Miten ja mistä erotamme informaation, joka tulee suurella todennäköisyydellä olemaan jälkikäteisessä tarkastelussa aseellisen voimankäytön askelmerkki?
Mitä tunnusmerkkejä sisältää informaatiovaikuttaminen, joka edeltää ruudin polttamista?
Kysymystä pitää sekä jakaa osiinsa että laajentaa ulommas jotta vastaus sisältäisi oleellisesti hyödyllisiä näkökulmia.
1. Todellisuudella on kolme tuttua ulottuvuutta. Substanssi, struktuuri ja dynamiikka. Kaikkia näitä pitää tarkastella erikseen, mutta myös noiden kolmen yhdessä muodostamaa kokonaisuutta pitää tarkastella nimenomaan kokonaisuutena.
2. Asia tapahtuvat useilla eri aikajänteillä ja useissa eri mittakaavoissa. Tarkastelun pitää siis olla ajallisesti, temaattisesti ja perspektiivin suhteen skaalautuvaa. Jos se on vapaasti skaalautuvaa, niin sitä parempi.
3. Varjotoiminnalla on lähes aina kaksoisrakenne: kulissirakenne + taustarakenne.
4. Tiedon puutteellisuus ja epäyhtenäisyys pakottavat käyttämään sellaisia logiikkakokonaisuuksia, jotka lähestyvät ja käsittelevät samaa asiaa keskenään erilaisista, jopa päinvastaisista suunnista. Esim. kausaalinen + funktionaalinen ajattelu, analyyttinen + systematisoiva ajattelu, luova + "laitostunut"/kaavamainen ajattelu, assosiatiivinen ja insinöörimöinen/matemaattinen ajattelu... Muuten "mitä meiltä jää huomaamatta ja miksi" -kysymys ei saa todellisuuden kanssa yhtäpitäviä vastauksia ennen kuin todellisuus tulee ja puree meitä perseeseen.
(Se saa kyllä vastauksia, mutta ne kertovat vastaajan identiteettityön laadullisista heikkouksista eivätkä itse todellisuudesta.)
5. Infovaikuttaminen on luonteeltaan enimmäkseen välittynyttä, epäsuoraa, kumuloituvaa. Joiltain osin itse kumuloitumista ja sen ylivuotoja sekä substanssina että dynamiikkana seuraavat työkalut voivat olla hyödyksi.
6. Sotatoimista päättämisen ja sotatoimien välissä on jokin aikajänne. Se sisältää monenlaisia vakiintuneita asioita. Eri toimijoilla ja resursseilla eri juttuja eri tahdissa. Jotkin viestit tuovat näitä esille. Esille tulevien asioiden sisällöt, rytmit ja luonteet saattavat antaa hyviä vihjeitä.
7. Kaikkien edellä olevien asioiden prosessointiin on hyviä työkaluja. Ongelmana on se, että näille työkaluille ei näköjään löydy kovin helposti sellaisia käyttäjiä, jotka tuottaisivat tulokseksi jotain muuta kuin omakuvansa.
Ongelma saattaa olla sama kuin Briteillä Enigman murtamisessa: Kuinka löytää, tunnistaa ja resurssoida sopiva "Alan Turing" niin ettei yksilöiden ja hierarkioiden pikkusieluisuus ja laitostuneisuus estäisi/hidastaisi liikaa etsimistä, tunnistamista ja resurssointia.
Se, mitä tässä on elämänsä aikana pikkusieluisuudesta oppinut sanoo ettei mitään toivoa onnistua. Kusipäinen pikkusieluisuus voittaa lähes aina.
Onnea vaan savanttisafarille!
- niitä voisi ehkä muokata.
mainintoja ei sitten loydykaan. Markkinointiviestinnasta peraisin oleva segmentointi on hyvin loytanyt tiensa infosotiin, naemma
.
).