Nykyistä paremmat kuntotestit..

Kapiainen

Respected Leader
Toisessa ketjussa asiaa sivuttiin, joten oma keskustelu aiheelle:

Kuten totesin, nykyiset ammattisotilaiden testit ovat lähinnä itkettäviä, eivätkä luo uskottavaa kuvaa ammattisotilaasta..tai sotilaasta ylipäätään. Testithän eivät perustu niinkään sotilaan tehtävien fyysisiin vaatimuksiin, vaan ovat mukaelma yleisesti kansanterveystarkoituksiin käytetyistä testeistä.

Rajaan keskustelun pelkästään fyysisiin ominaisuuksiin, en sinänsä esim. eri urheilulajien taitoihin. Myös psyykkiset ominaisuudet rajaan pois.

Nykypäivän sotilas tarvitsee lähinnä seuraavia fyysisiä ominaisuuksia:

Voimaa, kestävyyttä ja koordinaatiokykyä/ ketteryyttä.

Voiman tarve on kasvanut jatkuvasti ja kaikki viittaa siihen, että se kasvaa edelleen jatkossa. Siinä missä vielä 60- luvulla Suomalainen sotilas kantoi "sipulisäkkirepun", aseen ja hyvin kevyen taisteluvyön vähäisine varusteineen, kantaa nykypäivän sotilas jos jonkinlaisia suojavarusteita, tilannekuvaan liittyviä välineitä, viestivälineitä ym ym ym ym ym. Vaikka nykyään pyritään aina karsimaan kaikki epäolennainen varustuksesta pois, painaa se siltä kevyimmilläänkin moninkertaisesti 60-luvun varustukseen verrattuna.
Enää ei yksinkertaisesti riitä "vahvat ja jänteävät jalat".. Syy on yksinkertainen: Jos varustuksen paino lähentelee pahimmillään lähes 50% kevytrakenteisen, hoikan kaverin kehonpainoa, on jokseenkin mahdoton yhtälö, että hän pystyisi sitä kuormaa kovinkaan pitkään tehokkaasti kantamaan yllään.

Voimatestit siis pistäisin tyystin uusiksi! Nythän tehdään istumaannousu, etunojapunnerrus ja vauhditon pituushyppy. Ei ne mitään voimaa testaa..ne testaavat vähänkään parempikuntoisella kaverilla lähinnä (osin paikallista) laktaatinsietokykyä..mutta voiman kanssa niillä ei juurikaan ole mitään tekemistä.

Voimaa testaisin esimerkiksi sotilaspenkillä, sotilaspunnerruksella (pystypunnerrus seisten), leuanvedolla ja vaikkapa jalkakyykyllä. Sotilaspunnerruksessa paino voisi olla lajin mukaisesti oma paino, pystypunnerruksessa esim oma paino -20%, jalkakyykyssä kuorma voisi olla esim oma paino + 30%.
Suorituksissa ei ole suoritusaikaa, vaan toistoja tehdään niin monta kuin menee. Toistomäärä pisteytetään, josta muodostuu voimatestin tulos. Jokaisessa "lajissa" on kuitenkin tehtävä jokin minimimäärä toistoja, jotta suoritus on hyväksytty.

Koordinaatio- ketteryys- ja tehosuorituskykytestinä käyttäisin esterataa. Jokainen este on selvitettävä ja tulos pisteytetään.

Kestävyystestinä käyttäisin 15km:n pikamarssia taisteluvarustuksessa. Tämä testi voisi olla vaikka "läpäisyperiaatteella"..mutta läpäisyyn vaadittava aika on sellainen, ettei se kävelemällä reippaasti ole mahdollinen, vaan osa matkasta on juostava että läpäisyyn vaadittavan aikarajan voi alittaa.

Tämän kaltaisia testejä ovat ammattisotilaat keskenään suorittaneet jo pidemmän aikaa pitkin maata..ihan vain siksi, että kaikki itseään ammattisotilaaksi kutsuvat haluavat myös olla sitä fyysisen suorituskykynsä perusteella.

Testien pitää olla sellaisia, että niihin on jokaisen pakko treenata..kuten tuossa esimerkissä voima- ja esterataosuuteen on tehtävä. Läpipääsyrajojen pitää olla riittävän vaativat, siten että jo läpipäässytkin voi sanoa olevansa hyvässä kunnossa.

Myöskin erilaiset ikähyvitykset poistaisin samantien. Jos jotakin luokkia täytyy olla, niin sitten kunkin SA-tehtävän mukainen luokittelu. Ikä ei ole minkäänlainen perustelu antaa helpotuksia testirajoissa.

Tuossa siis ajatuksia fyysisen kunnon testaamisesta. Läpipääsyn pitää siis olla jo sellainen suoritus, että sotilas kehtaa tältä osin sanoa olevansa sotilas. Miten siihen sitten motivoidaan? Mielestäni se olisi hyvin yksinkertaista: Jokainen kuntotestin läpäissyt saa kerran vuodessa lomarahan kaltaisen rahan ja jokainen kiitettävästi läpäissyt hieman suuremman rahan. Koska rahasta on pulaa, voitaisiin lomarahoista vaikka luopua/ asettaa lomarahan saamisen ehdoksi läpäisty kuntotesti. Veikkaan, että jo tuo motivoisi kummasti vätyksiäkin treenaamaan..

