MPnetin karjalaistaustaiset

JR49

Respected Leader
Kun silloin tällöin siellä sun täällä pulpahtaa esille palstalaisten taustat Luovutetussa Karjalassa, niin tehdään oma lanka. Varttikarjalaisia jos edes sitäkään tässä ollaan, mutta ainahan näistä mainitaan, joten keskustelu alkakoon.

Äidin puolen suku on Sortavalan maalaiskunnasta Riekkalansaaresta Parolan kylästä. Mitä vähän olen netistä asiaa tutkinut, niin jonkin sortin saaristolaistaustaa on Laatokalta 1500-luvulle asti. Sukua on asunut koillis-Laatokan isoissa saarissa mm. Mantsinsaaressa ja Lunkulansaaressa.
Ukki oli nuorin neljästä veljeksestä. Kolme vanhinta salakuljettivat kieltolain aikaan pirtua, joten voin huoletta väittää, että kaikki sen kulman miehet olivat humalassa meidän suvun ansiosta. Ukin isä ja nämä kolme vellosta olivat varsinaiselta ammatiltaan kivimiehiä, ja kävivät ennen vuotta 1918 Pietarissa "tonskilaisella saimalla", joka on Laatokalla käytetyn veneen tai purjelotjan nimitys. Sukutarinan mukaan Iisakin kirkon portaat ovat heidän rakentamiaan. Olen valmis hyväksymään, että he ovat korjanneet niitä jossain vaiheessa, kuten korjasivat kanavien reunuksia.
Kun raja tuli 1918, kaksi ukin tätiä jäi Pietariin. Heistä ei ole mitään muuta tietoa.
Talosta ei kuulemma ole kivijalkaakaan jäljellä. Mitä olen kuvista oppinut, niin maisemat siellä ovat edelleen hyvin jylhiä ja kauniita. Pari muinaislinnaakin taitaa olla Parolaan johtavan vesiväylän varrella.

Purjehtiminen oli heille tärkeää. Ehkä joku tämäntyyppinen alus oli tuo tonskilainen saima:
http://www.metsapirtti.net/artikkelit/jouniarjava/arjava-venerakennus.pdf
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Kappas, melkein naapureita ollaan. Oman suvun pesäpaikka oli Harlussa niin kauas kuin kirkonkirjoja piisaa, ja sukua asui myös Sortavalassa.
Liittyykö sukutarinoihin runsas pirtun juominen? :)
Minulla on suorastaan hävettävän huono tuntemus Karjalan maantieteestä ja mitä missäkin kunnassa oli, mutta opin nyt, että Harlu oli oikea suurteollisuuden ilmentymä. Kuin Jämsänjokilaakso, jos vertailla haluaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harlu
 
Viimeksi muokattu:

Fremen

Respected Leader
Biologisen faijan puolelta isovanhemmat Terijoelta... heiltä oli poika, Toivo, joka on siis isoisäni. Kuoli 1980.
Haagalaisia jo nuorena, asettuneet Etelä-Haagaan jo 20-luvulla varmaan. Pappa eli Toivo kerättiin ÄSSÄ-rykmenttiin, josta aloitti palveluksensa vuosille 1939 - 1944, oli kersanttina Karhumäessä, Krivissä ja Malussa saakka, kun tietty itse ÄSSÄ moniaisista syistä hajotettiin jatkosodan ekana syksynä.
JR58 oli mahdollisesti joukko-osasto?
Otan selvää, tottakai, en vain muista tuota ihan yhdellä nupin ravistamisella...
 
Viimeksi muokattu:

Leaderdog

Ylipäällikkö
Äidin äiti Aunuksesta ja äidin isä Salmista joka palveli sodassa partiomiehenä ja äitini syntyi Suojävellä. Pappa oli kaksikertaa sotavankina, ensimäisestä pääsi karkuu ja toisella kerralla hiihtivät Klimetskin saaren edustalla väijytykseen ja siitä sotavankeuteen ja sen jälkeen sodan loputtua vankien luovutuksessa Suomeen josta kutakuinkin suoraan Ruotsiin pakoon punaista Valpoa. Löysin viimeisen vangiksi jäämisen tapahtuman Kansa taisteli lehdestä. Äidin puolen sukulaisetkin yllättyivät siitä, sillä sodasta ei kotona kuulemma pahemmin puhuttu, mitä nyt pappa kännissä jotain örisi.
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Äidin äiti Aunuksesta ja äidin isä Salmista joka palveli sodassa partiomiehenä ja äitini syntyi Suojävellä. Pappa oli kaksikertaa sotavankina, ensimäisestä pääsi karkuu ja toisella kerralla hiihtivät Klimestkin saaren edustalla väijytykseen ja siitä sotavankeuteen ja sen jälkeen sodan loputtua vankien luovutuksessa Suomeen josta kutakuinkin suoraan Ruotsiin pakoon punaista Valpoa. Löysin viimeisen vangiksi jäämisen tapahtuman Kansa taisteli lehdestä. Äidin puolen sukulaisetkin yllättyivät siitä, sillä sodasta ei kotona kuulemma pahemmin puhuttu, mitä nyt pappa kännissä jotain örisi.
Ilmankos sinua sissikirjallisuus kiinnostaakin :)
 

