Vonka
Supreme Leader
Eurooppalaisilla Nato-mailla on heikko valmius oman alueensa puolustamiseen saati toistensa tukemiseen. Britanniaa lukuunottamatta koko Länsi-Euroopassa ei ole varteenotettavaa sotilaallista vastavoimaa esim. Venäjälle.
1990-luvulla Varsovan liiton hajoamisen jälkeen Naton piti löytää uusi toimenkuva, ja se löysi sen luontevasti kriisinhallinnasta. Suomikin höyrähti osittain (tosin vain osittain) mukaan. "Maata puolustetaan nykyisin kaukana omalta alueelta erilaisissa kriiseissä", hokivat upseerit. "Vanhoja uhkakuvia ei enää ole."
Suuri into oli saada jotain hilavitkuttimia, joilla kriisijoukko voisi lentää vaikka Afrikassa.
Rakenteet voi purkaa vuosikymmenessä, mutta niiden luominen on liian hidasta, kun maailma syttyy. Saksa luopui asevelvollisuudesta ja supisti tuntuvasti, Alankomailla on enää vajaat neljätuhatta miestä kotimaan valmiudessa, ja se lopetti "tarpeettomana" aselajit, joilla omaa aluetta voisi kattavasti puolustaa. Siksi me ne Leotkin saamme. Ruotsi noudatti samaa esimerkkiä: riisui maavoimat ja keskittyi viemään Jaseja PR-tehtäviin Libyaan ja silloin tällöin pienen pumpun tulittamaan savimajoja. Ja niin edelleen.
Eurooppaan on syntynyt sotilaallinen tyhjiö, kun Yhdysvallat on ohjuksia lukuunottamatta vetäytynyt. Tyhjiö ulottuu pohjoiseen.
Venäjä investoi vuoteen 2020 mennessä noin 500 miljardin euron edestä armeijan kalustoon, koulutukseen ja varusteisiin. Summa vastaa kokoluokassa Suomen valtion julkisiin menoihin käyttämää rahamäärää kymmenen vuoden ajalta.
Venäjän armeijalla on huipputeknologiaa käyttävät nopean toiminnan joukot, ja läntisen sotilaspiirin painopiste on muuttunut Suomen suuntaan. Kolmasosa koko Venäjän sotilasvoimasta sijaitsee läntisen sotilaspiirin alueella. Piirin alueella sijaitsevat Moskova ja Pietari.
Venäjän tavoite on luoda Euroopan-rajalleen täysmittaiseen sotaan kykenevä joukko, jonka on jatkuvasti iskuvalmiudessa maan rajojen ulkopuolelle. Julkisesti asetettu tavoite on iskeä kohteeseen tunnissa.
Yhdysvallat ei enää auta. Euroopan pitäisi hoitaa itse itsensä.
Jos Suomeen tulisi nyt luvatta sotilasvoimaa, vaikka tänään, meillä ei olisi valmiudessa yhtään yksikköä, joka voisi vastata tuleen!
Viime vuosina Venäjän suuret sotaharjoitukset ovat toistaneet samaa kaavaa, joka muistuttaa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta talvisodassa nähtyä tilannetta.
Armeija siirtää kaukaa konfliktipaikalle iskuvalmiudessa olleen sotilasyhtymän ja ottaa nopealla operaatiolla haltuunsa tarkoitetun kohteen. Isku perustuu paikalliseen operaatioon, ei laajoihin rintamalinjoihin.
Ainoa vastavoima olisi kaksikärkinen puolustus (a) heti valmiina oleva sotajoukko ja koulutettu reservi, jonka pitäisi olla vähintään 350 000 miestä tai yli.
Lähteenä pohdinnalleni oli tämä julkaisu:
http://www.doria.fi/handle/10024/74101
1990-luvulla Varsovan liiton hajoamisen jälkeen Naton piti löytää uusi toimenkuva, ja se löysi sen luontevasti kriisinhallinnasta. Suomikin höyrähti osittain (tosin vain osittain) mukaan. "Maata puolustetaan nykyisin kaukana omalta alueelta erilaisissa kriiseissä", hokivat upseerit. "Vanhoja uhkakuvia ei enää ole."
Suuri into oli saada jotain hilavitkuttimia, joilla kriisijoukko voisi lentää vaikka Afrikassa.
Rakenteet voi purkaa vuosikymmenessä, mutta niiden luominen on liian hidasta, kun maailma syttyy. Saksa luopui asevelvollisuudesta ja supisti tuntuvasti, Alankomailla on enää vajaat neljätuhatta miestä kotimaan valmiudessa, ja se lopetti "tarpeettomana" aselajit, joilla omaa aluetta voisi kattavasti puolustaa. Siksi me ne Leotkin saamme. Ruotsi noudatti samaa esimerkkiä: riisui maavoimat ja keskittyi viemään Jaseja PR-tehtäviin Libyaan ja silloin tällöin pienen pumpun tulittamaan savimajoja. Ja niin edelleen.
Eurooppaan on syntynyt sotilaallinen tyhjiö, kun Yhdysvallat on ohjuksia lukuunottamatta vetäytynyt. Tyhjiö ulottuu pohjoiseen.
Venäjä investoi vuoteen 2020 mennessä noin 500 miljardin euron edestä armeijan kalustoon, koulutukseen ja varusteisiin. Summa vastaa kokoluokassa Suomen valtion julkisiin menoihin käyttämää rahamäärää kymmenen vuoden ajalta.
Venäjän armeijalla on huipputeknologiaa käyttävät nopean toiminnan joukot, ja läntisen sotilaspiirin painopiste on muuttunut Suomen suuntaan. Kolmasosa koko Venäjän sotilasvoimasta sijaitsee läntisen sotilaspiirin alueella. Piirin alueella sijaitsevat Moskova ja Pietari.
Venäjän tavoite on luoda Euroopan-rajalleen täysmittaiseen sotaan kykenevä joukko, jonka on jatkuvasti iskuvalmiudessa maan rajojen ulkopuolelle. Julkisesti asetettu tavoite on iskeä kohteeseen tunnissa.
Yhdysvallat ei enää auta. Euroopan pitäisi hoitaa itse itsensä.
Jos Suomeen tulisi nyt luvatta sotilasvoimaa, vaikka tänään, meillä ei olisi valmiudessa yhtään yksikköä, joka voisi vastata tuleen!
Viime vuosina Venäjän suuret sotaharjoitukset ovat toistaneet samaa kaavaa, joka muistuttaa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta talvisodassa nähtyä tilannetta.
Armeija siirtää kaukaa konfliktipaikalle iskuvalmiudessa olleen sotilasyhtymän ja ottaa nopealla operaatiolla haltuunsa tarkoitetun kohteen. Isku perustuu paikalliseen operaatioon, ei laajoihin rintamalinjoihin.
Ainoa vastavoima olisi kaksikärkinen puolustus (a) heti valmiina oleva sotajoukko ja koulutettu reservi, jonka pitäisi olla vähintään 350 000 miestä tai yli.
Lähteenä pohdinnalleni oli tämä julkaisu:
http://www.doria.fi/handle/10024/74101