MOT. Oikeus omaan rynkkyyn.

Kuten Stagedius jo sanoikin.

Niin kauan, kun Maakuntakomppaniat ovat vajaita ja Paikallispataljoonia vasta suunnitellaan, on aivan turhaa haaveilla mistään ylimääräisistä kodinturvajoukoista. Tyypillinen maakkilaisen harjoitusmäärä lienee 2-3 viikonloppua vuodessa. Harjoitukset vielä VEH:inä ja usein sama kurssi kahteen kertaan, että kaikki pääsevät mukaan. Jos tähän ei pysty, halua tai kykene sitoutumaan, niin ei myöskään tule olemaan riittävästi koulutettu sodan ajan taistelija. Moni käy tämän lisäksi vielä MPK:n kursseja, ammuskelee omalla ajallaan jne.

Millaisella koulutuksella tällaista kodinturvaa ajateltaisiin toteutettavan? Iltapäivä ampumaradalla kerran vuodessa (johon ihan kaikki eivät "juuri nyt ehdi"), rynkyt kotisäilytykseen, ei mitään kuntotestejä että möhömahatkin pääsevät mukaan, nappeja ja johtotehtäviä kaikille riittävä määrä... Olisiko sitten tarpeeksi alhainen kynnys osallistua maanpuolustukseen? Tulisiko ukkoa riviin kymmenin tuhansin? Mihin tällaista "sota"joukkoa käytettäisiin?

Kyllähän tuolle joukolle löytyisi tekemistä. Tosin sellaista jossa ei välttämättä tarvittaisi rynkkyä tai tetsaria. Virka-apua ja toimintaa sota- ja siviilivaltioiden rajapinnassa.

Hirveän hyvät myllyt täällä on kyllä ollut aiheesta. Hyviä pointteja sekä kuitteja, enimmäkseen jälkimmäisiä.
 
Kodinturvajoukkojen tehtävätyypit eivät noin niinkuin välttämättä olisi iskevän osan karkaistun kärjen hommia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että vapaaehtoiset reserviläiset harjoittelevat sotilaan perustaitoja ja pienten kokoonpanojen taistelua, mutta veikkaan että todella paljon pitäisi tehdä tukitehtävien harjoittelua. Silloin ne mahdollisesti kriittisten päivien toimenpiteet tapahtuisivat merkittävästi pienemmällä kitkalla, eli paremmalla onnistumisprosentilla ja pienemmällä viipeellä. Samalla syntyisi iso nippu pienemmissä häiriötilanteissa tarvittavia suorituskykyjä, ja pidemmällä aikavälillä myös kulttuuri käyttää niitä.

Toki jokainen taistelija on kiväärimies - mutta realismi rajoittaa kokonaisharjoittelun ja -osallistumisen määrää. Silloin itsepuolustuskykyinen, johdettavissa oleva joukko joka osaa kapean temppusarjan hyvin ja on terhakassa valmiudessa siihen voi olla erittäinkin hyvä tavoite.

Muuten, puhuvat tuolla rykmentin talleilla että noita yksiköitä (-runkoja, vast) on ihan hyvä määrä jo olemassa. Mutta ne on niitä hevosmiehiä.
 
Seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjata, että istuntokauden aikana kysytään jokaiselta täysivaltaiselta suomalaiselta kirjallisesti mihin yhteisen hyvän palveluun hän on valmis sitoutumaan. Siis SA-joukkoihin, mahdollisiin tukijoukkoihin, väestönsuojeluun, kaikkiin valmiustehtäviä sisältäviin RA-yhteisöihin jne. Ja vieläpä taso, eli paljonko aikaa ja vaivaa. Olisi melko poikkeuksellisen jykevää dataa asetelmallisten kyselytutkimusten sijaan.

Sitä seuraavalla vaalikaudella voitaisiinkin jo jakaa tehtävät... "Haluamme sinulta vain veroeuroja ja valmiustyötä. Vastikkeeksi saat..."
 
Noi pussihousukaartit saadaan helpoiten torpattua siten että annetaan lupa perustaa ne ja rynkytkin saa kotiin, heti kun pääsevät yksimielisyyteen millainen sen kiväärin pitää olla jonka saa itse ostaa. Perustavat vaikka itekseen jonkun työryhmän pohtimaan.

