Mitkä tekijät selittävät ampuma-aserikollisuutta?

Herman30

Greatest Leader
ampuma-aserikollisuuden valtavaan kasvuun tekemällä aivan susipaskan aselain.
Ei ole. Die endlösung kun on kansalaisten totaalinen aseistariisuminen Eurooppalaisella tasolla. Siksi tulee olemaan lisää ja lisää kiristyksiä aseenomistajuuteen kunnes ainoa sallittu ase on pulttilukkoinen kivääri koska metsästystä ei voi lopettaa kuitenkaan mm riistakannan kontrollin takia.
 

Tetra

Respected Leader
Otetaanpa tähän alkuun muutama tosiasia.

Suomessa tehdään nykyisin vähemmän henkirikoksia kuin koskaan aijemmin.

Joukkomurhien uhriluku on varsin pieni. Suomessa on kuollut tällä vuosituhannella 32 ihmistä joukkomurhiin, kun ei ota huomioon Turun marokkolaista puukkosankaria, Sellon kosovolaisrikastuttajaa ja perhesurmia (perhesurmia tehdään nykyisin puolet 1960-luvun määrästä). Gerdtin tapaus on epäselvä, koska ei ole varmaa oliko Myyrmannin pommiräjähdys vahinko vai ei, mutta lasketaan se kuitenkin mukaan. Jos ampujat ja räjäyttäjät poistetaan luvusta on uhriluku 29.

Vuosina 2000 - 2017 Suomessa kuoli henkirikoksiin 2412 ihmistä. Joukkomurhissa kuolleet 32 ihmistä on aika pieni määrä siihen nähden, noin prosentti.

Suomalainen nuoriso tappelee vähemmän kuin aijemmin.

Toivottavasti kaikki keskusteluun osallistuvat ovat tietoisia näistä tosiasioista.

Jos jotain on tulkittavissa nuorison käyttäytymisestä, niin nykyvanhemmat näyttää kasvattavan paremmin käyttäytyviä nuoria kuin edellispolvet.

Aijemmin oli myös puhetta "metiaselityksistä", kun ilmeisesti jotkut varsin hassusti luulivat, että kouluampujien kiusaamisen tiedostaminen tarkoittaa sitä, että väittää kiusaamisen automaattisesti johtavan ammuskeluihin.

Haloo! Eikö kukaan nyt tule huomanneeksi, että videopelien syyttäminen menee ihan samaan "metiaselitysten" kastiin? Siihen samaan, jossa haetaan vikaa kaikkialta muualta, paitsi ampujan "pahuudesta"?

Tiedättekö te ollenkaan kuinka yleistä videopelien pelaaminen on?

Yhdysvalloissa on 211 miljoonaa videopelien pelaajaa. Varmasti siinä joukossa on aika monta räiskintäpelejä joskus pelannutta. Joukkomurhaajia on aika paljon vähemmän (myös Yhdysvalloissa henkirikosten määrä on laskenut).

Ei videopelejä pelaava nuori ole mitenkään poikkeuksellinen. Päinvastoin, ne nuoret, jotka eivät ole koskaan mitään pelanneet, ovat poikkeuksellisia harvinaisuuksia. Tästä huolimatta nykynuoriso käyttäytyy paremmin kuin nuoriso aijemmin. Aika moni nuori aloittaa pelaamisen todella nuorena.

Siitä, että lapsi käyttäytyy ylivilkkaasti pelattuaan räiskintäpelejä, on aika pitkä matka siihen, että lähtee joukkomurhaamaan.

Jos nykyään iltaisin menette katsomaan mitä kasarmien tuvissa tehdään, niin saatte nähdä, että siellä on tuvan pöydällä aika monella varusveijarilla läppäri esillä ja joku räiskintäpeli menossa. Ilmatorjunnan tarkastaja jopa kehui, että videopelien ansiosta nuorisolta onnistuu tekniset hommat. Puhumattakaan siitä, että aika moni nuori oppii englantia pelien ja internetin avulla.

