Nettivalokuvaajat SA:n lkp:ssa

Näin se vaan menee. Yllättävän usein näihin teemoihin törmää keskusteluissa, ajatellaan, että siinä vaiheessa kuin kokardi on lyöty lätsään kiinni ja kouraan tyrkätty lakkautetun jv-prikaatin jäämistöstä lotiseva rk, loppuvat lait, loppuvat ohjeet ja kaikki. Alkaa eräänlainen mefistomainen jumalhämärän aika, jolloin reserviläiset ampuvat hampaat irvellä kaikkea mikä liikkuu. No, pääseehän sitä työjoukkoihin silläkin tavalla.

Ja täällä toinen heti kannustamassa... Kyllä te ootte joskus aika pehmosia poikia.
 
Sanonpas vaan semmoisen huomion, että jos sodan haluaa hävitä niin siitä vaan ampumaan ja kyykyttämään toimittajia, etenkin ulkomaalaisia. Älkää vaan helvetissä niin tehkö mun näkimien ulottuvissa.

Pienellä ja alivoimaisella osapuolella on voitettavinaan se maailman myötätunto. Sen nakertamista tullaan yrittämään suomalaisvastaisen propagandan ankaralla rumputulella, kaikissa tiedotusvälineissä bongorummuista YouTubeen. Ainoastaan siviilien laittaminen riviin ja ampuminen niskaan saadaan näyttämään pahemmalta kuin toimittajien kurkuttaminen. He nimittäin tekevät niitä reportaasheja.

Myötätunto ei nykymaailmassa tarkoita pelkkää teetä ja sympatiaa. Se voi ihan tasan konkreettisesti tarkoittaa eroa sen välillä, että täytetäänkö vaikka NATO:n artikla 5 lavallisella huopatossuja, vai laivueella rynnäkköhävittäjiä. Epämuodollisemmasta avusta puhumattakaan.

Olen ihan sataprosenttisen varma, että yksi neuvostomiehitykseltä pelastanut tekijä oli se, että Suomea kohtaan tunnettiin länsiliittoutuneiden keskuudessa julkisesti vahvaa sympatiaa. Tämä näkyi esmes Casablancan ja Jaltan konferensseissa. Karumpi oli propagandasotansa ryssineiden Romanian, Unkarin, Bulgarian kohtalo. Niille: ehdoton antautuminen. Suomelle: vähempikin riittää.

Jos tosipaikan tullen minulta kysyttäisiin, niin ennemmin kuin kyttäisin ja estelisin, niin mieluummin vaikka ottaisin toimittajia mukaan joka paikkaan, minne vain uskaltaisivat tulla. Vaikka nakkaisin sille rynkyn kouraan ja huutaisin, että nyt jos seuraat perässä niin saat parempaa juttua ja kuvaa kuin Hemingway ja Robert Capa yhteensä.

Jos aikaa olisi, niin saunottaisin, syöttäisin ja turinoisin, miten tällä kylmällä ja kostealla maapläntillä on sitkeästi raa'asta maasta ja peruskalliosta elantonsa raapinut vaatimaton ja vähän hyvällä tavalla outo kansa, joka vain haluaisi elellä rauhassa ja omissa oloissaan, kunhan vaan annettaisiin. Näyttäisin, että täällä ei ole ketjussa ainoatakaan fascistia tai ääriliikettä, vaan tuossa on Möttönen, kännykkäpelejä suunnitellut graafikko joka soittaa vapaa-aikana jossain helevetin grungebändissä; tuolla konekivääriä rassaa Jyväskylässä luokanopettajaksi opiskeleva Lutvinen, jolla on jo mukula ja vaimo kotona odottamassa; ja pykälässä vahtia pitää Kämpin ravintolassa kokkaava Lötjönen. Ja kun meillä on muuten aika hyvät opistot ja ollaan melkoisen länsimielisiä, niin melkein jokainen äijä haastaa sujuvaa lontoota että jos vaan herra toimittajaa kiinnostaa haastatella.

