Minuteman
Eversti
Nemtsovin murhaajan viesti: Ette ole turvassa missään
Venäläisen oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin murhaajien viesti yleisölle on: me teemme teidän maallanne mitä haluamme
Ulkomaat 1.3.2015 7:10
Pekka Hakala/Helsingin Sanomat
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1425100521866?jako=efc26228a8685c89316fbcfe4c7e4779#
Vaikka kaikki murhat ovat onnettomia omalla tavallaan, syntyy huomattavan poliittisen murhan jälkeen houkutus vertailla tapahtumaa aiempiin vastaaviin veritöihin. Mitä yhtäläisyyksiä, mitä eroja?
Venäläinen oppositiojohtaja ja politiikan veteraani Boris Nemtsov, 55, ammuttiin Moskovajoen sillan jalkakäytävälle lauantain vastaisena yönä. Rikostutkinta aloitettiin ripeästi. Silminnäkijöistä ensimmäinen kuulusteltu oli 23-vuotias ukrainalaismalli Anna Duritskaja, joka oli surmahetkellä Nemtsovin seurassa.
Poliisin mukaan silminnäkijöitä oli enemmänkin, ja miksei olisi, keskellä miljoonakaupunkia. Murhaajan nähtiin ampuvan valkoisesta henkilöautosta, joka pakeni paikalta. Murhapaikalta löytyi kuusi Makarov-pistoolin yhdeksänmillistä hylsyä.
Tutkijoiden käytössä on yleisöhavaintojen lisäksi teleliikennetietoja ja valvontakameroiden tallenteita. Lauantaina nimettömät poliisilähteet kertoivat toimittajille, että Nemtsov ja Duritskaja olivat lähteneet ennen murhaa liikkeelle kävellen Gum-tavaratalossa sijaitsevasta ravintolasta. Heitä oli varjostettu, ja varjostajat olivat antaneet tarkat tiedot murhaajalle ja tämän kumppaneille.
Tekotavan vuoksi mieleen nousee viime vuosikymmenen kuuluisin Moskovan poliittinen murha: toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin kotiovelleen lähellä Valko-Venäjän rautatieasemaa lokakuussa 2006. Politkovskaja oli tulossa autolla ostosmatkalta marketista, ja häntä seurattiin sekä kauppakeskuksessa että parkkipaikalla. Pistoolilla aseistautunut murhaaja odotti kotitalon rappukäytävässä.
Molemmat murhat näyttävät olleen ammattilaisten tekemiä palkkamurhia.
Politkovskajan murhan tutkinta alkoi aivan yhtä ripeästi kuin Nemtsovin murhankin: motiivin pääteltiin liittyneen toimittajan työhön, Novaja Gazeta -lehden työtoverit kuulusteltiin ja tietokoneet tutkittiin heti, marketin valvontakameroiden sisällöt olivat nopeasti poliisin pöydällä.
Sitten tutkinta hyytyi. Politkovskajan murhasta tuomittiin lopulta viime kesäkuussa viisi miestä, murhan tilaaja ei ole selvinnyt. Kansa uskoo, että samoin käy nyt: Radio Eho Moskvyn verkkokyselyyn lauantaina iltakuuteen mennessä vastanneista yli 46000 kansalaisesta 87 prosenttia piti selvänä, ettei syyllistä Nemtsovin murhaan löydetä.
Selvin ero Politkovskajan ja Nemtsovin murhien välillä on, ettei Politkovskaja ollut poliitikko vaan toimittaja. Heti Politkovskajan jälkeen radioaktiivisella poloniumilla myrkytetty Aleksandr Litvinenko oli Lontooseen loikannut turvallisuuspalvelu FSB:n työntekijä. Edellisissä Venäjän julkkismurhissa vuonna 2009 uhrit olivat Moskovassa ammutut ihmisoikeusjuristi Stanislav Markelov ja Novaja Gazetan toimittaja Anastasija Baburova sekä Kaukasiassa surmattu ihmisoikeustyöntekijä Natalija Estemirova.