 

YJT

Kenraali
Aika harvahan tässä keskustelussa on esittänyt, että väkivaltaisuus johtuu yhdestä tekijästä. Päin vastoin, on korostettu että tekijöitä on paljon ja monet tekijät yhdessä jos eivät aiheuta niin lisäävät riskiä. Kukaan ei kai myöskään ole esittänyt että kaikki esim videopelejä pelaavat muuttuvat tappajiksi. Mutta itsekin viittasit, että pelaaminen voi aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä.

Jos tämä olisi joku yhden muuttujan yhtälö, niin eiköhän asia olisi selvitetty jo ajat sitten.
 

Tetra

Respected Leader
Aika harvahan tässä keskustelussa on esittänyt, että väkivaltaisuus johtuu yhdestä tekijästä. Päin vastoin, on korostettu että tekijöitä on paljon ja monet tekijät yhdessä jos eivät aiheuta niin lisäävät riskiä. Kukaan ei kai myöskään ole esittänyt että kaikki esim videopelejä pelaavat muuttuvat tappajiksi. Mutta itsekin viittasit, että pelaaminen voi aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä.
Kyllä, mutta aijemmin mainittiin "metiaselitykset" ja kuinka "ihmiset keksivät kaikkia muita perusteluja paitsi sen, että joku on aivan helvetin paha". Jostain kumman syystä samat näkemykset tuntuvat katoavan täysin kun puhutaan videopeleistä. Lisäksi on puhuttu nykyvanhempien huonosta vanhemmuudesta. Kun huomioi sen tosiseikan, että nykyvanhempien kasvattama nuoriso on vähemmän väkivaltaista kuin aijemmin, niin vaikea tuota on uskoa, että nykyvanhemmat olisi huonompia kuin aijemmat sukupolvet.

Varmasti on hyviä syitä rajoittaa nuorten lasten pelaamista. Jos ei muuta, niin öitä ei kannata pelata, jotta koulussa jaksaa olla virkeä. Mutta ehkä ei kannata videopelien merkitystä korottaa suuremmaksi kuin mitä se onkaan.

Kuinka merkittävä tekijä videopelit on? Mitä asialle voi tehdä? Onko sellaisia tekijöitä, jotka ovat merkittävämpiä, ja joihin kannattaa puuttua, koska intervention hyöty/haitta -suhde on parempi?
 
Viimeksi muokattu:

PSB 5500

Ylipäällikkö
Aika harvahan tässä keskustelussa on esittänyt, että väkivaltaisuus johtuu yhdestä tekijästä. Päin vastoin, on korostettu että tekijöitä on paljon ja monet tekijät yhdessä jos eivät aiheuta niin lisäävät riskiä. Kukaan ei kai myöskään ole esittänyt että kaikki esim videopelejä pelaavat muuttuvat tappajiksi. Mutta itsekin viittasit, että pelaaminen voi aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä.

Jos tämä olisi joku yhden muuttujan yhtälö, niin eiköhän asia olisi selvitetty jo ajat sitten.
Jollain muulla alalla puhutaan reikäjuusto-teoriasta eli riittävän monessa juustosiivussa pitää olla reikä samassa kohtaa ennenkuin rytisee. Sama taitaa päteä näissäkin?
 

Samovarius

Majuri
Jollain muulla alalla puhutaan reikäjuusto-teoriasta eli riittävän monessa juustosiivussa pitää olla reikä samassa kohtaa ennenkuin rytisee. Sama taitaa päteä näissäkin?
Käytän ite mielellään reikäruustovertausta kuvaamaan toisistaan riippumattomien tapahtumien sattumanvaraisuutta. Sillä voi kuvata esmes Titanicin uppoamista tai toisenlaisia suuronnettomuuksia.
https://samovarius.blogspot.com/2018/03/tapahtui-eraana-paivana-rotan-vuonna.html

Ilmiö sukua sille, miksi lento-onnettomuudet vaikuttavat tapahtuvan siten, että pian vakavan onnettomuuden jälkeen tapahtuu toinen. Juuri näin toisistaan riippumattomien tapahtumien on oletettavaakin tapahtua: mikäli onnettomuudet tapahtuisivat tasaisin väliajoin, se päinvastoin ennustaisi vahvasti niiden riippuvuutta toisistaan. Matemaattisesti sitä kuvaa syntymäpäiväongelma, tosin näkisin että sen toimintasuunta on päinvastainen.

