Oletettavissa olevat tappiot

Museo

Kenraali
Tuossa toisessa ketjussa tuli puhe omista tappioista. Otetaanpa tarkasteluun nykyinen suosikkiuhkakuva eli strateginen isku. Tarkoitus olisi pohtia julkisen tiedon varassa kuinka suuria tappioita olisi Suomessa oletettavissa:

*sotilaille
*puolustusvoimien kalustolle
*siviiliväestölle
*siviili-infrastruktuurille
*vaihtoehtoiskustannukset taloudelle (menetetty kauppa, tekemätön työ yms.)

Joku laskentatoimen ihminen saa sitten laskeskella kuinka monta miljardia tuollaisen pikkukahakan hinnaksi Suomelle tulisi. Itsellä ei ole mitään hajua.
 
Ei mullakaan, ei aavistusta.....luulen aika paljon infrastruktuuri, satamat, ydinvoimalaitos, sähkölaitokset, vesivoimalaitokset, rautatiet
 
Museo kirjoitti:
Tuossa toisessa ketjussa tuli puhe omista tappioista. Otetaanpa tarkasteluun nykyinen suosikkiuhkakuva eli strateginen isku. Tarkoitus olisi pohtia julkisen tiedon varassa kuinka suuria tappioita olisi Suomessa oletettavissa:

*sotilaille
*puolustusvoimien kalustolle
*siviiliväestölle
*siviili-infrastruktuurille
*vaihtoehtoiskustannukset taloudelle (menetetty kauppa, tekemätön työ yms.)

Joku laskentatoimen ihminen saa sitten laskeskella kuinka monta miljardia tuollaisen pikkukahakan hinnaksi Suomelle tulisi. Itsellä ei ole mitään hajua.

Hankala sanoa kun ei tiedä että kuinkas se sota oikein päättyy. Jos lähdetään siitä turvallisesta vaihtoehdosta että saavutetaan TORJUNTAVOITTO, välillä tulee turpaan. Otetaan vaikka vuoden -44 toisinto siitä miten sotatoimet kehittyy ja puristetaan se 2-3 viikon tiiviiseen pakettiin.

Tuhansia sotilastappiot varmaankin tulee olemaan, siis kuolleina. Tähän rammat ja sotavangit päälle, kokonaisuudessaan ehkä joku 10 000-20 000. Sen verran nuo nykyiset sodat on käyty pienin tappion kun jomman kumman puolen johtamismahdollisuudet ja ilmavoimat on poistettu pelistä ja panssarikiilat työntyy syvälle hakien pehmeitä kohtia joista pääsee saarrostamaan ja toivon mukaan saarrostus uhan alla olevan, tai saarrostetun, pakottaa antautumaan tai väistämään, sen sijaan että hakkaa päätään karjalan ja kymijoen mäntyyn.

Kaluston suhteen onkin mielenkiintoinen kysymys. Jos otetaan -44 niin meille saattaa jäädä enemmän kalustoa kuin mitä menetettiin, eli jossakin päästään jopa tuhoamaan joku vihollisen pumppu, tai ainakin pakottaa se hylkäämään suuren osan raskaasta kalustostaan. En tiedä mitkä oli materiaaliset tappiot, tykkejä jäi mutta ei paljoa, vaunuja hajosi mutta ei paljoa, ilmavoimien tappiotkaan eivät järin isoja olleet. Jos kuitenkin otetaan se linjaus että alkuperäisestä kalustosta kautta laidan menetettään 30% ja panssariajoneuvo sekä tykistö puolella tilanne sotasaaliin jälkeen on -+0.

Siviiliväestöä kuolisiko tuplamäärän verran sotilaisiin nähden? Tässä Pääkaupunkiseudun taistelut merkitsevät paljon. En usko että ilmavoimien iskut aiheuttavat kovinkaan kummoisia siviilitappioita, tuhat ehkä. mutta maasotatoimien äkillinen siirtyminen Helsinkiin voi olla melkoisen turmiollista ainakin alussa. Tässä esimerkissä lähden siitä että päätaistelut eivät ole lähelläkään helsinkiä. Eli taistelut muodostuvat satamien, hallintorakennusten ja lentokenttien läheisyyteen.

