Moni on liian älykäs armeijaan

Oikein hyvä kommentti. Ei sen puoleen, Suomi on vapaa maa ja mielipiteensä saa sanoa, kirjoittaa, oli älyköksi itseään tituleeraava taikka ei.
Älykkyys oikeasti myös velvoittaa käyttämään sitä koko yhteiskunnan hyväksi (ellei tämä ole liian 1900-lukulainen ideologia nykyisessä mulle-kaikki-heti-nyt -maailmassa). Sen pohjalta oikeastaan odotan että Hermunen kirjoittaisi jotain vielä rakentavampaa. Tarvittaessa hyvinkin kirkkaita ideoita. Laitan odotusarvon melko ylös ja käytänpä tässä viitekehyksenä juuri keksimääni neliportaista OldSkoolin mielipidekirjoitusten kypsyysmallia:
  • Taso 1: kirjoittaja mussuttaa epämääräisistä ongelmista ja keskittyy lähinnä vetäviin kielikuviin.
  • Taso 2: kirjoittaja kuvaa kohdanneensa vääryyttä ja selittää lähinnä vääryyden vaikutuksia (eikä ehkäisemistä tai vaihtoehtoja).
  • Taso 3: kirjoittaja kuvaa loogisesti ongelman, syyt miten siihen jouduttiin, mutta myös ehdottaa toisenlaista ratkaisumallia.
  • Taso 4: kirjoittaja tuo näkyviin epäkohdan toisenlaisen ratkaisumallin avuksi punnittua tietoa, jonka avulla eri intressipiirit on selkeästi näkyvillä ja syntyy yleinen yhteinen käsitys siitä, mitä tällaisen toisenlaisen ratkaisumallin käyttöönotto tarkoittaisi.

Palautetaanpas mieliin Hermusen asema eli hän on varusesine. Nyt ollaan liikkeellä varusmiesstatuksella, eikä akateemisilla näyttämöillä. Rivissä ollaan tunnetusti hiljaa, joten Hermusella ei ole mitään mahdollisuutta kivuta tuonne ylemmille tasoille.

Akateemisessa maailmassa alokkaallakkin olisi mahdollisuus näyttää kyntensä, mutta ei sotalaitoksessa. Hermunen tuskin etenee sotilasurallaan niin pitkälle.
 
http://www.hs.fi/mielipide/Älykkyys+on+muiden+kunnioittamista/a1385789710909

Älykkyys on muiden kunnioittamista
1.12.2013 2:00 1

Jarno Limnéll

Tommi Hermunen kirjoitti kolumnissaan (HS Torstai 28.11.) monen olevan liian älykäs armeijaan ja upseereiden strategisen osaamisen olevan keskivertoa heikompaa. Olen palvellut sekä upseerina Puolustusvoimissa että johtotehtävissä yritysmaailmassa, ja päätynyt toisenlaisiin johtopäätöksiin kuin varusmiespalvelustaan suorittava Hermunen.

Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen, jolloin organisaation rakenne ja toimintatavat on rakennettava tämän mukaisesti. Johtorakenteiden on oltava selkeät: lähtökohtana on käskyjen noudattaminen sekä esimiesten arviointikykyyn luottaminen. Kyse ei ole sokeasta "aivot narikkaan" tottelemisesta vaan sotaan valmistautuvan organisaation välttämättömästä toimintakulttuurista, joka on osittain erilainen kuin esimerkiksi yritysmaailma.

Olen Hermusen kanssa samaa mieltä siitä, että yhä yksilökeskeisemmäksi muuttuneessa yhteiskunnassamme on tärkeää perustella, miksi asioita tehdään. Itselleni opetettiin Kadettikoulussa ensimmäisinä johtamisoppeina ihmisten motivoinnin tärkeys. Kun ihminen kokee asian tärkeäksi ja itselleen merkitykselliseksi, hän suorittaa tehtävänsä vähintään hyvin. Alaisten miksi-kysymyksiin vastaamisessa on esimiehillä varmasti parannettavaa sekä yritysmaailmassa että Puolustusvoimissa. Väitän kuitenkin, että puolustusvoimissa tähän on kiinnitetty erityistä huomiota.

Yksikään organisaatio ei menesty ilman kyvykkäitä ja älykkäitä ihmisiä. Minulle älykkyyttä on toisten ihmisten kunnioittaminen ja kyky oppia muilta – ei itsensä nostaminen toisten yläpuolelle.

