MPK-toiminta QA - kysy kaikkea ja vastaa jos tiedät

rjk-08 kirjoitti:
Keijo laittaa tähän pari tyhmää kysymystä. Esikuntatyöskentelyn perusteet, onko moiseen putkeen menossa mitään järkeä pelkällä miehistön koulutuksella? Mitä tehtäviä esikunnassa muut kuin upseerit ja päällystö tekisi kuin keittelee kahvia?

Omasta intistä alkaa olla kohta parikymmentä vuotta, enkä usko että PV tällaisia vajaa nelikymppisiä monivaivaisia ja keskivartalolihavia toimistotyöntekijöitä ihan palavasti kaipaa heti ekana sinne fyysisimpiin jääkärihommiin enää sekoilemaan. Kansainvälisissä rooleissa kuitenkin tullut työkokemusta kiitettävästi, mahtaako sellaisella olla käyttöä esikuntahommissa tässä maailmanajassa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos tarkoitat tuota Esikuntatyöskentelyn perusteet-verkkokurssia, niin täältä löytyy kokemusta aiheesta. Siellähän on tarjolla myös Esikuntatyöskentelyn peruskurssi, joita järkätään käsittääkseni läsnäoloa vaativana kurssina silloin tällöin ympäri Suomen. Tuosta ei ole omakohtaista kokemusta.

Verkkokurssi oli varsin runsas materiaaliltaan, pitäen sisällä varsin hyvää yleistietoa poikkeusoloihin ja armeijan/maanpuolustuksen toimintaan. Täälläkin oltiin liikkeellä miehistön olemattomilla natsoilla ja +10 vuotta varusmiespalveluksesta, mutta se ei ollut este verkkokurssin käymiselle. Kirjurin/huollon taustalla liippasi jonkin verran niitä aiheita, mitä tuli varusmiespalveluksen aikana käytyä (tosin saman fiiliksen tuntee varmaan jokainen intin käynyt, toimi sitten missä hommissa tahansa).

Tuo on ollut toistaiseksi vaativin MPK:n kautta käyty verkkokurssi mitä on tullut suoritettua. Paljon asiaa, siviilistä saadulla tiedolla ei pitkälle pötki (toisin kuin jossain ajolupakurssissa) ja paljon termistöä. Tentti oli vaativa, mutta kyllä sen toisella kerralla pääsi läpi, kun malttoi kerrata ajatuksen kanssa omat virheet.
 
...ja heti perään jatketaan omalla kysymyksellä.

Kesäyön marssi kiinnostaa ja etenkin se 25 kilometrin versio. En vain saa ihan kiinni siitä, mikä ero on yleisellä sarjalla ja reserviläissarjalla. Oliko näin, että reserviläismatka suoritetaan sotilaspuvussa ja varustuksessa (ja siitä on ammunnat/suunnistus suorittamalla mahdollisuus saada KH-päivä), yleinen sarja taas vapaammin omassa siviilivaatetuksessa? Tästä vetelen rohkeat johtopäätökset, että reserviläisversio on enemmän aihetta harrastaville, yleinen sarja taas meille, jotka emme ole kovin syvällä tässä maanpuolustustouhussa.

Tuosta kesäyön marssista ei näyttänyt olevan hirveästi keskustelua täällä. Onko tuo miten hyvä paikka aloittaa suht ummikkona tutustuminen MPK:n toimintaan läsnäolevana? Verkkokurssit on tulleet jo tutuksi muutaman kurssin kokemuksella, mutta ns. paikanpäällä suoritetut kurssit on yhä kokematta.
 
Bemari kirjoitti:
...ja heti perään jatketaan omalla kysymyksellä.