Infra on paskana. Miten paskana? I rest my case. No oikeastaan kai tuo on paljon kiinni siitä mikä on Venäjän tavoite? Onko Suomi ollut rikas paha poika ja vittuillut Venäjälle, Venäjä päättää Suomea vähän kurittaa sotatoimien yhteydessä, mutta sillä ei ole tavoiteta miehittää koko Suomea. Vauriot infralle mittavat, kun Venäjän ei ole tarvetta säästellä infraa. Jos taas Venäjä haluaa käsiinsä toimivan ja kukoistavan Suomen kokonaisuudessaan niin tuhot Infralle saattaisivat olla aika pienetkin.

Talouden asiantuntija en ole joten jätän vastaamatta noihin kaupan tappioihin yms... Tosin en kyllä ole minkään tason sotilasasiantuntijakaan, mutta suuna piti avata silti :a-rolleyes:
 
Jos tarkastelun kohteena on strateginen isku, niin se ei ole tappioiden kannalta kovin ongelmallinen asia.
Koko ajatushan perustuu "täsmäiskuun", joka kohdistuu vastustajalle elintärkeisiin kohteisiin ja sitä kautta toiminnan tavoite on lamauttaa vastustaja nopeasti. Jo toiminnan luonne on sellainen, ettei se todennäköisesti aiheuta suuria tappioita infralle, ei siviiliväestölle eikä armeijalle.
Täydellisesti onnistunut strateginen isku toimii kutakuinkin niin, että yhtenä aamuna herätessä vastustaja vain huomaa, että komento on vaihtunut.. Meillä se tarkoittaisi vaikkapa sitä, että maan johto on vangittu, media otettu haltuun ja Puolustusvoimien kohteet otettu haltuun siten, ettei armeijalla ole edellytyksiä toimia. Jos kaikki menisi aivan täydellisesti, kukaan ei kuolisi, yhtään asetta ei laukaistaisi, eikä yhtään pommia pudotettaisi.

Pahimmillaan strateginen isku epäonnistuu ja johtaa laajamittaiseen sotaan, jolloin tappiot kasvavat kokonaan toisiin mittasuhteisiin. Strateginen isku ei kuitenkaan siis tähtää suurten tappioiden tuottamiseen, vaan ennemminkin päinvastoin, niiden välttämiseen.

Jos taas päädymme torjumaan laajamittaista hyökkäystä tappiot olisivat todennäköisesti erittäin suuret. Armeija todennäköisesti käytännössä tuhoutuisi. Paras kalusto menetettäisiin käytännössä lähes kokonaan, taistelevien joukkojen miestappiot olisivat suuruusluokkana yli 70%, taistelualueen infra tuhoutuisi jokseenkin täysin..seuraukset taloudelle olisivat paljolti riippuvaisia sodan lopputuloksesta. Tämä siis siinä tapauksessa, että armeija taistelisi "talvisodan hengessä", tuumaakaan kotimaata ilmaiseksi luovuttamatta.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että armeija romahtaa ensimmäisten taisteluvuorokausien aikana täysin ja sota päättyy nopeasti. Silloin tappiot jäävät merkittävästi pienemmiksi. Uskon kuitenkin vahvasti, että laajamittaisen hyökkäyksen torjunnassa armeija "ei anna tuumaakaan ilmaiseksi"..tai siihen se ainakin valmistautuu ja sotilaita on vuosikymmeniä kouluttanut.
 
Second kirjoitti:
Hankala sanoa kun ei tiedä että kuinkas se sota oikein päättyy.

Niin kai tätä kysymystä on pakko lähestyä jonkinlaisen skenaarioanalyysin kautta. Vedetään nyt ihan hatusta joitakin meikäläisen kuvittelemia skenaarioita:

Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjä tekisi pienen sotilaallisen iskun missä tappiot henkilöstölle ja kalustolle jäisivät aika pieneksi, sen sijaan Suomen talous hyytyisi koska suurvallan kanssa kahinoivaa maata nyt ei vain pidettäisi kovin luotettavana kauppakumppanina ja muutenkin voisi olla kansakunnalla muutakin tekemistä kuin talouskasvun aikaansaaminen. Tuollaisen poliittiset seuraukset voisivat olla aika arvaamattomia.

Toisessa vaihtoehdossa Venäjä yrittäisi tosissaan ilmaiskuilla ja vaikka maahanlaskujoukoilla laitaa Suomea polvilleen ilman alueellista hyökkäystä. Infra kärsisi kunnolla, ehkä siviilitkin. Pystyisikö sotalaitos suojelemaan siviiliyhteiskuntaa? Sota voitaisiin vaikka hävitä vaikka armeija jäisi ihan taistelukykyiseksi.