Näyttäisin, että ketään meistä ei kiinnostaisi täällä rähistä kenellekään, mutta jos naapuri lähtee tulemaan niin tarkoituksena olisi pistää hanttiin, vaikka sitten omin voimin jos ei muuten. Että ennenkin on niin tehty, ja nyt on siihen verrattuna kalustukset kuosissaan. Vaikka ei se haittaisi, jos se teitin presidentti lähettäisi sieltä meren takaa vaikka laivueen ryntökoneita, olisi komiampaa. Lutvisellakin se kakara ja kaikkea.

Joo, ei senttareita sopine kaikkialle päästää - eikä niitä kannata laittaa suotta vaaralle alttiiksi muutenkaan - ja jumalharmauden eri vaiheissa lienee liikkeellä sekä toimittajia että "toimittajia." Mutta näin niinkuin yleisenä ohjenuorana ja lähtökohtana pitäisin sitä, että mitä enempi tiedonvälitystä suomalaisten puolelta, niin sitä parempi meille.
 
Ja täällä toinen heti kannustamassa... Kyllä te ootte joskus aika pehmosia poikia.

Jep

dont-worry-sir-im-from-the-internet.jpg
 
Ei voi olla totta millaisen p-myrskyn sain aikaiseksi!

Alkuperäinen viestini käsitteli koiraa (sen turhuutta) voimankäyttövälineenä, jos se tosiaan sijoittuu tuonne "lethal force" -asteelle. Olin nimittäin kuullut sen sijoittuvan (poliisissa?) kaasun/patukan/etälamauttimen ja a-aseen väliin. Väärä aihe sille? Ehkäpä.

RPG83 kirjoitti:
Kyllä mä lähden siitä, että tehokkainta oikeutettua keinoa käytetään, eikä kokeilla ensin kaikkea muuta. Tämä on sotaa, ei mitään siviilipuolen järjestyksen ylläpitoa, jossa pohditaan vuosikausia, olisiko VK Lahtisen pitänyt käyttää etälamautinta vai saiko hän ampua pistoolilla.

Tämä pitää (tai olisi pitänyt) ymmärtää kiinteässä yhteydessä koiraan voimankäyttövälineenä. Jos oikeutus tappavan voiman käyttöön on olemassa (katson tämän tulevan reserviläisen tapauksessa ainoastaan RL:n 4. luvun 4 §:stä (hätävarjelu)), niin tilanne on jo edennyt siihen pisteeseen, ettei tilanne ole enää voimankäyttöä. Vaikka (rajatut) oikeudet voimankäyttöön sinällään olisikin saatu, ampuma-ase ei nähdäkseni ole reserviläisen voimankäyttöväline. Esteenä olevan toimittajan poistamista ampumalla tuskin voidaan pitää puolustettavana missään käytännön tilanteessa.

Ampuma-ase (ja tappavaan voimaan luettavat välineet ja tekniikat yleensä ottaen) voimankäyttövälineenä on minulle virkamiesten heiniä: siviili, tai reserviläinen, ei uhkaa aseella tai ammu varoituslaukauksia. Hän tarttuu siihen vasta, kun välitön hengenvaara (tai tässä tapauksessa esim. kriittiselle alueelle tunkeutuminen) on niin lähellä, ettei ole enää aikaa käskyttää tai käyttää vähemmän vaarallisia voimakeinoja, vaan on aikaa vain piippulinjan suuntaamiseen ja aseen laukaisemiseen (joka voi olla se sekunti/kolme metriä).


Lopuksi yhdyn dippi-inssin tekstiin toimittajien tehokkuudesta globaalina aseena, joka voi kaltoin kohdeltuna räjähtää käyttäjänsä käsiin. Irtisanoudun aseettomien toimittajien ampumisista, enkä ole tuomassa PERK:n muovikassillista euron puukkoja aseistaakseni toimittajat! (Varmaan Setä Baikal on siellä ovella kuitenkin tarkistamassa pussukat...?)
 
Ei voi olla totta millaisen p-myrskyn sain aikaiseksi!

Alkuperäinen viestini käsitteli koiraa (sen turhuutta) voimankäyttövälineenä, jos se tosiaan sijoittuu tuonne "lethal force" -asteelle. Olin nimittäin kuullut sen sijoittuvan (poliisissa?) kaasun/patukan/etälamauttimen ja a-aseen väliin. Väärä aihe sille? Ehkäpä.