Fremen

Respected Leader
Tunnustan: faijan puolelta kolmannen polven stadilainen .. mutta mutsin puolelta karjalainen, siis olen puolievakko.
Mutsi oli Sortavalasta, samoin kuin isänsä(Ukki). Mutsin äiti (Mummi) oli Impilahden Leppäsillasta.
 

Hilan lukko

Eversti
Isä Kannakselta, Laatokan rannalta, Käksalmen läheltä. Lähti talvisotaan HRR:n joukoissa Lappeenrannasta ja kotiutui Länsi -Suomeen.
Jatkosotaan länkkäreitten kanssa JR56:ssa. Mutsi Tanpereeelta ja mie raukka tulin tälläseks, hittaaks lässyttäjäksi.
150px-Kaukolan_vaakuna.gifEn ole koskaan käynyt, koska Neuvostoliitto. Ehkä seuraava polvi sitten joskus.
 

Erkki

Kenraali
Liittyykö sukutarinoihin runsas pirtun juominen? :)
Minulla on suorastaan hävettävän huono tuntemus Karjalan maantieteestä ja mitä missäkin kunnassa oli, mutta opin nyt, että Harlu oli oikea suurteollisuuden ilmentymä. Kuin Jämsänjokilaakso, jos vertailla haluaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harlu
Pirtun? No jopas sattui. Olet ilmeisesti selvännäkijä. Suvun miehistä ainakin isäni pappa ja eno kunnostautuivat kovastikin siinä hommassa. Edellinen istui vesileipä-rangaistuksenkin siitä hyvästä, ja jälkimmäinen osallistui runsaasti niihin härmän häjy-tyyppisiin kylätappeluihin, jotka olivat seudulla yleisiä. Isäni on siis syntynyt Harlussa, mutta asui viimeiset Karjalan vuotensa sen naapurikunnassa Ruskealassa, jossa hänen isänsä oli VR:n työntekijänä. Isäni lähti koulunpenkiltä suoraan sotareissulle. Koska hänen toinen silmänsä oli melko sokea, niin laitettiin aluksi Sortavalaan is-komppaniaan sotavankeja vahtimaan. Kesällä -44 kelpasi puolisokeakin jo rintamalle, ensin Vuosalmelle JR 57:n kp-mieheksi ja lopulta Lapin sotaan. Ruskealan ja Harlun maisemat hän näkikin seuraavan kerran sitten vasta vuonna 1990, jolloin itsekin pääsin isäni mukana tuolla käymään. Oli hämmästyttävä huomata, kuinka hyvin hän edelleen tunsi ja muisti kaikki paikat. Maahan peitetty kiväärikin löytyi vain sammalta potkaisemalla hänen osoittamastaan paikasta, ei ollut metallinilmaisintakaan tuohon aikaan. Näitä ikimuistoisia reissuja tehtiinkin sitten monta, viimeinen kymmenen vuotta sitten. Retkeiltiin, kalasteltiin, keitettiin nuotiokahveja ja paistettiin suomalaiskansalliseen tapaan makkaraa. Usein oli mukana äitinikin, joka hämäläisenä ihastui kovasti noihin maisemiin. Tarkoitukseni oli ensi kesänä parin kaverin kanssa käydä tuolla vielä kerran, mutta korona taisi pistää sen suunnitelman uusiksi.
 

