Ohjeet kotiin jääville liikekannallepanossa?

StmSvejk

Respected Leader
Eli avaan uuden ketjun, kun en aiempaa löytänyt. Tarkka ohjeistus toki vaihtelee riippuen asuinseudusta ja asuinmuodosta sekä puolison koulutus/harrastustaustasta, mutta mitä yleisluonteisia ohjeita antaisitte kotiin jäävälle puolisolle (+lapsille) liikekannallepanotilanteessa? Itse olen miettinyt asian siten, että olen jutellut asiasta puolison kanssa ja kirjoitelut muutaman perusohjeen ylös paperille, sillä käskyn käydessä voi olla kaikenlaista käytännön hässäkkää ja myös tunnemyrskyä jonka vuoksi asioita kannattaisi pohtia etukäteen.

Esillä listalla mm.

- Käteisrahan nosto normivarantoa täydentämään
- Kotivaran täydentäminen
x Ruoka
x Vesi
x Lääkintä
x Polttoaine
- Erityisvarustuksen raijaaminen harrastepaikalta
- Kellarin varustaminen tarvittaessa sirpalesuojaksi (okt.)

Mitäs muilla ajatuksia asiasta? Vinkkejä linkeistä ym.?
 
Henkilökohtaisesti, koska asun kaupungissa josta varuskunta on lakkautettu ja itäraja lähellä, lähettäisin perheeni evakkoon jonnekin Etelä-Ranskan maaseudulle tai vastaavaan suht omavaraiseen paikkaan ydinaseiden suojaamassa valtiossa. Jos on mahdollista valmistella.
 
Hyvä pontti.
Taidanpa kuvauttaa videot vaimon puhelimelle jo ihan perusasioista, kuten talon lämmitysjärjestelmien käytöstä. Ne on kyllä käyty läpi, mutta kun ei aktiivisesti niiden kanssa pelaa, niin unohtuuhan se.
Kotivarassa varauduttava myös partacollien ruokkimiseen.
Käteinen ja polttoaine onkin jo hyvällä mallilla.
Vessa-asioissa voisi muistuttaa ämpäripöntön rakentamisesta. Eli vaikka viinipönttö ja muovipussi sisään.
 
Tärkeä pointti mikä tuntuu Suomalaisilla monesti unohtuneen, koska kulttuuri, on tuntea naapurinsa. Heihin on tukeuduttava ja pidettävä yhteyttä kriisiaikana ihan pelkän turvallisuuden takia. Jos ongelmia tulee, niin ei ole yksin niitä kohtaamassa. Maaseudulla välimatkat tosin kasvavat, mutta ei minulla ollut ongelmia tuntea väkeä 10 km säteellä.
 
Tässä pitäisi ehkä olla erilaiset varustautumiset juurikin sen mukaan mikä on se asuinpaikka. Eräässä toisessa keskustelussa jo melkein päästiin pohtimaan suuntia joihin ensimmäistä iskua kohdistuu tai tilanne muuten menee sekaiseksi. Helsingin ympäristössä taitaisi olla joka puolella aika kusiset paikat, joten olisko parasta laittaa kämppä kiinni ja muuttaa mökille. Eli kohde varautumisessa ei olekaan ensisijainen koti vaan se mökki syrjässä.
Joo, ei onnistu töihin meno mutta ei onnistu aika monella muullakaan.

* autojen tankit täynnä, enduro samoin valmiina
* rahat pois pankista käteiseksi
* aseet mukaan, patruunoita hankittu riiittävästi
* katso youtubesta Metsästäjäliiton ruhonkäsittely videot
* lämpimät vaatteet
* vesikannuja
* ....... jne ......


.
 
