Falangi
Kenraali
Noilla tt:n sivuilla pystyy näköjään kattomaan 1 tai 2 juttua ilmaiseksi ennen kuin se alkaa vaatia kirjautumista. Myös tuo juttu aukee kyllä, kun esim. laittaa yksityisen ikkunan tai toisella selaimella.
Miten Suomi olisi pärjännyt talvi - ja jatkosodassa, jos 1920 ja 1930 -luvuilla emme olisi pihtailleet puolustusmenoissa?
- Viestiketjun aloittaja Protheon_93
- Aloitus PVM
Uutinen
Salakirjoitettua radioliikennettä.Holger Jalanderin kehittämä Kyynel-radio oli kaukopartiomiesten työkalu sodan aikana. SA-kuva
@
Pöllä laittoi Kyyneleen lähetyskuntoon. Hän kuuli selvästi viestit, mutta ei saanut vastausta täydennyspyyntöönsä. Pöllä arveli, että ollaan kaukana. Huomiseksi pitää katsoa korkeampi paikka.
Seuraavana päivänä metsäisen kukkulan laella Pöllä heitti antennin petäjän oksaan. Nyt viestiin tuli keskusaseman kuittaus.
Tapahtumapaikka oli Itä-Karjalassa, lähellä Arkangelin rataa heinäkuussa 1942. Pöllä on Mannerheim-ristin ritari, inkeriläinen Mikko Pöllä, joka teki jatkosodassa yli kolmekymmentä kaukopartiomatkaa vihollisen linjojen taakse. Kyynel oli sähkötyspartioradio, jolla radistiksi koulutettu Pöllä piti yhteyksiä omiin joukkoihin.
Kyynel-radion suunnittelu alkoi ennen talvisotaa puolustusvoimien tiedusteluosastolla. Kehitystyöstä vastasivat kapteeni Ragnar Lautkari ja DI Holger Jalander. Tehtävänä oli rakentaa kaukopartiotoimintaan soveltuva kevyt radiolähetin. Senaikaiset radiolaitteet olivat liian raskaat maasto-oloihin.
Kuuluko? Kyynel-radio oli sodan aikaisista partioradioista kansainvälisesti katsoen ylivoimaisin. SA-kuva
Eljot-lennättimessä käytettiin puhelinkeskusten ohi kytkettyjä ns. keinoyhteyksiä. Niiden ansiosta samoilla langoilla saattoi muu puhelinliikenne jatkua samanaikaisesti ilman että puhelinyhteyden varsinaiset käyttäjät havaitsivat linjalla tapahtuvaa tasavirtasähkötystä.
Kyyneleen koesarjan rakentaminen alkoi vuonna 1940 ja ensimmäisen tuotantomallin Kyynel M4:n valmistus alkoi välirauhan aikana 1941. M4 oli pelkästään lähetin, joten viestin lähettänyt kaukopartio ei voinut saada kuittausta viestin perillemenosta.
Ensimmäinen vastaanotin – söpön ulkonäkönsä vuoksi nimeksi tuli Töpö – otettiin käyttöön heinäkuussa 1941. Niitä koottiin kuitenkin vain muutamia kymmeniä kappaleita, ennen kuin uudempi versio korvasi ne.
Kyynel-vastaanotin M7 sisälsi jo kunnon säätökondensaattorin, joka takasi vakaasti toimivan viestien vastaanoton. Myöhemmin Kyynel sai vielä mallit M10, M11 ja M11X. Kahta viimeksi mainittua rakennettiin yhteensä noin 300 kappaletta. Ne olivat käytössä vielä 1950-luvulle asti.
Toinen versio perustuu Kyynelen sähkötysääneen. Avainta painettaessa kyynel uikuttaa omalla erikoisella tavallaan.