Maanpuolustus Suomessa kokoaa yhteen yksilöitä hyvin erilaisista lähtökohdista toimimaan yhteisen tavoitteen puolesta. Tämä on suomalaisen maanpuolustuksen suurin rikkaus.

On suomalaisen maanpuolustuksen etu, että myös kaikkein lahjakkaimmat yksilöt suorittavat asepalveluksen, jolloin yhteiskunnan osaamisen potentiaali saadaan maanpuolustuksen käyttöön. Historia on osoittanut, että innovatiivisuutta ja aloitekykyä on suomalaisilta sotilailta löytynyt – ja pitää löytyä jatkossakin.

Puolustusvoimien tulee kannustaa riittävästi aloitteellisuuteen, kuten oman kokemukseni mukaan tapahtuu. Eikä älykkyyttään korostaville ihmisille ole haitaksi oppia nöyryyttä suorittaessaan välillä yksinkertaisempiakin tehtäviä.

Yleistä asevelvollisuutta voi hyvällä syyllä pitää vahvasti tasa-arvoisuuden periaatetta vahvistavana, ainakin miespuolisen väestön keskuudessa.

Puolustusvoimissa palvelee oman näkemykseni mukaan strategisesti lahjakkaita upseereita. On pakkokin palvella, sillä tehtävät ovat vaativia. Teltan pystyttäminen ja strateginen johtaminen ovat kaksi eri asiaa.

Hermunen oli oikeassa siinä, että Puolustusvoimilla on haasteena rekrytoida palvelukseensa lahjakkaita ihmisiä, sillä kilpailu on työmarkkinoilla kova. Puolustusvoimien edustamat arvot ja mielenkiintoiset työtehtävät kuitenkin houkuttavat edelleen hyvin lahjakkaita ja älykkäitä ihmisiä upseerin uralle. Hyvä niin, sillä se on suomalaisen yhteiskunnan etu.

Jarno Limnéll
sotatieteiden tohtori
Espoo
 
Kylläpäs muurahaispesässä käy taas kova kuhina. Kokonainen myrsky vesilasissa.

Onko se hyötyä, jos Tommi joutuisi 5,5 kuukauden sijasta olemaan tuplasti pitemmän ajan poissa työstään Brysselissä? Katsoisiko työnantaja edes hyvällä tuollaista rötväämistä?

5,5 kk on yksilön kannalta lähestulkoon hukkaan heitettyä aikaa, joka on tällaisen "älykkään ja kansainvälisen suurjohtajan" näkökulmasta puhtaasti "menetettyä" ilman merkittävää lisäarvoa. Sen vuoksi ymmärrän hyvin henkilön lievän harmistuneisuuden, sillä ainoa asepalveluksen tuoma merkittävä tekijä on henkilön työuran katkeaminen ja erityisesti tulonmenetysten kertyminen.

Tällaisessa katastrofitilanteessa Hermunen olisi mahdollisesti voinut yrittää kääntää väistämätöntä tappiotaan edes jotenkin edukseen, jos olisi panostanut toisen puoli vuotta lisää ja hankkinut au-/ru-koulutuksen, joka olisi saattanut hyödyttää häntä myös kehittymään varsinaisessa yritysjohtajan työssään. Tämän hän jätti kuitenkin tekemättä ja viivan alle jää nyt puhdasta persnettoa sekä paha maku suuhun.

Hermusen kannalta 5.5kk palvelusta järkevämpi ratkaisu olisi ollut keplotella itselleen vapautus koko touhusta. Tällöin hänen ei olisi tarvinut haaskata aikaansa, keskeyttää työuraansa ja kärsiä samalla täysin turhia tulonmenetyksiä. Tällainen henkilö on yhteiskunnalle hyödyllisempi siviilityössään kuin lusimassa pakollista 5.5 kk asepalvelustaan, joka on kuitenkin puhdasta resurssien haaskausta sekä Hermusen, että yhteiskunnan näkökulmasta.
 