Edellisiä korkean tason poliitikkomurhia on etsittävä yli 11 vuoden takaa. Muun muassa Venäjän vuoden 1999 kerrostaloräjäytyksiä tutkineet liberaalikansanedustajat Sergei Jušenkov ja Juri Štšekotšihin surmattiin 2003, edellinen ampumalla ja jälkimmäinen ilmeisesti myrkyllä.
Myrskyisällä 1990-luvulla uhreja riitti kaikista ammattikunnista ja tutkinnan taso oli sellainen, ettei aina ole selvää, oliko kyseessä murha vai ei. Kuuluisin poliitikkouhri oli pietarilainen demokraattikansanedustaja, antropologi Galina Starovoitova, joka ammuttiin kotitalonsa rappukäytävään 1998.
Seitsemää näistä kahdeksasta Nemtsovin ampumista edeltäneestä murhasta yhdistää yksi piirre: ne eivät ole näytelmiä vaan salamurhia. Myrkytyksiä, väijytyksiä, syrjäkatuja, pölyisiä Ingušian maanteitä, kerrostaloasuntoja, kotitalon hämäriä rappuja.
Ainoa spektaakkeli on Litvinenkon murha: hänen riutuvat kasvonsa ja kalju kallonsa tulivat tutuksi lehtien sivuilta ja televisiolähetyksistä koko maailmalle. Lontooseen paennut miljardööri Boris Berezovski palkkasi brittiläisen, ansioituneen pr-toimiston Bell Pottingerin hoitamaan tiedotusta ja jälki oli sen mukaista.
Niinpä Moskovan vallanpitäjien selitys tapahtumille oli yksinkertainen: Berezovski murhasi Litvinenkon saadakseen aikaan presidentti Vladimir Putinia mustamaalaavan medianäytelmän.
Teoria ontuu pahasti, sillä Berezovski havahtui myrkytyksen vakavuuteen ja ryhtyi julkisuuskampanjaansa erittäin myöhään – näin tuskin olisi, jos hän olisi itse keksinyt kaiken.
Lisäksi on luultavaa, että venäläiset murhamiehet uskoivat, ettei myrkytyksen aiheuttajaa koskaan selvitetä. Ja aivan viime tipassa Britannian asiantuntijat poloniumin tunnistivatkin ja pääsivät pääepäiltyjen jäljille. Julkisuuskampanja ei siis ilmeisesti ollut murhaajien luomus.
Ei niin, etteikö heilläkin kykyjä julkisuudenhallintaan olisi. Scotland Yardin ykkösepäilty, yrittäjä ja entinen turvallisuuspalvelumies Andrei Lugovoi istuu Venäjän parlamentin alahuoneessa eli duumassa.
Sama vanha virsi kuultiin Kremlistä lauantaina, kun Putin kertoi pitävänsä Nemtsovin murhaa "provokaationa". Suomeksi sanottuna oppositio olisi siis tappanut sankarinsa itse voidakseen syyttää presidenttiä. Huomattavaa on, että aika harvat Nemtsovin kannattajat ainakaan vielä lauantaina syyttivät presidenttiä tai muita vallanpitäjiä: suurin murhe oli kansan jakautuminen eli murhaajiksi arveltiin äärikansallismielisiä Ukrainan sodan lietsojia.
Mutta spektaakkeli Nemtsovin murhasta tuli, ja tällä kertaa installaation taiteellisuudesta vastasi murhaaja itse. Karismaattinen oppositiojohtaja makasi kuolleena öisen Moskovan keskipisteessä, Bolšoi Moskvaretski -sillan pohjoispäässä. Noin viidenkymmenen metrin päässä Kremlin muurista, taustanaan Pyhän Vasilin katedraalin sipulit Punaisen torin laidalla.