Kaukopartiolla oli radistin mukana aina myös varamies. Salakirjoittaminen ja avaus oli aikamoinen operaatio kiireessä ja pimeässä. Sissit välittivät laitteella vihollistiedot. He saivat myös lisätehtäviä ja ohjeita.
Tarkkana. Salakirjoitusta laitetaan kuntoon. Vänrikki H. Harrivirta / SA-kuva
Everstiluutnantti Reino Hallaman johtama päämajan radiotiedustelu kykeni seuraamaan vihollisen salakirjoitettua radioliikennettä. Vihollinenkin pääsi omalla radiotiedustelullaan usein suomalaispartioiden jäljille. Tiedot mahdollisista vihollisen väijytyksistä kyettiin Kyyneleen avulla väittämään sisseille. Näin pelastettiin monta partiota.
Aluksi Kyynel-radiossa oli pelkkä lähetin, joten partio ei voinut tietää, oliko sanoma mennyt perille. Seuraavaksi rakennettiin Töpö-vastaanotin, joka oli viritetty Lahden pitkäaaltotaajuudelle. Sissit kuuntelivat lähetyksiä määrättyinä kellonaikoina. Muut kansalaiset ihmettelivät uutisten jälkeen tulevia salaperäisiä tiedotuksia.
Kyynel-radio oli sodan aikaisista partioradioista kansainvälisesti katsoen ylivoimaisin. Painoa radiolla oli paristoineen noin viisi kiloa. Kooltaan se oli suunnilleen savukekartongin kokoinen ja mahtui kätevästi radistin reppuun. Muilla sotaakäyvillä mailla vastaavat laitteet olivat matkalaukun kokoisia.
Jalander kehitti laitetta ja pienensi sen kokoa. Laite sai laajat markkinat malminetsinnän kenttämittauksissa kotimaan lisäksi etenkin Pohjois-Amerikassa. Hän testasi laitteitaan 1940-luvulta lähtien silloisen Geologisen tutkimuslaitoksen mittauksissa Lapissa, muun muassa Tankavaaran kultaesiintymässä.
Magnetometri.Valmistanut Klein Associates Inc. noin vuosina 1976–1984. Suuressa suorakaiteisessa puulaatikossa oleva magnetometri. Keltaista metallia oleva pyöreä pitkä esine, toisessa päässä siivekkeet. Klein Associates Inc. / Suomen merimuseon kokoelmat / Suomen merimuseo (CC BY 4.0)
Mittausyksikkönä laitteessa oli gamma tai nanotesla. Maaperässä olevat metallit näkyivät mitta-asteikolla normaalista maaperän magneettisuussäteilystä poikkeavina lukuina.
Väitöskirja käsitteli radiotekniikkaa. Opiskelun loppupuolella Holger Jalander pääsi apulaiseksi Nordinin mittauslaitteiden sähkölaboratorioon. Hänet lähetettiin Petsamon nikkelikentille suorittamaan sähkömagneettisia mittauksia. Hänestä kehittyi tiedemies, joka hallitsi sekä radiotekniikan että geofysiikan.
Valmistuttuaan Jalander perusti oman insinööritoimiston Rainton. Sodan aikana hän oli toimistoinsinöörinä 1940–1944 ja sotilasarvoltaan insinöörimajuri.
Sodan jälkeen hän toimi omassa insinööritoimisto H. Jalander Oy:ssä vuoteen 1952 ja sen jälkeen konsultoivana insinöörinä vuoteen 1982.
Suomalaisilla oli sodassa ylivertainen Kyynel-partioradio – Holger Jalander kehitti tekniikkaa kaukopartioille ja malminetsijöille
Kari Peltonen23.5.2021 11:02HistoriaTekniikkaTutkimusDigitekniikkaDiplomi-insinööri Holger Jalander hallitsi radiotekniikan ja geofysiikan.
