Ampuma-aselaki
17 §
Soveltamisalaa koskevat poikkeukset
Tämä laki ei koske:
2) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien, valtion oppilaitoksissa opiskelevien tai asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta taikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen;
5) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettamista eikä säilyttämistä;
***
Mikä lupamaksu?
Ampuma-aselaki
17 §
Soveltamisalaa koskevat poikkeukset
Tämä laki ei koske:
2) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten hallussapitoa, jos perusteena hallussapidolle on valtion palveluksessa olevien, valtion oppilaitoksissa opiskelevien tai asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta taikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittavien henkilöiden tehtävien hoitaminen;
5) valtion omistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettamista eikä säilyttämistä;
***
Mikä lupamaksu?
Edit. Lisää...
Tuossa ei ole vastausta siihen mitä kysyin. En tiedustellut vallitsevaa asiantilaa, vaan sitä, että
mitä haittaa reserviläisten hallussa olevat rynnäkkökiväärit aiheuttaisivat Suomessa?
Se, että joku eversti tuo esiin virallista liturgiaa telkkarissa ja sanoo, että
"puolustusvoimien aseiden käyttö, ja hallussapito kuuluu valtion sotilaallisen voiman käytön piiriin, jota ei voida antaa ja ulkoistaa viranomaisen ulkopuolelle." ei vastaa tuohon kysymykseen.
On sitten ilmeisimmin jäänyt lukematta kyseisen säännöksen perusteliu, joka kuuluu seuraavasti:
17 §. Soveltamisalaa koskevat poikkeukset. Ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 45 §:n 1 momentin mukaan asetuksen säännökset eivät koske ampuma-aseita ja -tarpeita, joita valtion viranomaiset ja puolustuslaitoksessa palvelevat virkansa takia käyttävät. Pykälän 2 momentin mukaan aseiden ja ampumatarpeiden valmistuksesta annetut säännökset eivät koske niiden valmistamista valtion omissa laitoksissa eivätkä maahantuonnista annetut säännökset maahantuontia valtion tarpeiksi.
Sekä asedirektiivin 2 artiklan 2 kohdan säännökset että Schengenin yleissopimuksen 77 artiklan 2 kappaleen määräykset mahdollistavat varsin kattavasti valtion harjoittaman ampuma-aseisiin, aseen osiin, patruunoihin ja erityisen vaarallisiin ammuksiin liittyvän toiminnan sulkemisen ampuma-aseita koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotettu lakikaan ei koskisi valtion harjoittamaa edellä mainittujen esineiden siirtoa, tuontia, vientiä, hankkimista eikä luovuttamista valtion tarkoituksiin. Laki ei koskisi myöskään valtion käytöstään poistamien edellä mainittujen esineiden luovuttamista ulkopuoliselle, eikä sitä sovellettaisi näiden esineiden valmistamiseen valtion laitoksissa. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät niin ikään aseiden ja aseen osien korjaaminen ja muuntaminen valtion laitoksissa sekä valtion omistamien aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten kuljettaminen ja säilyttäminen. Sulkemalla edellä mainitut toiminnot lain soveltamisalan ulkopuolelle varmistettaisiin valtion turvallisuusetujen huomioon ottaminen ja vältettäisiin lupahallinnon tarpeeton kuormittuminen.
Valtion omistamia ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia on ainakin puolustusvoimien ja poliisin sekä rajavartio-, vankeinhoito- ja tullilaitoksen käytössä. Valtion palveluksessa olevat, valtion oppilaitoksessa opiskelevat ja asevelvollisuuteen perustuvaa asepalvelusta tai vapaaehtoista asepalvelusta suorittavat henkilöt pitävät tehtäviensä vuoksi hallussaan valtion omistamia ampuma-aseita. Kun hallussapito perustuu edellä mainittuun asemaan, on perusteltua, ettei ehdotetun lain soveltamisalaa uloteta näihin tehtäviin. Oleellista ei pykälän mukaan olisi tehtävän liittyminen virkaan, vaan kyseessä voisi yhtä hyvin olla työsuhteinenkin henkilö, joka esimerkiksi vastaa viranomaisen asehuollosta.