30 06 jatkuvasti lipas täynnä ja käden ulottuvilla, samoin "kulmarauta" povarissa ja 12 cal. Hirven sarvista roikkumaan.
Löpöä maanalaiset pytyt täyteen, samoin dieseliä 5 kuution maanalainen pytty täyteen. Bensaa kaikki 1,2 kuution tankit täyteen.
Mahdolliset r-aineet varmistettava siten, että saa muutaman hävärin tehtyä, jos liikkuu vihollisen raskaampi kalusto lähettyvillä...
 
- runsaasti sähkötöntä ajanvietettä valmiiksi lapsille (sähköistä myös)

Jos varastojen täydentäminen on perusasia, niin tälläiselle ei uskoisi olevan aikaa, koska kyseessä on kuitenkin pula-aika. Vaikka jäisi kaupunkiin niin ruuan kasvattaminen on kuitenkin yksi perusasioista joita moderni kansalainen ei heti sisällytä itseensä. Se on topiikissa mainittu yhdellä lauseella.

Monella kuitenkin voi olla mahdollisuus tuohon kun aivan varmasti jotkut lähtevät karkuun ja jälkeen jää puutarha palstoja, kommuunitontteja ja niin edelleen ennenkuin kukaan rupeaa perustamaan kasvimaata kerrostalolähiön keskelle.

Kaupunkien ulkopuolella maatilojen lähistöllä olisi hyvä mennä niihin töihin ihan sen takia että ruokavarmuus ei ole yhden lähteen taikka sen kylän ainoassa kaupassa kiinni. Tarkoitan että aikaa ei ole varmaan yhtä paljoa rentoutumiseen kuin rauhassa ja lapsetkin joutuvat töihin, mutta kuitenkin mielellään sähkötöntä ja sähköistä tarpeeksi jemmaan.

Sähkön varmistamisessa aurinkopanelit auttavat melkein puolivuotta ja talvelle sen verran kun valoa riittää päiväs aikaan.
 
Meillä on onneksi saatu harjoitella usein toimimista ilman sähköä (kiitos pitkän tuulisilla rannoilla olevan ilmajohdon). Vaimon tekninen osaaminen on kohtalainen, mutta toivon totisesti, että lkp:saa meille tulisi kaupungista evakkoon esim. appiukko tai joku vaimon velipojista. Tai edes oma tyttäreni. Hänellä on partiolaisen asenne kaikkeen. Vaimolta tippuu rukkaset santaan jo pienen harmituksen takia.

Ruokaa ja polttoainetta on kotona n. kuukauden tarpeisiin. Ja kaupasta saa lisää.

Aseita meillä ei kotona tarvita lkp:ssä. Paikkakunnalla toimii lkp:n aikanakin poliisi ja lisäksi armeijan yksiköitä. Koira, syrjäinen sijainti ja naapurin liipaisinherkkä eläkeläisukko riittää kuviteltavissa olevia uhkia vastaan.
 
Jos aikoo jäädä maahan tai ulkomaille poistuminen estyy/viivästyy, niin tärkeintä on huolehtia riittävästä lämmön, puhtaan veden ja ravinnon saannista ilman riippuvuutta sähköverkosta. Näiden tarpeiden vaatiman varausmateriaalin hankinnat kannattaa tehdä jo etukäteen hyvän sään aikana, koska tarvikkeiden saatavuus tulee heikkenemään välittömästi hallintoalamaisten enemmistön herätessä hankalaan tilanteeseen.

Asutuskeskuksesta kannattaa poistua välittömästi maaseudulle ja pois suurten liikenneväylien läheisyydestä, esimerkiksi kesämökille tai tämän foorumikuplan julistuksen mukaisen ns. "sotilaskarkurin" tapauksessa mieluummin tuttavien tai vast. kesämökille, mikä ei ole "omissa nimissä". Innokkaat erämiehet voivat myös majoittua laavulla metsässä luonnon helmassa, kunhan varustus on riittävän kenttäkelpoinen eikä peukalo sijaitse keskellä kämmentä.

