Museo kirjoitti:
Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjä tekisi pienen sotilaallisen iskun missä tappiot henkilöstölle ja kalustolle jäisivät aika pieneksi
Ts. se uhkakuvapaperissa määritelty rajoitettu sotavoiman käyttö, jolla yritetään pakottaa Suomi neuvotteluihin. Ongelma on siinä, että tuollainen voisi jopa
toimia, mikäli se "pieni sotilaallinen isku" - hitto kun kuulostaa siltä Plehven lausahdukselta - olisi tarpeeksi rautaisella kouralla annettu.
Toisessa vaihtoehdossa Venäjä yrittäisi tosissaan ilmaiskuilla ja vaikka maahanlaskujoukoilla laitaa Suomea polvilleen ilman alueellista hyökkäystä.
En usko että tuollaisella kaappauksenomaisella yllärillä pyrittäisiin niinkään Suomen polvilleenlaittoon vaan siihen, mitä näissä itänaapurin harjoituksissa on treenattu: "rajan läheisyydessä olevien strategisten alueiden haltuunotto" ja "läheisen ulkomaan puolueettomuuden varmistaminen" ovat olleet ohjaavia sanontoja. Toisin sanoen mikäli tarvetta on pohjoisella alueella varmistaa alueita, homma hoidetaan nopeasti kotiin ilman mitään harmaata vaihetta tai uhkavaatimuksia korkeassa valmiudessa olevilla joukoilla (VDV ja VVS).
Käytännössä se hoituisi pommittamalla Lapin sotilaskohteita, lentokenttiä ja vastaavia ja samalla otetaan ne strategiset alueet haltuun ensin laskuvarjojoukoin (a la Bashur), sitten ilmakuljetuksin (olette kai nähneet kuvia kuinka Il-76 purkaa syövereistään panssarivaunun?) ja lopulta vaikka 200. moottoroidun kivääriprikaatin ja siihen vahvistuksiksi liitetyn merijalkaväen moottorisiirtymiseen Raja-Joosepin kautta alueille asemiin. Siinä vaiheessa kun Suomi-poika on saanut ressut mobilisoitua ja harjoitettua, Ivan Ivanovitsh on jo kaivautunut asemiinsa kuin Alabaman punkki.
Kolmannessa vaihtoehdossa käydään pieni Kursk-Kymenlaakso -mittelö tuohon päälle ihan muuten vaan. Eli pari päivää tullaan päälle ja sitten pysähdytään.
Ja tuota pidän itse kaikkein epätodennäköisimpänä optiona. Suuren luokan maaoperaatiot vaativat valmistautumisaikaa, joka voidaan huomata ja sillä tavoin antaa samaa aikaa viholliselle. Kun itänaapurissa varmasti tiedetään että Suomi petaa puolustuksensa siihen "harmaaseen vaiheeseen", sellaista ei anneta kuin silloin jos nopea, ennakoiva yllätyshyökkäys (se venäläinen "strateginen vastahyökkäys") ei ole mahdollinen.