Naton tulevaisuus

baikal kirjoitti:
Minua se turvallisuusarkkitehtuuri ei juurikaan kiinnosta. Minua kiinnostaa tietää kuinka samassa puheenvuorossa kannatetaan Nato-liittoa ja kuitenkin myönnetään etupiiriajattelun olevan edelleen voimissaan. Pitääkö tätä vahventaa lievästi?

Ai jaa sullakin on epistemologisia ongelmia? :confused: Turvallisuuspolitiikkaa tekevät ihmiset. Ihmisillä on erilaisia käsityksiä todellisuudesta. Eri käsitykset todellisuudesta taas vaikuttavat erilaisissa turvallisuuspolitiikan tilanteissa eri lailla.

Enää ei ole mitään kaksinapaista ja mukamas ennustettavaa maailmanjärjestystä, vaan epämääräinen eri turvallisuuspolitiikan toimijoiden muodostama riippuvuussuhteiden verkosto. Tässä verkostossa eri toimijat ovat eri tavalla rypästyneet esimerkiksi sotilasliitoksi, mutta toisaalta myös kaikki ovat keskenään jonkinlaisessa riippuvuussuhteessa.

En ymmärrä miten Suomi voisi globaalissa maailmassa mitenkään pysytellä sotilasliitoksi kutsutun verkoston toimien ulkopuolella oli etupiiriajattelua tai ei. Eli mielestäni olemme samassa soosissa kuitenkin leikimme sitten sotilaallisesti liittoutunutta tai puolueetonta.
 
baikal kirjoitti:
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
sotilasliittona kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet auttaa jäseniään

Vähän nyt tuntuu että hahmotatte sen Naton merkityksen vähän liikaa sen perusteella miten kuvittelette kyseisen sotilasliiton toimivan Suomen suhteen mahdollisen Eurooppaa kohtaavan suursodan syttyessä.

Sen sijaan pitäisi miettiä miten Naton sopii nykyiseen turvallisuusarkkitehtuuriin ylipäätään.

Minua se turvallisuusarkkitehtuuri ei juurikaan kiinnosta. Minua kiinnostaa tietää kuinka samassa puheenvuorossa kannatetaan Nato-liittoa ja kuitenkin myönnetään etupiiriajattelun olevan edelleen voimissaan. Pitääkö tätä vahventaa lievästi?

Etupiirit perustuvat isojen sopimuksiin. Niiden ohittaminen on maailman menossa osoittautunut sellaiseksi, että pienet maksavat hintaa. Eli edelleen on Kylmän sodan ajan kasvatti ihmeissään: miten Nato-liitto voi haluaa kykenee viitsii auttaa pientä osapuolta, jos isot osapuolet ovat keskenään sopineet etupiireistä?

Jos tuolla ensimmäisellä viittauksella viitattiin minun kommenttiini, niin siteerasin vain erästä UM:n virkamiestä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki maat kuuluvat jomman kumman suurvallan (super- tai hypervallan, mikäli niin haluatte) intressipiiriin, mutta jollakin selittämättömällä tavalla Suomen on kuitenkin mahdollista pysytellä näiden piirien ulkopuolella.

Mikäli tämä reippaasti yksinkertaistettu ja hieman epätosi väite pitää paikkansa, tarkoittaa se käsittääkseni vain kahta vaihtoehtoa: kuulumista USAn tai Venäjän intressipiiriin. Käsittääkseni yksinkertaisin keino osoittaa kuuluvansa USAn intressipiiriin, olisi liittyä NATOn jäseneksi. Tämä kertoisi sangen selvästi myös Venäjälle, että emme halua sen intressipiiriin, kiitos vain. Tietysti mahdollista on, että halutaan kuulua Venäjän intressipiiriin, mutta itse vastustan ajatusta.

Se, miten realistinen avunantaja NATO kriisitilanteessa olisi, on tietenkin epävarmaa, jossakin määrin jopa epäselvää.

Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen. Sen sijaan veikkaan, että NATOon kuulumattoman valtion kohdalla näin voidaan tehdäkin. Mutta edelleen epäselvää on, olisiko NATOn apu pelkästään poliittista, vai tulisiko sieltä jotakin konkreettistakin.

Tarkoitan siis sitä, että NATOn laajeneminen on yksi osa tuota kuviteltua USAn ja Venäjän etupiirijakoa.

Ja edelleen, en henkilökohtaisesti juurikaan perusta sotilasliitoista. Edelleenkin olen sitä mieltä, että puolustusvoimiin käytetyt rahat voisi käyttää muuhunkin. Silti olen siinä uskossa, että reaalimaailmassa, Suomen tilanteessa, valtion väkivaltakoneistoa tarvitaan.
 
EK kirjoitti:
Jos tuolla ensimmäisellä viittauksella viitattiin minun kommenttiini, niin siteerasin vain erästä UM:n virkamiestä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki maat kuuluvat jomman kumman suurvallan (super- tai hypervallan, mikäli niin haluatte) intressipiiriin, mutta jollakin selittämättömällä tavalla Suomen on kuitenkin mahdollista pysytellä näiden piirien ulkopuolella.