En kuitenkaan lähtisi selittämään joukkomurhia tällaisella sattumanvaraisuudella. Niillä on vahva ajallinen yhteys.


Mä lähtisin puhumaan enemmänkin siitä, että kyseessä on ajallemme tyypillinen kulttuuri-ilmiö tieyissä piireissä. Lähtisin myös rohkeasti siitä liikkeelle, että enemmistö tekijöistä on sosiopaatteja tai heillä on vähintään vakava narsistinen persoonallisuushäiriö (todennäköisesti kuitenkin silti syyntakeisia). Joissain tapauksissa sitä ennustaa aiempi väkivaltainen käyttäytyminen, joissain käytöshäiriöt (eikös kumpikin Suomen kouluammuskelijoista potkaistu armeijasta?). Päihteillä sen sijaan selittyy vain murto-osa.
 

baikal

Supreme Leader
Mä lähtisin puhumaan enemmänkin siitä, että kyseessä on ajallemme tyypillinen kulttuuri-ilmiö tieyissä piireissä. Lähtisin myös rohkeasti siitä liikkeelle, että enemmistö tekijöistä on sosiopaatteja tai heillä on vähintään vakava narsistinen persoonallisuushäiriö (todennäköisesti kuitenkin silti syyntakeisia).
Nyt ollaan jo niin lähellä minun käsitystäni aiheesta, että polttaa oikein.
 

baikal

Supreme Leader
Siksi tulee olemaan lisää ja lisää kiristyksiä aseenomistajuuteen kunnes ainoa sallittu ase on pulttilukkoinen kivääri
Näin tulee varmasti asia kehittymään. Ihan riippumatta siitä, montako aseilla tehtyä joukkomurhaa syntyy. Joukkomurhat voivat tosin vauhdittaa valitun politiikan toteuttamista. Sitä en osaa arvioida, mihin raja aikanaan vielä piirtyy, onko se pulttilukko tms. vai mikäpä onkin.

Teknisten turvasovellusten siirtyminen myös aseisiin saattaa tuottaa myös ullatuksia, no, siihen menee vielä aikaa.

Ampuma-aseiden puutteesen joukkomurhat sentään eivät lopu, kuten olemme nähneet, ihmiset ovat halutessaan kykeneviä kyllä -aseensa- tekoon keksimään.
 

Bushmaster

Greatest Leader
vai että ihan salittaan oiken pulttilukkoinen kivääri...?:unsure: .... miettikääs mitä/millaisia aseita oli entisessä N-liitossa ja sateliitti Virossa kansalaisille sallitu ? Se voisi olla aika osviittaa antava vinkki... toisaalta millaisia aseita on Kiinassa, P-Koreassa, Venezuelassa, Islam/arabi jne totalitarismi/kommunistimaissa kansalaisille sallitu niiko laillisesti?...
 

Mili

Majuri
Ei ole. Die endlösung kun on kansalaisten totaalinen aseistariisuminen Eurooppalaisella tasolla. Siksi tulee olemaan lisää ja lisää kiristyksiä aseenomistajuuteen kunnes ainoa sallittu ase on pulttilukkoinen kivääri koska metsästystä ei voi lopettaa kuitenkaan mm riistakannan kontrollin takia.
Ei kuulu aiheeseen, mutta tulevaisuudessa ei tulla sallimaan kansalaisten metsastysharrastusta noilla perusteilla. Että joku tappaa ja nauttii asiasta vapaaehtoisesti. Ei käy. Se tullaan ulkoistamaan asian asiallisesti ja nauttimatta tekevälle viranomaisille ja koska heitä on vähän, niin elikot ammutaan moottorikelkoista ja helikoptereista. Tämä siis ennen elikoille asennettavaa ehkäisykapselia.