Ampumataito on toinen olennainen ominaisuus mitä tulee testata. Nykyiset kouluammunnat tulee unohtaa testiammuntoina ja ryhtyä mittaamaan tilanteenmukaista aseenkäsittelytaitoa. Ei siis vain osumien saamista erilaisissa nopeissa tilanteissa, vaan myös häiriönpoistoa, lippaanvaihtoa, pääaseen vaihtamista sivuaseeseen jne.

Onneksi ampumakoulutus onkin aivan tuotapikaa uudistumassa voimakkaasti ja iänikuiset kouluammuntojen loputtomat hinkkaamiset jäämässä historiaan.

Siinä muutamia ajatuksia siitä, minkäsuuntaisia sotilaan kuntotestit voisivat olla ollakseen uskottavia.
 
  • Tykkää
Reactions: KIM
Samoilla linjoilla olen kuin mitä Kapiainen tuossa kirjoittaa, tosin se uimataitoa mittaava testi tuosta puuttuu. Siltä osin uimatesti kaksiosaiseksi: ensimmäisessä testataan uimataito sekä nopeus esim. 200m uinti tiettyyn aikaan ja toinen testi suoritetaan tst-varustuksessa. Jälkimmäinen testaa samalla paineensietokykyä kun on olemassa vaara hukkua (sukeltajat ja ea-ryhmä tietysti paikalla).

Kapiainen kirjoitti:
Onneksi ampumakoulutus onkin aivan tuotapikaa uudistumassa voimakkaasti ja iänikuiset kouluammuntojen loputtomat hinkkaamiset jäämässä historiaan.
Tästä on syytä avata oma ketjunsa! Vihdoinkin!
Perusampumataito alokaskaudella on hyvä opettaa kouluammuntojen kautta, mutta sen koommin niitä on älytöntä hinkata.
 
Toisaalta noissa esteradoissa ym. on suuri etu niillä, jotka pystyvät harjoittelemaan rataa eli siinä on myös tekniikassa kyse kuin pelkistä fyysisestä kunnosta. Ensikertalainen selvässä alilyöntiasemassa parempikuntoisenakin. Joka tapauksessa nuo testit vaativat tilat ja aikaa reilusti sekä valvontaa. Olisiko ehdotuksia miten mittaisit vähillä resursseilla, vähillä välineillä kuntoa, onko tällöin vaihtoehtoja nykyisille liikkeille? Pitäisikö erikseen olla esim. punnerruksia vai pitäisikö mitata monimutkaista ja moniosaista liikesarjaa? Minuutin vai kahden mittaus liikkeissä vai kokonaan aikarajaton? Mielestäni köyhän miehen testeissä eli nykyisissä ja aikaisemmissa on ongelma siinä, ettei suoritustapaa valvota tarkasti. Kaipaisin jotenkin perusteluja puolesta ja vastaan, puristustesti vai leuat, vauhditon pituus vai kyykyt? Kuitenkin näiden välejä on edestakaisin seilattu joten totuutta ei ole löytynyt kovin pitkäksi aikaa.
 
commando kirjoitti:
Kaipaisin jotenkin perusteluja puolesta ja vastaan, puristustesti vai leuat, vauhditon pituus vai kyykyt? Kuitenkin näiden välejä on edestakaisin seilattu.
Piti jättäytyä tän keskustelun ulkopuolelle, kun tämä kuitenkin menee taas vänkäämiseksi niin kuin ennenkin, mutta todetaan nyt tässä lyhyesti yksi tekninen eroavaisuus noille (muitakin on mutta keskityn tähän yhteen, koska nuo koetaan voimatesteinä).
Leuat ja kyykyt testaavat kestovoimaa, puristusvoima maksimivoimaa ja vauhditon pituus nopeusvoimaa/räjähtävää voimaa. Lisäksi nuo käsillä tehtävät testaavat toisiinsa verrattuna suurelta osin eri lihaksia tai ainakin lihasten merkitys painottuu eri tavalla.
Puristusvoimatestiin mielestäni vaikuttaa noista vähiten suoritustekniikka, mutta toisaalta sen tuloksen merkitys on kaikkein kyseenalaisin. Lähtökohtaisesti (etenkin kapiaisen alustuksen pohjalta) katsoisin, että kestovoima (jotkut kutsuvat termillä voimakestävyys) on sotilaalle tärkein ominaisuus noista. Muutkaan eivät tosin ole tarpeettomia. Upeintahan olisi tietysti jos sotilas voitaisiin testata yhtä laajasti kuin huippu-urheilijat, kaikkia osa-alueita erikseen mittaavilla testeillä. On tietenkin selvää, ettei aika sellaiseen mitenkään riitä.

Kommentoidaan tuota Kapiaisen tekstiäkin sen verran, että porkkana on hyvä ajatus, keppi myös, mutta luulen, että lomarahaan koskeminen on hivenen vaikea juttu. Se kun on käsittääkseni lakisääteisesti määritelty eikä sitä yhdeltä ammattiryhmältä voi poistaa.
En muista tarkalleen miten jenkit tuon hoitaa, mutta heillähän on käsittääkseni päällystötasolla kunnon huonontuessa tai painon noustessa pakollisia kuntoleirejä, ylenemisesteitä, tehtäväsiirtoja yms. Mallia tuohon keppi-porkkanasysteemiin voisi hyvin hakea ulkomailta, ihan ilman kalliita komiteoiden ulkomaan matkojakin. Usein nuo eivät ole nimittäin salattavia tietoja millään maalla ja kysyjälle vastataan.
Suomalaiseen tyylin tietysti perustetaan komitea joka kovalla kk-palkalla pähkäilee asiaa 4 vuotta antaa lausunnon, jonka seurauksena lähetetään ainakin 8 kansanedustajaryhmää ja puolustusvaliokunta tutustumismatkalla noin seitsemään kohteeseen (joista ainakin kaksi rantalomakohdetta ja yksi shoppailuparatiisi) ja lopputuloksena todetaan, että on liian kallista muuttaa mitään ja vanhallakain tullaan toimeen muutama vuosi ja sen jälkeen että henkilöstö on liian huonokuntoista joten emme pärjää yksinään on liityttäåvä johonkin kivaan sotilasliittoon.
 
