Mitä saatu aikaan Afganistanissa?

Tvälups

Ylipäällikkö
Mitä saatu aikaan Afganistanissa?
Kirjoittanut Jussi Niinistö

Afganistanissa käynnissä oleva Isaf-kriisinhallintaoperaatio on päättymässä vuoden lopulla. Suomi muiden mukana on vähitellen lopettelemassa urakkaansa, jos kohta uudenlainen operaatio on suunnitteilla. Sen tarkoituksena on opastaa Afganistanin armeijaa.

Afganistanista puhuttaessa on helppo olla pessimistinen: mitä on saavutettu runsaassa vuosikymmenessä? Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta muodostui sotilasoperaatio, jota voi luonnehtia kriisinhallintasodaksikin.

Avustusrahoja on kannettu maahan valtavasti. Suomi on kuluttanut Afganistanissa satoja miljoonia euroja. Maassa rehottavan korruption vuoksi tukea valuu sotaherrojen taskuihin.

Operaation päättyminen ei jätä jälkeensä rauhallista maata. Turvallisuustilanne on hatara. Noin 30 000 taleban-taistelijan lisäksi maassa on muitakin sotilaallisia ryhmiä.

Vastuu maan turvallisuudesta siirtyi virallisesti Isaf-joukoilta maan omille turvallisuusviranomaisille jo viime vuoden kesäkuussa. On kysyttävä: kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kukistaneet talebaneja, miten se onnistuisi Afganistanin omilta joukoilta?

On odotettavissa, että Isafin vetäytyessä turvallisuustilanne heikkenee ja väkivaltaiset iskut lisääntyvät, kun talebanit yrittävät haastaa maan omia turvallisuusviranomaisia.

Rauhanneuvottelut eivät ole edenneet. Talebanit eivät suostu neuvottelemaan amerikkalaisten sätkynukkena pitämänsä presidentti Hamid Karzain hallinnon kanssa. Karzai puolestaan kärhämöi amerikkalaisten kanssa. Siksi maassa huhtikuussa järjestettävillä presidentinvaaleilla voi olla ratkaiseva merkitys Afganistanin kehitykselle.

Suomella on Afganistanissa 145 sotilasta. Jatko-operaatioon, jos sellainen syntyy, on lähdössä 80–100 sotilasta, vaikka pienempi panos tässä taloudellisessa tilanteessa olisi perusteltua. Esimerkiksi Ruotsi, jolla on nykyisin Suomea enemmän sotilaita Afganistanissa, aikoo lähettää vain 50.

Sanotaan, että Afganistanin tukemisessa tarvitaan strategista kärsivällisyyttä. Kehitys on hidasta. Takaiskuihin on varauduttava. Yksi tulevaisuuden oljenkorsi voisi olla kaivannaisteollisuus, mutta sen kehittyminen vaatii maan heikon infrastruktuurin parantamista. Nykyään ainoa kukoistava elinkeino on huumetalous.

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 10.3.2014.
 
On kysyttävä: kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kukistaneet talebaneja, miten se onnistuisi Afganistanin omilta joukoilta?

Helposti. Tuntevat maaston, voivat soluttautua, ovat yhtä kovia jätkiä kuin talebanit. Käyttävät kovia huumeita vähemmän kuin talebanit.
Ovat kurinalaisempia ja paremmin koulutettuja ja varustettuja kuin talebanit. Yms yms.

Olen monista asioista samaa mieltä kuin Jussi Niinistö, mutten ole koskaan pitänyt häntä erityisen briljanttina pohdiskelijana.
Lisäksi hän taitaa vastustaa Nato-jäsenyyttä, mikä ei ole välttämättä kauhean fiksua.
 
Kyllähän ne Afganistanin armeijan jannut on niitä pahimpia vätyksiä ja huumeiden käyttäjiä. Päällystö on myös todella korruptoitunutta.

Tällaisissa operaatioissa pitää olla selkeä linja mitä halutaan saavuttaa ja siitä linjasta ei livetä. Demokratian afganistanilaisille vieminen ja samanaikainen päätön räiskintä ei sovi yhteen.
 
Afgat olivat ja on operaatio jonne maamme lähti mukaan todennäköisimmin ihan muista syistä kuin aikaisempiin perinteikkäämpiin "rauhanturvaamis-operaatioihin". Ei siellä periaatteessa voida oikein saavuttaa samankaltaisia tuloksia kuin aikaisemmissa operaatioissa kun lähtökohdat koko Enduring Freedomille ja ISAF:lle ovat periaatteessa kohdemaan tilanteen, kulttuurin ja osapuolet huomioiden ihan muuta kuin se mihin on perinteisesti totuttu meidän osaltamme.