Tietenkin noihin viranomaismetsästysporukoihin pääsee vapaaehtoisiakin. Jotkut kutsuvat tuota ehdot täyttävää porukkaa eliitiksi.
 

Erkki

Kenraali
vai että ihan salittaan oiken pulttilukkoinen kivääri...?:unsure: .... miettikääs mitä/millaisia aseita oli entisessä N-liitossa ja sateliitti Virossa kansalaisille sallitu ? Se voisi olla aika osviittaa antava vinkki... toisaalta millaisia aseita on Kiinassa, P-Koreassa, Venezuelassa, Islam/arabi jne totalitarismi/kommunistimaissa kansalaisille sallitu niiko laillisesti?...
Neuvostoliitossa tavallisen kansalaisen ainoa sallittu metsästysase oli haulikko. Käytännössä taitettava sellainen, joko yhdellä tai kahdella piipulla. Suurriista kaadettiin täyteisillä, sillä kivääri on sotilasase, joka tarkka-ampujan käsissä voi vaarantaa viranomaisten työturvallisuutta haulikkoa enemmän.
 

Erkki

Kenraali
Kari Enqvistin kolumni: Joukkoampumisissa liipasinta ei paina yhteiskunta tai onneton nuoruus vaan ampuja itse
Joukkoampumisten syy on lopulta yksinkertainen. Ampuja itse tekee ratkaisunsa. Kyse on yksittäisen ihmisen omasta raukkamaisesta valinnasta, kirjoittaa Kari Enqvist.
Ampumavälikohtaus
27.8.2019 klo 06.45