Kolmannessa vaihtoehdossa käydään pieni Kursk-Kymenlaakso -mittelö tuohon päälle ihan muuten vaan. Eli pari päivää tullaan päälle ja sitten pysähdytään.

Pahimmassa vaihtoehdossa strateginen iskun jälkeen tulisi sitten jytäkkä laajamittainen sota. Tappiot kaikilla mittareilla ihan toista luokkaa.

Ai niin ja toisia asioita ei tietenkään voisi ikinä rahassa mitata.
 
Museo kirjoitti:
Toisessa vaihtoehdossa Venäjä yrittäisi tosissaan ilmaiskuilla ja vaikka maahanlaskujoukoilla laitaa Suomea polvilleen ilman alueellista hyökkäystä. Infra kärsisi kunnolla, ehkä siviilitkin. Pystyisikö sotalaitos suojelemaan siviiliyhteiskuntaa? Sota voitaisiin vaikka hävitä vaikka armeija jäisi ihan taistelukykyiseksi.

Tämähän on toteutunut mm. Jugoslavian sodassa aikanaan. NATO pommitti Jugoslavian (siviili)infran maan tasalle, jonka seurauksena Jugoslavia taipui vaatimuksiin, vaikka sen armeija oli tuossa vaiheessa 100% taistelukykyinen, eikä ollut kärsinyt käytännössä minkäänlaisia tappioita.
Tietysti tämänkaltainen sota Suomen kohdalla saattaa olla siinä mielessä jossain määrin epätodennäköinen, koska sodan tavoitteet tuskin olisivat samanlaiset kuin NATO:n ja Jugoslavian kahinassa.
Meillä hyökkääjä todennäköisesti tavoittelee maa-alueiden saamista haltuunsa ja se edellyttää ilman muuta joukkojen tuomista rajojen yli. Se taas ei onnistu ilman taisteluita niin pitkään kuin Suomen armeija on taistelukykyinen. Näinollen pelkkä ilmapommitusoperaatio tuskin voisi ratkaista sotaa Suomea vastaan..ellei sitten sodan tavoite olisi jotakin sellaista kuin Jugoslavian sodassa oli.
Yksi tällainen tilanne voisi tietysti olla vaikkapa se, että Venäjä haluaa ehdottomasti estää Suomen liittymisen NATO:on ja alkaa pommittaa Suomen infraa maan tasalle vähän kerrallaan, toivoen siten pakottavansa Suomen luopumaan NATO-ajatuksistaan. Tässä skenaariossa on tosin se heikkous, että tuossa tilanteessa NATO:n tuki vastustajan ilmatoimintaa vastaan olisi todennäköistä ja se puolestaan heikentäisi pommitusten tehoa olennaisesti.
 
Pelkällä poliittisella painostuksella, informaatiosodankäynnillä, tietoverkkosodankäynnillä ja maan sisäisiin asioihin esim. talous puuttumalla on mahdollista vaikuttaa laajalti. Eli laukausten vaihtoa ei edes tarvita tiettyyn pisteeseen asti.

Näkisin, että suomen nykyiset ja tulevaisuuden asevoimat tekevät tunkeutujan/vaikuttavan osapuolen interventiopyrkimykset hyvin kalliiksi voimakeinoin, ellei tavoite ole todella tärkeä.
 
Kapiainen kirjoitti:
Meillä hyökkääjä todennäköisesti tavoittelee maa-alueiden saamista haltuunsa ja se edellyttää ilman muuta joukkojen tuomista rajojen yli. Se taas ei onnistu ilman taisteluita niin pitkään kuin Suomen armeija on taistelukykyinen. Näinollen pelkkä ilmapommitusoperaatio tuskin voisi ratkaista sotaa Suomea vastaan

Tuota, miksi ei voisi? Jos Suomea olisi pommitettu tarpeeksi kauan ja hallitus nostaisi kädet ylös sanoen "me ollaan jätkät hävitty tää peli", ne aluevaatimukset voidaan esittää sitten rauhanneuvotteluissa. Jos Venäjä sanoo neuvotteluissa "haluamme käyttöön Rovaniemen, Kittilän, Ivalon, Jyväskylän, Kauhavan, Tampereen jne. lentokentät ja sen lisäksi hallintaamme Inarin/Ivalon Lapin [mikä hitto se muuten on, kun on kerran Käsivarren Lappi?] tai rauhanpommitukset jatkuvat", niin ei siinä ole Härmän pojalla nokan koputtamista jos ei halua uudelleen pommeja niskaansa.

tuossa tilanteessa NATO:n tuki vastustajan ilmatoimintaa vastaan olisi todennäköistä ja se puolestaan heikentäisi pommitusten tehoa olennaisesti.