Millainen olisi keskusteluun osallistuneiden mielestä vähillä resursseilla tehtävä lihaskuntotesti joka antaisi parhaan kuvan haettavista asioista? Oletetaan ettei esterataa, uimahallia tai kuntosalia olisi olemassa.
 
commando kirjoitti:
Millainen olisi keskusteluun osallistuneiden mielestä vähillä resursseilla tehtävä lihaskuntotesti joka antaisi parhaan kuvan haettavista asioista? Oletetaan ettei esterataa, uimahallia tai kuntosalia olisi olemassa.

Uintitestiä on hankala suorittaa talvisaikaan muualla kuin uimahallissa. Suomen halliverkosto on kuitenkin sen verran kattava, että testimahdollisuus kyetään kelle tahansa järjestämään. Järjestetäänhän nykyisinkin bussikyydeillä varusmiehiäkin uimahalleihin. Kantahenkilöstön osalta voidaan jopa määrittää mahdollisia suorituspaikkoja komennuspäivinä varuskuntiin joissa on oma uimahalli. Vaikka 4 päivää vuodessa joista yhtenä pitää käydä.

Kuntosali voidaan aina korvata millä tahansa riittävän kokoisella ja riittävän ilmanvaihdon omaavalla tilalla. Luulen kuitenkin että nykyisellään lähes jokaisessa varuskunnassa kuntosali perusvälinein löytyy. Paiot voidaan korvata vaikka sotilasvarusteilla. Yksi sopiva painonnostotanko ja siihen harjoitustelamiinan panososia, jos ei painoja ole varaa hommata. Esitettyä tilanneta pidän aika epätodennäköisenä vaihtoehtona. Ainoastaan esterata on sellainen jota ei joka varuskunnasta välttämättä löydy. Senkin voi käydä suorittamassa muualla. Tosin harjoittelu voi olla vaikeampaa, mutt jotain kykenee kuitenkin tekemään kuntoratojen yhteydessä olevialla laitteilla, lasten kiipeilytelineillä ja telinevoimistelutelineillä.
 
Onhan se aika kattava, tiedän koska itse käytän ko. palveluja melkein joka päivä. Nykyinen lihaskuntotestihän on hyvä, ettei siinä tarvita mitään varusteita ja esim. kertausharjoituksen yhteydessä testi voidaan tehdä helposti, nopeasti ja halvalla suurelle osastolle. Cooperin testikin on helppo suorituttaa, tosin eri päivänä kuin lihaskuntotesti. Ei tarvitse olla edes rataa, kunhan mitataan reitin pituus ja laitetaan miehet juoksemaan. Kysymykseni koski siis sitä millaisilla liikkeillä ja aikamäärillä saataisiin keskusteluun osallistujien mielestä paras kuva kun testataan suuria massoja vähillä resursseilla. Jos se ei ole näistä kiinni niin tottakai sitten vaikka usb-kaapeli perseeseen ja magneettikuvauksiin selvittämään lihaksiston kuntoa ja rakennetta. Nimittäin eksyin eräälle sivustolle kerran jossa oli listattu eri erikoisjoukkojen lihaskuntotestien pisteytyksiä ja ainakin siihen oli valikoitunut ilman kuntosalia hoidettavia testejä mutta jokaisella organisaatiolla hiukan oli erilaisia testejä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tunnutaan arvostavan kuntotestissä aikarajana kahta kuin yhtä minuuttia suorituksia.
 
No riippuu tietenkin keitä ja millaista määrää testataan ja paljonko sihen on varattu aikaa ja henkilöstöä. Vastasin lähinnä tuo Suomen kantahenkilöstö mielessä, jolloin aikaa on vuosi, kerralla käytössä olevaa testaushenkilöstöä rajallisesti ja suortituspaikkoja suht helposti käytettävissä ja kerralla testattavia rajallisesti. Jos taas testataan vaikkapa reserviläisiä niin kääntyy asia päälaelleen. Aikaa on sangen rajallisesti (kertausharjoituksissa) testaavana henkilöstönä voidaan hyödyntää osin muita reserviläisiä. Testattavia on paljon ja suorituspaikat kortilla. Joten suoritteet joita voidaan tehdä massana, ilman välineitä ja erikoisia suorituspaikkoja ja olosuhteet ovat toistettavissa ilman erikoisjärjestelyjä ovat lähtökohtana. Sulkee aika paljon mahdollisia testejä pois. Erikoisjoukkojen pääsykokeissa useimmiten on lähtökohtana iso hakijamäärä, joita sitten pudotellaan mahdollisesti pois kesken testin tai testin jälkeen. Myöhemmin tehtävissä testeissä huomioidaan että joukon sijoitus saattaa olla lähes missä tahansa, joten suositaan testejä, jotka eivät vaadi erikoisvälineistöä, vaan ovat tehtävissä lähes missä tahansa.
 