Tuo koko Afghanistanin operaatio olisi periaatteessa pitänyt hoitaa aivan toisella tavalla alusta alkaen Jenkkien ja Naton toimesta sekä varautua vuosikymmenien sitoutumiseen maan vakauttamisessa. Operaatioita olisi pitänyt myös mahdollisesti laajentaa naapurivaltoihin ja siten konflikti olisi voinut myöskin eskaloitua naapurivaltioihin luoden todella laajan konfliktin, mutta tähän ei tietenkään olla länsimaiden osalta valmiita oltu varmaan koskaan sillä länsivaltojen tappioiden sietokyky on pitemmällä aikavälillä heikkoa eikä kai kukaan Jenkkilän presidenttikään halua päätyä potentiaalisesti kolmannen maailmansodan aloittajaksi vaikka sillä saataisiinkin ääri-islamistisia ryhmittymiä kitkettyä eri puolilta lähi-itää laajentamalla sotaa.

Eri asia on sitten että tuleeko meidän ottaa osaa tällaisiin nimenomaisiin "sotaretkiin" ylipäätään ja odottaa että voisimme toimia siellä Afgoissa lähtökohdat huomioiden jotenkin samaan tapaan kuin aikaisemmissa YK:n operaatioissa. En tokikaan sitten tiedä että oliko tämä puoli jo joidenkin tiedossa alusta alkaenkin, mutta jotenkin sain sellaisen kuvan että tässä ollaan nyt jotenkin kauhean happamia lopputuloksesta joka oli näkyvissä jo aiempien muiden maiden suorittamien sotaretkien lopputuloksista Afghanistanin maaperällä. Periaatteessa länsimaat eivät pärjänneet tuolla yhtään sen paremmin kuin Neuvostoliittokaan aikoinaan, sillä molemmat lähtevät sieltä nyt suurta taisteluväsymystä potien ja kiroten ilmeisesti koskaan astuneensakaan ko. maanpläntin kamaralle.

Ja Afghanistan on vielä etnisestikin niin hajanainen ja juuri heimotaustojen mukaan kulkeva maa, että sinänsä jonkun Kabulin keskushallinnon on aika vaikeaa saada mitään kansallisuustunnetta taakseen tukemaan sotaansa Talebania vastaan kun jokainen tuossa yhteiskunnassa kumminkin tahtoo vetää kaiken omaan pussiinsa taikka oman ryhmittymänsä pussiin kaikessa mahdollisessa.
 
Jää nähtäväksi onko afgaaneille saatu mitään pysyvää aikaiseksi, vai alkaako parin vuoden sisään sisällissota, mikä johtaa islamilaisten ääriliikkeiden valtaannousuun, jolloin ollaan lähtöruudussa.

Suomen armeija on reissusta saanut roppakaupalla kokemusta sodasta tai sodan kaltaisesta toiminnasta, mitä ei oikein muuten saa, kuin osallistumalla vastaaviin operaatioihin. Nyt ollaan varmasti viisaampia monenkin asian suhteen, kuten taktiikka, varustus, huolto, taistelustressi ja palautuminen, yhteistoiminta muiden joukkojen kanssa yms.
 
Suomen armeija on reissusta saanut roppakaupalla kokemusta sodasta tai sodan kaltaisesta toiminnasta, mitä ei oikein muuten saa, kuin osallistumalla vastaaviin operaatioihin. Nyt ollaan varmasti viisaampia monenkin asian suhteen, kuten taktiikka, varustus, huolto, taistelustressi ja palautuminen, yhteistoiminta muiden joukkojen kanssa yms.

Tästä samaa mieltä - tosin mietityttää, olisiko saman opin ns. tositoimista voinut saada edullisemmalla hinnalla, tämä kurssi tuli veronmaksajille aika kalliiksi. Baikal-sedän kanssa muistaakseni joskus tästä samasta aiheesta täällä keskustelimmekin.
 
Vielä vajaa vuosi sitten olin aika vakuuttunut, että taistelu ylivoimaisena osapuolena hajanaista vihollisjoukkoa vastaan ei ole se paras paikka oppia mahdollista tositilannetta varten kun vihollisen panssarilautat vyöryvät kohti. Mutta nyt kun uusin sotimistrendi onkin hybridisota, jossa pienet vihreät miehet yrittävät toimia talibanien malliin käynnistämättä varsinaista sotaa voi Afganistanin kokemuksista ollakin yllättävän paljon hyötyä.
 