Mikäli tämä reippaasti yksinkertaistettu ja hieman epätosi väite pitää paikkansa, tarkoittaa se käsittääkseni vain kahta vaihtoehtoa: kuulumista USAn tai Venäjän intressipiiriin. Käsittääkseni yksinkertaisin keino osoittaa kuuluvansa USAn intressipiiriin, olisi liittyä NATOn jäseneksi. Tämä kertoisi sangen selvästi myös Venäjälle, että emme halua sen intressipiiriin, kiitos vain. Tietysti mahdollista on, että halutaan kuulua Venäjän intressipiiriin, mutta itse vastustan ajatusta.

Se, miten realistinen avunantaja NATO kriisitilanteessa olisi, on tietenkin epävarmaa, jossakin määrin jopa epäselvää.

Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen. Sen sijaan veikkaan, että NATOon kuulumattoman valtion kohdalla näin voidaan tehdäkin. Mutta edelleen epäselvää on, olisiko NATOn apu pelkästään poliittista, vai tulisiko sieltä jotakin konkreettistakin.

Tarkoitan siis sitä, että NATOn laajeneminen on yksi osa tuota kuviteltua USAn ja Venäjän etupiirijakoa.

Ja edelleen, en henkilökohtaisesti juurikaan perusta sotilasliitoista. Edelleenkin olen sitä mieltä, että puolustusvoimiin käytetyt rahat voisi käyttää muuhunkin. Silti olen siinä uskossa, että reaalimaailmassa, Suomen tilanteessa, valtion väkivaltakoneistoa tarvitaan.


Suomi kuuluu sekä Venäjän, että USA:n intressipiiriin, kuten myös monen muun maan. Kaikilla näillä on saavutettuja, saavutettavissa olevia tai varjeltavia etuja Suomen osalta. Suoraan taloudellisesti Suomi ei ole kovinkaan merkittävä millekkään maalle. Aina ei ole ollut näin. Esimerkiksi jatkosodan aikana Suomella oli merkittävä taloudellinen merkitys Saksalle nikkelin ja kuparin tuotannon ansiosta. Sodan oloissa tämänkaltainen taloudellinen merkitys tarkoitti myös strategista merkitystä. Nykyisin vastaavaa tilannetta ei ole näköpiirissä.

Merkittävää taloudellista tai raaka-aineisiin ja energiaan liittyvää strategista intressiä ei ole kenellään Suomessa. Suomeen liittyvät intressit ovat sotilaallisia. Perinteinen idän ja lännen vastakkainasettelu on kaikille tuttu. Suomen alue muodostaa suursodan sivurintaman ja uhan sekä Kuolalle, Pietarille, että Itämeren liikenteelle. Tässä pelissä me voimme valita kolmesta vaihtoehdosta. Voimme olla samaa porukkaa joko idän tai lännen kanssa ja ellei kumpikaan noista kelpaa, niin sitten voimme taistella kaikkia vastaan. Kolmas vaihtoehto tarjoaa teoreettisen mahdollisuuden pysytellä suursodasta erillään, mutta se vaatisi voimakkaita asevoimia, joita meillä ei ole koskaan ollut.

Tuo on vanha pelitilanne. Tulevaisuudessa se tulee voimakkaasti muuttumaan. Skandinavian pelikentälle tulee uusi toimija. Kiina. Kiinan kohtalonkysymys on energian ja raaka-aineiden saanti. Venäjällä niitä riittää.

Hypätään ajassa 20 vuotta eteenpäin. EU on hajonnut täysin toivottoman talouspolitiikan seurauksena. Eteläinen Eurooppa on palannut oliiviöljyn ja turismin pariin. Pohjoisessa jälleenrakennetaan hävitettyä metsäteollisuutta. Sakut sitkuttavat jotenkin kohtuullisen konepajateollisuutensa varassa. Öljyn hinta on eurooppalaisten tavoittamattomissa, kun vientimarkkinoille kelpaavaa tavaraa ei ole ja Kiinan vahva talous ostaa kaiken irtoavan öljyn.

Kiina haluaa pitää huolen raaka-aineiden ja energian virrasta kohden Kiinaa. Kauppasuhteet turvataan ympäri maailmaa seilaavilla tukialusosastoilla. Jokunen ohjussukellusvene löytyy myös aaltojen alta. Venäjän hallituksen toiminnasta ei koskaan tiedä, joten muutaman divisioonan sijoittaminen lähelle Venäjän ydinalueita olisi suotavaa. No, vähintäänkin olisi hyvä sijoittaa muutama varikko ja tukikohta merivoimille. Kiinalainen marsalkka saattaa hyvinkin kääntää katseensa kohden Suomea. "Eikös tuolla napapiirillä ollutkin sen pieni maa, joka on meille pystyssä kolme triljoonaa juania? Heiltä on kuulemma jälleen lämmitysöljy ja -kivihiili loppu, joten eiköhän pyydetä tukikohta Ahvenanmaalta uuden lainan vastineeksi." Eihän näin voi tietenkään tapahtua, kun ei koskaan, eikä missään muualla ole vastaavaa sattunut. :angel:
 
EK kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
sotilasliittona kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet auttaa jäseniään

Vähän nyt tuntuu että hahmotatte sen Naton merkityksen vähän liikaa sen perusteella miten kuvittelette kyseisen sotilasliiton toimivan Suomen suhteen mahdollisen Eurooppaa kohtaavan suursodan syttyessä.