Kesäyön marssi kiinnostaa ja etenkin se 25 kilometrin versio. En vain saa ihan kiinni siitä, mikä ero on yleisellä sarjalla ja reserviläissarjalla. Oliko näin, että reserviläismatka suoritetaan sotilaspuvussa ja varustuksessa (ja siitä on ammunnat/suunnistus suorittamalla mahdollisuus saada KH-päivä), yleinen sarja taas vapaammin omassa siviilivaatetuksessa? Tästä vetelen rohkeat johtopäätökset, että reserviläisversio on enemmän aihetta harrastaville, yleinen sarja taas meille, jotka emme ole kovin syvällä tässä maanpuolustustouhussa.

Tuosta kesäyön marssista ei näyttänyt olevan hirveästi keskustelua täällä. Onko tuo miten hyvä paikka aloittaa suht ummikkona tutustuminen MPK:n toimintaan läsnäolevana? Verkkokurssit on tulleet jo tutuksi muutaman kurssin kokemuksella, mutta ns. paikanpäällä suoritetut kurssit on yhä kokematta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pirkanmaalla reserviläisversion sai marssia pari vuotta sitten ihan siviileissä. Kymmenen kiloa tietysti repussa.
 
Bemari kirjoitti:
Tuosta kesäyön marssista ei näyttänyt olevan hirveästi keskustelua täällä. Onko tuo miten hyvä paikka aloittaa suht ummikkona tutustuminen MPK:n toimintaan läsnäolevana? Verkkokurssit on tulleet jo tutuksi muutaman kurssin kokemuksella, mutta ns. paikanpäällä suoritetut kurssit on yhä kokematta.
Klikkaa laajentaaksesi...
MPK:n toiminta järjestönä tulee parhaiten ilmi MPK nettisivun kuvausta lukemalla.
Kesäyön marssi tai Varustelekan etäsotilasmarssi tai mikään muukaan marssi ei anna kuvaa MPK:sta. Ne on vaan marsseja.

Jokainen MPK kurssi on eri aihetta ja ensin pitää miettiä mikä aihe kiinnostaa ja mennä sille kurssille. On aivan yhdentekevä onko se sun ensimmäinen kurssi vai kymmenes kurssi, on niissä kaikissa sisällöltään eroa.
Kaikille henkilöille jotka etsii ummikkona ensimmäistä MPK kurssiaan, eikä osaa kertoa mikä erityisesti kiinnostaa, kehotan menemään Paikallispuolustuksen 1 kurssille. https://koulutuskalenteri.mpk.fi/Koulutuskalenteri/Tutustu-tarkemmin/id/185503

Siellä on perusasioiden kertausta mini-muotoisena ja Paikallispuolustuksen ymmärtäminen on keskeistä..

.
 
Luha kirjoitti:
"Reserviläisten fyysisen toimintakyvyn testit 2024" -niminen kurssi. Mikähän näiden käsittelyaika noin yleensä on? Aikaisemmasta ei kokemusta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vastaus omaan kysymykseen: noin 3kk käsittelyaika.

Nyt näkyi kortilla tuo viime vuotinen kuntotestien suoritus. Voisi kai tuo vähän nopeampikin olla.
 
En tiedä muistaako kukaan kun alkuvuodesta kyselin MPK kurssien käymistä c-papereilla. No harrastus on nyt vienyt aika rajusti mukanaan ja nyt on puoleen vuoteen käytynä kaikki paikallispuolustuksen kurssit. Jokaisen kurssin lopussa suositellaan hakemaan kouluttajakoulutukseen. Löytyykö täältä joku kouluttaja joka osaisi hieman valaista meikäläisen ajatuksia?

Eli rastien apukouluttajana varmaan pärjäisin ihan ok ainakin isossa osassa rasteja, mutta onko se pisin mihin voin realistisesti edes päästä kun en todellakaan ole mikään ammattisotilas?