Miksi olisi? Suomi kun ei olisi tuossa(kaan) skenaariossa Naton jäsen. Jouduttaisiin jälleen kerran luottamaan siihen että lännestä tulisi hyvää hyvyyttään apua, sen sijaan että 1) niitä liittolaisia hankittaisiin ajoissa ja 2) että saataisiin sitä tukea jo ennen aloituspotkua. Sanoisin että on epämukavaa alkaa itkeä esimerkiksi Naton, RAF:n ja USA:n Sentryjä paikalle siinä vaiheessa, kun H-555:t ovat muuttaneet kiinteät kaukovalvonta- ja keskivalvontatutkat romuläjiksi. Pienenä vertauksena voisin sanoa Turkin ennen Irakin sota osa II:tä: maa pyysi Natolta Sentry-tukea mahdollisia Irakin sen suuntaan kohdistuvia iskuja torjumaan, ja katso: tukea tuli. Sentryt saapuivat valvomaan Turkin ilmatilaa.
 
ironside kirjoitti:
Miksi olisi? Suomi kun ei olisi tuossa(kaan) skenaariossa Naton jäsen.
Tuossa tilanteessa jäsenyys olisi varmaankin jo käytännössä toteutunut/ tilanne muuten sellainen, että Suomen NATO-jäsenyys olisi globaalin yleistilanteen takia asiana sellainen, että se olisi TODELLA hankala Venäjälle ja TODELLA tärkeä NATO:lle.
Vähänkään "normaalimmassa" tilanteessa Venäjä tuskin ryhtyisi ilmapommituskampanjaan estääkseen Suomen jäsenyyspyrkimyksiä.

Mitä sitten tulee tuohon aluevaatimusjuttuun, niin en edelleenkään usko että Suomelta olisi mahdollista saada alueita ilman niiden miehittämistä ja se ei onnistu jos armeija on taistelukykyinen..ellei sitten puhuta Helsingistä katsoen "merkityksettömistä" alueista esim. Pohjois-Suomessa.. Tosin historia on osoittanut Suomalaisten olevan hyvin sitkeitä tilanteissa, joissa meiltä vaaditaan alueita. Useimmiten aluevaatimuksiin on suostuttu vasta sitten kun armeija on tosiasiallisesti lyöty. En usko, että meiltä olisi missään tilanteessa helppo saada alueita edes pommittamalla infraa..ja toisaalta asia on myös niin, että siinä tilanteessa olisimme sodassa ja armeija tuskin siinä tilanteessa seisoo tumput suorina odottaen maahyökkäystä. Meillä on kyllä 100% varmasti tuollaisessa tilanteessa tehdä naapurinkin olo tukalaksi. Tätä mahdollisuuttahan ei esim Jugoslavian armeijalla käytännössä ollut. Se ei voinut armeijallaan iskeä käytännössä mitenkään yhteenkään vihollismaahansa. Meillä taas on siihen hyvät mahdollisuudet..joten turha kuvitella, että Suomea voisi pommitella miten huvittaa, ilman että siitä joutuu (verellä) maksamaan.
 
Museo kirjoitti:
Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjä tekisi pienen sotilaallisen iskun missä tappiot henkilöstölle ja kalustolle jäisivät aika pieneksi

Ts. se uhkakuvapaperissa määritelty rajoitettu sotavoiman käyttö, jolla yritetään pakottaa Suomi neuvotteluihin. Ongelma on siinä, että tuollainen voisi jopa toimia, mikäli se "pieni sotilaallinen isku" - hitto kun kuulostaa siltä Plehven lausahdukselta - olisi tarpeeksi rautaisella kouralla annettu.

Toisessa vaihtoehdossa Venäjä yrittäisi tosissaan ilmaiskuilla ja vaikka maahanlaskujoukoilla laitaa Suomea polvilleen ilman alueellista hyökkäystä.