Sen sijaan pitäisi miettiä miten Naton sopii nykyiseen turvallisuusarkkitehtuuriin ylipäätään.

Minua se turvallisuusarkkitehtuuri ei juurikaan kiinnosta. Minua kiinnostaa tietää kuinka samassa puheenvuorossa kannatetaan Nato-liittoa ja kuitenkin myönnetään etupiiriajattelun olevan edelleen voimissaan. Pitääkö tätä vahventaa lievästi?

Etupiirit perustuvat isojen sopimuksiin. Niiden ohittaminen on maailman menossa osoittautunut sellaiseksi, että pienet maksavat hintaa. Eli edelleen on Kylmän sodan ajan kasvatti ihmeissään: miten Nato-liitto voi haluaa kykenee viitsii auttaa pientä osapuolta, jos isot osapuolet ovat keskenään sopineet etupiireistä?

Jos tuolla ensimmäisellä viittauksella viitattiin minun kommenttiini, niin siteerasin vain erästä UM:n virkamiestä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki maat kuuluvat jomman kumman suurvallan (super- tai hypervallan, mikäli niin haluatte) intressipiiriin, mutta jollakin selittämättömällä tavalla Suomen on kuitenkin mahdollista pysytellä näiden piirien ulkopuolella.

Mikäli tämä reippaasti yksinkertaistettu ja hieman epätosi väite pitää paikkansa, tarkoittaa se käsittääkseni vain kahta vaihtoehtoa: kuulumista USAn tai Venäjän intressipiiriin. Käsittääkseni yksinkertaisin keino osoittaa kuuluvansa USAn intressipiiriin, olisi liittyä NATOn jäseneksi. Tämä kertoisi sangen selvästi myös Venäjälle, että emme halua sen intressipiiriin, kiitos vain. Tietysti mahdollista on, että halutaan kuulua Venäjän intressipiiriin, mutta itse vastustan ajatusta.

Se, miten realistinen avunantaja NATO kriisitilanteessa olisi, on tietenkin epävarmaa, jossakin määrin jopa epäselvää.

Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen. Sen sijaan veikkaan, että NATOon kuulumattoman valtion kohdalla näin voidaan tehdäkin. Mutta edelleen epäselvää on, olisiko NATOn apu pelkästään poliittista, vai tulisiko sieltä jotakin konkreettistakin.

Tarkoitan siis sitä, että NATOn laajeneminen on yksi osa tuota kuviteltua USAn ja Venäjän etupiirijakoa.

Ja edelleen, en henkilökohtaisesti juurikaan perusta sotilasliitoista. Edelleenkin olen sitä mieltä, että puolustusvoimiin käytetyt rahat voisi käyttää muuhunkin. Silti olen siinä uskossa, että reaalimaailmassa, Suomen tilanteessa, valtion väkivaltakoneistoa tarvitaan.


Vahvensin lievästi. Päästään ytimeen. Ja tuoko asia on vain ilmoitusasia, jos/kun/ehkä valtioita on jaeltu etupiireihin? Onko tässä ollenkaan kyse meidän ihaite haluista? Maailma on helppo selittää omilla haluilla, mulla on karvas epäilys, että näin yksinkertaista tämä ei ole.

Kolmen suuren suomalaisen puolueen keskeiset vaikuttajat(siis juuri he, jotka tosiasiassa päätökset tekevät), ovat tiettävästi Nato-myönteisiä. Väitätkö, että nämä nokkamiehet eivät olisi jo "liittäneet" Suomea Natoon, jos se olisi ollut mahdollista?

Kohtalonyhteys Ruotsiin on aivan ilmeinen, vaikkei kotimainen tunnustetusti korkeatasoinen turvallisuuspoliittinen keskustelu sitä voi myöntääkään.

 
EK kirjoitti:
Jos tuolla ensimmäisellä viittauksella viitattiin minun kommenttiini, niin siteerasin vain erästä UM:n virkamiestä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki maat kuuluvat jomman kumman suurvallan (super- tai hypervallan, mikäli niin haluatte) intressipiiriin, mutta jollakin selittämättömällä tavalla Suomen on kuitenkin mahdollista pysytellä näiden piirien ulkopuolella.

Mikäli tämä reippaasti yksinkertaistettu ja hieman epätosi väite pitää paikkansa, tarkoittaa se käsittääkseni vain kahta vaihtoehtoa: kuulumista USAn tai Venäjän intressipiiriin. Käsittääkseni yksinkertaisin keino osoittaa kuuluvansa USAn intressipiiriin, olisi liittyä NATOn jäseneksi. Tämä kertoisi sangen selvästi myös Venäjälle, että emme halua sen intressipiiriin, kiitos vain. Tietysti mahdollista on, että halutaan kuulua Venäjän intressipiiriin, mutta itse vastustan ajatusta.