JR49

Respected Leader
Pirtun? No jopas sattui. Olet ilmeisesti selvännäkijä. Suvun miehistä ainakin isäni pappa ja eno kunnostautuivat kovastikin siinä hommassa. Edellinen istui vesileipä-rangaistuksenkin siitä hyvästä, ja jälkimmäinen osallistui runsaasti niihin härmän häjy-tyyppisiin kylätappeluihin, jotka olivat seudulla yleisiä. Isäni on siis syntynyt Harlussa, mutta asui viimeiset Karjalan vuotensa sen naapurikunnassa Ruskealassa, jossa hänen isänsä oli VR:n työntekijänä. Isäni lähti koulunpenkiltä suoraan sotareissulle. Koska hänen toinen silmänsä oli melko sokea, niin laitettiin aluksi Sortavalaan is-komppaniaan sotavankeja vahtimaan. Kesällä -44 kelpasi puolisokeakin jo rintamalle, ensin Vuosalmelle JR 57:n kp-mieheksi ja lopulta Lapin sotaan. Ruskealan ja Harlun maisemat hän näkikin seuraavan kerran sitten vasta vuonna 1990, jolloin itsekin pääsin isäni mukana tuolla käymään. Oli hämmästyttävä huomata, kuinka hyvin hän edelleen tunsi ja muisti kaikki paikat. Maahan peitetty kiväärikin löytyi vain sammalta potkaisemalla hänen osoittamastaan paikasta, ei ollut metallinilmaisintakaan tuohon aikaan. Näitä ikimuistoisia reissuja tehtiinkin sitten monta, viimeinen kymmenen vuotta sitten. Retkeiltiin, kalasteltiin, keitettiin nuotiokahveja ja paistettiin suomalaiskansalliseen tapaan makkaraa. Usein oli mukana äitinikin, joka hämäläisenä ihastui kovasti noihin maisemiin. Tarkoitukseni oli ensi kesänä parin kaverin kanssa käydä tuolla vielä kerran, mutta korona taisi pistää sen suunnitelman uusiksi.
Hmm, täytyy kai paiskata sinua yyveellä jossain vaiheessa :). Ukkini oli 1910 syntynyt ja sodan aikana VR:n kiskobussin kuljettaja. Juuri hän ajoi sitä kiskobussia, jolla Kannaksen kenraalit vietiin suurhyökkäyksen alettua 1944 Mikkeliin Päämajaan neuvotteluun. Olikohan nyt Lagus jne kyydissä. Oli kuulemma komeeta, kun hänellä oli etuajo-oikeus radalla Kannas-Mikkeli, kaikki liikenne pysäytettiin tätä ajoneuvoa varten.
Tämä väkivalta kansanhuvina on kyllä ollut erikoista perinnettä. Ukkini kertoi kanssa niistä. Oli kuulemma huonot häät tai hautajaiset, jos niitä ei juotu vähintään viisi päivää. Ja tappelu kuului asiaan vähän kuin kahvittelu tänä päivänä. Pidin kertomuksia aina vähän liioiteltuna, mutta myöhemmin olen sieltä täältä oppinut, että sitä kyllä siellä paljon harrastettiin.
Tiedä vaikka sukumme on kohdannut viinanjuonnin merkeissä joskus menneisyydessä :coffee:. Ei kai niitä pirtutrokareita nyt joka puussa istunut.
Ukkinikin muuten istui myös linnassa, taposta. Äkkipikainen luonne. Asettui myöhemmin Etelä-Suomeen, ja kun isoveli tuli käymään, niin joivat tietysti, ja isoveli heitettiin ukin toimesta talon toisesta kerroksesta maahan, mites muutenkaan. Äiti aina kertoo, että ne luuli, että henki siitä lähti. Eikö mitä. Juominen jatkui ja aamulla virnuilivat keittiön pöydän ääressä ja vaativat silliä aamupalaksi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 

Pihatonttu

Respected Leader
Asettui Rautjärvelle...
Vaimon äidin kotipaikka oli tuolloin Untamolla / Rautjärvellä .

Edit: Ja hänen vanhempi sisko oli ilmavalvonta lottana Laikossa.
No täälläpäs on paljon Rautjärvellä juuret omaavia. (Teidän lisäksi kun on ainakin kaksi muutakin.)

Lapsena tuli usein käytyä kylässä Rautjärven suunnissa paikassa jossa raja kulkee järven poikki.
 

Vaultboy

Luutnantti
Mun äidin isä oli Ruskealasta. Miestä en koskaan nähnyt, koska meni Ruotsiin ja hukkui pulloon kauan ennen minua. Enkä muutenkaan ole sen puolen suvun kanssa koskaan ollut tekemisissä, niin mitään tarinoita en tiedä siltä suunnalta. Varttiosuus siis löytyy, muuten olenkin sitten komia eteläpohojalaanen.
 
Top