Kohdehenkilöstönä minäkin suuntaan nämä uudistetut testit kantahenkilökunnalle.
Varusmiehille, miksipä ei, mutta silloin mm. Baikalin toisaalla esittämä nyrkkeily jäänee toteutumatta (vahingonkorvausvaateet yms). Tässäkin tulee eroja erikoisjoukkojen, vapaaehtoisten hakuprosessi, ja perusjanttereiden välillä.

Kattavat psykofyysiset testit uran alussa ja vuosittaiset perustestit.
Lisäksi koko paletti uusiksi tehtävän muuttuessa vaativammaksi (parempi palkkaus porkkanana).
 
Mielestäni nykyiset kuntotestit eivät mittaa voimaa..eivät edes mainittua kestovoimaa. 60sek etunojapunnerrus tai istumaannousu vähänkään itsestään huolta pitäneelle kaverille on voimatestiä enemmän laktaatinsietokykytesti. Jos on yhtään treenannut, ei voimaominaisuudet muodostu rajoittavaksi tekijäksi etunojapunnerruksessa, vaan laktaatinsieto..ja sekin vain tiettyyn rajaan asti. Tämän vuoden testissä olen punnertanut 71 puhdasta toistoa, työkaveri 73..kummallakaan rajoittavaksi tekijäksi ei muodostunut voima, eikä edes laktaatin sieto, vaan se ettei oikein juuri tuon enempää ole mahdollista punnertaa puhtain suorituksin, koska suoritusnopeus kasvaa niin suureksi. Sama koskee vatsalihastestiä, varsinkin kun se tehdään nilkoista kiinnipitäen.

Esterata on erinomainen voima-nopeus-koordinaatio-tehosuorituskykytesti. On totta, että siinä tekniikalla on oma merkityksensä..MUTTA testien olisikin oltava sellaisia, että tekniikalla ON merkitystä..koska se ohjaa tai PAKOTTAA testattavia harjoittelemaan halutulla tavalla. Tarkoitus ei siis saa edes olla se, että kuka tahansa pystymetsästä voi tulla testiin..vaan koko homman idea on juuri se, että testi ohjaa/pakottaa testattavia harjoittelemaan halutulla tavalla. Esteratoja on mielestäni tässä maassa jo ihan riittävästi..ja jos ihan jokaisella toimipaikalla sitä ei ole, niin testaus on tehtävä vain kerran vuodessa = ei voi olla mahdotonta hakeutua kerran vuodessa lähimmälle esteradalle.
Esterata testinä siis ohjaisi testattavien harjoittelua suuntaan, joka palvelee sotilaan tarvitsemien ominaisuuksien kehittymistä.

Sama koskee sotilaspenkkiä, pystypunnerrusta jne. Pystymetsästä on vaikea tulla testiin. On siis PAKKO treenata, jotta testistä selviää kunnialla..ja juuri se on tarkoituskin: PAKOTTAA ihmiset treenaamaan tavalla joka palvelee sitä todellista tarkoitusta..eli sotilaan fyysisten ominaisuuksien testaamista. Myös esim rinnalleveto voisi olla hyvä liike, mutta valitsin tähän pystypunnerruksen siksi, että rinnallevedon tekniikka voi olla joillekin melko haasteellinen oppia ja toisaalta erinomaisen hyvällä tekniikalla voi kompensoida voiman puutteita paljonkin. Raaka pystypunnerrus taas on liike jossa ei parhaallakaan tekniikalla voi niin paljoa korvata fysiikan puutteita. Samoin leuanveto on tässä mielessä oikein hyvä liike.

Koko homman pointti on minulla siis se, että ensinnäkin sotilaan fyysiset vaatimukset ovat muuttuneet selvästi aikaisempaa enemmän voimaa vaativiksi = vanhat testit eivät enää OHJAA testattavia treenaamaan oikeanlaisia ominaisuuksia..ja toisaalta ne ovat myös liian helppoja sotilaan ammatin vaatimuksiin.
Testien tarkoitus on siis OHJATA.. ja PAKOTTAA haluttomia..treenaamaan oikeanlaisia ominaisuuksia. Se, mitä voimaliikkeitä itse testissä lopulta käytetään, on loppujenlopuksi ihan sama..kunhan ne vaativat oikeasti voimaa, eivät nykytapaan pääasiassa jotakin muuta. Valitsin vain nuo liikkeet esimerkiksi, koska ne ovat teknisesti suht helppoja, mutta vaativat kuitenkin treeniä ja niiden suorittamiseen vaaditaan hiukan tekniikkaa mutta pakosti suhteellisen paljon voimaa.

Uimataidon testaaminen on mielestäni myös tärkeä juttu. jätin sen tarkoituksella tästä tässä kohtaa pois, koska kuten sanoin: koetan keskittyä vain fyysisten ominaisuuksien, kuten voiman, kestävyyden, ketteryyden ja tehosuorituskyvyn testaamiseen..en sisänsä lajitaitojen, kuten uinti, testaamiseen..joka siis tottakai on aivan olennainen sotilaan perustaito Tvälups:n esittämällä tavalla ja perustein.

