtyi vatuloimaan F-35:n hankintaa ja kaikki on nyt enempi vähempi jumissa poliitikkojen sössimisen takia.
 

aj77

Respected Leader
Eilen tuli katsottua Hunter killer. Taas on vahva liittolainen tässä henkien taistosta Venäjän infovaikuttamista vastaan. Hollywood on taas mukana kylmässä sodassa. Venäläiset ovat hyvin herkkiä kuinka heidät esitetään elokuvissa. Tämä leffa paiskasi märän rätin kerralla naamalle. Usan erikoisjoukkoja Venäjällä, ilkeä puolustusministeri joka kaappaa vallan. Usan sukellusvene ja erikoisjoukot pelastavat Venäjän presidentin heidän pohjoisen laivastotukikohdasta.
Hauska yhtymäkohta todellisuuteen, kun Venäjän puolustusministeristä on muutenkin veikattu Putinin seuraajaa. Pitäisiköhän se Putin käydä pelastamassa.
 

hansai

Supreme Leader
Kommentti: Oscar-gaala sujui suunnitellusti, kunnes paras elokuva palkittiin – Green Bookin voitto nostatti raivoisan myrskyn: tästä on kyse

Green Book voitti yhteensä kolme Oscaria – mutta parhaan elokuvan palkinto aiheutti myös vastalauseita. Elokuvan pääosissa nähdään Viggo Mortensen ja Mahershala Ali.

Julkaistu: 25.2. 13:16

OSCAR-PALKINNOT

Rasismiin raivolla kantaa ottavan Blackkklansmanin rinnalla Green Book tuntuu pikkulasten satukirjalta, kirjoittaa elokuvakriitikko Taneli Topelius.

KAIKKI NÄYTTI menevän Oscar-gaalassa kutakuinkin käsikirjoituksen mukaan – kunnes tuli aika jakaa viimeinen palkinto kaikkein tärkeimmälle: viime vuoden parhaalle elokuvalle.

Siihen asti gaala oli tuonut esiin Hollywoodin – ja vähän sen ulkopuoleltakin tulleiden elokuvantekijöiden – parhaat hyveet: monet palkituista olivat kiitospuheissaan ottaneet voimakkaasti kantaa tasa-arvon, monikulttuurisuuden ja mahdollisuuksien tarjoamisen puolesta; syrjintää ja raja-aitojen pystyttämistä vastaan.

Sitten tärkeimmän palkinnon voittajaksi julistettiin vuoteen 1962 sijoittuva, mustan pianistin (Mahershala Ali) ja valkoisen autonkuljettajan (Viggo Mortensen) kaveruudesta kertova draama Green Book.
VASTALAUSEIDEN myrsky täytti nopeasti netin pikaviestipalvelut. Niissä Green Bookin nostaminen viime vuoden parhaaksi elokuvaksi tyrmättiin täysin. Pääpalkinnon oli saanut pehmoisen turvallinen vaihtoehto – elokuva, joka tuntui kompromissilta.

Ironisinta asiassa on, että Green Bookin tarina käsittelee juuri sitä samaa, mitä Oscar-lavalla oli koko illan saarnattu: se ottaa pehmeällä tavalla kantaa rasismia vastaan.

Mikä Oscar-palkintojen jaossa siis meni pieleen?

Mahershala Ali voitti Oscarin osastaan pianisti Don Shirleynä. Hänen autonkuljettajaansa Green Book -elokuvassa näyttelee Viggo Mortensen.(KUVA: Universal Pictures)
GREEN BOOK ei ole huono elokuva. Sen tarina on kuitenkin kerrottu työväenluokan valkoisen autokuskin, ei lahjakkaan mustan pianistin näkökulmasta. Rasismia vastustavana kannanottona Green Book on ennemminkin lempeän miellyttävä, ei katsojaa haastava.

Monet muut tämän vuoden Oscar-ehdokkaista olivat sanomaltaan paljon Green Bookia voimakkaampia, mutta hajanaisen palkintojenjaon vuoksi ne jäivät osittain Green Bookin varjoon.

Tämän vuoden Oscarit jakautuivat oikeastaan kuin hovidraaman The Favourite naispääosasta palkitun Olivia Colmanin kiitokset: voitostaan iloisesti häkeltyneen brittinäyttelijän puhe oli sekoitus riemua ja kyyneleitä, eikä hänen viestissään ollut selkeää linjaa.

Kiitospuheelta sitä ei tietenkään edellytetäkään. Toisin on elokuva-alan tärkeimpien palkintojen kanssa.


USEAMMAN kuin yhden Oscar-palkinnon saivat vain Queen-yhtyeestä kertova Bohemian Rhapsody (4 Oscaria), Green Book (3 Oscaria), 1970-luvun Meksikoon sijoittuva Roma (3 Oscaria) ja Marvelin supersankariseikkailu Black Panther (3 Oscaria).

Tärkeimmistä ehdokaselokuvista yhteen Oscariin joutuivat tyytymään The Favouriten lisäksi perhedraama If Beale Street Could Talk, Yhdysvaltain entisen varapresidentin Dick Cheneyn elämänvaiheita satiirisesti kritisoiva Vice – vallan oikeat kasvot, romanttinen musiikkidraama A Star Is Born ja sekä rasismia vastaan hyökkäävä satiirinen poliisijännäri Blackkklansman.
Äänen keskiluokkaisen perheen köyhälle meksikolaispalvelijalle antanut Roma toi sen tehneelle meksikolaiselle Alfonso Cuarónillekolme Oscaria. Ensimmäinen niistä tuli kuvauksesta, toinen parhaasta ei-englanninkielisestä elokuvasta ja kolmas ohjauksesta.