Tästä samaa mieltä - tosin mietityttää, olisiko saman opin ns. tositoimista voinut saada edullisemmalla hinnalla, tämä kurssi tuli veronmaksajille aika kalliiksi. Baikal-sedän kanssa muistaakseni joskus tästä samasta aiheesta täällä keskustelimmekin.

Niin, tietotaidolle voi olla vaikea määritellä oikeaa hintalappua. Ne opit, mitkä toiset asevoimat ovat verellä hankkineet, ei ole ihan pieneen hintaan "vapaamatkustajille" kaupan. PV:n omien kokemusten lisäksi kuulee kansainvälisillä nuotiopaikoilla tarinan jos toisenkin.
 
Niin, tietotaidolle voi olla vaikea määritellä oikeaa hintalappua. Ne opit, mitkä toiset asevoimat ovat verellä hankkineet, ei ole ihan pieneen hintaan "vapaamatkustajille" kaupan. PV:n omien kokemusten lisäksi kuulee kansainvälisillä nuotiopaikoilla tarinan jos toisenkin.

Toivoa sopii, että kokemukset joita on saatu tositilanteesta ja sen läheltä, myös menevät ns. jakeluun. Valitettavasti totuttujen uskonkappaleiden hylkääminen uusien tosiasioiden valossa ei aina ole ollut Suomen Tornin vahva laji.
 
Toivoa sopii, että kokemukset joita on saatu tositilanteesta ja sen läheltä, myös menevät ns. jakeluun. Valitettavasti totuttujen uskonkappaleiden hylkääminen uusien tosiasioiden valossa ei aina ole ollut Suomen Tornin vahva laji.
No sen suurempia paljastamatta, mutta katseleppa vaikka uutta taistelijan opasta ja sitä miten siellä kuvaan määrättyjä asioita. Esim. Vanha erikoisjoukkojen toimintamalli: Ammu-Liiku-Kommunikoi-Lääkitse tai jenkkiperäiset 4 asekäsittelyn periaatetta tai taisteluensiavun uudet tuulet. Nämä on tiedetty jo vuosia myös meillä, mutta vasta erään kenraalin toteamus siitä kuinka kalliilla näitä kokemuksia on kerätty Afganistanissa oikeutti painamaan ne taistelijan oppaaseen oppaaseen... Että ainakin muutamia kokemuksia on valunut ihan miehistötasolle asti ja joka päiväiseen koulutukseen Huom. Ei muuten todellakaan pidä sekoittaa sotilaan käsikirjaa ja taistelijan opasta toisiinsa!
 
No sen suurempia paljastamatta, mutta katseleppa vaikka uutta taistelijan opasta ja sitä miten siellä kuvaan määrättyjä asioita. Esim. Vanha erikoisjoukkojen toimintamalli: Ammu-Liiku-Kommunikoi-Lääkitse tai jenkkiperäiset 4 asekäsittelyn periaatetta tai taisteluensiavun uudet tuulet. Nämä on tiedetty jo vuosia myös meillä, mutta vasta erään kenraalin toteamus siitä kuinka kalliilla näitä kokemuksia on kerätty Afganistanissa oikeutti painamaan ne taistelijan oppaaseen oppaaseen... Että ainakin muutamia kokemuksia on valunut ihan miehistötasolle asti ja joka päiväiseen koulutukseen Huom. Ei muuten todellakaan pidä sekoittaa sotilaan käsikirjaa ja taistelijan opasta toisiinsa!

Juuri näin. Ja eihän PV lähde julistamaan mitä oppia on tullut, vaan ensin analysoidaan mitä on opittu ja sitten mietitään kuinka opittu soveltuu meidän ympyröihin. Asiat saattavat näkyä pitkällä viivellä, kun kyse on esim. varusteista, joita uusitaan melko hitaasti.
 
No sen suurempia paljastamatta, mutta katseleppa vaikka uutta taistelijan opasta ja sitä miten siellä kuvaan määrättyjä asioita. Esim. Vanha erikoisjoukkojen toimintamalli: Ammu-Liiku-Kommunikoi-Lääkitse tai jenkkiperäiset 4 asekäsittelyn periaatetta tai taisteluensiavun uudet tuulet. Nämä on tiedetty jo vuosia myös meillä, mutta vasta erään kenraalin toteamus siitä kuinka kalliilla näitä kokemuksia on kerätty Afganistanissa oikeutti painamaan ne taistelijan oppaaseen oppaaseen... Että ainakin muutamia kokemuksia on valunut ihan miehistötasolle asti ja joka päiväiseen koulutukseen Huom. Ei muuten todellakaan pidä sekoittaa sotilaan käsikirjaa ja taistelijan opasta toisiinsa!