Vai tarjoutuuko kouluttajille mahdollisuus kouluttautua enemmän esimerkiksi ensiavun tai jonkun muun aiheen äärellä niin että voisi joskus tulevaisuudessa toimia rastin pääkouluttajana?
 
bloodycut kirjoitti:
Kaikkeen pääsee mukaan, kouluttajakoulutus on kolmiportainen. Lähde kouluttajakoulutukseen ilman ennakkoluuloja. Jokaiselle löytyy kyllä oma reitti MPKssa. Itse olen juurikin apukouluttajan tehtävissä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Liityn tähän tekstiin, kannustan lähtemään mukaan myös kouluttajatehtäviin. Sen perusteella mitä itse olen kokenut, uusia kouluttajia ei heitetä heti syvään päähän vaan tueksi on aina ollut kokenut henkilö. Aina kun on ollut jotain epäselvää, niin kysymällä on tietoa saanut. Näissä hommissa on tullut vastaan hyvähenkistä porukkaa, koulutusta tehdään nimenomaan yhdessä.
 
masi88 kirjoitti:
En tiedä muistaako kukaan kun alkuvuodesta kyselin MPK kurssien käymistä c-papereilla. No harrastus on nyt vienyt aika rajusti mukanaan ja nyt on puoleen vuoteen käytynä kaikki paikallispuolustuksen kurssit. Jokaisen kurssin lopussa suositellaan hakemaan kouluttajakoulutukseen. Löytyykö täältä joku kouluttaja joka osaisi hieman valaista meikäläisen ajatuksia?

Eli rastien apukouluttajana varmaan pärjäisin ihan ok ainakin isossa osassa rasteja, mutta onko se pisin mihin voin realistisesti edes päästä kun en todellakaan ole mikään ammattisotilas?

Vai tarjoutuuko kouluttajille mahdollisuus kouluttautua enemmän esimerkiksi ensiavun tai jonkun muun aiheen äärellä niin että voisi joskus tulevaisuudessa toimia rastin pääkouluttajana?
Klikkaa laajentaaksesi...
Kouluttajia ja apukouluttajia on monenlaisilla taustoilla. Jos asenne on kunnossa niin mukaan vaan, yleensä kaikille riittää hommaa.
Jos aidosti haluaa olla mukana ja nimenomaan kouluttamassa ja samalla itse oppimassa, se riittää hyvin pitkälle. Jos taas pääasia on patsastella omissa hat-hat -varusteissa ja kertoa sotajuttuja kurssilaisille, niin sitten kouluttajan pesti ei ole oikea paikka.

Kuten Juhnis tuossa ylempänä jo sanoikin, ketään ei laiteta kouluttamaan mitään mitä ei osaa. Ainakin kaikissa niissä mitä minä olen tehnyt, on uusille kavereille aina joku kokeneempi tukena. Samalla tavalla itsekin aikanaan aloitin. Ja muistan kyllä sellaisia kertoja joissa tuoreena apukouluttajana oli enemmän intoa kuin järkeä ja kokeneempi kouluttaja vaivihkaa joko otti koulutusrastin haltuun tai ohjasi muuten taas oikeille vesille. Tekemällä oppii, eikä tämä niin totista ole.

Jos tarkoitat pääkouluttajalla varsiaista aiheen kouluttajaa, niin se riippuu varmaan aika paljon aiheesta. Ainakin VARTU -puolella on armeijaa käymättömiä, lähinnä naisia, jotka vetävät omat aiheensa aivan suvereenisti. SOTVA:sta en osaa sanoa mitään varmaa.
MPK:n palkattu väki osaa parhaiten kertoa tästä.

Hakeudu vaan kouluttajakoulutukseen, kyllä nämä asiat siellä kirkastuu.
 
masi88 kirjoitti:
En tiedä muistaako kukaan kun alkuvuodesta kyselin MPK kurssien käymistä c-papereilla. No harrastus on nyt vienyt aika rajusti mukanaan ja nyt on puoleen vuoteen käytynä kaikki paikallispuolustuksen kurssit. Jokaisen kurssin lopussa suositellaan hakemaan kouluttajakoulutukseen. Löytyykö täältä joku kouluttaja joka osaisi hieman valaista meikäläisen ajatuksia?