En usko että tuollaisella kaappauksenomaisella yllärillä pyrittäisiin niinkään Suomen polvilleenlaittoon vaan siihen, mitä näissä itänaapurin harjoituksissa on treenattu: "rajan läheisyydessä olevien strategisten alueiden haltuunotto" ja "läheisen ulkomaan puolueettomuuden varmistaminen" ovat olleet ohjaavia sanontoja. Toisin sanoen mikäli tarvetta on pohjoisella alueella varmistaa alueita, homma hoidetaan nopeasti kotiin ilman mitään harmaata vaihetta tai uhkavaatimuksia korkeassa valmiudessa olevilla joukoilla (VDV ja VVS).

Käytännössä se hoituisi pommittamalla Lapin sotilaskohteita, lentokenttiä ja vastaavia ja samalla otetaan ne strategiset alueet haltuun ensin laskuvarjojoukoin (a la Bashur), sitten ilmakuljetuksin (olette kai nähneet kuvia kuinka Il-76 purkaa syövereistään panssarivaunun?) ja lopulta vaikka 200. moottoroidun kivääriprikaatin ja siihen vahvistuksiksi liitetyn merijalkaväen moottorisiirtymiseen Raja-Joosepin kautta alueille asemiin. Siinä vaiheessa kun Suomi-poika on saanut ressut mobilisoitua ja harjoitettua, Ivan Ivanovitsh on jo kaivautunut asemiinsa kuin Alabaman punkki.

Kolmannessa vaihtoehdossa käydään pieni Kursk-Kymenlaakso -mittelö tuohon päälle ihan muuten vaan. Eli pari päivää tullaan päälle ja sitten pysähdytään.

Ja tuota pidän itse kaikkein epätodennäköisimpänä optiona. Suuren luokan maaoperaatiot vaativat valmistautumisaikaa, joka voidaan huomata ja sillä tavoin antaa samaa aikaa viholliselle. Kun itänaapurissa varmasti tiedetään että Suomi petaa puolustuksensa siihen "harmaaseen vaiheeseen", sellaista ei anneta kuin silloin jos nopea, ennakoiva yllätyshyökkäys (se venäläinen "strateginen vastahyökkäys") ei ole mahdollinen.
 
Kapiainen kirjoitti:
Suomen NATO-jäsenyys olisi globaalin yleistilanteen takia asiana sellainen, että se olisi TODELLA hankala Venäjälle ja TODELLA tärkeä NATO:lle.

Ja hankala Suomelle. Natoon ei oteta pahassa paikassa sinne epätoivoisesti pyrkiviä. Palovakuutuskin pitäisi ottaa ennen kuin verhoissa kytee.

Mitä sitten tulee tuohon aluevaatimusjuttuun, niin en edelleenkään usko että Suomelta olisi mahdollista saada alueita ilman niiden miehittämistä

Onnistui se Serbiassakin, ja Serbia/Jugoslavia jos kuka on ollut sitkeä: toisessa maailmansodassa se tappeli vaikka hävisikin sodan ja jäi miehitetyksi. Silti Milosevic joutui antautumaan, ja Serbia menetti ennen pitkää Kosovon.

armeija tuskin siinä tilanteessa seisoo tumput suorina odottaen maahyökkäystä. Meillä on kyllä 100% varmasti tuollaisessa tilanteessa tehdä naapurinkin olo tukalaksi. Tätä mahdollisuuttahan ei esim Jugoslavian armeijalla käytännössä ollut. Se ei voinut armeijallaan iskeä käytännössä mitenkään yhteenkään vihollismaahansa. Meillä taas on siihen hyvät mahdollisuudet.

Tuota, Suomen ja Serbian maavoimia ei kannata edes yrittää vertailla toisiinsa, niin paljon raskaammin varustetut maavoimat serbeillä oli. Puhumattakaan siitä että ne maavoimat pitäisi mobilisoida, kouluttaa ja siirtää sinne itäsektorille, ja siinä voi tulla ongelmia kun vihollinen samaan aikaan pommittaa.
 
Se ensinmäinen Iraki sota niin USA ja ne toiset pommitavat Iraki olikko se yötäpäivä 3 viikoa lentokoneella ja laivastolla (tomahawk ohjukset) ennen kun se maavoimien hyökkäys alkoi.