Se, miten realistinen avunantaja NATO kriisitilanteessa olisi, on tietenkin epävarmaa, jossakin määrin jopa epäselvää.

Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen. Sen sijaan veikkaan, että NATOon kuulumattoman valtion kohdalla näin voidaan tehdäkin. Mutta edelleen epäselvää on, olisiko NATOn apu pelkästään poliittista, vai tulisiko sieltä jotakin konkreettistakin.

Tarkoitan siis sitä, että NATOn laajeneminen on yksi osa tuota kuviteltua USAn ja Venäjän etupiirijakoa.

Ja edelleen, en henkilökohtaisesti juurikaan perusta sotilasliitoista. Edelleenkin olen sitä mieltä, että puolustusvoimiin käytetyt rahat voisi käyttää muuhunkin. Silti olen siinä uskossa, että reaalimaailmassa, Suomen tilanteessa, valtion väkivaltakoneistoa tarvitaan.

Olen pitkälti samaa mieltä. NATO ei kyllä ole mikään ihanneliitto ja täydellisiä turvatakuita ei voi antaa kukaan. Pitää vaan katsoa mitä jää pöydälle kun NATO-kortti poistetaan: yksin jääminen, josta veteraanit voisivat sanoa pari sanaa vai uusi YYA & kumarrus itään!?

Loppujen lopuksi, kaiken saivartelun jälkeen meidän on päätettävä katsommeko yhteiskuntana itään vai länteen. Nykyistä menoa katsellessa, tuskin ketään jaksaa yllättää mikä on ainoa JÄRKEVÄ vaihtoehto?

Eiköhän se päätös ole historiaan ja geeneihinkin kirjoitettu...
 
baikal kirjoitti:
EK kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
sotilasliittona kuitenkin jonkinlaiset mahdollisuudet auttaa jäseniään

Vähän nyt tuntuu että hahmotatte sen Naton merkityksen vähän liikaa sen perusteella miten kuvittelette kyseisen sotilasliiton toimivan Suomen suhteen mahdollisen Eurooppaa kohtaavan suursodan syttyessä.

Sen sijaan pitäisi miettiä miten Naton sopii nykyiseen turvallisuusarkkitehtuuriin ylipäätään.

Minua se turvallisuusarkkitehtuuri ei juurikaan kiinnosta. Minua kiinnostaa tietää kuinka samassa puheenvuorossa kannatetaan Nato-liittoa ja kuitenkin myönnetään etupiiriajattelun olevan edelleen voimissaan. Pitääkö tätä vahventaa lievästi?

Etupiirit perustuvat isojen sopimuksiin. Niiden ohittaminen on maailman menossa osoittautunut sellaiseksi, että pienet maksavat hintaa. Eli edelleen on Kylmän sodan ajan kasvatti ihmeissään: miten Nato-liitto voi haluaa kykenee viitsii auttaa pientä osapuolta, jos isot osapuolet ovat keskenään sopineet etupiireistä?

Jos tuolla ensimmäisellä viittauksella viitattiin minun kommenttiini, niin siteerasin vain erästä UM:n virkamiestä. Hän oli sitä mieltä, että kaikki maat kuuluvat jomman kumman suurvallan (super- tai hypervallan, mikäli niin haluatte) intressipiiriin, mutta jollakin selittämättömällä tavalla Suomen on kuitenkin mahdollista pysytellä näiden piirien ulkopuolella.

Mikäli tämä reippaasti yksinkertaistettu ja hieman epätosi väite pitää paikkansa, tarkoittaa se käsittääkseni vain kahta vaihtoehtoa: kuulumista USAn tai Venäjän intressipiiriin. Käsittääkseni yksinkertaisin keino osoittaa kuuluvansa USAn intressipiiriin, olisi liittyä NATOn jäseneksi. Tämä kertoisi sangen selvästi myös Venäjälle, että emme halua sen intressipiiriin, kiitos vain. Tietysti mahdollista on, että halutaan kuulua Venäjän intressipiiriin, mutta itse vastustan ajatusta.

Se, miten realistinen avunantaja NATO kriisitilanteessa olisi, on tietenkin epävarmaa, jossakin määrin jopa epäselvää.

Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen. Sen sijaan veikkaan, että NATOon kuulumattoman valtion kohdalla näin voidaan tehdäkin. Mutta edelleen epäselvää on, olisiko NATOn apu pelkästään poliittista, vai tulisiko sieltä jotakin konkreettistakin.

Tarkoitan siis sitä, että NATOn laajeneminen on yksi osa tuota kuviteltua USAn ja Venäjän etupiirijakoa.

