Pitäisikö Nato-asiaa lähestyä vähän toisenlaisesta näkökulmasta? Kannattaako meidän profiloitua potentiaalina avun kerjääjänä, eräänlaisena parasiittina, joka itkuntyrskeellä anoo Liittoa vai pitäisikö meillä olla reilut myötäjäiset mukanamme, kun haemme jäsenyyttä? Eli jos, ja kun, liitymme Natoon, pitääkö meillä olla kumppanin status enemmän kuin avunkerjääjän?
En hyväksy Suomessa hellittyä kertomusta, jonka mukaan Nato ei vaadi meiltä muuta kuin vahvan Maavoiman...unohtakaa moinen, sitä hellitään tietyissä piireissä, mutta nuo väitteet ovat epätosia. On selvää, että muuttuvassa maailmassa meillä pitää olla rukkasessa - jo tässä ja nyt - eikä vaan, että kyllä me sitten tapellaan hulluna idän irnua vastaan, jahka aika tulee.....ei se vaan noin toimi.
Eli tässä topikissa olisi tarkoitus vaihtaa tarkastelukulmaa. Ei hyväksytä sitä, että "auttakkee meitä, jos meillä käy huono tsäkä" vaan mitä meillä on vietäväksi Liittoon? Sellaista, mikä on käytettävissä heti eikä hamassa, näkymättömässä tulevaisuudessa? Jos meillä on sellaista tai sellainen on kehitettävissä, mikä on SEN hintalappu ja mitä se kenties tarkoittaisi kylmän raudan maailmassa eli kykenemmekö SEN jälkeen pitämään yllä ripettäkään kansallisesta puolustusvoimasta?
Olen havainnut Puolustusvoimien kirjoituksissa tietyn kiimanpoikasen, joka liittyy kyberiin. SE voi olla kosiokirjeen ydin. Jos siihen tietotaito riittäisikin, paljonko se maksaisi ja mitä se tarkoittaisi asiallisesti ottaen Puolustusvoimien nykyisten ydintoimintojen kannalta?
En hyväksy Suomessa hellittyä kertomusta, jonka mukaan Nato ei vaadi meiltä muuta kuin vahvan Maavoiman...unohtakaa moinen, sitä hellitään tietyissä piireissä, mutta nuo väitteet ovat epätosia. On selvää, että muuttuvassa maailmassa meillä pitää olla rukkasessa - jo tässä ja nyt - eikä vaan, että kyllä me sitten tapellaan hulluna idän irnua vastaan, jahka aika tulee.....ei se vaan noin toimi.
Eli tässä topikissa olisi tarkoitus vaihtaa tarkastelukulmaa. Ei hyväksytä sitä, että "auttakkee meitä, jos meillä käy huono tsäkä" vaan mitä meillä on vietäväksi Liittoon? Sellaista, mikä on käytettävissä heti eikä hamassa, näkymättömässä tulevaisuudessa? Jos meillä on sellaista tai sellainen on kehitettävissä, mikä on SEN hintalappu ja mitä se kenties tarkoittaisi kylmän raudan maailmassa eli kykenemmekö SEN jälkeen pitämään yllä ripettäkään kansallisesta puolustusvoimasta?
Olen havainnut Puolustusvoimien kirjoituksissa tietyn kiimanpoikasen, joka liittyy kyberiin. SE voi olla kosiokirjeen ydin. Jos siihen tietotaito riittäisikin, paljonko se maksaisi ja mitä se tarkoittaisi asiallisesti ottaen Puolustusvoimien nykyisten ydintoimintojen kannalta?