Tämä pitää (tai olisi pitänyt) ymmärtää kiinteässä yhteydessä koiraan voimankäyttövälineenä. Jos oikeutus tappavan voiman käyttöön on olemassa (katson tämän tulevan reserviläisen tapauksessa ainoastaan RL:n 4. luvun 4 §:stä (hätävarjelu)), niin tilanne on jo edennyt siihen pisteeseen, ettei tilanne ole enää voimankäyttöä. Vaikka (rajatut) oikeudet voimankäyttöön sinällään olisikin saatu, ampuma-ase ei nähdäkseni ole reserviläisen voimankäyttöväline. Esteenä olevan toimittajan poistamista ampumalla tuskin voidaan pitää puolustettavana missään käytännön tilanteessa.

Ampuma-ase (ja tappavaan voimaan luettavat välineet ja tekniikat yleensä ottaen) voimankäyttövälineenä on minulle virkamiesten heiniä: siviili, tai reserviläinen, ei uhkaa aseella tai ammu varoituslaukauksia. Hän tarttuu siihen vasta, kun välitön hengenvaara (tai tässä tapauksessa esim. kriittiselle alueelle tunkeutuminen) on niin lähellä, ettei ole enää aikaa käskyttää tai käyttää vähemmän vaarallisia voimakeinoja, vaan on aikaa vain piippulinjan suuntaamiseen ja aseen laukaisemiseen (joka voi olla se sekunti/kolme metriä).


Lopuksi yhdyn dippi-inssin tekstiin toimittajien tehokkuudesta globaalina aseena, joka voi kaltoin kohdeltuna räjähtää käyttäjänsä käsiin. Irtisanoudun aseettomien toimittajien ampumisista, enkä ole tuomassa PERK:n muovikassillista euron puukkoja aseistaakseni toimittajat! (Varmaan Setä Baikal on siellä ovella kuitenkin tarkistamassa pussukat...?)

Ei minustakaan voi olla totta, että minkälaisen myrskyn sait aikaiseksi. Täällä nyt vaan on niin tyttöjen punaiset (pinkit) lasit näillä muutamilla silmillä, että näkevät verenpunaista sielläkin missä sitä ei ole.

Meidän realistien on näköjään varauduttava siihen, että vastustusta tulee kukkahattusetäosastolta tehdään oikein taikka väärin.
 
Ja täällä toinen heti kannustamassa... Kyllä te ootte joskus aika pehmosia poikia.

Aseettomien siviilien kaltoin kohtelu se vasta kovien jätkien hommaa onkin.

Perjantai-illan kevennys.

Sanonpas vaan semmoisen huomion, että jos sodan haluaa hävitä niin siitä vaan ampumaan ja kyykyttämään toimittajia, etenkin ulkomaalaisia. Älkää vaan helvetissä niin tehkö mun näkimien ulottuvissa.

Pienellä ja alivoimaisella osapuolella on voitettavinaan se maailman myötätunto. Sen nakertamista tullaan yrittämään suomalaisvastaisen propagandan ankaralla rumputulella, kaikissa tiedotusvälineissä bongorummuista YouTubeen. Ainoastaan siviilien laittaminen riviin ja ampuminen niskaan saadaan näyttämään pahemmalta kuin toimittajien kurkuttaminen. He nimittäin tekevät niitä reportaasheja.

Myötätunto ei nykymaailmassa tarkoita pelkkää teetä ja sympatiaa. Se voi ihan tasan konkreettisesti tarkoittaa eroa sen välillä, että täytetäänkö vaikka NATO:n artikla 5 lavallisella huopatossuja, vai laivueella rynnäkköhävittäjiä. Epämuodollisemmasta avusta puhumattakaan.

Olen ihan sataprosenttisen varma, että yksi neuvostomiehitykseltä pelastanut tekijä oli se, että Suomea kohtaan tunnettiin länsiliittoutuneiden keskuudessa julkisesti vahvaa sympatiaa. Tämä näkyi esmes Casablancan ja Jaltan konferensseissa. Karumpi oli propagandasotansa ryssineiden Romanian, Unkarin, Bulgarian kohtalo. Niille: ehdoton antautuminen. Suomelle: vähempikin riittää.