Ja edelleen, en henkilökohtaisesti juurikaan perusta sotilasliitoista. Edelleenkin olen sitä mieltä, että puolustusvoimiin käytetyt rahat voisi käyttää muuhunkin. Silti olen siinä uskossa, että reaalimaailmassa, Suomen tilanteessa, valtion väkivaltakoneistoa tarvitaan.


Vahvensin lievästi. Päästään ytimeen. Ja tuoko asia on vain ilmoitusasia, jos/kun/ehkä valtioita on jaeltu etupiireihin? Onko tässä ollenkaan kyse meidän ihaite haluista? Maailma on helppo selittää omilla haluilla, mulla on karvas epäilys, että näin yksinkertaista tämä ei ole.

Kolmen suuren suomalaisen puolueen keskeiset vaikuttajat(siis juuri he, jotka tosiasiassa päätökset tekevät), ovat tiettävästi Nato-myönteisiä. Väitätkö, että nämä nokkamiehet eivät olisi jo "liittäneet" Suomea Natoon, jos se olisi ollut mahdollista?

Kohtalonyhteys Ruotsiin on aivan ilmeinen, vaikkei kotimainen tunnustetusti korkeatasoinen turvallisuuspoliittinen keskustelu sitä voi myöntääkään.



Vahvensin lievästi, kun näköjään kuuluu kulttuuriin.

Eli siis kolme suurta ovat NATO-mielisiä ja liittäisivät Suomen NATOon, jos se huolisi? Nyt pitäisi kysyä lähdettä, mutta olkoon. Otetaan annettuna faktana. Luulisi nyt kuitenkin, että tämä NATO-hakemus olisi jotenkin uutisoitu NATOn tai Suomen taholta, mutta ilmeisesti sitten ei.

Ihmetyttää vain, että kuinka Baltianmaat ja Puola muiden entisten Varsovanliiton jäsenten ohella saattoivat liittyä NATOon, mutta vain Suomi oli niin tärkeä, että Venäjä epäsi laajenemisen. Vai tarkoitatko, että Ruotsi esti Suomen liittymisen NATOon?

Edelleenkään en omana mielipiteenäni ole sanonut, kuin että NATOn jäsen todennäköisemmin saa NATOlta apua mahdollisessa konfliktitilanteessakuin valtio joka ei ole jäsen. Mitä se apu on, on hämärän peitossa.

Ja edelleenkin se toinen vaihtoehto on liittoutua Venäjän kanssa. Itse en ajatuksesta pidä, mutta täysin mahdollistahan se on. Sieltä apua tulee varmasti, ehkä enemmänkin kuin olisi tarpeen.

Puolueettomuutta noudatetaan nyt, mutta puolueettoman valtion ei kannata paljon apua haikaille kriisitilanteessa. Maailma tietysti muuttuu, mutta pahoin pelkään, että sympatian lisäksi se teekupillinenkin saattaa olla tiukassa, jos paha paikka tulee.
 
Olet siis sitä mieltä, että Nato-liitto on oikeastaan Suomen osalta vain meidän omasta tahdosta kiinni? Riittää mielipide ei tarvi lähdettä.

ps. mistä löysit noin isoja kirjaimia.
 
baikal kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että Nato-liitto on oikeastaan Suomen osalta vain meidän omasta tahdosta kiinni? Riittää mielipide ei tarvi lähdettä.

ps. mistä löysit noin isoja kirjaimia.

Hakuprosessin aloittaminen varmasti riippuu vain meidän omasta tahdosta. Mitkä kaikki tekijät siihen sitten vaikuttavat, on eri juttu. NATO itse päättää, kenet hyväksyy jäseneksi ja ketä ei.

ps. "Tekstin koko" -valikosta löytyy vaihtoehto XX Large. En suosittele. Hankaloittaa lukemista.
 
EK kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Olet siis sitä mieltä, että Nato-liitto on oikeastaan Suomen osalta vain meidän omasta tahdosta kiinni? Riittää mielipide ei tarvi lähdettä.

ps. mistä löysit noin isoja kirjaimia.

Hakuprosessin aloittaminen varmasti riippuu vain meidän omasta tahdosta. Mitkä kaikki tekijät siihen sitten vaikuttavat, on eri juttu. NATO itse päättää, kenet hyväksyy jäseneksi ja ketä ei.

ps. "Tekstin koko" -valikosta löytyy vaihtoehto XX Large. En suosittele. Hankaloittaa lukemista.

Jospa diplomatian sääntöjen mukaan tuon tason hakuprosessia ei käynnistetä ennenkuin VARMASTI JA TASAN TAATUSTI TIEDETÄÄN, kuinka hakupaperiin vastataan? Mulla on vähän sellainen nokkavainu, että meille suomalaisille selitetään kuinka me iha ite ku ei haeta....ja tosiasia onkin, että hakuprosessia ei panna alulle ennenkuin saadaan tieto siitä, että hakuun reagoidaan positive. Ja tuohon hakuun reagointi onkin toinen juttu. Panin jokin vuosi sitten korvan taakse muutamia lausuntoja Nato-myönteisten poliitikkojen suusta käsin, viesti oli: juna mäni jo ja Pieksämäen asemalla ei soi blues.

