Ei voi olla totta millaisen p-myrskyn sain aikaiseksi!
Alkuperäinen viestini käsitteli koiraa (sen turhuutta) voimankäyttövälineenä, jos se tosiaan sijoittuu tuonne "lethal force" -asteelle. Olin nimittäin kuullut sen sijoittuvan (poliisissa?) kaasun/patukan/etälamauttimen ja a-aseen väliin. Väärä aihe sille? Ehkäpä.
Tämä pitää (tai olisi pitänyt) ymmärtää kiinteässä yhteydessä koiraan voimankäyttövälineenä. Jos oikeutus tappavan voiman käyttöön on olemassa (katson tämän tulevan reserviläisen tapauksessa ainoastaan
RL:n 4. luvun 4 §:stä (hätävarjelu)), niin tilanne on jo edennyt siihen pisteeseen, ettei tilanne ole enää voimankäyttöä. Vaikka (rajatut) oikeudet voimankäyttöön sinällään olisikin saatu, ampuma-ase ei nähdäkseni ole reserviläisen voimankäyttöväline. Esteenä olevan toimittajan poistamista ampumalla tuskin voidaan pitää puolustettavana missään käytännön tilanteessa.
Ampuma-ase (ja tappavaan voimaan luettavat välineet ja tekniikat yleensä ottaen) voimankäyttövälineenä on minulle virkamiesten heiniä: siviili, tai reserviläinen, ei uhkaa aseella tai ammu varoituslaukauksia. Hän tarttuu siihen vasta, kun välitön hengenvaara (tai tässä tapauksessa esim.
kriittiselle alueelle tunkeutuminen) on niin lähellä, ettei ole enää aikaa käskyttää tai käyttää vähemmän vaarallisia voimakeinoja, vaan on aikaa vain piippulinjan suuntaamiseen ja aseen laukaisemiseen (joka voi olla se sekunti/kolme metriä).
Lopuksi yhdyn dippi-inssin tekstiin toimittajien tehokkuudesta globaalina aseena, joka voi kaltoin kohdeltuna räjähtää käyttäjänsä käsiin. Irtisanoudun aseettomien toimittajien ampumisista, enkä ole tuomassa PERK:n muovikassillista euron puukkoja aseistaakseni toimittajat! (Varmaan Setä Baikal on siellä ovella kuitenkin tarkistamassa pussukat...?)