Eli rastien apukouluttajana varmaan pärjäisin ihan ok ainakin isossa osassa rasteja, mutta onko se pisin mihin voin realistisesti edes päästä kun en todellakaan ole mikään ammattisotilas?

Vai tarjoutuuko kouluttajille mahdollisuus kouluttautua enemmän esimerkiksi ensiavun tai jonkun muun aiheen äärellä niin että voisi joskus tulevaisuudessa toimia rastin pääkouluttajana?
Klikkaa laajentaaksesi...
Voin tähän jatkaa että osaamisen karttuessa varmasti pääset eteenpäin apukouluttajasta kouluttajaksi, hyvällä asenteella ja oppimishalukkuudella pärjää noissa hommissa pitkälle. Voin sen verran paljastaa kouluttamisen mystiikkaa että ennen kurssia kouluttajat palaveeraa reilusti ennen kurssia ajoissa keskenään, ja heidän kesken tarjolla on viikonlopun koulutettavia aiheita joista kysytään "onko jollakin joku minkä haluaisi ottaa suoralta kädeltä itselleen" jolloin voi poimia sellaisen mikä on itselle ennestään tuttu aihepiiri. Joskus sitten käy niinkin että joku asia ei välttämättä ole ihan niin tuttu ja tarvitsee rasti pitää niin sitten opiskellaan ja ollaan kurssinjohtajan kanssa yhteyksissä " Terve Pate, Ajattelin tehdä tämän näin ja näin, tuossa koulutuskortti" johon kurssinjohtaja kertoo "Kiitti Make, tuo hyvä, tuota voisi miettiä näin, ja tätä noin...." jonka jälkeen valmis koulutuskortti menee johtajalle vielä tsekkaukseen ja senkin jälkeen että olet opiskellut uuden asian, ei sitä oikeastaan koskaan tarvitse yksin mennä rastia pitämään vaan sillä sinunkin omalla rastilla on apukouluttajia auttamassa. Eli kukaan (ei toivottavasti ikinä) mene kylmiltään kurssilaisten eteen vaan siellä on ennakkotyöt tehty ja kurssilaisille jotka sijoittaa osallistumiseen kallista vapaa-aikaansa tarjotaan siellä järkevä, mietitty ja harjoiteltu "tuote" koulutuksen muodossa. Rastin pääkouluttajaksi voit siis hyvinkin päätyä ihan vain K1 kouluttaja koulutuksen käymällä halutessaan. Tuo mystinen koulutuskortti on käytännössä käsikirjoitus rastille mistä selviää mitä missä milloin, miten ja miksi, siinä käytännössä kaikki mitä rastinpito tarvitsee varusteista lähtien. Kannataa pitää mielessä että MPK on vapaaehtoispohjalta toimiva organisaatio jolloin sen toiminta on kaikilta osin suunniteltu lähtökohtaisesti ei-ammattisotilaspohjalta toimivaksi.

Tuossa linkissä on MPK:n kouluttajan käsikirja, sen lukaisemalla pääsee jo hyvin kärryille "mikä mies, mikä siivousalue" https://mpk.fi/wp-content/uploads/2021/03/Koulkasik-2021-web.pdf
 
Toi kouluttajan käsikirja on todella hyvä opus. Erityisesti oon tykänny koulutusesimerkeistä. Ennen kouluttajakoulutukseen hakeutumista on hyvä lukee toi kirja läpi. K1 kurssin voi suorittaa myös verkossa ja sen jälkeen suoritetaan koulutusnäyttö. Toinen tapa on hakeutua MPK K1 kurssille vaikka piirisi alueelle.
 