Edelleen ei lähdettä.
 
Tärkein asia ennen mahdollista hakua jäseneksi on varmistaa että enemmistö kansasta hyväksyy jäsenhakemuksen ja se on juuri se asia miksi prosessi junnaa paikallaan.

En usko että kovinkaan moni poliitikko haluaa viedä maan puolustusliittoon jota kansan enemmistö ei hyväksy, siitäkin huolimatta että eletään suomi-demokratiassa jossa kansalta ei paljon kysellä ja jossa poliitikot katsovat vaalituloksen olevan kansan mandaatti tehdä kaikkea mahdollista kyselemättä ilman kansanäänestyksiä.
 
Einomies1 kirjoitti:
Tärkein asia ennen mahdollista hakua jäseneksi on varmistaa että enemmistö kansasta hyväksyy jäsenhakemuksen ja se on juuri se asia miksi prosessi junnaa paikallaan.

En usko että kovinkaan moni poliitikko haluaa viedä maan puolustusliittoon jota kansan enemmistö ei hyväksy, siitäkin huolimatta että eletään suomi-demokratiassa jossa kansalta ei paljon kysellä ja jossa poliitikot katsovat vaalituloksen olevan kansan mandaatti tehdä kaikkea mahdollista kyselemättä ilman kansanäänestyksiä.

Kansan syvien rivien tuki (äänet) on poliitikoille elintärkeää, jotka siitä leipänsä saavat ja kukaan ei uskalla olla ensimmäinen enen kuin kansa on ajatuksen takana vaikka kaikki kolme suurta samaa mieltä olisivatkin.
Olen pannut merkille kuinka viime aikoina lehdistö on alkanut kirjoitella Suomen ja Venäjän ennennäkemättömän hyvistä suhteista ja muutenkin positiivisempaan sävyyn naapurista. Onko tässä kyse siitä, että ollaan päätetty liittyä NATOon ja tälläisilla tempuilla vedätetään paremmat ehdot vai ollaanko oikeasti sitä mieltä, että unohdotaan NATO toistaiseksi ja ollaan taas Venäjän elätettävänä vaikeiden aikojen yli? Elämme mielenkiintoisia aikoja!
 
EK kirjoitti:
Toiseen hassunhauskaan lievään vahvennukseen kommentoisin, että meinaatko, että NATO yht'äkkiä ilmoittaisi, että "Sori baltit ja polakit. Annoimme juuri vapaat kädet Venäjälle teidän suhteen." Hieman epäilen.

On kiintoisaa että tämänkaltainen tilanne kategorisoidaan mahdottomaksi jopa useimpien Nato-vastaisten ihmisten toimesta. Itse en näe siihen syytä.

baikal kirjoitti:
Jospa diplomatian sääntöjen mukaan tuon tason hakuprosessia ei käynnistetä ennenkuin VARMASTI JA TASAN TAATUSTI TIEDETÄÄN, kuinka hakupaperiin vastataan? Mulla on vähän sellainen nokkavainu, että meille suomalaisille selitetään kuinka me iha ite ku ei haeta....ja tosiasia onkin, että hakuprosessia ei panna alulle ennenkuin saadaan tieto siitä, että hakuun reagoidaan positive. Ja tuohon hakuun reagointi onkin toinen juttu. Panin jokin vuosi sitten korvan taakse muutamia lausuntoja Nato-myönteisten poliitikkojen suusta käsin, viesti oli: juna mäni jo ja Pieksämäen asemalla ei soi blues.

Wikileaksin Suomi-viestejä odotellessa...kuten jo aikaisemmin todettiin, ainakin joissain yhdysvaltalaisissa piireissä asenne tuntuu tosiaan olevan tämä. Soppa on jo tarpeeksi sakea, ei tarvita lisää kokkeja.

En tiedä onko asialla merkitystä, mutta kun on lukenut ulkomaisia artikkeleja Natosta ja sen mahdollisesta laajentumisesta, Suomea ei ole koskaan mainittu potentiaalisena jäsenehdokkaana. Myös muut jäljellä olevat "länsieurooppalaiset" Sveitsi ja Ruotsi loistavat yleensä poissaolollaan. Miksi lienee. Tämä on kuitenkin täydellinen kontrasti joihinkin kotimaisiin väitteisiin siitä miten Euroopassa ihmetellään Suomen puolueettomuutta ja suurin piirtein polvillaan vongataan meitäkin mukaan jengiin.
 
Pullosorsa kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
Tärkein asia ennen mahdollista hakua jäseneksi on varmistaa että enemmistö kansasta hyväksyy jäsenhakemuksen ja se on juuri se asia miksi prosessi junnaa paikallaan.

En usko että kovinkaan moni poliitikko haluaa viedä maan puolustusliittoon jota kansan enemmistö ei hyväksy, siitäkin huolimatta että eletään suomi-demokratiassa jossa kansalta ei paljon kysellä ja jossa poliitikot katsovat vaalituloksen olevan kansan mandaatti tehdä kaikkea mahdollista kyselemättä ilman kansanäänestyksiä.