Jos "Uusi taistelijan ase"-ketjusta voi mitään päätellä niin työ jatkuu vielä vuonna 2055.
 
Seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjata, että istuntokauden aikana kysytään jokaiselta täysivaltaiselta suomalaiselta kirjallisesti mihin yhteisen hyvän palveluun hän on valmis sitoutumaan. Siis SA-joukkoihin, mahdollisiin tukijoukkoihin, väestönsuojeluun, kaikkiin valmiustehtäviä sisältäviin RA-yhteisöihin jne. Ja vieläpä taso, eli paljonko aikaa ja vaivaa. Olisi melko poikkeuksellisen jykevää dataa asetelmallisten kyselytutkimusten sijaan.

Sitä seuraavalla vaalikaudella voitaisiinkin jo jakaa tehtävät... "Haluamme sinulta vain veroeuroja ja valmiustyötä. Vastikkeeksi saat..."

Ihan kaunis ajatus. Poliittisesti toki haastavaa koska jo pelkästä Nato-jäsenyydestäkin puhuminen on Venäjän ärsyttämistä ja sodanlietsontaa, saatika sitten alettaisiin koko kansalle antamaan pakollista koulutusta.

Yläasteen oppimäärään olisi kiva lisä sellainen opintokokonaisuus kuin poikkeustilanteet. Saataisiin pientä varautumiskykyä takaraivoon kaikille.
 
Ihan kaunis ajatus. Poliittisesti toki haastavaa koska jo pelkästä Nato-jäsenyydestäkin puhuminen on Venäjän ärsyttämistä ja sodanlietsontaa, saatika sitten alettaisiin koko kansalle antamaan pakollista koulutusta.

Yläasteen oppimäärään olisi kiva lisä sellainen opintokokonaisuus kuin poikkeustilanteet. Saataisiin pientä varautumiskykyä takaraivoon kaikille.

Ei toki kaikille pakollista. Myös rasti ruutuun "En osallistu yhteiskunnan turvallisuustoimintaan." olisi mahdollinen. Siitä löytyvät järjestelyille rahoittajat! (Ja jos näitä on riittävästi niin asiaan vakavasti suhtautuvat voivat tehdä johtopäätökset ja muuttaa vaikkapa Vanuatulle.)

Koulujärjestelmä kaipaa kieltämättä oppiainetta nimeltä Realismi. Siinä kerrotaan kaunistelematta työmarkkinoilla toimimisesta, lapsiperheen arjesta, yrittämisestä ja yrityksen elinkelpoisuudesta, kotitalouden varautumisesta poikkeustilanteisiin, vaihtotaseen merkityksestä palkka- ja tulonsiirtoedellytyksiin jne. Ei se kovakalloisimpiin tietenkään tehoa, mutta siellä kellokäyrän keskiviivan nurjemmalla puolella on kuitenkin monta jotka voisivat hyötyä.
 
Ihan kaunis ajatus. Poliittisesti toki haastavaa koska jo pelkästä Nato-jäsenyydestäkin puhuminen on Venäjän ärsyttämistä ja sodanlietsontaa, saatika sitten alettaisiin koko kansalle antamaan pakollista koulutusta.
Nato-jäsenyyden vertaaminen koko kansan kouluttamiseen ei ole mielestäni järin perusteltua, koska niihin pätee osittain erilaiset vastutusperusteetkin. Puolustusvoimien olemmassaoloa ja materiaalihankintojakaan ei vastusteta Venäjän ärsyyntymisellä, vaan yleensä taloudellisilla perusteilla ja maailmoja halailevalla ideologialla. Uskoakseni samalta pohjalta vastustettaisiin myös "koko kansan militarisointi"-hankettakin.
 
Yksi syy nihkeälle suhtautumiselle näihin asioihin voi olla myös seuraava:

he, jotka vastuullisina pohtivat puolustusasioita, saattavat pelätä erästä inhimillistä, päivän sisäpolitikointiin liittyvää asiaa. Jos kehitettäisiin halpa konsepti, jolla kurottaisiin hirmuinen lkm ihmisiä rulliin, se saattaisi politikointisyistä tehdä jopa hallaa. Se voisi antaa jossain tilanteessa perustan kuvitella, että hei gamoon, meillä on 50 tuhatta vapaaehtoista....voimme siis leikata armeijan menoja ainakin 300 miljoonaa.....valikoivuudessaan huippuunsa teroitettua asevelvollisuutta?.....uskottelua, että ihmiset hoitavat puolustuksen "ilmaiseksi".....se olisi jossain tapauksessa liian hyvä keppihevonen säästää puolustusvoimat sellaiseen tilaan, että eipä Helsingin reservipiireissä sitä voida arvatakaan.