Jos tosipaikan tullen minulta kysyttäisiin, niin ennemmin kuin kyttäisin ja estelisin, niin mieluummin vaikka ottaisin toimittajia mukaan joka paikkaan, minne vain uskaltaisivat tulla. Vaikka nakkaisin sille rynkyn kouraan ja huutaisin, että nyt jos seuraat perässä niin saat parempaa juttua ja kuvaa kuin Hemingway ja Robert Capa yhteensä.

Jos aikaa olisi, niin saunottaisin, syöttäisin ja turinoisin, miten tällä kylmällä ja kostealla maapläntillä on sitkeästi raa'asta maasta ja peruskalliosta elantonsa raapinut vaatimaton ja vähän hyvällä tavalla outo kansa, joka vain haluaisi elellä rauhassa ja omissa oloissaan, kunhan vaan annettaisiin. Näyttäisin, että täällä ei ole ketjussa ainoatakaan fascistia tai ääriliikettä, vaan tuossa on Möttönen, kännykkäpelejä suunnitellut graafikko joka soittaa vapaa-aikana jossain helevetin grungebändissä; tuolla konekivääriä rassaa Jyväskylässä luokanopettajaksi opiskeleva Lutvinen, jolla on jo mukula ja vaimo kotona odottamassa; ja pykälässä vahtia pitää Kämpin ravintolassa kokkaava Lötjönen. Ja kun meillä on muuten aika hyvät opistot ja ollaan melkoisen länsimielisiä, niin melkein jokainen äijä haastaa sujuvaa lontoota että jos vaan herra toimittajaa kiinnostaa haastatella.

Näyttäisin, että ketään meistä ei kiinnostaisi täällä rähistä kenellekään, mutta jos naapuri lähtee tulemaan niin tarkoituksena olisi pistää hanttiin, vaikka sitten omin voimin jos ei muuten. Että ennenkin on niin tehty, ja nyt on siihen verrattuna kalustukset kuosissaan. Vaikka ei se haittaisi, jos se teitin presidentti lähettäisi sieltä meren takaa vaikka laivueen ryntökoneita, olisi komiampaa. Lutvisellakin se kakara ja kaikkea.

Joo, ei senttareita sopine kaikkialle päästää - eikä niitä kannata laittaa suotta vaaralle alttiiksi muutenkaan - ja jumalharmauden eri vaiheissa lienee liikkeellä sekä toimittajia että "toimittajia." Mutta näin niinkuin yleisenä ohjenuorana ja lähtökohtana pitäisin sitä, että mitä enempi tiedonvälitystä suomalaisten puolelta, niin sitä parempi meille.

Tässä on aika monta erinomaisen viisasta näkökulmaa ja lähestymistapaa. Annettujen reunaehtojen puitteissa kannattaa paitsi turvata operaatioturvallisuus ja välittää ammattimainen kuva, myös soveltaa ja hyödyntää median läsnäoloa niin paljon kuin mahdollista. Se ei ole pakko jos omat kyvyt eivät riitä, mutta oikein tehtynä siitä voi olla etua oman kansakunnan selviytymistaistelulle. Kannattaa huomioida, että myös median edustajat ovat tavallisesti ammatti-ihmisiä ja pyrkivät toimimaan ammattimaisesti.

Tärkeintä on, että toiminta median kanssa on aina 100% hallittua, määrätietoista ja etukäteen suunniteltua. Tällöin se ei muodosta riskiä operaatioturvallisuudelle, mutta saattaa hyvinkin merkittävästi edistää suomalaisten sankaritaistelun lähtökohtia muun länsimaailman silmissä sekä osaltaan ratkaista käynnissä olevan informaatiosodan suomalaisten eduksi ja vastustajan tappioksi.
 
Propagandasodan torjuntavoitot saattavat sataa laariin jopa ratkaisevalla tavalla. Tai sitten ei. Tiedotussota on hallittava vähintään yhtä hyvin kuin muidenkin "puolustushaarojen taistelu". Näin se vaan näyttää tänään homma kulkevan. Huononlaisesti siihen sopii pieksetyt CNN:n toimittajat ja polveen ammutut BBC:n kollegansa.
 