Kansan syvien rivien tuki (äänet) on poliitikoille elintärkeää, jotka siitä leipänsä saavat ja kukaan ei uskalla olla ensimmäinen enen kuin kansa on ajatuksen takana vaikka kaikki kolme suurta samaa mieltä olisivatkin.
Olen pannut merkille kuinka viime aikoina lehdistö on alkanut kirjoitella Suomen ja Venäjän ennennäkemättömän hyvistä suhteista ja muutenkin positiivisempaan sävyyn naapurista. Onko tässä kyse siitä, että ollaan päätetty liittyä NATOon ja tälläisilla tempuilla vedätetään paremmat ehdot vai ollaanko oikeasti sitä mieltä, että unohdotaan NATO toistaiseksi ja ollaan taas Venäjän elätettävänä vaikeiden aikojen yli? Elämme mielenkiintoisia aikoja!

Hyvät suhteet Venäjään on tietty meidän etu joka pitää ottaa huomioon kun mahdollista jäsenyyttä puntaroidaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että olisimme Venäjän liittolaisia tai poliittisesti Venäjään päin suuntautuneita.

Kyllä NATOon mennään jos yleensä johonkin liittoon mennään. Luulen että Suomi otetaan "kirkuen" jäseneksi jos sitä anomme. Maamme on oivassa paikassa USAlle harjoitella talvisodankäyntiä ja suorittaa signaalivakoilua Venäjälle. Tuskin euroopan suurin (ja arktinen) ampumaalue Rovalla tai UAV-lentokeskus Kemijärvellä paljoa ainakaan haittaa.

Murmanskin ja Poljarnyin laivastotukikohdatkin ovat melko lähellä maantieteellisesti jossa on suuri osa Venäjän ydinasepelotteesta (mm. 7 Typhoon ohjussukellusvenettä). Jos suomesta tulee NATO maa niin mielenkiintoinen tilanne on odotettavissa kun molemmin puolin suomenlahtea on NATO jäseniä ja Venäjän intressit merikaupan, öljykyljetuksien (mm.Primorskin öljysatama), kaasuputken ja Pietarin puolustuksen osalta ovat ainakin jossain teoriassa uhattuna. Vaatii se Venäjältä ainakin ajattelua vaikka NATOn kanssa kumppaneita ovatkin ja kylmä sota takanapäin.

Kaiken lisäksi kun tätä yhteiskuntaa katselee niin joskus tuntuu että Suomea USAlaisempaa maata saa hakea euroopasta. Ylipainoisia aikuisiakin on melkein sama prosentti kuin USAssa ja mäkkäreitä sekä pikaruokapaikkoja joka kylässä....
 
Tässä aika jännä Suomea, muita pohjoismaita ja natoa koskeva wikileaks paljastus:

"Wikileaks:
Pohjoismainen puolustusyhteistyö huoletti Yhdysvaltoja

Maanantai 20.12.2010 klo 14.17

Suomen, Ruotsin ja Norjan pari vuotta sitten esittämät suunnitelmat puolustusyhteistyön tiivistämiseksi eivät olleet Yhdysvaltain mieleen, paljastaa Wikileaks-sivuston vuotama diplomaattiviesti.

Yhdysvaltain silloinen Norjan-suurlähettiläs Benson K. Whitney lähetti vuonna 2008 Washingtoniin viestin, jonka mukaan pohjoismaiden yhteistyö voisi heikentää Norjan osallistumista Naton toimintaan.

- Yhdysvaltojen pitäisi muistuttaa Norjalle mistä sen turvatakuut tulevat, Whitney ehdotti.

Pohjoismaat ryhtyivät kaksi vuotta sitten kaavailemaan muun muassa puolustustarvikkeiden yhteisostoja sekä yhteistyötä sotilaskoulutuksessa ja harjoittelussa.

- Suunnitelmat korostavat pohjoisen alueen tärkeyttä ja puolustamista, mikä rajoittaa Norjan mahdollisuuksia osallistua kansainvälisiin operaatioihin, Whitney varoitti.

Viestistä kertoi norjalaislehti Aftenposten.

STT-AFP"

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010122012895007_ul.shtml
 
Tuohon Ana Kangon viestiin: pitäisi meidän muistaa sekin, että ulkopoliittisen liikkumavaran ainoa este ei ole aina Venäjä. Venäjä tarjotaan joka väliin syyksi milloin mihinkin....maailmassa on muutakin kuin Venäjä.

Tähän väliin panen syksyisen vapaan tekstin, venäläinen turvallisuustutkija: "Venäjä ei usko sitä vastaan hyökättävän mistään, ei myöskään Suomen kautta. Jos suomalaiset pelkäävät venäläisten hyökkäystä, se on kyllä suomalaisten oma asia".