Osittain muuten näin kävi jo Ruotsissa. Siellä eräs perustelu maavoimien joukkojen supistamiselle löytyi Kodinturvan roolista ja sen panoksesta. Jos olisitte itse puolustuksesta vastaavia ihmisiä, niin ettekö varoisi tällaista mahdollisuutta? Minä ainakin suorastaan pelkäisin.

Puolustusvoimat tarvitsee rahaa ja oheensa vapaaehtoisia. Mitkään luolastokaartit eivät voi kuitata yhtään mitään siitä, jos pv jotain menettää. Mulla ei ole mitään toimintaa vastaan, mutta hieman epäilen näitä suunniteltuja rakenteita ja erityisesti niitä mahdollisuuksia, joita ko. toiminta tarjoaisi ns. päivänpolitikoinnille.
 
Yksi syy nihkeälle suhtautumiselle näihin asioihin voi olla myös seuraava:

he, jotka vastuullisina pohtivat puolustusasioita, saattavat pelätä erästä inhimillistä, päivän sisäpolitikointiin liittyvää asiaa. Jos kehitettäisiin halpa konsepti, jolla kurottaisiin hirmuinen lkm ihmisiä rulliin, se saattaisi politikointisyistä tehdä jopa hallaa. Se voisi antaa jossain tilanteessa perustan kuvitella, että hei gamoon, meillä on 50 tuhatta vapaaehtoista....voimme siis leikata armeijan menoja ainakin 300 miljoonaa.....valikoivuudessaan huippuunsa teroitettua asevelvollisuutta?.....uskottelua, että ihmiset hoitavat puolustuksen "ilmaiseksi".....se olisi jossain tapauksessa liian hyvä keppihevonen säästää puolustusvoimat sellaiseen tilaan, että eipä Helsingin reservipiireissä sitä voida arvatakaan.

Osittain muuten näin kävi jo Ruotsissa. Siellä eräs perustelu maavoimien joukkojen supistamiselle löytyi Kodinturvan roolista ja sen panoksesta. Jos olisitte itse puolustuksesta vastaavia ihmisiä, niin ettekö varoisi tällaista mahdollisuutta? Minä ainakin suorastaan pelkäisin.

Puolustusvoimat tarvitsee rahaa ja oheensa vapaaehtoisia. Mitkään luolastokaartit eivät voi kuitata yhtään mitään siitä, jos pv jotain menettää. Mulla ei ole mitään toimintaa vastaan, mutta hieman epäilen näitä suunniteltuja rakenteita ja erityisesti niitä mahdollisuuksia, joita ko. toiminta tarjoaisi ns. päivänpolitikoinnille.

Pelkoa näyttää riittävän niin ylhäällä kuin alhaalla. Mut kai me kansana se saadaan mitä ansaitaankin. Ja meillä siis on sitä tahtoa ja rautaa lahkeessa niin, että liittoutumattomuus olisi etuihin nähden turhaa.

Vai kui se olikaa, aktivistit?
 
Itse en kaipaa valtion rynkkyä kotiin koska voin jo nyt valita omasta kaapistani sopivan aseen ja muutkin varusteet. Kaipaan sitä että hätätilanteessa minulla olisi virallinen asema, tietäisin olevani osa järjestelmää jossa joku on etukäteen suunnitellut mitä minunlaiseni tekevät ja ennen kaikkea: haluaisin että valtio antaisi minulle oikeuden puolustaa maatani, itseäni ja lähimmäisiäni eikä tekisi minusta rikollista samalla hetkellä kun otan kiväärini ja astun asunnostani ulos.
 