Roman palkinnot satavat myös sen tuottaneen netti-tv-jätin Netflixin laariin, mutta Cuarón nosti esiin saamiensa Oscareiden käytännön merkityksen. Kiitospuheessaan hän muistutti, että meksikolaisten näkökulmasta amerikkalaiset elokuvat näyttävät yhtä vierailta kuin meksikolaiset elokuvat amerikkalaisten näkökulmasta – ja ettei rajoilla ole lopulta mitään merkitystä.


JYLINÄÄ gaalassa aiheutti myös mustan Amerikan vahva äänitorvi, ohjaaja Spike Lee, joka pääsi nappaamaan 30 vuotta odottamansa Oscar-palkinnon Blackkklansmaninkäsikirjoituksesta – sen, mikä hänen vahvalta läpimurtoelokuvaltaan Do the Right Thing – kuuma päivä (1989) oli aikoinaan jäänyt saamatta.

Kiitospuheessaan Lee viittasi Yhdysvaltain veriseen orjahistoriaan ja toivoi maahan muutosta seuraavissa presidentinvaaleissa.

Oscar-gaalan jälkeen järjestetyssä lehdistötilaisuudessa Lee oli nyrpeimpiä Green Bookin voiton arvostelijoita. Hänen mutinaansa on helppo liittyä: rasismiin raivolla kantaa ottavan Blackkklansmanin rinnalla Green Book tuntuu pikkulasten satukirjalta.

Juhlimaan pääsivät muutkin mustat elokuvantekijät, joita palkittiin enemmän kuin yhtenäkään aiempana vuonna. Palkintopuheita pääsivät pitämään Regina Kingperhedraaman If Beale Street Could Talk naissivuosasta, Mahershala Ali elokuvan Green Book miessivuosasta, animaatioelokuvan Spider-Man: kohti hämähäkkiversumia ohjaaja Peter Ramsey, supersankariseikkailu Black Pantherin puvustaja (Ruth E. Carter) ja lavastaja (Hannah Beachler) sekä Kevin Willmott, yksi Blackkklansmanin käsikirjoittajista.
TORJUNTAVOITON sai myös Queen-yhtyeen historiasta kertova, enemmän musiikkiviihteen kuin faktojen ehdoilla tehty Bohemian Rhapsody, joka keräsi yhteensä neljä Oscar-palkintoa.

Elokuvan ohjaaja, useisiin seksuaalisiin häirintätapauksiin yhdistetty Bryan Singer sai kuvausten loppupuolella potkut, ja lopputuloksen on katsottu pitkälti olevan leikkaaja John Ottmaninkokoon kursima.

Ottmanin lisäksi Oscarit jaettiin Bohemian Rhapsodyn äänisuunnittelijoille sekä laulaja Freddie Mercurya näyttelevälle Rami Malekille, joka muistutti kiitospuheessaan sekä Mercuryn että itsensä taustasta – molemmat heistä ovat maahanmuuttajasuvuista.


KOKONAISUUTENA gaala oli varsinaisen juontajan puuttumisen vuoksi aiempia vuosia tiiviimpi ja totisempi. Silti yöhön mahtui kaksi liikuttavaa naista ylitse muiden.

Lady Gagan ja Bradley Cooperinduetto Shallow-kappaleesta Oscar-lavalla oli niin intiimi, että kaksikko sai suoran lähetyksen ulkopuolella vielä toisetkin aplodit gaalayleisöltä, kun he palasivat ohjelman mainoskatkolla takaisin paikoilleen. Hieman myöhemmin Gaga voitti Oscarin A Star Is Born -elokuvan parhaasta laulusta vahvan liikutuksen vallassa.


Palkintopuheiden kruunusta vastasi kuitenkin edellämainittu Colman. Kiitospuheessaan hän oli hauskasti yhtä höpsön kuningatarroolinsa kanssa.

Onnenkyyneliä niellyt Colman lateli kiitoksia vähän sinne sun tänne, sillä häkeltynyt näyttelijä oli itsekin veikannut voittajaksi The Wife -draaman Glenn Closea. Lopulta Colman päätyi kiittämään luovan sekoilun vallassa muun muassa miestään ja Lady Gagaa.

Jos Green Bookin voitto tuntui lässähdykseltä, Colmanin puhe oli Oscar-viihdettä parhaimmillaan: puhdasta riemua, jota korosti tieto siitä, että palkinto meni lahjakkaalle tekijälle – siis täysin oikeaan osoitteeseen.

Taneli Topelius

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006013893.html
 

ILoveEU

Majuri
Tänään, YLE Teemalla klo 2140 elokuva Muuttolintu.

Tehty Natsi-Saksassa 1944. Ehkä silloin katsoessa ei mikään erityisesti pistänyt silmään saksalaiselle katsojalle, mutta näin jälkikäteen näkee, miten elokuva hienovaraisesti vihjailee, että mitä tuleman pitää ja mitä hyvältä saksalaiselta odotetaan.

Poliittisesta historiasta kiinnostuneen kannattaa katsoa.
 
Top