"Paljastavinta tässä tragediassa on sen demonstratiivisuus", toimittaja Anton Oreh kirjoitti blogissaan Eho Moskvyn verkkosivulla. "Tuollaisen kokoluokan persoona, tuollainen kuuluisuus, voidaan ampua suoraan Kremlin edessä! Siellä, missä jokaista metriä tarkkaillaan ja kytätään. Me asumme maassa, jossa tällainen on mahdollista, ja se on tässä tärkeää."
Murhien sijaan tällainen viesti on yleensä tyypillinen terrori-iskuille, parhaana esimerkkinä New Yorkin iskut 2001. Suorassa televisiolähetyksessä sortuvat tornit olivat teon syy ja seuraus. Tosi-tv-ohjelma, joka kertoi yleisölle: me olemme muuttaneet teidän maailmanne.
Nemtsovin murhaajien viesti yleisölle on: me teemme teidän maallanne mitä haluamme. Jo lähipäivät ja viikot näyttävät, mihin suuntaan Venäjä tästä lähtee. Kykeneekö se etsimään ratkaisua nykyiseen kriisiinsä vai vajoaako se syvemmälle eristäytymiseen ja vihaan? Tielle, jolla pysyminen edellyttää joka päivä hieman enemmän pakkoa ja hieman lisää neljännestotuuksia. Ja runsaasti kyynistä mieltä niin vallanpitäjiltä kuin heidän alamaisiltaankin.
Murhaa ei käytetty terrorin välineenä ensimmäistä kertaa, ei historiassa eikä varsinkaan Venäjän historiassa. Tsaari Aleksanteri II:n murha Pietarissa 13.3.1881 eli melkein tasan 134 vuotta sitten käänsi Venäjän tunkkaiselle yksinvallan uralle, ja murhan seurauksista saadaan kärsiä vieläkin – muuallakin kuin Venäjällä.
Toivon hartaasti, että vertaukseni on naurettava ja yliampuva.
Venäläisen oppositiopoliitikon Boris Nemtsovin murhaajien viesti yleisölle on: me teemme teidän maallanne mitä haluamme
Ulkomaat 1.3.2015 7:10
Pekka Hakala/Helsingin Sanomat
http://www.hs.fi/ulkomaat/a1425100521866?jako=efc26228a8685c89316fbcfe4c7e4779#
Vaikka kaikki murhat ovat onnettomia omalla tavallaan, syntyy huomattavan poliittisen murhan jälkeen houkutus vertailla tapahtumaa aiempiin vastaaviin veritöihin. Mitä yhtäläisyyksiä, mitä eroja?
Venäläinen oppositiojohtaja ja politiikan veteraani Boris Nemtsov, 55, ammuttiin Moskovajoen sillan jalkakäytävälle lauantain vastaisena yönä. Rikostutkinta aloitettiin ripeästi. Silminnäkijöistä ensimmäinen kuulusteltu oli 23-vuotias ukrainalaismalli Anna Duritskaja, joka oli surmahetkellä Nemtsovin seurassa.
Poliisin mukaan silminnäkijöitä oli enemmänkin, ja miksei olisi, keskellä miljoonakaupunkia. Murhaajan nähtiin ampuvan valkoisesta henkilöautosta, joka pakeni paikalta. Murhapaikalta löytyi kuusi Makarov-pistoolin yhdeksänmillistä hylsyä.
Tutkijoiden käytössä on yleisöhavaintojen lisäksi teleliikennetietoja ja valvontakameroiden tallenteita. Lauantaina nimettömät poliisilähteet kertoivat toimittajille, että Nemtsov ja Duritskaja olivat lähteneet ennen murhaa liikkeelle kävellen Gum-tavaratalossa sijaitsevasta ravintolasta. Heitä oli varjostettu, ja varjostajat olivat antaneet tarkat tiedot murhaajalle ja tämän kumppaneille.