No mä pistin nyt hakemuksen sinne K1 kurssille, menen tsekkaamaan millaista homma on. Kouluttaminen ja kouluttautuminen kiinnostaa, omia hat-hat ja kuperkeikkavehkeitä ei ole eli patsastelulle ei ole tarvetta. Lähinnä huomasin tuon @bloodycut in mainitseman "me-hengen" ja se oli aika pitkälti se mikä oli se kipinä. Tavoitteena ja toiveena tietysti omien tietojen ja taitojen kehittäminen sekä yhdistyksen kouluttajatarpeeseen vastaaminen.

Ja kiitos taas kaikille asiallisista vastauksista, mukava kun löytyi tällainen foorumi mistä löytyy aiheeseen laajasti tietoa ja kokemuksia.
 
masi88 kirjoitti:
En tiedä muistaako kukaan kun alkuvuodesta kyselin MPK kurssien käymistä c-papereilla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä muistaa ja kiitos tästä Masi88:lle. Viestisi ja kokemuksesi olivat merkittävässä roolissa siihen, että minäkin uskalsin B-papereilla lähteä mukaan katsomaan MPK:n toimintaa. Vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnosti pitkään, mutta siihen meni useampi vuosi, että uskalsi oikeasti lähteä katsomaan toimintaa.

Joku voi miettiä, että mitä uskaltamista MPK:n kurssille osallistuminen vaatii, mutta onhan se on iso askel kun ensimmäistä kertaa mukaan lähtee mihin tahansa toimintaan. Lähtee ihan siitä, että omalta osaltani välimatkat ovat pitkiä ja viikonlopun mittaiseen harjoitukseen osallistuminen edellytti yhden vapaapäivän hankkimista. Yksi viikonloppu on myös tosi pitkä aika lusia läpi jos toiminta ei ole mielekästä. Mitä jos en osaa mitään? Mitä jos olen porukan ainoa miehistön jäsen, löydänkö itseni määrättynä koko porukan nakkikoneeksi jota herrat/rouvat upseerit/aliupseerit juoksuttavat loputtomiin kun nappulat nousee päähän? Jännitystä ei helpottanut se, että tuli kyseltyä vinkkejä huonoilta tapauksilta (yleisesti maanpuolustuksesta kiinnostuneilta, mutta ei varsinaisilta aktiiveilta), joiden neuvot oli tasoa, että "jos et osaa lukea mitä kurssi pitää sisällään, silloin ei kannata osallistua eikä sinua kaivata kurssilla". Lisäksi oli muutakin pientä säätöä ja epätietoisuutta, mistä ei nyt julkisesti sen enempää, mutta näiden syiden takia konkreettinen mukaan lähteminen pitkittyi.

Kurssi oli mainio kokemus. B-paperit eivät tuntuneet missään eikä niistä tarvinnut edes mainita kenellekään. Porukassa oli useampi tyyppi, jotka eivät olleet käyneet inttiä lainkaan, joten heihin verrattuna monien parjaama "puolen vuoden B-mies" olikin lopulta sitä sakin kokeneempaa kaartia. Sitten kun kurssin aihe oli sellainen, mikä on hyvin siviilissäkin hallussa, niin ei ollut mitään ongelmaa pärjätä muiden mukana. Oli rentoa ja hyvä henki porukan kesken. Sotilaallinen meininki, mutta ilman sitä varusmiespalveluksesta tuttua päsmäröintiä tai turhaa valittamista.

Täälläkin tuo kouluttajapuoli kiinnostaa. Kuuleman mukaan meidän kurssilla (joka jääköön ainakin julkisesti salaisuudeksi) kouluttajille on tarvetta, ja sellainen kuva jäi, että osaaminen siviilissä on paljon tärkeämpää kuin varusmiespalvelus/sotilastausta. MPK:n kouluttajan käsikirjan olen joskus muinoin kurssitietoa etsiessäni internetistä löytänyt. Täytyy ottaa @bloodycut :n neuvosta vaari ja lukea se läpi ajatuksen kanssa. Sen jälkeen voi sitten tehdä päätöksiä K1:lle hakemisesta.
 