Mistäs tuon taistelijan oppaan saa luettavakseen?

Miksi muuten tämä aina menee näin Suomen Tornin kanssa? Että vaikka asia tiedetään, sitä ei saada koulutukseen ja oppaisiin ennenkuin "verta ja hikeä on vuodatettu"?
 
Afganistanin hinnalla oltais ostettu uusi sotalaiva ja seilattu sillä meriliikenteen suojaamisessa.

Olis ollu huomattavasti järkevämpää ja käteen olis jääny edes laiva.
 
Afganistanin hinnalla oltais ostettu uusi sotalaiva ja seilattu sillä meriliikenteen suojaamisessa.

Olis ollu huomattavasti järkevämpää ja käteen olis jääny edes laiva.
Juu, ja jättämällä PV väliin 1945-2014 kaikki kylpisimme rahassa.
 
Pirun kallis tapa hankkia kokemusta tositilannetta läheisesti muistuttavista oloista - mutta toisaalta, ko. kokemuksen hankkiminen on välttämätöntä. Eli tärkeää mutta tyyristä oppia.

Sitä, onko paikallisten kannalta saatu jotain pysyvää aikaan, en osaa arvioida, mutta minusta tuntuu että jokainen koulupäivä jonka yksikin lapsi (tyttölapsi!) saa käydä siksi että Talibanit on poistettu vallasta, on eräänlainen voitto.
 
Sitä, onko paikallisten kannalta saatu jotain pysyvää aikaan, en osaa arvioida, mutta minusta tuntuu että jokainen koulupäivä jonka yksikin lapsi (tyttölapsi!) saa käydä siksi että Talibanit on poistettu vallasta, on eräänlainen voitto.

Kaikki on käytännössä yhden kortin varassa: jos Afganistanin armeija menettää otteensa ja antaa ääriliikkeille jalansijaa, ei naisten ja tyttöjen asemaan tule juurikaan muutosta. Tuolla asenteet ovat syvällä, eikä niitä muuteta hetkessä - länsimaalaisen naiskäsityksen juurruttamiseen menee pitkä aika. Mutta tosiaan jokainen tytön tai naisen koulupäivä on plussaa.
 
Ethnic_map_afghanistan.gif


Afganistanin politiikkaa määrittää varmaankin eniten heimopäälliköiden nautinta-alueet.
 
Viimeksi muokattu:
Kaikki on käytännössä yhden kortin varassa: jos Afganistanin armeija menettää otteensa ja antaa ääriliikkeille jalansijaa, ei naisten ja tyttöjen asemaan tule juurikaan muutosta. Tuolla asenteet ovat syvällä, eikä niitä muuteta hetkessä - länsimaalaisen naiskäsityksen juurruttamiseen menee pitkä aika. Mutta tosiaan jokainen tytön tai naisen koulupäivä on plussaa.

Nähtäväksi jää, torjuuko paikallinen kulttuuri länsimaiset tavat ja opit heti kun viimeiset hekot nousevat pihalta. Perinteet ja asenteet ovat usein aika lujassa ja niukkoina aikoina liberaalit tuulet saattavat puhallella jossain muualla kuin siellä, missä niille olisi tarvetta. Asiaa voi miettiä myös kukin omalla kohdallaan; muuttaisitko sinä totuttuja tapojasi ja mielipiteitäsi pysyvästi 180 astetta jos heput toisesta maankolkasta tulevat sinua opastamaan rynchester kädessä vai jäisikö jotain vielä pinnan alle kytemään kun he poistuvat? Kuinka toivottuja meidän länsimaalaisten opit, tavat ja läsnäolo ovat tavallisten afgaanien mielestä?

Toivoa sopii, että kouluja käyneet tytöt pysyvät ja pääsevät turvaan ääriainesten ja vanhoillismielisten kostolta. Moni voi joutua jättämään kotimaansa.

Pakottamalla on hankala herättää tiedonjanoa, mutta huonokaan opettaja ei voi estää oppilasta oppimasta jos tällä vain on halu oppia
 
Back
Top