T
Näin se vaan menee. Yllättävän usein näihin teemoihin törmää keskusteluissa, ajatellaan, että siinä vaiheessa kuin kokardi on lyöty lätsään kiinni ja kouraan tyrkätty lakkautetun jv-prikaatin jäämistöstä lotiseva rk, loppuvat lait, loppuvat ohjeet ja kaikki. Alkaa eräänlainen mefistomainen jumalhämärän aika, jolloin reserviläiset ampuvat hampaat irvellä kaikkea mikä liikkuu. No, pääseehän sitä työjoukkoihin silläkin tavalla.
Täällä viitataan usein termiin "LKP-vaihe" ja sen tuomiin toimivaltuuksiin. LKP tai sitä edeltänyt yksittäisten joukkojen perustaminen ei tuo joukoille mitään uutta toimivaltuutta, ellei sellaista ole lainsäädännöllä erikseen annettu (Valmiuslain perusteella)
 
Ampuma-ase (ja tappavaan voimaan luettavat välineet ja tekniikat yleensä ottaen) voimankäyttövälineenä on minulle virkamiesten heiniä: siviili, tai reserviläinen, ei uhkaa aseella tai ammu varoituslaukauksia. Hän tarttuu siihen vasta, kun välitön hengenvaara (tai tässä tapauksessa esim. kriittiselle alueelle tunkeutuminen) on niin lähellä, ettei ole enää aikaa käskyttää tai käyttää vähemmän vaarallisia voimakeinoja, vaan on aikaa vain piippulinjan suuntaamiseen ja aseen laukaisemiseen (joka voi olla se sekunti/kolme metriä).

Ammattilaisten (SPOL / VATI) tai tehtävään koulutettujen ja tarvittavat vk-oikeudet omaavien asevelvollisten (SPOL). Tässä tulee taas se MAAKK va-joukkue, jota ei voida käyttää esim poliisille annettavaan aseelliseen virka-apuun, ellei lainsäädännöllä suoda PV:lle lisävaltuuksia.

Jostain luin, että Wanaja14 harjoituksessa joku MAAKK va-joukkue olisi ollut harjoittelemassa poliisijohtoisesti aktiivisen ampujan pysäyttämistä. Tehtävä ei todellakaan ole siihen kouluttamattomien joukkojen tehtävä rauhan ajan toimivaltuuksilla, varsinkaan jos ampuja ei ole tunnistettu vihollistaistelija.
 
Ammattilaisten (SPOL / VATI) tai tehtävään koulutettujen ja tarvittavat vk-oikeudet omaavien asevelvollisten (SPOL). Tässä tulee taas se MAAKK va-joukkue, jota ei voida käyttää esim poliisille annettavaan aseelliseen virka-apuun, ellei lainsäädännöllä suoda PV:lle lisävaltuuksia.

Jostain luin, että Wanaja14 harjoituksessa joku MAAKK va-joukkue olisi ollut harjoittelemassa poliisijohtoisesti aktiivisen ampujan pysäyttämistä. Tehtävä ei todellakaan ole siihen kouluttamattomien joukkojen tehtävä rauhan ajan toimivaltuuksilla, varsinkaan jos ampuja ei ole tunnistettu vihollistaistelija.

Olisivatkohan harjoitelleet peräti siksi, etteivät olisi kouluttamaton joukko tuollaiseen tehtävään?
 
Ammattilaisten (SPOL / VATI) tai tehtävään koulutettujen ja tarvittavat vk-oikeudet omaavien asevelvollisten (SPOL). Tässä tulee taas se MAAKK va-joukkue, jota ei voida käyttää esim poliisille annettavaan aseelliseen virka-apuun, ellei lainsäädännöllä suoda PV:lle lisävaltuuksia.

Jostain luin, että Wanaja14 harjoituksessa joku MAAKK va-joukkue olisi ollut harjoittelemassa poliisijohtoisesti aktiivisen ampujan pysäyttämistä. Tehtävä ei todellakaan ole siihen kouluttamattomien joukkojen tehtävä rauhan ajan toimivaltuuksilla, varsinkaan jos ampuja ei ole tunnistettu vihollistaistelija.

Virka-apu poliisille ja rajavartiolaitokselle
Puolustusvoimat antaa virka-apua poliisille yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä terrorismirikosten estämiseksi ja keskeyttämiseksi siten kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa (781/1980) säädetään. Sen mukaan kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa säädetään, puolustusvoimilla on oikeus poliisin johdolla käyttää sotilaallisia voimakeinoja puolustusvoimien avustaessa poliisia terrorismirikoksen estämisessä tai keskeyttämisessä.