Bemari kirjoitti:
Kyllä muistaa ja kiitos tästä Masi88:lle. Viestisi ja kokemuksesi olivat merkittävässä roolissa siihen, että minäkin uskalsin B-papereilla lähteä mukaan katsomaan MPK:n toimintaa. Vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnosti pitkään, mutta siihen meni useampi vuosi, että uskalsi oikeasti lähteä katsomaan toimintaa.

Joku voi miettiä, että mitä uskaltamista MPK:n kurssille osallistuminen vaatii, mutta onhan se on iso askel kun ensimmäistä kertaa mukaan lähtee mihin tahansa toimintaan. Lähtee ihan siitä, että omalta osaltani välimatkat ovat pitkiä ja viikonlopun mittaiseen harjoitukseen osallistuminen edellytti yhden vapaapäivän hankkimista. Yksi viikonloppu on myös tosi pitkä aika lusia läpi jos toiminta ei ole mielekästä. Mitä jos en osaa mitään? Mitä jos olen porukan ainoa miehistön jäsen, löydänkö itseni määrättynä koko porukan nakkikoneeksi jota herrat/rouvat upseerit/aliupseerit juoksuttavat loputtomiin kun nappulat nousee päähän? Jännitystä ei helpottanut se, että tuli kyseltyä vinkkejä huonoilta tapauksilta (yleisesti maanpuolustuksesta kiinnostuneilta, mutta ei varsinaisilta aktiiveilta), joiden neuvot oli tasoa, että "jos et osaa lukea mitä kurssi pitää sisällään, silloin ei kannata osallistua eikä sinua kaivata kurssilla". Lisäksi oli muutakin pientä säätöä ja epätietoisuutta, mistä ei nyt julkisesti sen enempää, mutta näiden syiden takia konkreettinen mukaan lähteminen pitkittyi.

Kurssi oli mainio kokemus. B-paperit eivät tuntuneet missään eikä niistä tarvinnut edes mainita kenellekään. Porukassa oli useampi tyyppi, jotka eivät olleet käyneet inttiä lainkaan, joten heihin verrattuna monien parjaama "puolen vuoden B-mies" olikin lopulta sitä sakin kokeneempaa kaartia. Sitten kun kurssin aihe oli sellainen, mikä on hyvin siviilissäkin hallussa, niin ei ollut mitään ongelmaa pärjätä muiden mukana. Oli rentoa ja hyvä henki porukan kesken. Sotilaallinen meininki, mutta ilman sitä varusmiespalveluksesta tuttua päsmäröintiä tai turhaa valittamista.

Täälläkin tuo kouluttajapuoli kiinnostaa. Kuuleman mukaan meidän kurssilla (joka jääköön ainakin julkisesti salaisuudeksi) kouluttajille on tarvetta, ja sellainen kuva jäi, että osaaminen siviilissä on paljon tärkeämpää kuin varusmiespalvelus/sotilastausta. MPK:n kouluttajan käsikirjan olen joskus muinoin kurssitietoa etsiessäni internetistä löytänyt. Täytyy ottaa @bloodycut :n neuvosta vaari ja lukea se läpi ajatuksen kanssa. Sen jälkeen voi sitten tehdä päätöksiä K1:lle hakemisesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuli muistoja mieleen ensimmäisestä MPK:n kurssista. Tämä oli suhteellisen pian intin jälkeen. Kyseessä oli ampumakurssi, ja muistan kuinka suunnilleen tärisin mennessäni sinne. Pelkäsin että vastassa on intin kaltaista huutamista ja kyykytystä. Mutta se oli eheyttävä kokemus. MPK-toiminta oli pitkälti siedätyshoitoa ja joskus toivon että intti olisi ollut enemmän mitä ressukoulutus on, kuin mitä se oli.