Minusta tärkeintä olisi, että jokainen ammattisotilas olisi myös fyysisesti ammattisotilas..eikä nykyiseen tapaan pahimmillaan "UKK-kävelytestitasoa"... Ei siinä mitään, hyvä testi sekin - mutta jos ammattisotilas on sillä tasolla, hän ei oikein voi kutsua itseään ammattisotilaaksi..
Meillähän on jo toistakymmentävuotta korostettu koko ajan sotilaan fysiikan merkitystä..mutta jos ammattisotilaatkaan eivät kykene huolehtimaan fysiikastaan, on se kaikkea muuta kuin uskottavaa.

Mitään huippu-urheilijan ominaisuuksin varustettuja jätkiä ei jokaisen sotilaan tarvitse olla..mutta sellaisessa kunnossa pitäisi ammattisotilaan olla, ettei jokainen vähänkään itsestään huolta pitänyt "siiviilikonttorirotta" ole paremmassa kunnossa kuin ammattisotilas. Nythän tilanne on se, että moni kuntoileva, "siistiä sisätyötä" tekevä siviili on sotilasta paremmassa kunnossa..ja mielestäni asia ei saa olla niin!
 
Juu täydennetään tota omaa kommenttiani siten, että titenkin noissa kestovoimatesteissä pitää suoritusajan olla riittävän pitkä, jotta ne testaavat yleensä mitään. Mutta pääsääntöisesti liikkeinä niillä ei kykene testaamaan noita muita voiman osa-alueita sellaienaan. Modfioiden suoritteita sekin kyllä onnistuu.
 
noska kirjoitti:
Juu täydennetään tota omaa kommenttiani siten, että titenkin noissa kestovoimatesteissä pitää suoritusajan olla riittävän pitkä, jotta ne testaavat yleensä mitään. Mutta pääsääntöisesti liikkeinä niillä ei kykene testaamaan noita muita voiman osa-alueita sellaienaan. Modfioiden suoritteita sekin kyllä onnistuu.

Pitää paikkansa....ja suorituksen keston lisäksi myös kuorman pitää olla riittävän suuri, jotta mitattava ominaisuus on oikeasti kestovoiman eri osa-alueet..muuten homma muuttuu kestävyystestiksi.
Esimerkiksi mainittu 60sek etunojapunnerrus on vähänkään treenanneelle kaverilla enemmän laktaatinsietoa kuin voimaominaisuuksia testaava testi. Jos taas punnerrusten määrää/suoritusaikaa lisätään useampaan minuuttiin, muuttuu testattava ominaisuus hieman..mutta edelleenkin se testaa lähinnä lihaskestävyyttä..ja se ei enää nykyään kovin hyvin vastaa sotilaan fysiikan vaatimuksia.
Nykypäivän sotilas tarvitsee aikaisempaa enemmän ihan puhtaasti lihasmassaa..ja testien pitäisi muokata sotilaan harjoittelua oikeanlaiseen suuntaan. Kun testissä mitataan voimakestävyyden ja perusvoiman rajapinnassa olevia ominaisuuksia, saadaan testattavan harjoittelu ohjattua sellaiseen suuntaan, joka tuottaa halutunlaisen fyysisen ominaisuuden.

Lihasmassavaatimusten kasvaminen tuo myös uuden haasteen. Kestävyysominaisuuksien merkitys ei nimittäin ole lainkaan vähentynyt, vaan säilynyt ennallaan, ellei jopa hieman noussut. Kestävyyttä taas kuvaa edelleen se paljon puhuttu VO2Max (maksimaalinen hapenottokyky), joka useimmiten ilmoitetaan siis ml/kg/min. Kun lihasmassa kasvaa, täytyy pystyä myös VO2Max:ia pystyä nostamaan l/min arvona, jotta ml/kg/min pysyy edes samassa.

Kaikenkaikkiaan sotilaan fyysiset vaatimukset alkavat pikkuhiljaa olemaan jo hyvin vaativia monessa mielessä. Lihasmassaa ja voiman eri ominaisuuksia tarvitaan selvästi enemmän kuin 20 vuotta sitten..samaan aikaan kestävyysvaatimukset ovat säilyneet, elleivät jopa koventuneet..ja lihasmassan ja kestävyyden suhde on hyvin hankala, yleisesti ottaen toinen heikkenee kun toinen paranee..
 
Ei tässä mielestäni silti kannata vetää sellaista johtopäätöstä, etteikö esim. normaali kestävyysurheilijaharrastajakin voisi olla riittävässä sotilaskunnossa? Edesmennyt Mika Myllylä oli mielestäni esimerkki siitä, miten kohtuullisen kokoisessa kropassa voi olla myös voimaa ihan hirmusesti, väitän jopa, että suurin osa tämän maan alle 80-kiloisista punttipojista olisi tullut voimamittauksessa nöyryytetyksi. Toki kyse oli huippu-urheilijasta mutta kuitenkin: hyvin ohjelmoitu harjoittelu tuottaa vähintään hyvät voimaominaisuudet ruumiinpainon silti karkaamatta niin korkeaksi, että se söisi kestävyyssuorituskykyä muuta kuin hieman.