Tekotavan vuoksi mieleen nousee viime vuosikymmenen kuuluisin Moskovan poliittinen murha: toimittaja Anna Politkovskaja ammuttiin kotiovelleen lähellä Valko-Venäjän rautatieasemaa lokakuussa 2006. Politkovskaja oli tulossa autolla ostosmatkalta marketista, ja häntä seurattiin sekä kauppakeskuksessa että parkkipaikalla. Pistoolilla aseistautunut murhaaja odotti kotitalon rappukäytävässä.
Molemmat murhat näyttävät olleen ammattilaisten tekemiä palkkamurhia.
Politkovskajan murhan tutkinta alkoi aivan yhtä ripeästi kuin Nemtsovin murhankin: motiivin pääteltiin liittyneen toimittajan työhön, Novaja Gazeta -lehden työtoverit kuulusteltiin ja tietokoneet tutkittiin heti, marketin valvontakameroiden sisällöt olivat nopeasti poliisin pöydällä.
Sitten tutkinta hyytyi. Politkovskajan murhasta tuomittiin lopulta viime kesäkuussa viisi miestä, murhan tilaaja ei ole selvinnyt. Kansa uskoo, että samoin käy nyt: Radio Eho Moskvyn verkkokyselyyn lauantaina iltakuuteen mennessä vastanneista yli 46000 kansalaisesta 87 prosenttia piti selvänä, ettei syyllistä Nemtsovin murhaan löydetä.
Selvin ero Politkovskajan ja Nemtsovin murhien välillä on, ettei Politkovskaja ollut poliitikko vaan toimittaja. Heti Politkovskajan jälkeen radioaktiivisella poloniumilla myrkytetty Aleksandr Litvinenko oli Lontooseen loikannut turvallisuuspalvelu FSB:n työntekijä. Edellisissä Venäjän julkkismurhissa vuonna 2009 uhrit olivat Moskovassa ammutut ihmisoikeusjuristi Stanislav Markelov ja Novaja Gazetan toimittaja Anastasija Baburova sekä Kaukasiassa surmattu ihmisoikeustyöntekijä Natalija Estemirova.
Edellisiä korkean tason poliitikkomurhia on etsittävä yli 11 vuoden takaa. Muun muassa Venäjän vuoden 1999 kerrostaloräjäytyksiä tutkineet liberaalikansanedustajat Sergei Jušenkov ja Juri Štšekotšihin surmattiin 2003, edellinen ampumalla ja jälkimmäinen ilmeisesti myrkyllä.
Myrskyisällä 1990-luvulla uhreja riitti kaikista ammattikunnista ja tutkinnan taso oli sellainen, ettei aina ole selvää, oliko kyseessä murha vai ei. Kuuluisin poliitikkouhri oli pietarilainen demokraattikansanedustaja, antropologi Galina Starovoitova, joka ammuttiin kotitalonsa rappukäytävään 1998.
Seitsemää näistä kahdeksasta Nemtsovin ampumista edeltäneestä murhasta yhdistää yksi piirre: ne eivät ole näytelmiä vaan salamurhia. Myrkytyksiä, väijytyksiä, syrjäkatuja, pölyisiä Ingušian maanteitä, kerrostaloasuntoja, kotitalon hämäriä rappuja.
Ainoa spektaakkeli on Litvinenkon murha: hänen riutuvat kasvonsa ja kalju kallonsa tulivat tutuksi lehtien sivuilta ja televisiolähetyksistä koko maailmalle. Lontooseen paennut miljardööri Boris Berezovski palkkasi brittiläisen, ansioituneen pr-toimiston Bell Pottingerin hoitamaan tiedotusta ja jälki oli sen mukaista.
Niinpä Moskovan vallanpitäjien selitys tapahtumille oli yksinkertainen: Berezovski murhasi Litvinenkon saadakseen aikaan presidentti Vladimir Putinia mustamaalaavan medianäytelmän.