Itse en kaipaa valtion rynkkyä kotiin koska voin jo nyt valita omasta kaapistani sopivan aseen ja muutkin varusteet. Kaipaan sitä että hätätilanteessa minulla olisi virallinen asema, tietäisin olevani osa järjestelmää jossa joku on etukäteen suunnitellut mitä minunlaiseni tekevät ja ennen kaikkea: haluaisin että valtio antaisi minulle oikeuden puolustaa maatani, itseäni ja lähimmäisiäni eikä tekisi minusta rikollista samalla hetkellä kun otan kiväärini ja astun asunnostani ulos.

Maakuntakomppanian papereita täyttelemään
 
Kodinturvajoukkojen tehtävätyypit eivät noin niinkuin välttämättä olisi iskevän osan karkaistun kärjen hommia. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että vapaaehtoiset reserviläiset harjoittelevat sotilaan perustaitoja ja pienten kokoonpanojen taistelua, mutta veikkaan että todella paljon pitäisi tehdä tukitehtävien harjoittelua. Silloin ne mahdollisesti kriittisten päivien toimenpiteet tapahtuisivat merkittävästi pienemmällä kitkalla, eli paremmalla onnistumisprosentilla ja pienemmällä viipeellä. Samalla syntyisi iso nippu pienemmissä häiriötilanteissa tarvittavia suorituskykyjä, ja pidemmällä aikavälillä myös kulttuuri käyttää niitä.

Toki jokainen taistelija on kiväärimies - mutta realismi rajoittaa kokonaisharjoittelun ja -osallistumisen määrää. Silloin itsepuolustuskykyinen, johdettavissa oleva joukko joka osaa kapean temppusarjan hyvin ja on terhakassa valmiudessa siihen voi olla erittäinkin hyvä tavoite.

Muuten, puhuvat tuolla rykmentin talleilla että noita yksiköitä (-runkoja, vast) on ihan hyvä määrä jo olemassa. Mutta ne on niitä hevosmiehiä.

Tuon voi hoitaa nykytietojen valossa myös paikallispataljoonissa
 
Tuon voi hoitaa nykytietojen valossa myös paikallispataljoonissa

Paikallisjoukkokonsepti on tervetullut, ja tarjoaa monelle asiasta kiinnostuneelle henkilölle alustan toimia mielekkäissä tehtävissä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että SA-vahvuuden ollessa 230 000 taistelijaa, on koulutettua väkeä ja mahdollisia (kenties tarpeellisiakin) tehtäviä tämän ulkopuolella paljon.

Toki moni voi muistaa maakuntajoukkojen valmisteluvaiheen näkemykset varsin mittavista henkilömääristä. Siihen nähden on haastavaa nähdä kehityksen menevän siihen suuntaan, että ennen pitkää olisi kasvua SA-joukoissa tuolta paikallistasolta ponnistaen. Ammattimaistettavan taistelevan ja tukevan osan rinnalla turvallisuutta laajasti vahvistava, organisoitu ja omalla tehtäväkentällään suorituskykyinen lisäresurssi ei edes "kilpaile" nykymuotoisen kenttäarmeijan kanssa (muutoin kuin ehkä kalvosotilaiden ja poliitikkojen jäsentenvälisissä).

Ikävä tosiasia kuitenkin lienee, että paatti ei keinahda toiseen suuntaan ilman välitöntä ulkoista uhkaa, ja silloin ei enää valmiutta ja laajaa turvallisuutta juuri rakennella. Toivotaan että a) ei tapahdu b) pärjätään näillä. Siinäpä toivomista.
 
Siellä täällä lukee mielipiteitä (ei tällä foorumilla) että jos se sota tulee niin kyllä niitä reserviläisiä kutsutaan palveluksen sen miljoona miestä tai sen suuntaista, ikäänkuin uskotaan että se 230 000 miehen sodanajan vahvuus on vain joku teoreettinen luku näin rauhanaikana. Elävätkö monet jossain itsepetoksen sumussa vai? Vai onko se 230 000 taisteleva joukko ja sen päälle tulee huoltoporukkaa monta sataa tuhatta?
 