Hiton sääli, ettei Mikanlainen hieno ihminen saanut elämäänsä järjestymään Lahden hössäkän jälkeen. On niitä harvoja julkisuuden henkilöitä, joista olen rehellisesti pitänyt. Harmi.
 
baikal kirjoitti:
Ei tässä mielestäni silti kannata vetää sellaista johtopäätöstä, etteikö esim. normaali kestävyysurheilijaharrastajakin voisi olla riittävässä sotilaskunnossa? Edesmennyt Mika Myllylä oli mielestäni esimerkki siitä, miten kohtuullisen kokoisessa kropassa voi olla myös voimaa ihan hirmusesti, väitän jopa, että suurin osa tämän maan alle 80-kiloisista punttipojista olisi tullut voimamittauksessa nöyryytetyksi. Toki kyse oli huippu-urheilijasta mutta kuitenkin: hyvin ohjelmoitu harjoittelu tuottaa vähintään hyvät voimaominaisuudet ruumiinpainon silti karkaamatta niin korkeaksi, että se söisi kestävyyssuorituskykyä muuta kuin hieman.

Pitää paikkansa..ja sehän ei ole muuttunut mihinkään, että sellaisten kestävyyslajien harrastajat, joissa vaaditaan vahvaa yläkroppaa ja kohtalaista lihasmassaa, ovat edelleen fyysisiltä ominaisuuksiltaan useimmiten erinomaisia sotilaita. Heille ei tuota ongelmaa selviytyä erinomaisesti esim. edellä esittämistäni testeista, varsinkin pienen harjoittelun jälkeen.
Sensijaan kestävyysjuoksijoiden, suunnistajien ym hyvin keveiden urheilijoiden aika on sinänsä ohi..heillä ei vain yksinkertaisesti voima riitä enää nykyvaatimuksiin mitä esim jalkaväkisotilaalle asetetaan erityisesti voiman suhteen.

No, tottakai kova kestävyysjuoksija tai suunnistaja yhä peittoaa "taviksen"..mutta kun laittaa rinnakkain hieman lihasmassaa ja voimaa vaativan, koko kroppaa kuormittavan urheilijan kanssa - niin kummasti se kevyt kaveri alkaa jäämään kakkoseksi sotilaan fysiikassa.

Toisaalta, Mika Myllylän kaltainen huippulahjakas urheilija on hieman huono vertauskohta tässä tapauksessa..sotilasta joudutaan väkisinkin vertaamaan lähinnä siihen "tavikseen" joita on tusinassa kymmenen..koska heistähän ne sotilaat kuitenkin joudutaan valitsemaan. Homma olisikin aikalailla toisenlaista jos meillä olisi 250t Mikamyllylää kouluttaa sotilaiksi..
 
Samoilla linjoilla Kapiaisen kanssa.

Vaikka nyt jokaiselle soturille ei luotisuojaliiviä ja täyttä kaupunkijääkärin varustusta päälle mätkäytetäkkään on ainakin jalkaväen sotiminen voimaa vaativaa touhua.
Yksityiskohdissa olen kuitenkin hieman eri mieltä.
Lihasvoiman mittaukset tulisi edelleen toteuttaa mitattavan omaa painoa hyödyntävillä liikkeillä. Vaikka hyvän lihasvoiman omaavalla miekkosella etunojapunnerrus mittaa laktaatin sietoa pikemminkin kuin maksimivoimaa, on mittaus punnerruksessa silti oikea tarkoitukseen nähden. Sotilaan ei välttämättä tarvitse kyetä punnertamaan penkistä satoja kiloja kunhan hän kykenee nopeasti ja toistuvasti punnertamaan itsensä ylös maasta siirtyessään tuliasemasta toiseen.
Sama pätee jalkalihaksiin. On samantekevää kykeneekö sotilas kyykkäämään kaksi kertaa painonsa verran jos hän jaksaa marssia, juosta, syöksyä, sekä hypätä varusteidensa kanssa. Tätä liikkumiskykyä mitataan mielestäni riittävän hyvin toistokyykistyksellä (johon voitaisiin tosin lisätä vaikkapa taisteluvarustus).
Leuanveto omalla painolla mittaa mainiosti sotilaan kykyä nostaa itsensä ylävartalon voimilla.
Vatsalihasten voiman mittaamiseksi kävisi ehkä paremmin linkkuveitset kuin tuetut vatsalihakset.
Selkälihasten voiman mittaukseen riittää ennen käytössä ollut tuettu selkälihasliike.
Vika on arvostelussa. Hyvän arvosanan saa taulukossa liian helposti.
Väitän että 70 punnerrusta, 70 vatsalihasta, 90 selkälihasta 70 kyykkyä minuutissa ja 20 leukaa on sotilaan kunnoksi sangen riittävä. Jos kellosta loppuu aika ennen kuin miehestä virta niin se on vaan plussaa.

Esteradasta olen täysin samaa mieltä. Sen suorittaminen tulisi liittää osaksi vuosittaisia kuntotestejä. Se mittaa paitsi ketteryyttä ja kestävyyttä, myös hieman henkistä kanttia muutamassa esteessä.

Cooperin testin voisimme mielestäni hylätä ja korvata monessa muussa maassa käytössä olevalla taisteluvarustusjuoksulla jossa edetään tietty matka ja suoritus pisteytetään ajan perusteella.