Puukko, kartta, kompassi, tulentekovälineet ja retkikeitin polttoaineineen ovat ehdotomia varusteita. Trangia on hyvä retkikeitin, mutta sen vaihtoehdoksi kannattaa harkita myös risukeitintä, viimeistään siinä vaiheessa, että tilanne syystä tai toisesta pitkittyy ja polttoaineen saatavuus heikkenee. Jos sähkövirtaa katsoo tarvitsevansa, niin aggregaatti on hyvä sijoitus, samoin mahdollisesti aurinkopaneelit ja paristokäyttöinen radio, että pystyy ylläpitämään edes jonkinlaista tilannekuvaa tilanteen kehittymisestä. Tilanteen pitkittyessä myös omavaraisuus on ehdoton edellytys, joten kannattaa opetella kalastamaan ja metsästämään sekä muutenkin hankkimaan ruokaa luonnosta keräilemällä ja viljelemällä. Teknologian tason taantumiseen vähintään 50 vuotta ajassa taaksepäin kannattaa asennoitua positiivisesti.

Paras ratkaisu on kuitenkin maasta poistuminen jo heti uhkaavan tilanteen alkuvaiheessa sekä asettuminen ulkomaille hyväksi katsomaansa paikkaan, missä esimerkiksi on lempeämpi ilmasto, koulutetulle suomalaiselle hyvät työllistymismahdollisuudet, kevyempi verotus eikä valkoista heteromiestä katsota syylliseksi aivan jokaiseen yhteiskunnalliseen tai kulttuurilliseen epäkohtaan.
 
  • Tykkää
Reactions: EVK
Paras ratkaisu on kuitenkin maasta poistuminen jo heti uhkaavan tilanteen alkuvaiheessa sekä asettuminen ulkomaille hyväksi katsomaansa paikkaan, missä esimerkiksi on lempeämpi ilmasto, koulutetulle suomalaiselle hyvät työllistymismahdollisuudet, kevyempi verotus eikä valkoista heteromiestä katsota syylliseksi aivan jokaiseen yhteiskunnalliseen tai kulttuurilliseen epäkohtaan.
Pidä tästä kiinni! :solthum: (zarkasm)
 
Puukko, kartta, kompassi, tulentekovälineet ja retkikeitin polttoaineineen ovat ehdotomia varusteita. Trangia on hyvä retkikeitin, mutta sen vaihtoehdoksi kannattaa harkita myös risukeitintä, viimeistään siinä vaiheessa, että tilanne syystä tai toisesta pitkittyy ja polttoaineen saatavuus heikkenee. Jos sähkövirtaa katsoo tarvitsevansa, niin aggregaatti on hyvä sijoitus, samoin mahdollisesti aurinkopaneelit ja paristokäyttöinen radio, että pystyy ylläpitämään edes jonkinlaista tilannekuvaa tilanteen kehittymisestä. Tilanteen pitkittyessä myös omavaraisuus on ehdoton edellytys, joten kannattaa opetella kalastamaan ja metsästämään sekä muutenkin hankkimaan ruokaa luonnosta keräilemällä ja viljelemällä. Teknologian tason taantumiseen vähintään 50 vuotta ajassa taaksepäin kannattaa asennoitua positiivisesti.

Tämä on ehkä hieman jo survivalismin suuntaan. Ruoan hankinta omatoimisesti on pirun työvoimaintensiivistä, pitkäjänteistä ja hankalaa puuhaa. Toki se onnistuu, mutta mikä on realismia sotatoimialueelta (todennäköisesti) sivuun sijaitsevalla esikaupunkialueella? Varsinkin kun puoliso kuuluu ammattinsa puolesta väkeen jonka korttiannoksista eittämättä huolehditaan. Ei kasvimaan pidossa toki vikaa ole.