Viimeksi muokattu:
Tällaisessa katastrofitilanteessa Hermunen olisi mahdollisesti voinut yrittää kääntää väistämätöntä tappiotaan edes jotenkin edukseen, jos olisi panostanut toisen puoli vuotta lisää ja hankkinut au-/ru-koulutuksen, joka olisi saattanut hyödyttää häntä myös kehittymään varsinaisessa yritysjohtajan työssään. Tämän hän jätti kuitenkin ja viivan alle jää nyt puhdasta persnettoa sekä paha maku suuhun.
Uskotko oikeasti että toiset puoli vuotta lisää olisi tuonut sen verta esim. johtamisoppia että se olisi kannattanut? Johtamista voi opiskella ja harjoitella myös siviilielämässä, niinhän moni tekeekin, puhumattakaan muista hänen työhönsä liittyvistä asioista. En tiedä paljonko Hermunen tienaa, mutta oletettavasti ihan hyvin. Saa olla aika hyvä au-/ru-koulutus että korvaa ne menetetyt tulot.
 
Puolen vuoden ajallinen lisäpanostus ei välttämättä toisi riittävästi lisäarvoa korvaamaan Hermusen tulonmenetyksiä, mutta johtajakoulutus on samalla ainoa Puolustusvoimien tarjoama asia, josta mahdollisesti saattaa Hermusen tyyppiselle henkilölle olla jotain hyötyä edes jossain määrin. Kaikki muu on hänen kannaltaan hukkaan heitettyä aikaa ja resurssien haaskausta.

Itseasiassa hänen asepalvelustaan voisi hieman kärjistetysti verrata vaikka lyhyehköön ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ei ole mikään ihme, että Hermusella saattaa päänahkaa vähän kiristää jopa siinä määrin, että tekee mieli käyttää sananvapautta ja vähän reklamoida julkisesti.

Miksi tällaisille ihmisille ei voida tarjota suoraan vapautusta, mikäli he sellaisen haluavat? Siitä hyötyisivät yksilö, Puolustusvoimat ja muu yhteiskunta.
 
Viimeksi muokattu:

Hyvä Miheikki. Juuri tästä on kyse, kun katsotaan älykkyyttä, joka parhaimmillaan voi johtaa viisauteen. Pitää kunnioittaa toisia ja jopa sellaiset asiat hyväksyä, jotka eivät ehkä perskohtaisesti nappaa. Laamanator paahtaa myös oikeaa asiaa. Mister Hermusen kirjoituksista huokuu tietty kypsymättömyys, olkoon vaikka kuinka Brysselissä johtajana. Siinä mielessä hänen vastaiselle uralleen voisi tehdä mittaamatonta plussaa se, että kävisi inttinsä ihan pitkän kaavan mukaan ja koettaisi löytää niitä pointteja, joita tuo pahamaineinen pakkotyö tuottaa positiivisessa mielessä...niin sitä on joutuneet tekemään paljon tyhmemmätkin intinkävijät. Ja kas, useimmat ovat myös löytäneet niitä positiivisiakin opittavia asioita, asia, jota monesti vaan myönnetä tai edes huomata jokapäiväisessä elämässä. Ilman muuta Hermusen uralle tekisi vain hyvää intti kaikkine kommerverkkeineen, ei pätevän johtajan ura siihen katkea, ihan taatusti ei. Päinvastoin, hän rahastaisi tuon sijoituksen vielä monta kertaa.
 
On sitä johtaja Hermusta älylykkäämpiä ihmisiä inttiin ennenkin joutunut niin Suomessa kuin muissa maissa. Parin kanssa olen jopa keskustellut. Ovat saattaneet pitää oikeutetusti armeijaa vastenmielisenä, henkisesti musertavana ja muuten vain heille itselleen vääränä paikkana. Sitten kuitenkin myöhemmin ovat todenneet että kaikesta huolimatta intissä opittiin muutamassa kuukaudessa enemmän maailmasta kun jossain tohtorikoulussa muutamassa vuodessa...
 
Sitten kuitenkin myöhemmin ovat todenneet että kaikesta huolimatta intissä opittiin muutamassa kuukaudessa enemmän maailmasta kun jossain tohtorikoulussa muutamassa vuodessa...
Korvataan "tohtorikoulut" intillä! Tohtorikoulutuksen tavoitteena ei varsinaisesti ole antaa yleissivistävää kuvaa maailmasta, tai mitä ikinä tarkoitatkaan "oppia maailmasta"..
 
Palautetaanpas mieliin Hermusen asema eli hän on varusesine. Nyt ollaan liikkeellä varusmiesstatuksella, eikä akateemisilla näyttämöillä. Rivissä ollaan tunnetusti hiljaa, joten Hermusella ei ole mitään mahdollisuutta kivuta tuonne ylemmille tasoille.