Ampumataidon mittauksessa täysin samaa mieltä. 150m makuuammunnan sijaan painopisteen on oltava tilanteenmukaisessa asekäsittelyssä.
Johdin taannoin yksikkömme varusmiehille ammuntoja joissa yhdessä ampumasuorituksessa testattiin ampujan kykyä ampua makuulta, polvelta, pystystä, sovelletusta ampuma-asennosta, heikommalta puolelta useammassa asennossa, häiriönpoisto- sekä lippaanvaihtotaitoa. Maalilaitteina neljä jaster-laitetta noin 100m etäisyydellä lähtöpisteestä jotka oli ohjelmoitu siten, että kukin on alhaalla 7 s. Ampujan oli kyettävä ampumaan kaikki maalit alas ja etenemään seuraavalle ampumapaikalle tilanteen mukaisesti ennenkuin ensimmäinenkään maali nousi takaisin ylös. Jos ampuja ei ehtinyt seuraavalle tasalle, tuomittiin hänelle 5 sekunnin aikasakko. Ampujalla oli käytettävissään noin 50 patruunaa lipastettuna kolmeen lippaaseen joista kaikissa yksi hylsy, joka aiheutti luonnollisesti häiriön. Määrättyjä ampumapaikkoja oli 7 ja lähin oli maalilaitteista noin 50 m etäisyydellä. Kelpo tulos kahdella lippaanvaihdolla ja häiriönpoistolla oli noin 2:20 ja oma parhaani 1:49. Kun suoritukseen liitetään vielä kilpailutilanne ja yleisön paine, päästiin suorituksessa aika monen ampujan kohdalla jo kuvaamaan taistelustressiä, sillä osa ampujista tunnusti suorituksen jälkeen, ettei muistanut suorituksestaan juuri mitään ja huomasi käsiensä tärisevän suorituksen jälkeen.
 
Vaikkei sotaa pitäisikään verrata urheiluun niin sotilaalta vaaditaan kuitenkin urheilijan kuntotasoa ja urheilijamaista harjoittelua ja urheilusuoritukset ovat helppo tapa mitata eri sotiuskykyjä. Onhan urheilun perusteet monen historioitsijan mukaan nimenomaan sotilaiden harjoittelussa. Niinpä ennenkuin testiä voidaan kehittää ja lyödä lukkoon pitäisi sotilaan vaateita katsella samalla tavalla kuin urheilijankin. Eihän ole olemassa mitään yhtä kaikille sopivaa harjoittelutapaa urheilussakaan. Ensimmäisenä pitäisi siis tehdä lajianalyysin tapainen tutkimus taistelukentän vaatimuksista. Eikä vain yhtä yleistä, vaan eri tehtäviin omansa. Aivan kuten urheilussa on tehty jokaiselle urheilulajille ja lajien sisälläkin eri tehtävien suorittajille (esim palloilulajiessa maalivehti vs. kenttäpelaaja, hyökkäjä vs. puolustaja jne). Vasta kun tälläinen analyysi on tehty, tiedämme todella mitä ominaisuuksia kussakin tehtävässä vaaditaan. Sen pohjalta voidaan luoda testit. Varmasti on osa-alueita, jotka toistuvat (lähes) jokaisessa tehtävässä. Niitä ominaisuuksia koettelevista suoritteista tehdään testin runko. Siihen lisätään sitten päälle eri aselajien ja tehtävien erillistestit. Jalkaväellä painotetaan enemmän liikkumiskykyyn rasituksen alla kun taas tykkimiehillä kantamiseen ja nostelemiseen jne. Kaikkien on siis läpäistävä ensinnäkin yleistesti ja toisekseen oman tehtävnsä mukainen erillistesti. Sinällään testein ei tarvi olla moinimutkaisia. Kyse on vain tehtävänmukaisesta painotuksesta. Täten ohjataan myös tehtävänmukaiseen harjoitteluun.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Väitän että 70 punnerrusta, 70 vatsalihasta, 90 selkälihasta 70 kyykkyä minuutissa ja 20 leukaa on sotilaan kunnoksi sangen riittävä. Jos kellosta loppuu aika ennen kuin miehestä virta niin se on vaan plussaa.

Tuollaiset tulokset ovat vain erittäin harvinaisia. Esim. punnerruksissa on jo melkein kaksi kertaa enemmän toistoja kuin Utin erikoisjääkäripääsykokeiden maksimipistesuorituksessa. Ja näiden kuitenkin pitäisi olla erikoisjoukkoja, jotka saavat palkkaa harjoittelusta. Sinne ei kuka tahansa pääse ja paljon harjoitelleita ja ikäluokkansa valiota tippuu testeissä ihan jo fyysisistä syistä. Tuollaista ZtH:n lihaskuntoa lähinnä on urheilijoilla. Itse en ole sellainen ja tavoitteet ovat lähinnä kunnon ylläpitämistä sillä tasolla että juniorisotilaskuntoluokassa saisi erinomaisen tuloksen vaikka ikää kertyy ja mieskin on pelkkä siviili konttorissa, sotahullureserviläinen. Itselleni kuntoilen mutta tavoitteita ja suoritusrajoja on hyvä kerätä muualtakin kuin omasta päästä, jotta voisi verrata omaa tasoa ja asettaa uusia tavoitteita joita kohti pyrkiä että hommassa olisi taas järkeä. Jos nyt yhtäkkiä lähdettäisiin toteuttamaan esterataa, penkkipunnerrusta ym. niin muuttuisivatko kenties suorittajien keskinäinen järjestys hirveästi? En usko. Joka tapauksessa urheilijat vertailevat ehkä muissa asioissa onnistumistaan kuin intin kuntotestissä ja jos vertaavat niin asteikko ei riitä vaan pitää puhua absoluuttisista toistojen määrästä, ei luokasta. Ei nykyinen asteikko pysty urheilijoiden eroja mittamaan luokissa, koska niiden yli mennään tuosta noin vain. Tarvitseeko sen mitata jos kaikki muut mahtuvat asteikolle? Aika paljon saisi virrata vettä että itse perusongelmasta eli huonosta kunnosta päästäisiin eroon kokonaisvaltaisesti. Ei se ainakaan taulukoita vaikeammaksi tai eri liikkeitä tai asioita suosivaksi muuttamalla parane. Paljon puhutaan esim. PV:stä Suomen suurimpana kuntokouluna mutta mitä se oikeasti on jos aamulenkit ja lihaskuntopiirit eivät ole päivittäistä arkea. Silloin ennen kuin jouduin varusmiespalvelukseen luulin että virheistä rangaistaan punnerruksilla kuten jenkkielokuvissa. Miten väärässä olinkaan. :D
 