Ja tämä siis vuoden palvelleelta A-pvluokan miehistönjäseneltä.

Kyllä ensi alkuun nuo resupekat ja resaukit vähän kuumottivat ja herroittelu oli tiukassa. Mutta pikkuhiljaa huomasi että tavan ressuja ne edelleen ovat. Skappareiden herroittelusta en 10 v aikana tosin päässyt eroon ollenkaan :D
 
Bemari kirjoitti:
Kyllä muistaa ja kiitos tästä Masi88:lle. Viestisi ja kokemuksesi olivat merkittävässä roolissa siihen, että minäkin uskalsin B-papereilla lähteä mukaan katsomaan MPK:n toimintaa. Vapaaehtoinen maanpuolustus kiinnosti pitkään, mutta siihen meni useampi vuosi, että uskalsi oikeasti lähteä katsomaan toimintaa.

Joku voi miettiä, että mitä uskaltamista MPK:n kurssille osallistuminen vaatii, mutta onhan se on iso askel kun ensimmäistä kertaa mukaan lähtee mihin tahansa toimintaan. Lähtee ihan siitä, että omalta osaltani välimatkat ovat pitkiä ja viikonlopun mittaiseen harjoitukseen osallistuminen edellytti yhden vapaapäivän hankkimista. Yksi viikonloppu on myös tosi pitkä aika lusia läpi jos toiminta ei ole mielekästä. Mitä jos en osaa mitään? Mitä jos olen porukan ainoa miehistön jäsen, löydänkö itseni määrättynä koko porukan nakkikoneeksi jota herrat/rouvat upseerit/aliupseerit juoksuttavat loputtomiin kun nappulat nousee päähän? Jännitystä ei helpottanut se, että tuli kyseltyä vinkkejä huonoilta tapauksilta (yleisesti maanpuolustuksesta kiinnostuneilta, mutta ei varsinaisilta aktiiveilta), joiden neuvot oli tasoa, että "jos et osaa lukea mitä kurssi pitää sisällään, silloin ei kannata osallistua eikä sinua kaivata kurssilla". Lisäksi oli muutakin pientä säätöä ja epätietoisuutta, mistä ei nyt julkisesti sen enempää, mutta näiden syiden takia konkreettinen mukaan lähteminen pitkittyi.

Kurssi oli mainio kokemus. B-paperit eivät tuntuneet missään eikä niistä tarvinnut edes mainita kenellekään. Porukassa oli useampi tyyppi, jotka eivät olleet käyneet inttiä lainkaan, joten heihin verrattuna monien parjaama "puolen vuoden B-mies" olikin lopulta sitä sakin kokeneempaa kaartia. Sitten kun kurssin aihe oli sellainen, mikä on hyvin siviilissäkin hallussa, niin ei ollut mitään ongelmaa pärjätä muiden mukana. Oli rentoa ja hyvä henki porukan kesken. Sotilaallinen meininki, mutta ilman sitä varusmiespalveluksesta tuttua päsmäröintiä tai turhaa valittamista.

Täälläkin tuo kouluttajapuoli kiinnostaa. Kuuleman mukaan meidän kurssilla (joka jääköön ainakin julkisesti salaisuudeksi) kouluttajille on tarvetta, ja sellainen kuva jäi, että osaaminen siviilissä on paljon tärkeämpää kuin varusmiespalvelus/sotilastausta. MPK:n kouluttajan käsikirjan olen joskus muinoin kurssitietoa etsiessäni internetistä löytänyt. Täytyy ottaa @bloodycut :n neuvosta vaari ja lukea se läpi ajatuksen kanssa. Sen jälkeen voi sitten tehdä päätöksiä K1:lle hakemisesta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvä että lähdit mukaan!