Mutta jos katsotaan eri varautumisen tasoja, niin itse pohdin hiukan seuraavia tasoja:

1.) Välitön: Suoja, ruoka ja vedensaanti kahden viikon ajan ympäri vuoden. Sisältäen polttoaineen ajoneuvoon n. 1000km matkalle ja erinäiset varautumistarvikkeet. Valmius toimintaan ilman verkkovirtaa.
2.) Pitkä aikaväli: Valmius kalastamiseen, metsästykseen, kasvimaan viljelyyn, vaatteiden korjaamiseen ym. alemman kulutustason elämiseen.

Molemmilla tasoilla tärkeää on sosiaalinen verkosto, jonka merkitys on tuotukin esille. Muodostui se sitten sukulaisista, tuttavista, työkavereista ym.

Paras ratkaisu on kuitenkin maasta poistuminen jo heti uhkaavan tilanteen alkuvaiheessa sekä asettuminen ulkomaille hyväksi katsomaansa paikkaan, missä esimerkiksi on lempeämpi ilmasto, koulutetulle suomalaiselle hyvät työllistymismahdollisuudet, kevyempi verotus eikä valkoista heteromiestä katsota syylliseksi aivan jokaiseen yhteiskunnalliseen tai kulttuurilliseen epäkohtaan.

Tervemenoa, iphonemiehenä ja kielitaitoisena moniosaajana esim. Syyria varmasti ottaa mielellään vastaan. Siellä ei verot haittaa, ilmasto on lämpimämpi, työssä pitää käydä jos ei nälkään halua kuolla ja naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. :)

Tässä googlailtua edellä tuotujen hyvien pointtien lisäksi.

http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kova-toimikunta

http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kotivara
 
"Pärjäilkää!" sanoo isäntä kun nostaa perheen tilit tyhjäksi ja lähtee vaikkapa Espanjaan sotaa ja kidutusta karkuun. Perhe voi sitten muutaman vuoden päästä seurata perässä...

Vitsi, vitsi...
 
Tämä on ehkä hieman jo survivalismin suuntaan. Ruoan hankinta omatoimisesti on pirun työvoimaintensiivistä, pitkäjänteistä ja hankalaa puuhaa. Toki se onnistuu, mutta mikä on realismia sotatoimialueelta (todennäköisesti) sivuun sijaitsevalla esikaupunkialueella? Varsinkin kun puoliso kuuluu ammattinsa puolesta väkeen jonka korttiannoksista eittämättä huolehditaan. Ei kasvimaan pidossa toki vikaa ole.

Verkolla tai katiskalla kalastaminen tai kotitarpeiksi pottujen kasvatus ei vaadi kovinkaan isoa työpanosta, katiskan käyttö ei vaadi edes erityisempiä taitoja. Vesistö, maapalsta ja välineet on oltava, joten ei tietenkään kaikkialla tai kaikilta onnistu, mutta kyllä noilla konsteilla leipää jatkaa. Normaali toimintaa ilman poikkeustilaakin, tosin nykyaikana ei enää niin kovaan tarpeeseen.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg
Verkolla tai katiskalla kalastaminen tai kotitarpeiksi pottujen kasvatus ei vaadi kovinkaan isoa työpanosta, katiskan käyttö ei vaadi edes erityisempiä taitoja. Vesistö, maapalsta ja välineet on oltava, joten ei tietenkään kaikkialla tai kaikilta onnistu, mutta kyllä noilla konsteilla leipää jatkaa. Normaali toimintaa ilman poikkeustilaakin, tosin nykyaikana ei enää niin kovaan tarpeeseen.

Toki, mutta päälle tulee todennäköisesti merkittävästi pidemmät työpäivät kuin rauhan aikana sekä tosiaan esim. liikennöinti vesistön äärelle tai palstapaikalle jos ei satu asumaan lähellä. Sosiaalisesta verkostosta on toisaalta apua, nykypäivän eläkeläiset ovat toimintakykyisempiä kuin aiemmin, toisaalta palkkatuloilla voi hankkia lisäleipää "vapailta markkinoilta".
 
Back
Top