Akateemisessa maailmassa alokkaallakkin olisi mahdollisuus näyttää kyntensä, mutta ei sotalaitoksessa. Hermunen tuskin etenee sotilasurallaan niin pitkälle.

Mietin tätä koulutusasiaa ja omaa varusmieskauttani, niin ymmärrän toki, että vaaditaan pyyteetöntä tottelevaisuutta ja uhrautuvaisuutta. Kuitenkin palkitsemisjärjestelmä ja kykyjen sojoittelu tai etsiminen loistaa poissaolollaan. Kunnioitus ja arvostus. Missä ne ovat? Täytyy muistaa, että varusmies on kouluttautumassa antamaan henkensä isänmaansa puolesta, muiden suomalaisten puolesta. Ei kasata tositilanteen dynaamisia taisteluryhmiä, jotka kyllästetään tiedolla ja asianmukaisella aseistuksella. Voi tietenkin olla, että liikaa sotaa tiedostava ihminen ei enää haluakaan sitä. Olisiko niin, että uudenlaiseen varusmieskoulutukseen tulisi sisällyttää Buddhalaisuudestakin tyypillistä hengellistä valmentautumista ja nyt en tarkoita mitään Jumalien palvontaa, vaan sisäisen rauhan etsintää, jota täydennettäisiin henkilökohtaisella taistelukoulutuksella. Taistelukentällä mieli on kuntoa tärkeämpi. Varusmiesaika on myös pois siviilielämän koulutuksesta. Mielestäni kokonaisuudessaan varusmieskoulutuksen tulisi antaa enemmän ja antaa mahdollisuus nauttia arvostusta.

Muistan kun isäni kannustamismetodi oli hieman tähän tyyliin: "Et sä siihen kuitenkaan pysty", "Opiskelu on raakaa työtä", "Työssä pitää antaa kaikkensa ja se on kovaa työtä", jne. Missä siis positiivisuus ja porkkana asenteen esiinkaivamiseksi? Hän kuvitteli, että ihminen sisuuntuu näyttämään ja synnyttää siten parempia lopputuloksia. Lienee sanomattakin selvää, ettei hänessä ole psykologin vikaa :) Armeija. Miksi siis palvelusajasta ei voisi oikeasti jäädä käteen henkisesti vahvempaa ihmistä, ammatillista koulutusta siviilipuolelle ja hyvää kuntoa oikean sotilaskoulutuksen ohella, jossa oikeasti valmistaudutaan yksilöä kunnioittaen tilanteeseen, jossa hän voisi tuntea ylpeyttä velvollisuudestaan puolustaa isänmaataan ja olisi myöskin siihen henkisesti/tiedollisesti valmiimpi. Rajaa ei ylitetä, ei siis sisältäisi tulkinnanvaraa. Oli miten oli. Minun mielestäni rivissä kääntyily, roskana pitäminen ja vittuilu ei edistä maanpuolustushenkeä tai valmista tehtävään, johon ollaan kouluttavinaan. Laatisin koulutusohjelmaa tähän, mutta minä luulen että lienee parempi jättää nyt sormien sauhuttamatta :p
 
Haluan vielä laittaa tämän http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288499906827.html esimerkiksi siitä, kuinka Suomessa kannustetaan oikeastaan valehtelemalla väärillä mielikuvilla reserviläisiä maanpuolustukseen. Tuo kirjoitus on erittelemätön, analyysiton ja valheellinen sekä poliittisesti kuorrutettu... Ennenkaikkea kenen politiikalla kuorrutettu...?
 
Hyvä Miheikki. Juuri tästä on kyse, kun katsotaan älykkyyttä, joka parhaimmillaan voi johtaa viisauteen. Pitää kunnioittaa toisia ja jopa sellaiset asiat hyväksyä, jotka eivät ehkä perskohtaisesti nappaa. Laamanator paahtaa myös oikeaa asiaa. Mister Hermusen kirjoituksista huokuu tietty kypsymättömyys, olkoon vaikka kuinka Brysselissä johtajana.

Kypsymättömältä Hermunen tosiaankin vaikuttaa, kun ei ymmärrä mitää mölyjä mahassaan. Normijamppa kiroaa tupakkipaikalla ja perseilee palveluksessa.