Minun näkemys varusmiespalveluksesta ja sotilasarvosta MPK:n kursseilla on se, että kouluttajana minua se ei juurikaan kiinnosta. Kaikki kurssilaiset ovat vapaaehtoisesti ilmoittautuneet hakemaan koulutusta kurssin aiheesta ja siihen keskitytään, oli taustat sitten mitä tahansa.
Joskus tulee hyvää keskustelua vaikka siitä, miten varusmiehenä jollekin oli joku asia opetettu, ja miten se eroaa siitä mitä nyt opetetaan. Esimerkkinä vaikka maavoimien uusi taistelutapa, siinähän on paljonkin uutta ja erilaista verratuna vanhaan. Monesti on muutenkin helpompaa opettaa ensikertalaiselle uusi asia kuin opettaa vanhaa konkaria pois vanhoista tavoista.

Mitään sotilasarvoilla pätemistä ja herroittelua ei tarvita. Jollain on kulmarautaa, jollain heraldista ruusuketta, jollain tyhjä laatta. Ne on siksi, että ne kuuluvat asuun, mutta siihen se jää.
Minusta ohjeeksi riittää se, että kun kouluttaja puhuu, kukaan muu ei puhu. Kun joku asia on epäselvä, sitä saa ja pitää kysyä. Ja kun vedetään harjoituksia ja toistoja, jokainen tekee parhaansa omien kykyjensä mukaan. Se riittää sotilaallisuudesta, varsinkin kun se on hyvä ohje mihin tahansa koulutukseen, ihan vaikka työelämässä.

Yleensä kurssin alussa ja varustamisessa jo näkee kuka on ensimmäistä kertaa mukana. Minusta on tärkeää että mahdollisuuksien mukaan kouluttajat auttavat ja katsovat vähän perään, että alku menee sujuvasti.
 
Mukavaa että omasta avautumisestani oli hyötyä ja sai muutkin lähtemään kursseille. Voin allekirjoittaa täysin tuon että ei siellä katsota sitä taustaa käytännössä ollenkaan, vaan tuntuu että jonkinlainen arvostus tulee siitä että ylipäätään tulee vapaaehtoisesti viikonlopuksi ryynäämään metsään ja ottaa homman edes jotenkin tosissaan.

Asepalveluksen suorittaminen on nyt neljän viikonlopun aikana tullut puheeksi kahdella rastilla niin että sitä on kysytty, ja kahdella lähinnä hauskojen keskustelujen myötä.

Tiedän tarkalleen että aseellista sijoitusta en tule ikinä saamaan, mutta lämmitti erittäin paljon mieltä kun erään suorituksen jälkeen kouluttaja ilmoitti että tulen hänen taistelupariksi, ja kun kerroin etten kelpaa kun on palvelus suorittamatta niin hän ilmoitti vaan että "no minä puhun jollekkin". Eli tällainen c-mies voi myös suoriutua vähintään kohtalaisesti.

Myös tuosta samasta asiasta mistä @VictorMike
 
no nyt karkasi viesti.

Eli myös tuosta samasta asiasta mistä @VictorMike mainitsi niin olen kuullut puhuttavan, että ilman kokemusta olevia on helpompi kouluttaa päivitettyihin juttuihin kuin niitä joilla on iskostunut joku tietty tapa mieleen.
 
masi88 kirjoitti:
no nyt karkasi viesti.

Eli myös tuosta samasta asiasta mistä @VictorMike mainitsi niin olen kuullut puhuttavan, että ilman kokemusta olevia on helpompi kouluttaa päivitettyihin juttuihin kuin niitä joilla on iskostunut joku tietty tapa mieleen.
Klikkaa laajentaaksesi...
@masi88 alkuperäisen kysymyksesi innoittamana sain erään asepalvelusta käymättömän työkaverini lähtemään kursseille. Hän on puoliksi espanjalainen ja puoliksi suomalainen, muutti Suomeen 29 v niin intti jäi välistä. Siitä oli jäänyt hänelle kova häpeä, jota onneksi kurssittaminen nyt viidenkympin kynnyksellä on korjannut.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top