Zero The Hero kirjoitti:
Väitän että 70 punnerrusta, 70 vatsalihasta, 90 selkälihasta 70 kyykkyä minuutissa ja 20 leukaa on sotilaan kunnoksi sangen riittävä. Jos kellosta loppuu aika ennen kuin miehestä virta niin se on vaan plussaa.

Minä väitän edelleen, että ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole.

70 punnerrusta/min kertoo ennenkaikkea laktaatinsietokyvystä, voimaominaisuuksista vain vähän...yhtenä esimerkkinä..sama pätee myös muihin hyvin kevyellä kuormalla tehtyihin noin 60sek suorituksiin.
Leuanveto on testiliikkeistä ainoa, joka mittaa tosiasiassa voimaa.

Se 58kiloinen "kukkakeppijuoksija" voi vaivatta punnertaa 70kertaa ja tehdä 70 kyykkyä...mutta sama kaveri ei välttämättä pysty tekemään omalla painollaan tekemään kuin 5 pankkipunnerrusta, lähes 100% varmuudella hän ei tee ensimmäistäkään sotilaspunnerrusta (pystypunnerrus rinnalta ylös) ja jalkakyykytkin jäävät melko vähiin..varsinkin kun rautaa laitetaan tankoon vaikkapa vain oma paino +20%. Cooperissa hän sensijaan kirmaa 3900m

Sitten se toinen kaveri..75kiloinen hiihtäjä. Tekee myös 70 etunojaa ja 70 kyykkyä..MUTTA hän tekee aika mukavan määrän myös penkkipunnerruksia omalla painollaan, pystyy työntämään omaa painoaan myös rinnalta ylös ja kyykkyjäkin menee myös sillä +20% kuormalla. Cooperissa ei sensijaan mene "kuin" 3400m.

Tuolla voinee konkretisoida sitä, kuinka paljon loppujenlopuksi kertoo voimaominaisuuksista etunojapunnerrukset ym kevyen kuorman liikkeet 60sek aikarajalla..ei ne voimasta kerro mitään, varsinkaan silloin kun testattava on vähänkään treenannut kaveri.

Eli kaksi 70 punnerrusta tekevän kaverin voimatasot voi olla tosiasiassa todella paljon erilaiset.. Ja mitä ylipäätään tulee siihen, että punnertaa 70 toistoa minuutissa, niin se ei todellakaan ole mikään ylimaallinen megasuoritus. Kuka tahansa terve ja suurinpiirtein normaali, edes hiukan liikunnallinen kaveri pystyy punnertamaan noin 70 toistoa minuutissa suht pienellä harjoittelulla. Tietenkään mitään fyysisen kunnon suorituksia ei saa ilmaiseksi, vaan vaatiihan se vaivannäköä hieman tuokin - mutta ei ole mikään ihmeellinen asia. Melkein sanoisin, että helpommin saa itsensä 70:nen punnerruksen kuntoon kuin 3000 Cooper-kuntoon..joka sekään ei ole mikään ylimaallinen megasuoritus. Sensijaan kovin paljoa päälle 70:nen ei mielestäni voi punnertaa jos haluaa tehdä edes sinnepäin puhtaita punnerruksia. Minä en ainakaan pysty tekemään sen enempää, ellen sitten keksi jotain mullistavaa tekniikkakikkaa..vaikkei se 70 toistoa sinänsä olekaan mitenkään erityinen temppu jaksamisen puolesta.
 
Olen vähän eri mieltä näin maallikkona tuosta "helppoudesta" ja perustelen sen PV:n omilla taulukoilla (v. 2011/20-24v/sotilasmiehet). Erinomaisen tuloksen (5) saa 48 punnerruksella v. 2011. 70:een punnerrukseen on matkaa 12 punnerrusta siis parhaasta mahdollisesta! Se on pitkä matka. Toisaalta Cooperissa samaan tulokseen (5) vaaditaan jo 3300 metriä. 3000 m on kiitettävä ja 3,5. Taulukollisesti 3000 metriä on "vain" kiitettävä tulos ja saman arvoinen kuin 42 punnerrusta eli 3,5. 70:een punnerrukseen 42:sta on pitkä matka. 18 punnerruksen verran. Siinä saa tehdä rutkasti töitä että saa tuon aukon kiiinni. Onko taulukossa vikaa mielestäsi koska jos nyt mitataan oikein lineaarisesti arvioiden niin 70 punnerrusta vastaisi suurinpiirtein sitä että juoksisi cooperissa vajaa 4000 m? Tosin kunnon kehittyminen ei ole lineaarista.

http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/7bd1b600411b559e925afbe364705c96/kuntotestaajan_kasikirja_2011.pdf?MOD=AJPERES
 
Back
Top