Kyllä luulen että Venäjä tekee samoin alkaa ohjuksen kanssa ( siis förprogrammerade ja ne osuu kiinteään rannikkotykistöön, lentokentät, tukikohtat y m) ja sitten iskee maavoimat.
 
ironside kirjoitti:
Museo kirjoitti:
Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjä tekisi pienen sotilaallisen iskun missä tappiot henkilöstölle ja kalustolle jäisivät aika pieneksi

Ts. se uhkakuvapaperissa määritelty rajoitettu sotavoiman käyttö, jolla yritetään pakottaa Suomi neuvotteluihin. Ongelma on siinä, että tuollainen voisi jopa toimia, mikäli se "pieni sotilaallinen isku" - hitto kun kuulostaa siltä Plehven lausahdukselta - olisi tarpeeksi rautaisella kouralla annettu.

Toisessa vaihtoehdossa Venäjä yrittäisi tosissaan ilmaiskuilla ja vaikka maahanlaskujoukoilla laitaa Suomea polvilleen ilman alueellista hyökkäystä.

En usko että tuollaisella kaappauksenomaisella yllärillä pyrittäisiin niinkään Suomen polvilleenlaittoon vaan siihen, mitä näissä itänaapurin harjoituksissa on treenattu: "rajan läheisyydessä olevien strategisten alueiden haltuunotto" ja "läheisen ulkomaan puolueettomuuden varmistaminen" ovat olleet ohjaavia sanontoja. Toisin sanoen mikäli tarvetta on pohjoisella alueella varmistaa alueita, homma hoidetaan nopeasti kotiin ilman mitään harmaata vaihetta tai uhkavaatimuksia korkeassa valmiudessa olevilla joukoilla (VDV ja VVS).

Käytännössä se hoituisi pommittamalla Lapin sotilaskohteita, lentokenttiä ja vastaavia ja samalla otetaan ne strategiset alueet haltuun ensin laskuvarjojoukoin (a la Bashur), sitten ilmakuljetuksin (olette kai nähneet kuvia kuinka Il-76 purkaa syövereistään panssarivaunun?) ja lopulta vaikka 200. moottoroidun kivääriprikaatin ja siihen vahvistuksiksi liitetyn merijalkaväen moottorisiirtymiseen Raja-Joosepin kautta alueille asemiin. Siinä vaiheessa kun Suomi-poika on saanut ressut mobilisoitua ja harjoitettua, Ivan Ivanovitsh on jo kaivautunut asemiinsa kuin Alabaman punkki.

Kolmannessa vaihtoehdossa käydään pieni Kursk-Kymenlaakso -mittelö tuohon päälle ihan muuten vaan. Eli pari päivää tullaan päälle ja sitten pysähdytään.

Ja tuota pidän itse kaikkein epätodennäköisimpänä optiona. Suuren luokan maaoperaatiot vaativat valmistautumisaikaa, joka voidaan huomata ja sillä tavoin antaa samaa aikaa viholliselle. Kun itänaapurissa varmasti tiedetään että Suomi petaa puolustuksensa siihen "harmaaseen vaiheeseen", sellaista ei anneta kuin silloin jos nopea, ennakoiva yllätyshyökkäys (se venäläinen "strateginen vastahyökkäys") ei ole mahdollinen.

Tarkoitus oli miettiä niitä omia tappioita noiden pohjalta eikä kirjoittaa puolustuspoliittista selontekoa uudestaan.
 
Museo kirjoitti:
Tarkoitus oli miettiä niitä omia tappioita noiden pohjalta eikä kirjoittaa puolustuspoliittista selontekoa uudestaan.

No pohditaan sitten: ensimmäisessä vaihtoehdossa tappiot, sekä omat että itänaapurin, jäävät todennäköisesti melko pieniksi. Vainaita tulee tällä puolella siitä, kun lentokenttiä, tutka-asemia ja muita vastaavia joko strategisesti tai "poliittisesti" tärkeiksi katsottuja paikkoja pommitetaan. Luultavasti meikäläisten tappiot jäävät sataan, pariin, itänaapurin vähempään.

Jälkimmäisessä voidaan ottaa mukaan nuo edelliset, plus sitten kaappausiskun yhteydessä tulevat vainajat, mitä voi tulla runsaastikin jos adrenaliinia täynnä olevat naapurin soltut pääsevät irralleen keskelle siviiliasutusta. Georgiassa kuoli 250 siviiliä ja 150 sotilasta tai poliisia, joten tuo kuulostaa sopivalta meillekin mikäli kyse on Lapista.