Salakirjoitettua radioliikennettä.Holger Jalanderin kehittämä Kyynel-radio oli kaukopartiomiesten työkalu sodan aikana. SA-kuva
@
Pöllä laittoi Kyyneleen lähetyskuntoon. Hän kuuli selvästi viestit, mutta ei saanut vastausta täydennyspyyntöönsä. Pöllä arveli, että ollaan kaukana. Huomiseksi pitää katsoa korkeampi paikka.
Seuraavana päivänä metsäisen kukkulan laella Pöllä heitti antennin petäjän oksaan. Nyt viestiin tuli keskusaseman kuittaus.
Tapahtumapaikka oli Itä-Karjalassa, lähellä Arkangelin rataa heinäkuussa 1942. Pöllä on Mannerheim-ristin ritari, inkeriläinen Mikko Pöllä, joka teki jatkosodassa yli kolmekymmentä kaukopartiomatkaa vihollisen linjojen taakse. Kyynel oli sähkötyspartioradio, jolla radistiksi koulutettu Pöllä piti yhteyksiä omiin joukkoihin.
Kyynel-radion suunnittelu alkoi ennen talvisotaa puolustusvoimien tiedusteluosastolla. Kehitystyöstä vastasivat kapteeni Ragnar Lautkari ja DI Holger Jalander. Tehtävänä oli rakentaa kaukopartiotoimintaan soveltuva kevyt radiolähetin. Senaikaiset radiolaitteet olivat liian raskaat maasto-oloihin.
Kuuluko? Kyynel-radio oli sodan aikaisista partioradioista kansainvälisesti katsoen ylivoimaisin. SA-kuva
Rinnakkain linjoilla
Ennen Kyynel-radiota Jalander kehitti yhdessä kapteeni Ragnar Lautkarin kanssa Eljot-laitteen puhelinlinjoja pitkin tapahtuvaan sähkötykseen.Eljot-lennättimessä käytettiin puhelinkeskusten ohi kytkettyjä ns. keinoyhteyksiä. Niiden ansiosta samoilla langoilla saattoi muu puhelinliikenne jatkua samanaikaisesti ilman että puhelinyhteyden varsinaiset käyttäjät havaitsivat linjalla tapahtuvaa tasavirtasähkötystä.
Kyyneleen koesarjan rakentaminen alkoi vuonna 1940 ja ensimmäisen tuotantomallin Kyynel M4:n valmistus alkoi välirauhan aikana 1941. M4 oli pelkästään lähetin, joten viestin lähettänyt kaukopartio ei voinut saada kuittausta viestin perillemenosta.
Ensimmäinen vastaanotin – söpön ulkonäkönsä vuoksi nimeksi tuli Töpö – otettiin käyttöön heinäkuussa 1941. Niitä koottiin kuitenkin vain muutamia kymmeniä kappaleita, ennen kuin uudempi versio korvasi ne.
Kyynel-vastaanotin M7 sisälsi jo kunnon säätökondensaattorin, joka takasi vakaasti toimivan viestien vastaanoton. Myöhemmin Kyynel sai vielä mallit M10, M11 ja M11X. Kahta viimeksi mainittua rakennettiin yhteensä noin 300 kappaletta. Ne olivat käytössä vielä 1950-luvulle asti.
Sota-ajan tekstari
Kyynel-nimen synnystä on olemassa ainakin kaksi versiota. Toisen mukaan nimi tulee siitä, että sissit hoitivat radioliikenteen korpikuusien suojassa, samalla tavalla piilossa kuin pontikankeittäjät tiputtivat ns. korpikuusen kyyneltä.Toinen versio perustuu Kyynelen sähkötysääneen. Avainta painettaessa kyynel uikuttaa omalla erikoisella tavallaan.
Kaukopartiolla oli radistin mukana aina myös varamies. Salakirjoittaminen ja avaus oli aikamoinen operaatio kiireessä ja pimeässä. Sissit välittivät laitteella vihollistiedot. He saivat myös lisätehtäviä ja ohjeita.
