Paljon hyviä viestejä yllä.
Kavereille tuli jo mainostettua, että MPK:n kurssi oli vähän kuin varusmiespalvelus, josta oli siivottu kaikki epämiellyttävä ja joutava pois. Sinne jäi tekemisen ilo, oppiminen ja tavoitteellinen kehittyminen. Viikonlopun aikana oppi paljon asiaa tärkeistä aiheista, joita ei toivottavasti koskaan tarvitse käytännössä toteuttaa. Monien ennakkoluulojen mukaan vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa toimii vain "sotahullut" tai muut häiriintyneet, mutta kaikkea muuta. Kaikin puolin fiksuja ja asiallisia tavallisia suomalaisia ihmisiä. Vapaa-ajalla tuli käytyä hyvinkin syvällisiä keskusteluja elämästä muiden kurssilaisten kanssa. Ihan järkyttävän suuri ero asenteissa ja muissa jutuissa, verrattaen siihen mitä se oli varusmiespalveluksen aikana. Toki onhan se vähän epäreiluakin verrata tätä inttiaikoihin, sillä ikää ja elämänkokemusta on tuplasti, samalla kun velvollisuuksista on päästy vapaaehtoisuuteen. Sitähän nuo kouluttajat tykkäsivät korostaa, että kun homma perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että kurssilaiset haluavat antaa rajallisen vapaa-aikansa juuri MPK:lle, niin ei tuota mahdollisuutta kannata hukata hölmöilyyn. Jos kursseille osallistuminen ei ole mieluista eikä siitä saa mitään irti, silloin ei riitä tuleville kursseille tulijoita.
Viikonlopun aikana taidettiin herroitella/rouvitella kahdesti. Alku- ja loppupuhuttelussa, kun harjoituksen johtaja meitä juhlallisesti muodossa puhututti. Joku naapurikurssin kaveri erehtyi yhdessä tilanteessa herroittelemaan meidän kurssijohtajaa, ja sekin tilanne hoidettiin ilmeilemättä ja nauramatta, vaikka kurssijohtaja myöhemmin sanoikin meille, ettei muista koska joku olisi viimeksi häntä herroitellut. Eli vaikka "mokaa" (oikeastihan kaveri ei edes mokannut), niin siitä ei tehdä numeroa. Ylipäätään tuntui siltä, että ihan hirveän suuria lähtötason odotuksia ei kurssilaisille ollut, joten peruskursseille tulemista ei kannata ainakaan osaamisen takia jännittää. Positiivisella asenteella ja keskittymällä koulutukseen pääsee ihan hyvin maaliin saakka. Nappuloilla rinnassa ei ollut mitään käytännön merkitystä.
Jottei viesti menisi ihan vain ylistyspuheeksi, niin loppuun vielä aito kysymys Masi88:n innoittamana. Vaikuttaako MPK-aktiivisuus jollain tavalla sodanajan sijoitukseen? Minullakin on se tilanne, että mitään varsinaista sijoitusta ei ole koskaan ollut, vaikka varusmiespalvelus on suoritettu. Itse asiassa taidan olla virallisesti C-mies aluetoimiston papereissa. Jos kouluttajakärpänen pääsee puraisemaan, niin voinko/kannattaako/tuleeko minun olla jossain yhteydessä aluetoimistoon? Vai onko palvelusluokalla tai sijoituksella mitään konkreettista väliä? Ymmärrykseni mukaan aluetoimistoa tulisi informoida "suurissa muutoksissa", mutta onko MPK:n kouluttajapolku sellainen ja keskusteleeko MPK:n ja PV:n järjestelmät yhtään keskenään?
Kavereille tuli jo mainostettua, että MPK:n kurssi oli vähän kuin varusmiespalvelus, josta oli siivottu kaikki epämiellyttävä ja joutava pois. Sinne jäi tekemisen ilo, oppiminen ja tavoitteellinen kehittyminen. Viikonlopun aikana oppi paljon asiaa tärkeistä aiheista, joita ei toivottavasti koskaan tarvitse käytännössä toteuttaa. Monien ennakkoluulojen mukaan vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa toimii vain "sotahullut" tai muut häiriintyneet, mutta kaikkea muuta. Kaikin puolin fiksuja ja asiallisia tavallisia suomalaisia ihmisiä. Vapaa-ajalla tuli käytyä hyvinkin syvällisiä keskusteluja elämästä muiden kurssilaisten kanssa. Ihan järkyttävän suuri ero asenteissa ja muissa jutuissa, verrattaen siihen mitä se oli varusmiespalveluksen aikana. Toki onhan se vähän epäreiluakin verrata tätä inttiaikoihin, sillä ikää ja elämänkokemusta on tuplasti, samalla kun velvollisuuksista on päästy vapaaehtoisuuteen. Sitähän nuo kouluttajat tykkäsivät korostaa, että kun homma perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että kurssilaiset haluavat antaa rajallisen vapaa-aikansa juuri MPK:lle, niin ei tuota mahdollisuutta kannata hukata hölmöilyyn. Jos kursseille osallistuminen ei ole mieluista eikä siitä saa mitään irti, silloin ei riitä tuleville kursseille tulijoita.
Viikonlopun aikana taidettiin herroitella/rouvitella kahdesti. Alku- ja loppupuhuttelussa, kun harjoituksen johtaja meitä juhlallisesti muodossa puhututti. Joku naapurikurssin kaveri erehtyi yhdessä tilanteessa herroittelemaan meidän kurssijohtajaa, ja sekin tilanne hoidettiin ilmeilemättä ja nauramatta, vaikka kurssijohtaja myöhemmin sanoikin meille, ettei muista koska joku olisi viimeksi häntä herroitellut. Eli vaikka "mokaa" (oikeastihan kaveri ei edes mokannut), niin siitä ei tehdä numeroa. Ylipäätään tuntui siltä, että ihan hirveän suuria lähtötason odotuksia ei kurssilaisille ollut, joten peruskursseille tulemista ei kannata ainakaan osaamisen takia jännittää. Positiivisella asenteella ja keskittymällä koulutukseen pääsee ihan hyvin maaliin saakka. Nappuloilla rinnassa ei ollut mitään käytännön merkitystä.
Jottei viesti menisi ihan vain ylistyspuheeksi, niin loppuun vielä aito kysymys Masi88:n innoittamana. Vaikuttaako MPK-aktiivisuus jollain tavalla sodanajan sijoitukseen? Minullakin on se tilanne, että mitään varsinaista sijoitusta ei ole koskaan ollut, vaikka varusmiespalvelus on suoritettu. Itse asiassa taidan olla virallisesti C-mies aluetoimiston papereissa. Jos kouluttajakärpänen pääsee puraisemaan, niin voinko/kannattaako/tuleeko minun olla jossain yhteydessä aluetoimistoon? Vai onko palvelusluokalla tai sijoituksella mitään konkreettista väliä? Ymmärrykseni mukaan aluetoimistoa tulisi informoida "suurissa muutoksissa", mutta onko MPK:n kouluttajapolku sellainen ja keskusteleeko MPK:n ja PV:n järjestelmät yhtään keskenään?