Puolustusvoimat antaa virka-apua rajavartiolaitokselle siten kuin rajavartiolaissa (578/2005) säädetään.

781/1980:
"Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen."

Laki puolustusvoimista mahdollistaa kyllä sotilaalliset voimakeinot terroristeja vastaan. Hyvähän sitä on harjoitella, kun terrorismi näyttää olevan Euroopassa nousussa.
 
781/1980:
"Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen."

Laki puolustusvoimista mahdollistaa kyllä sotilaalliset voimakeinot terroristeja vastaan. Hyvähän sitä on harjoitella, kun terrorismi näyttää olevan Euroopassa nousussa.

Montako virkamiestä oli tuossa joukossa? Olisit lainannut lakitekstiä tarkemmin:
781/1980 4 § kirjoitti:
Poliisi päättää tässä pykälässä tarkoitettujen voimakeinojen käyttämisestä ja johtaa niiden käyttöä. Voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien sotilasvirassa palveleva sekä se, joka on nimitetty puolustusvoimien virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen määrättynä sotilastehtävään.
Silloin kun toiminta on poliisille annettavaa virka-apua, on "toimivaltuuspuutostila" = toimitaan rauhanajan toimivaltuuksilla, jolloin asevelvollisten käyttö on hyvin rajattua. Jos PV:lle on lainsäädännön kautta tullut toimivaltuus, silloin voidaan käyttää parhaiten tehtävään sopivaa tai saatavilla olevaa joukkoa ja silloin poliisi on vain tiellä.
 
Viimeksi muokattu:
Montako virkamiestä oli tuossa joukossa? Olisit lainannut lakitekstiä tarkemmin:

Silloin kun toiminta on poliisille annettavaa virka-apua, on "toimivaltuuspuutostila" = toimitaan rauhanajan toimivaltuuksilla, jolloin asevelvollisten käyttö on hyvin rajattua. Jos PV:llä lainsäädännön kautta tullut toimivaltuus, silloin voidaan käyttää parhaiten tehtävään sopivaa tai saatavilla olevaa joukkoa ja silloin poliisi on vain tiellä.

Totta, luin huonosti. Yhteiskunnalla on varusmiesten osalta tietenkin tappionsietokyky 0. Ei voida käyttää, jos yhtään on vaaran paikkaa. Vapaaehtoisissa joukoissa voisi ollakin tappionsietoa (yleisen mielipiteen kannalta). Ehkä.
 
Totta, luin huonosti. Yhteiskunnalla on varusmiesten osalta tietenkin tappionsietokyky 0. Ei voida käyttää, jos yhtään on vaaran paikkaa. Vapaaehtoisissa joukoissa voisi ollakin tappionsietoa (yleisen mielipiteen kannalta). Ehkä.

Toimivaltuusperusteiden osaaminen olisi ihan perusasia, silloin kun edes haaveillaan jostain mikä liittyy julkisen vallan käyttämiseen tai virka-apuun, jossa kosketaan jonkun henkilön vapauteen tai terveyteen.
Tämän takia kaikissa ensimmäisenä perustettavissa joukoissa pitäisi olla päällikkönä virkamies ja mielellään alemmissakin johtamistehtävissä.
Googlettelin tuohon wanaja14 harjoitukseen liittyen. Siellä on ilmeisesti MAAKK:lla ollut PASI käytössä?
YLE kirjoitti:
YLE [URL='http://yle.fi/uutiset/kotimaa/']Kotimaa 9.10.2014 klo 13:15[/url]
Paikallispuolustuspataljoonan tueksi tulee myös panssaroituajoneuvo eli pasi.

– Pasi ei kuulu tällaisen paikallispuolustuspataljoonan organisaatioon, mutta nyt tilanne on sellainen, että ajoneuvoa tarvitaan paikalle.

Jos ajoneuvo ei kuulu PAIKP kalustoon ja sellainen tarvitaan, tekeekö joku kapteeni taikatempun ja taikoo sellaisen paikalle myös kovassa tilanteessa?
 
Back
Top