Ennen muinoin sanomalehdessä saattoi nähdä otsikon ”Hullu riehui humalassa haulikon kanssa”. Uutisesta kävi ehkä ilmi, että sitä ennen mies – ja miehestä yleensä oli kyse – oli soperrellut sekavia kylän lippakioskilla.
Kun nykyään joku marssii kouluun tai ostoskeskukseen ja ampuu siellä kuoliaiksi viattomia, tuntemattomia ihmisiä, otsikot eivät puhu hullusta. Hänen tekojaan pyritään analysoimaan ja ymmärtämään. Niille etsitään rationaalisia syitä.
Miehen – ja miehestä yleensä on kyse – internetiin postaamia sekavia kirjoitelmia ruoditaan otsa rypyssä. Niitä kutsutaan manifesteiksi ja niistä keskustellaan television ajankohtaisohjelmissa.
Jos joku menee ja ammuskelee ihmisiä julkisella paikalla, hän on mielenvikainen. Tai sitten mielenvikaisuuden määritelmässä on jotakin pahasti vialla.
Vaikka ampujan mielestä hänellä on ammuskelulleen perustellut syyt, ei ole epäilystä etteivätkö nuo syyt ole harhaisia. Niiden sisäinen logiikka ei suuresti eroa psykoottisen motiiveista silloin, kun tämä perustelee kirvessurmaa kuulemillaan äänillä. Hänelle nuo äänet ovat olleet tosia, niiden sanoma rationaalinen.
On näet ilmiselvää, että jos joku menee ja ammuskelee ihmisiä julkisella paikalla, hän on mielenvikainen. Tai sitten mielenvikaisuuden määritelmässä on jotakin pahasti vialla.
Pahinta, mitä yhteiskunta voi tehdä, on jättää sanomatta tämä ääneen.
Ammuskelija haluaa tulla otetuksi rationaalisena toimijana. Omasta mielestään hän ei ole hullu. Hän haluaa tulla tunnetuksi yhteiskunnallisena ajattelijana. Hän tahtoo sankariksi. Hän haluaa, että hänen postaamiaan raivonpurkauksia kutsutaan manifesteiksi (siirryt toiseen palveluun) eikä sekopään houreiksi.
Ne eivät kuitenkaan ansaitse tulla otetuiksi tosissaan, sillä ne ovat samaa sopertelua, mikä ennen jäi lippakioskille.
Mutta valitettavasti ne otetaan tosissaan tyrmistyneessä, sivistyneessä maailmassa, joka ei pysty kuvittelemaan, että joku voisi tehdä moisia kauhutekoja. Että joku voi olla niin hullu. Niinpä ahdistunut maailma etsii syypäitä muualta: kasvatuksesta, kiusaamisesta, vihakirjoittelusta.
Psykologit pohdiskelevat nuorten syrjäytymistä. Kommentaattorit kommentoivat poliittisen ilmapiirin kärjistymistä. Kaikki nämä ovat tietysti taustottavia tekijöitä. On totta, että monet ammuskelut kumpuavat äärioikeistolaisesta vihasta, mutta asialla on ollut myös äärivasemmistolaisia tai uskonnosta naksahtaneita.
Viime kädessä kyse on kuitenkin yksittäisen ihmisen omasta raukkamaisesta valinnasta. Hän hankkii aseen ja päättää mennä se kädessä ampumaan muita ihmisiä. Liipasinta ei paina yhteiskunta tai onneton nuoruus. Sen tekee ampuja itse.
Olosuhteista, jotka ruokkivat järjettömiä tekoja, pitää ilman muuta keskustella. Mutta kun teko kerran on tehty, miten sitä pitäisi käsitellä tiedotusvälineissä?
Oma vaatimaton ehdotukseni on, että otsikoinnilla tyyliin ”Hullu ammuskeli ostoskeskuksessa” olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.
Uutinen pitäisi haudata lehtien sisäsivuille ja verkon nopeimmin haihtuviin osiin. Se olisi armeliainta myös uhreille ja heidän omaisilleen.
Nyt esimerkiksi Christchurchin moskeijaiskulle (siirryt toiseen palveluun) ja siihen liittyvälle niin sanotulle manifestille löytyy peukuttajia. Ehkä peukuttajia olisi vähemmän, jos ne olisi heti kättelyssä leimattu hullun tekosiksi.
Ehkä moiset otsikot jarruttaisivat myös potentiaalisia tulevia ammuskelijoita. He eivät missään nimessä halua tulla muistetuksi hulluina.
Lisäksi uutinen pitäisi haudata lehtien sisäsivuille ja verkon nopeimmin haihtuviin osiin. Se olisi armeliainta myös uhreille ja heidän omaisilleen.
Käytän tarkoituksella latautunutta sanaa ”hullu” jonkin korrektimman termin sijasta. Sanoilla on valtaa, ja tuota valtaa pitää käyttää. Se kuuluu osaksi yhteiskunnan itsepuolustusta.
Sillä tavoin emme tulisi sotkeneeksi ammuskelijaa mielenterveytensä kanssa kamppaileviin tavallisiin ihmisiin. Jälkimmäisten arki, heidän harmittomat harhansa, ahdistus, masennus tai hetkellinen maanisuus suhtautuvat ammuskelijan hulluuteen kuten nuhakuume ebolaan.
Ennen muinoin, kun hullu riehui humalassa haulikon kanssa, paikalle tuli joku reinikainen, joka vei hänet pois. Tänään hullut ovat yhä keskuudessamme, mutta entisajan Reinikaisia ei enää ole. Viedään ammuskelijoilta nyt sitten pois ainakin palstatila.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

 

SJ

Supreme Leader
Kari Enqvistin kolumni: Joukkoampumisissa liipasinta ei paina yhteiskunta tai onneton nuoruus vaan ampuja itse
Joukkoampumisten syy on lopulta yksinkertainen. Ampuja itse tekee ratkaisunsa. Kyse on yksittäisen ihmisen omasta raukkamaisesta valinnasta, kirjoittaa Kari Enqvist.
Ampumavälikohtaus
27.8.2019 klo 06.45