Teoria ontuu pahasti, sillä Berezovski havahtui myrkytyksen vakavuuteen ja ryhtyi julkisuuskampanjaansa erittäin myöhään – näin tuskin olisi, jos hän olisi itse keksinyt kaiken.
Lisäksi on luultavaa, että venäläiset murhamiehet uskoivat, ettei myrkytyksen aiheuttajaa koskaan selvitetä. Ja aivan viime tipassa Britannian asiantuntijat poloniumin tunnistivatkin ja pääsivät pääepäiltyjen jäljille. Julkisuuskampanja ei siis ilmeisesti ollut murhaajien luomus.
Ei niin, etteikö heilläkin kykyjä julkisuudenhallintaan olisi. Scotland Yardin ykkösepäilty, yrittäjä ja entinen turvallisuuspalvelumies Andrei Lugovoi istuu Venäjän parlamentin alahuoneessa eli duumassa.
Sama vanha virsi kuultiin Kremlistä lauantaina, kun Putin kertoi pitävänsä Nemtsovin murhaa "provokaationa". Suomeksi sanottuna oppositio olisi siis tappanut sankarinsa itse voidakseen syyttää presidenttiä. Huomattavaa on, että aika harvat Nemtsovin kannattajat ainakaan vielä lauantaina syyttivät presidenttiä tai muita vallanpitäjiä: suurin murhe oli kansan jakautuminen eli murhaajiksi arveltiin äärikansallismielisiä Ukrainan sodan lietsojia.
Mutta spektaakkeli Nemtsovin murhasta tuli, ja tällä kertaa installaation taiteellisuudesta vastasi murhaaja itse. Karismaattinen oppositiojohtaja makasi kuolleena öisen Moskovan keskipisteessä, Bolšoi Moskvaretski -sillan pohjoispäässä. Noin viidenkymmenen metrin päässä Kremlin muurista, taustanaan Pyhän Vasilin katedraalin sipulit Punaisen torin laidalla.
"Paljastavinta tässä tragediassa on sen demonstratiivisuus", toimittaja Anton Oreh kirjoitti blogissaan Eho Moskvyn verkkosivulla. "Tuollaisen kokoluokan persoona, tuollainen kuuluisuus, voidaan ampua suoraan Kremlin edessä! Siellä, missä jokaista metriä tarkkaillaan ja kytätään. Me asumme maassa, jossa tällainen on mahdollista, ja se on tässä tärkeää."
Murhien sijaan tällainen viesti on yleensä tyypillinen terrori-iskuille, parhaana esimerkkinä New Yorkin iskut 2001. Suorassa televisiolähetyksessä sortuvat tornit olivat teon syy ja seuraus. Tosi-tv-ohjelma, joka kertoi yleisölle: me olemme muuttaneet teidän maailmanne.
Nemtsovin murhaajien viesti yleisölle on: me teemme teidän maallanne mitä haluamme. Jo lähipäivät ja viikot näyttävät, mihin suuntaan Venäjä tästä lähtee. Kykeneekö se etsimään ratkaisua nykyiseen kriisiinsä vai vajoaako se syvemmälle eristäytymiseen ja vihaan? Tielle, jolla pysyminen edellyttää joka päivä hieman enemmän pakkoa ja hieman lisää neljännestotuuksia. Ja runsaasti kyynistä mieltä niin vallanpitäjiltä kuin heidän alamaisiltaankin.
Murhaa ei käytetty terrorin välineenä ensimmäistä kertaa, ei historiassa eikä varsinkaan Venäjän historiassa. Tsaari Aleksanteri II:n murha Pietarissa 13.3.1881 eli melkein tasan 134 vuotta sitten käänsi Venäjän tunkkaiselle yksinvallan uralle, ja murhan seurauksista saadaan kärsiä vieläkin – muuallakin kuin Venäjällä.
Toivon hartaasti, että vertaukseni on naurettava ja yliampuva.
!