Ilmakampanja a la Allied Force onkin sitten pahin. Sotilastappiot nousevat toiseen momenttiin kun kampanja kohdistetaan laajamittaisesti sotilaskohteisiin, mutta pahimmat tappiot tulevat kun siviili-infraa jyrätään. Serbiassa jopa länsimaisten taktiikoiden ja tekniikan (tiukka ROE, hyvät täsmäaseet) tuli satoja siviiliuhreja; itänaapurilla ei tunnetusti ole tapana asettaa joukoilleen tiukkoja voimankäyttösääntöjä (Groznyin tuplatuhoaminen, Georgiassa Gorin ja muiden kaupunkien sumeilematon ilma- ja tykistöpommitus, jne.) ja täsmäaseiden määrä on aika pieni. Parilla tuhannella siviiliuhrilla jos kuukauden pommituksista selvittäisiin, se olisi jo saavutus, ja päälle ehkä 500 sotilasta.
 
muistetaan, että maailman pitää muutua paljon ennekuin hyökkäys tapahtuu.

nykyvenäjä ei suomeen hyökkää, vaan jos siltä suunnalta hyökätään, on tapahtunut isoja venäjän kotimaisia muutoksia, jonka vuoksi käännytään ulos, jotta saadaan sisäinen yhtenäisyys. eli käytännössä joku äärimmäisyysliike saisi vallan.

mitä paremmin siellä menee taloudellisesti, sitä pienempi todennäköisyys äärimmäisyysliikkkeseen on.

muistakaa että esim etelä-korea oli diktatuuuri kunnes talous ja koulutus ajoi diktatuurin ohi. auguuri minä sanon että sama tapahtuu kiinassa.
---
jos pohditaan puhtaasti massivisen hyökkäyksen kautta, ei 70 % - 90 % tappioita saavuteta muualla kuin painopistealueilla. (muuten englanninkielessä ei ole hyvää sanaa vastaama sanaa "Schwerpunkt", usein käytetään saksankielen sanaa)

aikanaan kun olin reserviläisjohtajana taistelujoukoissa, vakuutuin siitä että tiukan paikan tullen taistelutahtoa löytyy tästä maasta. en mene detskuihin.
 
ironside kirjoitti:
Tuota, Suomen ja Serbian maavoimia ei kannata edes yrittää vertailla toisiinsa, niin paljon raskaammin varustetut maavoimat serbeillä oli. Puhumattakaan siitä että ne maavoimat pitäisi mobilisoida, kouluttaa ja siirtää sinne itäsektorille, ja siinä voi tulla ongelmia kun vihollinen samaan aikaan pommittaa.
Ehkei kannata, mutta viittaukseni ei liittynytkään tuohon. Se liittyi Suomen maantieteelliseen asemaan verrattuna Serbian maantieteelliseen sijantiin suhteutettuna vastustajan sijaintiin. Serbialla ei ollut mitään mahdollisuuksia vaikuttaa USA:n alueelle, ei Britannian alueelle jne. Sen sijaan on 100% varmaa, että meillä on kyky vaikuttaa Venäjän alueelle jos joudumme ilmapommitusoperaation kohteeksi.

Mitä sitten tulee alueluovutuksiin, niin en edelleenkään usko että Suomi olisi valmis luovuttamaan alueita kovinkaan helposti ilman, että vastustaja joutuu ne konkreettisesti valtaamaan. Varsinkin jos puhutaan alueista, jotka ovat meille yhteiskunnan toiminnan kannalta avainalueita. Voi olla, että joitakin syrjäseutuja Suomi voisi luovuttaa helpommin, mutta ei sekään kovin helposti tulisi onnistumaan.

Pidän erittäin epätodennäköisenä sellaista tilannetta jossa vastustaja pommittaisi Suomalaisia kohteita päivä- ja viikkokausia, Suomen ottaessa tumput suorina iskuja vastaan. Meillä on kyky ja todennäköisesti siinä tilanteessa myös halu iskeä takaisin..siten, ettei vastustaja voi jättää sitä huomioimatta.
Pitää nimittäin koko ajan huomioida se seikka, että tuollainen tilanne ei ala kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se pystytään ennakoimaan, siihen pystytään varautumaan ja siihen pystytään vastaamaan.