Ennen muinoin sanomalehdessä saattoi nähdä otsikon ”Hullu riehui humalassa haulikon kanssa”. Uutisesta kävi ehkä ilmi, että sitä ennen mies – ja miehestä yleensä oli kyse – oli soperrellut sekavia kylän lippakioskilla.
Kun nykyään joku marssii kouluun tai ostoskeskukseen ja ampuu siellä kuoliaiksi viattomia, tuntemattomia ihmisiä, otsikot eivät puhu hullusta. Hänen tekojaan pyritään analysoimaan ja ymmärtämään. Niille etsitään rationaalisia syitä.
Miehen – ja miehestä yleensä on kyse – internetiin postaamia sekavia kirjoitelmia ruoditaan otsa rypyssä. Niitä kutsutaan manifesteiksi ja niistä keskustellaan television ajankohtaisohjelmissa.

Vaikka ampujan mielestä hänellä on ammuskelulleen perustellut syyt, ei ole epäilystä etteivätkö nuo syyt ole harhaisia. Niiden sisäinen logiikka ei suuresti eroa psykoottisen motiiveista silloin, kun tämä perustelee kirvessurmaa kuulemillaan äänillä. Hänelle nuo äänet ovat olleet tosia, niiden sanoma rationaalinen.
On näet ilmiselvää, että jos joku menee ja ammuskelee ihmisiä julkisella paikalla, hän on mielenvikainen. Tai sitten mielenvikaisuuden määritelmässä on jotakin pahasti vialla.
Pahinta, mitä yhteiskunta voi tehdä, on jättää sanomatta tämä ääneen.
Ammuskelija haluaa tulla otetuksi rationaalisena toimijana. Omasta mielestään hän ei ole hullu. Hän haluaa tulla tunnetuksi yhteiskunnallisena ajattelijana. Hän tahtoo sankariksi. Hän haluaa, että hänen postaamiaan raivonpurkauksia kutsutaan manifesteiksi (siirryt toiseen palveluun) eikä sekopään houreiksi.
Ne eivät kuitenkaan ansaitse tulla otetuiksi tosissaan, sillä ne ovat samaa sopertelua, mikä ennen jäi lippakioskille.
Mutta valitettavasti ne otetaan tosissaan tyrmistyneessä, sivistyneessä maailmassa, joka ei pysty kuvittelemaan, että joku voisi tehdä moisia kauhutekoja. Että joku voi olla niin hullu. Niinpä ahdistunut maailma etsii syypäitä muualta: kasvatuksesta, kiusaamisesta, vihakirjoittelusta.
Psykologit pohdiskelevat nuorten syrjäytymistä. Kommentaattorit kommentoivat poliittisen ilmapiirin kärjistymistä. Kaikki nämä ovat tietysti taustottavia tekijöitä. On totta, että monet ammuskelut kumpuavat äärioikeistolaisesta vihasta, mutta asialla on ollut myös äärivasemmistolaisia tai uskonnosta naksahtaneita.
Viime kädessä kyse on kuitenkin yksittäisen ihmisen omasta raukkamaisesta valinnasta. Hän hankkii aseen ja päättää mennä se kädessä ampumaan muita ihmisiä. Liipasinta ei paina yhteiskunta tai onneton nuoruus. Sen tekee ampuja itse.
Olosuhteista, jotka ruokkivat järjettömiä tekoja, pitää ilman muuta keskustella. Mutta kun teko kerran on tehty, miten sitä pitäisi käsitellä tiedotusvälineissä?
Oma vaatimaton ehdotukseni on, että otsikoinnilla tyyliin ”Hullu ammuskeli ostoskeskuksessa” olisi ennaltaehkäisevä vaikutus.