Kuvaavin AK:n postissa on tuo viimeisin norskeja koskeva rivi: halutaan pitää Norja ruodussa ja kv-karkeloihin on satsattava. Näinköhän Norjallakaan oli vapaat kädet, kun se valitsi KRIHAN puolustusvoimiensa päätehtäväksi???? Vai suositteliko voimallisesti iso kaveri tätä linjaa?
 
baikal kirjoitti:
Kuvaavin AK:n postissa on tuo viimeisin norskeja koskeva rivi: halutaan pitää Norja ruodussa ja kv-karkeloihin on satsattava. Näinköhän Norjallakaan oli vapaat kädet, kun se valitsi KRIHAN puolustusvoimiensa päätehtäväksi???? Vai suositteliko voimallisesti iso kaveri tätä linjaa?

En muista mikä maa se oli jolla aika karkeasti vittuiltiin sen käytössä olevasta asevelvollisuudesta. Luonnollisesti ammattiarmeija otettiin käyttöön sitten myöhemmin. Eli kyllä NATO nähtävästi aika karkeastikin pyrkii vaikuttamaan kunkin maan linjauksiin. Toki voi olla että tämä on kakka-puhettakin. Mistäpä sitä tietää.

Toisaalta on pirun huvittavaa se että selkeästi kriha-puuhastelut on se suunta johon NATO:a ja sen jäsen maita viedään... Ja toisaalta eipä tästä ole montakaan vuotta (reilusti ennen talouskriisiä) kun joku USA:lainen NATO-ukko volisi ja ähki mitenkä Eurooppa on niiiiin tyhmä kun se madaltaa puolustuskykyään arvelluttavan alas vähentämällä joukkoja yms. En tiedä mitkä sitten on taustaajatukset ja systeemit. Onko sitten niin että NATO:kaan ei ole yhteinäinen maailmankatsomuksellinen organisaatio vaan siellä on niin traditionalisitisia kylmänsodan jääriä (venäjä,venäjä, Neuvostoliitto) kuin moderneja Kriha-kehitysmaa-kiimailijoita (Kameli, kuppa, öljy). Kumpikin osapuoli mölisee sitten vuorollaan ajatuksiaan.
 
No onhan tiedossa ainakin Georgia, jolle suunnilleen kurkusta alas tungettiin heillä nyt käytössä olevat mallit. "ette saa sitä ja ette saa tätä, jos ette tee näin tai nuin".... "ja kun teette näin niin onpas onpas oooompas sitten Nato-yhteensopiva ja Kriha-puomille kelvollinen" ja kas perhanaa, kun tuli aika panna koetteille tämä uutuus.
 
baikal kirjoitti:
No onhan tiedossa ainakin Georgia, jolle suunnilleen kurkusta alas tungettiin heillä nyt käytössä olevat mallit. "ette saa sitä ja ette saa tätä, jos ette tee näin tai nuin".... "ja kun teette näin niin onpas onpas oooompas sitten Nato-yhteensopiva ja Kriha-puomille kelvollinen" ja kas perhanaa, kun tuli aika panna koetteille tämä uutuus.

Ettei vaan olisi erikoistuminen se päivän sana tuolla Natossa? Baltit raivaa miinoja, niin heillä ei tarvitse olla omaa ilmapuolustusta. Mitenkähän heidän muun maanpuolustuksen kanssa, liekö uskottavaa?
 
juhapar kirjoitti:
baikal kirjoitti:
No onhan tiedossa ainakin Georgia, jolle suunnilleen kurkusta alas tungettiin heillä nyt käytössä olevat mallit. "ette saa sitä ja ette saa tätä, jos ette tee näin tai nuin".... "ja kun teette näin niin onpas onpas oooompas sitten Nato-yhteensopiva ja Kriha-puomille kelvollinen" ja kas perhanaa, kun tuli aika panna koetteille tämä uutuus.

Ettei vaan olisi erikoistuminen se päivän sana tuolla Natossa? Baltit raivaa miinoja, niin heillä ei tarvitse olla omaa ilmapuolustusta. Mitenkähän heidän muun maanpuolustuksen kanssa, liekö uskottavaa?

Ruotsalaiset pyrkivät markkinoimaan itsensä verkostosodankäynnin jättiläisenä ja slovakeilla oli joku oma spesiaalijuttunsa, oliko lääkintä tms., polakit paiskaa elävää lihaa kentälle ja joku jotain muuta. Tästä joku eläköitynyt kenraali varoitti taannoisina vuosina...johonkin erikoisjippoon erikoistuminen ja siinä toimiminen imaisee helposti pienen maan budjetit ja se on sitten hellurei hellurei, jos pitääkin tehdä jotain ohi sen YDINOSAAMISEN. Oli muuten vuonna 2006, kun tämän kuulin eräässä symposiumissa.
 
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2010122012895007_ul.shtml

Tämä ehkä sivuaa tätä NATO-aihetta. Jännä kuitenkin, miksi Pohjoismaiden yhteistyö olisi USA:lle haitaksi? Vai haetaanko tässä vain oikeasti sitä takaa, että Norja ei niin halukkaasti osallistuisi NATO:n rientoihin, jos se leikkisotisi meidän kanssa?
 
Back
Top