Niin, varareserviinhään kuuluun ihan virallisesti kaikki 18-60v intin käyneet henkilöt. Varareservistä nostetaan väkeä joukkoihin tarpeen mukaan. Uskon että tilanteen käydessä tarpeeksi vakavaksi ihan jokaiselle halukkaalle löytyy tehtävää ihan napakan nopeasti. Ei todellakaan ole pelkoa etteikö maataan saisi valan tehnyt reserviläinen puolustaa. Myös reserviläinen on sotilasarvon ja koulutuksen omaava sotilas, vaikka joku pilkun viilaaja muuta väittää. Niin että eiköhän ne natsat ja tetsarit saa vetää kuulkaas vetää ihan huoletta päälle jos tilanne sitä vaatii.
On olemassa kaikenlaisia suunitelmia, joista ei tietenkään yleisesti voidan puhua. Mpk tarjoaa harjoituksia ja mahdollisuuksia ihan jokaiselle ja noihin maakkeihin pääsee takuulla kykenevät mukavasti mukaan. Touhuhan tulee tulevaisuudessa kasvamaan reippaasti.
En silti ymmärrä tuon everstin asennetta ja tyyliä, jolla reserviläisiä mun mielestä alentaa ja dissaa. Ja toisekseen mistäs me tiedetään miten paljon on omia pienempiä porukoita jotka treenaa kaikenlaista omilla maillaan ja omilla välineillään. Survareitakin on suomessa aika paljon.
 
Siellä täällä lukee mielipiteitä (ei tällä foorumilla) että jos se sota tulee niin kyllä niitä reserviläisiä kutsutaan palveluksen sen miljoona miestä tai sen suuntaista,
Niin, ihmisillä on jostain saatu harhakäsitys, että sotatilassa koko maan miesväestö kutsutaan taistelutehtäviin. Mutta ihmiset noin yleensä on aika hassuja erilaisine käsityksineen. 
 
Paikallisjoukkokonsepti on tervetullut, ja tarjoaa monelle asiasta kiinnostuneelle henkilölle alustan toimia mielekkäissä tehtävissä. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että SA-vahvuuden ollessa 230 000 taistelijaa, on koulutettua väkeä ja mahdollisia (kenties tarpeellisiakin) tehtäviä tämän ulkopuolella paljon.

Toki moni voi muistaa maakuntajoukkojen valmisteluvaiheen näkemykset varsin mittavista henkilömääristä. Siihen nähden on haastavaa nähdä kehityksen menevän siihen suuntaan, että ennen pitkää olisi kasvua SA-joukoissa tuolta paikallistasolta ponnistaen. Ammattimaistettavan taistelevan ja tukevan osan rinnalla turvallisuutta laajasti vahvistava, organisoitu ja omalla tehtäväkentällään suorituskykyinen lisäresurssi ei edes "kilpaile" nykymuotoisen kenttäarmeijan kanssa (muutoin kuin ehkä kalvosotilaiden ja poliitikkojen jäsentenvälisissä).

Ikävä tosiasia kuitenkin lienee, että paatti ei keinahda toiseen suuntaan ilman välitöntä ulkoista uhkaa, ja silloin ei enää valmiutta ja laajaa turvallisuutta juuri rakennella. Toivotaan että a) ei tapahdu b) pärjätään näillä. Siinäpä toivomista.

Itse olen ymmärtänyt -ehkä väärinkin- että ilmoittautumalla Maakuntakomppanioihin tai paikallispataljooniin saisi itselleen sen sodan ajan sijoituksen.

Kuinkahan sitten pitäisi tehdä niille jotka ovat valmiita sotimaan ilman sodan ajan sijoitusta.

Pitäisikö perustaa jokaisen paikallispataljoonan alueelle 1-2 komppaniaa näille sijoittamattomille taistelijoille. Näille sitten keksittäsiin jotain sodan ajan tehtävää.

Sen verran perusluterilainen järjestyksen ihminen olen että en keksi miten hyödyntää pelkkiä häröpallo porukoita.

Jotenkin ne olisi organisoitava ja liitettävä esivallan alle.

Ainakin vielä joku aika sitten näille porukoille olisi ollut jakaa se rynnäkkökivääri ja pakki sodan sattuessa. Mitä muuta kamaa, mitkä tehtävät, jne.
 
Seuraavaan hallitusohjelmaan pitäisi kirjata, että istuntokauden aikana kysytään jokaiselta täysivaltaiselta suomalaiselta kirjallisesti mihin yhteisen hyvän palveluun hän on valmis sitoutumaan. Siis SA-joukkoihin, mahdollisiin tukijoukkoihin, väestönsuojeluun, kaikkiin valmiustehtäviä sisältäviin RA-yhteisöihin jne. Ja vieläpä taso, eli paljonko aikaa ja vaivaa. Olisi melko poikkeuksellisen jykevää dataa asetelmallisten kyselytutkimusten sijaan.