Ilman muuta Hermusen uralle tekisi vain hyvää intti kaikkine kommerverkkeineen, ei pätevän johtajan ura siihen katkea, ihan taatusti ei. Päinvastoin, hän rahastaisi tuon sijoituksen vielä monta kertaa.

Mutta Hermunenhan on sotaväessä, vaikkakin ilmeisesti miehistössä. Jotenkin mielipiteistä huokuu sellainen, että Hermusen luullaan olevan sivarissa. Sivariinhan 9/10 tällaisista hermusista on viime vuosina mennyt ja siitä 1/10-osastakin valtaosa hommaa vapautuksen.

Onko tosiaankin niin, ettei miehistössä palveleminen enää riitä kunnialliseen palvelukseen?
 
Kypsymättömältä Hermunen tosiaankin vaikuttaa, kun ei ymmärrä mitää mölyjä mahassaan. Normijamppa kiroaa tupakkipaikalla ja perseilee palveluksessa.



Mutta Hermunenhan on sotaväessä, vaikkakin ilmeisesti miehistössä. Jotenkin mielipiteistä huokuu sellainen, että Hermusen luullaan olevan sivarissa. Sivariinhan 9/10 tällaisista hermusista on viime vuosina mennyt ja siitä 1/10-osastakin valtaosa hommaa vapautuksen.

Onko tosiaankin niin, ettei miehistössä palveleminen enää riitä kunnialliseen palvelukseen?

Mielestäni on pakko vaan riittää. Ymmärrän toki pointtisi, enkä sitä edes tyrmää. Lähtökohtaisesti mietin kahta asiaa: olisiko Hermuselle vain hyväksi luutia palveluksensa pitkän kaavan mukaan? Miksi olisi? Ja jos ei, niin miten on mahdollista, että inttiä täysin käymätön, vailla pv:n johtajakoulutusta oleva nuorukainen johtaa suht johdettavaa lafkaa? Eihän sen pitänyt niinkään käydä? Kelvollisen johtamiskyvyn taustallahan pitää olla intin johtamiskoulutus? En tiedä mikä on tilanne nykyään, mutta ammoin ainakin oli olemassa siviilissä työnjohtamiskoulutusputki, liikkeenjohtamiskoulutussysteemi, ja erilaisia instituuttien ohjelmia, eivätkö ne ole mitään? No, riippuu tietysti taas siitä kuuluisasta karvojen asennosta.
 
No H. ylioppilastodistuksen puolesta ei kai ole kuin normijamppa, eikä sitten mitään sen ihmeellisempää koulutusta myöhemmin ole hankkinut vaan on työtä tekemällä edennyt jonkin verran uralla ja sitten huutelee puskista miten intti on tyhmien hommaa vaikka on itse saanut hyvinkin joustavan ja sopivan tehtävän siellä eikä joutunut perustykkimieheksi. Tai ainakin tälläisen käsityksen minä olen saanut. Jos se älykkyys sitten perustuu niihin muutamaan testiin P1 ja Ravenin niin mitä se osoittaa? Sitä että on loogista hahmottamiskykyä ja nopeaa matikkapäätä. Ko. kaveri on minua hiukan muttei paljon fiksumpi. ;) Nehän eivät oikeastaan tuo sosiaalista älykkyyttä esille. Äkkiseltään moni luulisi että tälläisten provokatiivisten kolumnien kirjoittaminen olisi osoitus kusipäisyydestä ja tyhmyydestä mutta toisinpäin, itseasiassa tälläinen julkisuus palvelee hänen uransa rakentamista entisestään. Ilmeisesti ko. kaveri on myös sosiaalisen älykkyyden osa-alueella kykenevä, koska on ilman koulutusta pystynyt etenemään noin pitkälle tai sitten hänellä on vain suhteita valmiina organisaatiossa tai hän on psyko. :D Moni kuitenkin katsoo myös kieroon, koska halu tuoda itseä esille ja kritisoida suomalaisten pyhää lehmää on tabu.
 
Kypsymättömältä Hermunen tosiaankin vaikuttaa, kun ei ymmärrä mitää mölyjä mahassaan. Normijamppa kiroaa tupakkipaikalla ja perseilee palveluksessa.