Asevelvollisuudesta säädetään asevelvollisuuslaissa (452/1950). Henkilö, joka suorittaa asevelvollisuuslakiin perustuvaa asepalvelustaan, ei tarvitsisi esityksen mukaan lupaa aseen hallussapitoon. Lupaa ei tarvitsisi myöskään henkilö, joka suorittaa vapaaehtoista asepalvelusta naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annetun asetuksen (266/1995) nojalla. Tältä osin pykälän säännökset vastaisivat nykyistä käytäntöä. Lupaa ei tarvitsisi ampuma-aseista ja ampumatarpeista annetun asetuksen 45 §:n 1 momentista poiketen myöskään valtion oppilaitoksessa opiskeleva henkilö, jolla ei ole virka-asemaa, esimerkiksi poliisikokelas.
Pykälän nojalla poliisimies tai muu pykälässä tarkoitettu, valtion omistamaa ampuma-asetta tehtävänsä hoitamisessa tarvitseva henkilö saisi pitää hallussaan valtion omistamaa asetta ilman ampuma-aselainsäädännön mukaista lupaa. Tämä oikeus ei rajoittuisi ainoastaan varsinaiseen työaikaan, vaan säännöstä olisi tässä suhteessa tulkittava laajasti. Kun poliisimiehellä on poliisilain 9 §:n 3 momentin nojalla velvollisuus vapaa-aikanaankin ryhtyä kiireellisiin toimiin vakavan rikoksen estämiseksi, ei aseen hallussapidon oikeutta voitaisi ainakaan poliisin osalta liittää ainoastaan virka-aikaan. Poliisiasetuksen (1112/1995) 10 ja 11 §:n mukaan vuosilomalla tai virkavapaallakin olevalla poliisimiehellä on velvollisuus saapua palvelukseen tai olemaan hälytysvalmiudessa. Poliisimies voi joutua virka-ajan ulkopuolellakin tilanteeseen, jossa aseen hallussapito on välttämätöntä. Säännöstä tulisikin tulkita vastaavalla tavalla muidenkin virkamiesten kuin poliisimiehen osalta. Pykälässä tarkoitetun tehtävän hoitamiseen liittyvän ampumaharjoittelun tulee olla mahdollista vapaa-ajallakin. Mahdolliset väärinkäytökset aseen hallussapidossa tulisivat arvioitaviksi lähinnä virkamiesoikeudellisten säännösten valossa.
Pykälää olisi kuitenkin tulkittava suppeasti arvioitaessa aseen hallussapidon tarpeellisuutta tehtävän hoitamisessa. Niinpä esimerkiksi varusmiehen, joka osallistuu varusmiesaikanaan puolustusvoimien ulkopuolella järjestettävään ampumakilpailuun puolustusvoimien omistamalla aseella, ei voitaisi katsoa hoitavan pykälässä tarkoitetulla tavalla tehtäväänsä ampumakilpailuissa. Hänen olisikin tämän kaltaisissa tapauksissa hankittava ehdotetun lain mukainen lupa aseen hallussapitoon. Hänen olisi ehdotetun lain 54 §:n 1 momentin nojalla mahdollista saada rinnakkaislupa valtion omistamaan aseeseen.
Voimassa olevien säännösten mukaan virka-asetta hallussaan pitävät henkilöt joutuvat hankkimaan ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttavan luvan voidakseen hankkia itselleen ylimääräisiä patruunoita ampumaharjoittelua varten. Järjestelmä kuormittaa turhaan lupajärjestelmää ja on muutenkin epätarkoituksenmukainen. Esityksessä ehdotetaankin, että valtion palveluksessa olevien ja sen oppilaitoksessa opiskelevien henkilöiden olisi mahdollista hankkia patruunoita pelkästään palvelussuhteen nojalla tai sillä perusteella, että kyseinen henkilö opiskelee valtion oppilaitoksessa. Säännös ei kuitenkaan koskisi asepalvelusta suorittavia.
Pykälän nojalla vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön liittyvät, puolustusvoimien palveluksessa olevan henkilön johdolla tapahtuvat harjoitukset ja kilpailut olisivat ehdotetun lain soveltamisalan ulkopuolella. Säännöksen perusteella reserviläistoiminnassa mukana olevat voisivat osallistua joukko-osastotasolla ampumakilpailuihin sekä muihin kilpailuihin, joissa käytetään puolustusvoimien aseita. Ehdottomana edellytyksenä olisi kuitenkin se, että edellä mainitut tilaisuudet järjestettäisiin puolustusvoimien suostumuksella ja sen henkilökuntaan kuuluvan henkilön johdolla ja valvonnassa. Tällaisen toiminnan voidaan katsoa olevan tarkasti puolustusvoimien valvonnassa.
LUEHAN ihan ajatuksella tuo perustelumuistion viimeinenkin kappale