Tietenkin aina voidaan ajatella, että tuo tilanne syntyisi täysin yllättäen, siten ettemme olisi siihen mitenkään valmistautuneet...silloin tottakai peli olisi menetetty samantien. Mutta niin kävisi mille tahansa valtiolle/armeijalle maailmassa: jos yllätys on täydellinen - peli on menetettu ensi hetkellä.
 
Edelleenkin oli tarkoitus miettiä niitä tappiota eikä uhkien todennäköisyyttä. Itse näen tämän asian vähän kuin vakuutuksena. Sotilaallinen konflikti Venäjän kanssa on epätodennäköinen mutta periaatteessa mahdollinen. Se myös aiheuttaisi väistämättä jotain tappiota. Rauhan aikana maksamme vuosittain armeijalle rahaa jotta riskit ja tappiot sotilaallisen konfliktin sattuessa pystyttäisiin minimoidaan.

Erityisesti nuo epäsuorat tappiot ovat sellainen aihe mistä ei ole juuri pohdintaa näkynyt. Otetaan nyt vaikkapa terveydenhuoltojärjestelmä. Kuinka homma toimisi jos Venäjä suorittaisi sen mainitun strategisen iskun? Sähköt olisivat poikki eikä puhdasta vettä tulisi hanasta. Jossain ulkomailla on vastaavassa tilanteessa muutama sata kansalaista kuollut pelkästään ripuliin ja järkytykseen. Mutta ei siis Suomessa kun me olemme varautuneet.

Tai maan talous tilanteessa missä Venäjä ryhtyy sotilaallisiin toimiin lähialueilla. Pystyisikö sotalaitos esimerkiksi turvaamaan talouden intressit? Voisi kuvitella muutaman ulkomaalaisen suuryrityksen johtajan hieman protestoivan aika nopeasti jos raaka-ainetoimitukset vähänkin yskivät. Mutta ei Suomessa kun meidän vuorineuvokset ovat niin isänmaallisia.

Puhumattakaan siviilien jäämisestä sodan jalkoihin. Suojaväistöjä tehdään ja pommisuojassa könötetään mutta tappioita ei tule? Mutta eihän näitä kannata huomioida. Oikeat tappiot ovat niitä missä vihollisen erikoisjoukkojen sotilas ampuu tarkkuuskiväärillä urheaa suomalaisreserviläistä käteen hänen pyyhkiessään riu´ulla persettään.
 
Museo kirjoitti:
Edelleenkin oli tarkoitus miettiä niitä tappiota eikä uhkien todennäköisyyttä.

Kuten sanottu:
Strategisen iskun onnistuessa tappiot infralle, siviiliväestölle ja armeijalle jäävät hyvin pieniksi. Ne jäisivät todennäköisesti pieniksi/paikallisiksi myös silloin jos isku epäonnistuu.

Jos taas päädytään laajamittaiseen sotaan, johon hyvin todennäköisesti liittyy voimakas ilma-aseen käyttö, kasvavat tappiot hyvin suuriksi. Infra tuhoutuu taistelualueelta käytännössä lähes täysin, armeijan tappiot ovat hyvin suuret, siviilitappiot saattavat myös kasvaa hyvin suuriksi..riippuen kuitenkin siitä, miten tehokkaasti siviiliväestö pystytään siirtämään syrjään sodan jaloista. Suomeen kuitenkin mitä todennäköisimmin jäisi alueita, jotka saavat olla rauhassa hyökkääjän toimilta.
Armeijan tappiot kasvavat laajamittaisessa sodassa todennäköisesti hyvin suuriksi sen takia, että sodan luonne tullee olemaan hyvin kiivas ja ratkaisua haetaan..se on kenties pakkokin hakea hyvin nopeasti ja loppujenlopuksi hyvin suppealla alueella. Ehkei se ole kovin kaukaa haettu vertaus Kurskin taisteluun kun maalaillaan Suomen ja Venäjän ottelua. Suppea alue, jolla on pakko saada ratkaisu aikaan tai peli vaikeutuu olennaisesti. Molemmat tietävät tämän ja siksi kummallakin on alusta alkaen käytännössä kaikki pelissä..ja silloin tappiot kasvavat aina suuriksi molemmin puolin.
 
Edfit: laiton se väärän aiheseen -
 
Back
Top