Normijamppa ei toimi 26 vuotiaana yritysjohtajana ulkomailla eikä kirjoittele "valtakunnan ykköslehteen" kolumneja. Itseasiassa useimmat normijampat vain kiroilevat mielessään, puivat nyrkkiä taskussa ja perseilevät, koska heidän kompetenssinsa ei tyypillisesti riitä muuhun. Sen vuoksi he ovatkin vain normijamppoja eivätkä etene siitä mihinkään - varsinkaan johtavaan tai muuten erityisen menestyneeseen asemaan.

Kysymys ei ole kypsymättömyydestä, vaan henkilökohtaisista ominaisuuksista ja luontaisista taipumuksista. Ilman näitä ominaisuuksia Hermunen ei todennäköisesti olisi noussut niin nuorena johtavaan asemaan tai menestynyt työurallaan tapahtuneiden tosiasioiden osoittamalla tavalla. Menestymisellä, kuten tapahtumilla yleensäkin on aina jokin tausta, sillä mikään ei vain tapahdu tai ilmesty tyhjästä. Koska Hermusen tapauksessa "intin johtajakoulutus" voidaan menestystekijänä jättää pois laskuista, on menestyksen taustalla oltava jokin vahva osaamisalue ja soveltuvia henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Jos jokainen "pitäisi mölyt mahassaan" ja vain tekisi niin kuin on aina ennenkin tehty, ei mikään koskaan kehittyisi tai muuttuisi parempaan. Yksityisen yrityksen kannalta päällystön "mölyjen mahassa pitäminen" johtaisi nopeasti kilpailuaseman heikentymiseen ja toiminnan loppumiseen. Sama pätee myös Puolustusvoimien toimintaan.

Minun mielestäni rivissä kääntyily, roskana pitäminen ja vittuilu ei edistä maanpuolustushenkeä tai valmista tehtävään, johon ollaan kouluttavinaan.

Tässä voisi mahdollisesti olla eräs kehittämiskohde, jonka merkeissä sopisi Puolustusvoimissakin katsoa rehellisesti peiliin, edes osittain.

Lähtökohtaisesti mietin kahta asiaa: olisiko Hermuselle vain hyväksi luutia palveluksensa pitkän kaavan mukaan? Miksi olisi? Ja jos ei, niin miten on mahdollista, että inttiä täysin käymätön, vailla pv:n johtajakoulutusta oleva nuorukainen johtaa suht johdettavaa lafkaa?

PV:n johtajakoulutus ei varmasti ole Hermusen tyyppiselle henkilölle mikään ehdoton välttämättömyys eikä sen puute hyvin suurella todennäköisyydellä vaikuta hänen suoriutumiseensa työssään. Itse otin aikaisemmassa viestissäni esille näkökulman, että kun Hermunen nyt kuitenkin on joutunut varusmiespalvelukseen, niin tällöin hänen olisi samassa konkurssissa kannattanut ulosmitata siitä suurin (ja ainoa) saatavissa oleva hyöty. Nyt hän ei saa 5.5 kk lusimisestaan itselleen mitään lisäarvoa, vaan kaikki on hänen kannaltaan puhdasta ajanhaaskausta ja tulonmenetysten kerryttämistä. V-käyrä lienee kohtalaisen korkealla, mikä on ymmärrettävää.

Vaikka Hermusten lähtökohdista PV:n ainoana hyödyllisenä antina tarjoama johtajakoulutus ei välttämättä tee Hermusesta sen parempaa johtajaa, antaisi se kuitenkin hänelle lisää nykyistä laajempaa näkemystä ja kokemusta johtamisesta. Tämä osaltaan todennäköisesti auttaisi häntä johtajana kehittymisessä ja osaamisen kartuttamisessa. Tämä kehitys ehkä antaisi hänelle varsinkin täysin siviileihin ulkomaisiin yritysjohtajiin verrattuna kilpailuetua, jonka hän näppäränä poikana mahdollisesti realisoisi joskus rahaksi tai hyvässä tapauksessa suuremmaksi rahaksi.

Sen sijaan teltan pystyttäminen, rynnäkkökiväärin lukon irroittaminen ja kiinnittäminen sekä muut lukuisat PV:n miehistökoulutuksen sisältämä "substanssiosaaminen" lienevät Hermusen näkökulmasta hyödyllisyydessään samaa tasoa kielen rullalle saamisen kanssa. Nicetoknow, mutta priceless.
 
Back
Top