Tarkkana. Salakirjoitusta laitetaan kuntoon. Vänrikki H. Harrivirta / SA-kuva
Everstiluutnantti Reino Hallaman johtama päämajan radiotiedustelu kykeni seuraamaan vihollisen salakirjoitettua radioliikennettä. Vihollinenkin pääsi omalla radiotiedustelullaan usein suomalaispartioiden jäljille. Tiedot mahdollisista vihollisen väijytyksistä kyettiin Kyyneleen avulla väittämään sisseille. Näin pelastettiin monta partiota.
Aluksi Kyynel-radiossa oli pelkkä lähetin, joten partio ei voinut tietää, oliko sanoma mennyt perille. Seuraavaksi rakennettiin Töpö-vastaanotin, joka oli viritetty Lahden pitkäaaltotaajuudelle. Sissit kuuntelivat lähetyksiä määrättyinä kellonaikoina. Muut kansalaiset ihmettelivät uutisten jälkeen tulevia salaperäisiä tiedotuksia.
Kyynel-radio oli sodan aikaisista partioradioista kansainvälisesti katsoen ylivoimaisin. Painoa radiolla oli paristoineen noin viisi kiloa. Kooltaan se oli suunnilleen savukekartongin kokoinen ja mahtui kätevästi radistin reppuun. Muilla sotaakäyvillä mailla vastaavat laitteet olivat matkalaukun kokoisia.
Malmin etsintään
Sodan jälkeen Jalander suunnitteli myös magnetometrin, jota käytettiin malminetsinnässä ympäri maailmaa. Ympäristön magneettisuutta mittaavan laitteen kehittivät alun perin suurvallat toisen maailmansodan aikana sukellusveneiden paikantamiseen. Sen ansiosta sukellusveneiden laajempi käyttö tyrehtyi varsin nopeasti.Jalander kehitti laitetta ja pienensi sen kokoa. Laite sai laajat markkinat malminetsinnän kenttämittauksissa kotimaan lisäksi etenkin Pohjois-Amerikassa. Hän testasi laitteitaan 1940-luvulta lähtien silloisen Geologisen tutkimuslaitoksen mittauksissa Lapissa, muun muassa Tankavaaran kultaesiintymässä.
Magnetometri.Valmistanut Klein Associates Inc. noin vuosina 1976–1984. Suuressa suorakaiteisessa puulaatikossa oleva magnetometri. Keltaista metallia oleva pyöreä pitkä esine, toisessa päässä siivekkeet. Klein Associates Inc. / Suomen merimuseon kokoelmat / Suomen merimuseo (CC BY 4.0)
Mittausyksikkönä laitteessa oli gamma tai nanotesla. Maaperässä olevat metallit näkyivät mitta-asteikolla normaalista maaperän magneettisuussäteilystä poikkeavina lukuina.
Keksijä ja insinööriyrittäjä
Holger Jalander (1908–2003) syntyi Helsingissä. Hän pääsi ylioppilaaksi Nya svenska läroverkistä 1927 ja valmistui diplomi-insinööriksi Helsingin teknillisestä korkeakoulusta 1933.Väitöskirja käsitteli radiotekniikkaa. Opiskelun loppupuolella Holger Jalander pääsi apulaiseksi Nordinin mittauslaitteiden sähkölaboratorioon. Hänet lähetettiin Petsamon nikkelikentille suorittamaan sähkömagneettisia mittauksia. Hänestä kehittyi tiedemies, joka hallitsi sekä radiotekniikan että geofysiikan.
Valmistuttuaan Jalander perusti oman insinööritoimiston Rainton. Sodan aikana hän oli toimistoinsinöörinä 1940–1944 ja sotilasarvoltaan insinöörimajuri.
Sodan jälkeen hän toimi omassa insinööritoimisto H. Jalander Oy:ssä vuoteen 1952 ja sen jälkeen konsultoivana insinöörinä vuoteen 1982.