Sitä seuraavalla vaalikaudella voitaisiinkin jo jakaa tehtävät... "Haluamme sinulta vain veroeuroja ja valmiustyötä. Vastikkeeksi saat..."

Tämä on mielestäni aika hyvä perusidea. Oma paras valmiusreserviläisaikani eli n. 20-27 vuotiaana meni tyttöjen kanssa puuhastellessa SPR:n EA-ryhmässä ym. VAPEPA-kuvioissa, mutta pussailukaverien lisäksi sieltä löytyi paljon asiallista koulutusta ja suht rankkaa toimintaakin kesän roketti roll-festareilla toimittaessa, missä monet terveydenhoitoalan ammattilaisetkin olivat paikka paikoin hieman järkyttyneitä, kun joutuivat kenttäoloihin vellovan ihmismassan keskelle hoitamaan tajuttomia tahi puukotettuja asiakkaita. Tai sitten löytämään teltta-alueelta raiskattuja tai jopa kuolleita ihmisiä. Siellä pyöriessäni kuulin tarinaa siitä, kuinka jotkut siviilihlöt olivat SPR:n organisaatiossa kouluttautuneet niin pitkälle, että poikkeusoloissa heillä olisi ollut johdettavanaan jonkintasoinen kriisiajan lääkintäapua antava joukkue tai laajempikin kokonaisuus.

Ja tämähän laajennettuna muillekin aloille on juuri tätä kokonaismaanpuolustusta ja yhteiskunnan lähinnä sähköpuolen infran haavoittuvuuteen varautuvaa toimintaa. Kun meinaan niitä evakuointejakin ja hätämajoittamista harjoiteltiin.
 
Itse olen ymmärtänyt -ehkä väärinkin- että ilmoittautumalla Maakuntakomppanioihin tai paikallispataljooniin saisi itselleen sen sodan ajan sijoituksen.

Kuinkahan sitten pitäisi tehdä niille jotka ovat valmiita sotimaan ilman sodan ajan sijoitusta.

Pitäisikö perustaa jokaisen paikallispataljoonan alueelle 1-2 komppaniaa näille sijoittamattomille taistelijoille. Näille sitten keksittäsiin jotain sodan ajan tehtävää.

Sen verran perusluterilainen järjestyksen ihminen olen että en keksi miten hyödyntää pelkkiä häröpallo porukoita.

Jotenkin ne olisi organisoitava ja liitettävä esivallan alle.

Ainakin vielä joku aika sitten näille porukoille olisi ollut jakaa se rynnäkkökivääri ja pakki sodan sattuessa. Mitä muuta kamaa, mitkä tehtävät, jne.

Paikallisjoukkoihin kuuluvat taistelukoulutusyksiköt kouluttavat kriisiaikana täydennyksiä sodan joukko-osastoihin julmasti syöneisiin aukkoihin. Luulenpa että tositilanteessa ei fyysisesti kelpoisia vapaaehtoisia koulutettavia tst-koulutusyksikköjen porteilta (tai vastaavilta) käännytettäisi. Tosin epäilen, että sodan julman kidan auetessa ihmisellä on luontainen halu pysyä elossa ja näitä vapaaehtoisia ei olisikaan ehkä aivan niin paljon kuin rauhan aikana. Mutta olisi huomattava määrä kuitenkin ja sillä aikaa kun linjoilla luotien laulu vain soi, niin syrjemmällä koulutetaan tai sitten mahtollisesti kertauskoulutetaan uusia taistelijoita osallistumaan maaotteluun.

Vaikka sinulla ei olisi sijoitusta, voit siltikin kuulua maajoukkueeseen!
 
Vapaaehtoisista koostuvat "Maskirovka" yksiköt olisivat yksi hyvä uusi joukkotyyppi.
Näitä saisi erilaisia paljon halvalla ja niissä voisi hyödyntää siivilissä hankittua tietotaitoa sekä mielikuvitusta.
Jos valita saisi kokisin sen erittäin mielekkääksi toiminnaksi, toimii myös jo liikekannallepanon suojana.
 
Back
Top