Nyt esimerkiksi Christchurchin moskeijaiskulle (siirryt toiseen palveluun) ja siihen liittyvälle niin sanotulle manifestille löytyy peukuttajia. Ehkä peukuttajia olisi vähemmän, jos ne olisi heti kättelyssä leimattu hullun tekosiksi.
Ehkä moiset otsikot jarruttaisivat myös potentiaalisia tulevia ammuskelijoita. He eivät missään nimessä halua tulla muistetuksi hulluina.
Lisäksi uutinen pitäisi haudata lehtien sisäsivuille ja verkon nopeimmin haihtuviin osiin. Se olisi armeliainta myös uhreille ja heidän omaisilleen.
Käytän tarkoituksella latautunutta sanaa ”hullu” jonkin korrektimman termin sijasta. Sanoilla on valtaa, ja tuota valtaa pitää käyttää. Se kuuluu osaksi yhteiskunnan itsepuolustusta.
Sillä tavoin emme tulisi sotkeneeksi ammuskelijaa mielenterveytensä kanssa kamppaileviin tavallisiin ihmisiin. Jälkimmäisten arki, heidän harmittomat harhansa, ahdistus, masennus tai hetkellinen maanisuus suhtautuvat ammuskelijan hulluuteen kuten nuhakuume ebolaan.
Ennen muinoin, kun hullu riehui humalassa haulikon kanssa, paikalle tuli joku reinikainen, joka vei hänet pois. Tänään hullut ovat yhä keskuudessamme, mutta entisajan Reinikaisia ei enää ole. Viedään ammuskelijoilta nyt sitten pois ainakin palstatila.
Kari Enqvist
Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.

En ole ihan varma, että onko kirjoituksen aihe ihan professorin omaa alaa, mutta pidän siitä siitä huolimatta. Ei sillä, että kirjoitus tulisi saamaan sen ansaitsemaa huomiota, kun se ei tue vihervasemmiston agendaa sanoessaan, että vastuu tapahtuneesta kuuluu tekijälle.
 

Erkki

Kenraali
En ole ihan varma, että onko kirjoituksen aihe ihan professorin omaa alaa, mutta pidän siitä siitä huolimatta. Ei sillä, että kirjoitus tulisi saamaan sen ansaitsemaa huomiota, kun se ei tue vihervasemmiston agendaa sanoessaan, että vastuu tapahtuneesta kuuluu tekijälle.
Kaikki on kosmologin omaa alaa, koska loppupelissä kaikki on vain atomien liikettä. Mutta viisastelut sikseen. Proffa otti tuossa esille uutisoinnin, jota olen itsekin miettinyt samoin lopputuloksin, kun olen lukenut vanhoja rikosuutisia. Kun Hullu-Roope tappoi seitsemän ihmistä Lusissa vuonna 1919, niin eipä kukaan ollut kiinnostunut Roopen mietteistä, vaan kaikille oli selvää, että hullu mikä hullu. Ja myöhemmissä tapauksissa kerrottiin mielenhäiriöön joutuneen teoksista ja nostettiin esiin mieluummin uhri kuin tekijä.
 

Nojatuolistrategi

Ylipäällikkö
Kahdeksan surmanluotia.

Philadelphialaiseen matkapuhelinkauppaan iltapäivällä tehty ryöstön yritys ei kestänyt kauan.

Alla olevalla videolla aseistettu ryöstön yrittäjä tulee sisään liikkeen ovesta. Äänettömältä videolta ei kuulu hänen käskyään ja uhkaustaan myyjälle. Ryöstäjän tiskille heittämä esine on pussi, jonka hän kehottaa täyttämään.

Myyjä ottaa välittömästi aseen vierestään ja ampuu tulijaa. Myyjä ampuu saman tien kaikkiaan kahdeksan laukausta. Ryöstäjä kuolee.
https://www.verkkouutiset.fi/ryostaja-iskee-myyja-ampuu-hanta-videolla-kahdeksan-kertaa/
 

SJ

Supreme Leader
Kaverille oli selkeesti mennyt oppi perille "Anything worth shooting is worth shooting twice" ja sitten se vaan meni luuppiin paineen alla. :D
Selkeä juttuhan tuo on, ampumista jatketaan kunnes uhka poistuu. Rikollisella ehkä oli sikäli huono tuuri, että ase jäi sellaiseen paikkaan että myyjä ei voinut todeta sen sijaintia ja tuollaisesta asennosta rikollinen olisi voinut ampua varsin helposti myyjää kohti. Ja voinut tehdä sen niin, että myyjällä ei olisi juurikaan aikaa reagoida.
 
Top