Voisi vain kuvitella, että kansalaismielipide NATO:n suhteen saattaisi hieman muuttua, jos kansalle avattaisiin poliittisten päättäjiemme toimesta NATO-yhteistyön todellista laajutta, sekä perusteltaisiin se miksi näin tehdään...
Onko Suomi lähellä seuraavaa sotaa?
- Viestiketjun aloittaja Ässä
- Aloitus PVM
Voisi vain kuvitella, että kansalaismielipide NATO:n suhteen saattaisi hieman muuttua, jos kansalle avattaisiin poliittisten päättäjiemme toimesta NATO-yhteistyön todellista laajutta, sekä perusteltaisiin se miksi näin tehdään...
Vonka
Supreme Leader
Tarkoitin Setsoienergon tavaraliikenneparannuksia, en päärataa. Kaikki liittyy kaikkeen. Artikkeli sinänsä valaisee korruption tähtitieteellistä syvyyttä ja kannattaa lukea, että tietää, mistä on kysymys ja miksi tuota sotkua ei siivoa edes Elliott Ness.
http://www.reuters.com/investigates/russia/#article/part3
aj77
Greatest Leader
Se on totta että seuraava sota käydään keskellä asutusta ja maan ydinalueilla. Karjalassa oli hyvä viivyttää ja pelata se kortti sitten rauhanneuvotteluissa. Nyt ei enää riitä että vihollinen pysäytetään. Jos se pysähtyy, se miehittää tärkeää osaa maasta. Vihollinen täytyy joko työntää takaisin rajan yli, saada vetäytymään, tai tuhota viimeiseen mieheen.
Siinäpä ne vaihtoehdot.
Kovana Eu:n vastustajana täytyy uhrata sillekkin ajatus että kuinka suojaton Suomi olisi jos tulevaisuudessa Eu:sta erottaisiin. Eu antaa muodollista suojaa kuitenkin. Hyökkäys eu maahan on hyökkäys Eu:ta vastaan. Eroaminen Eu:sta ei kyllä taida käydä. Vielä pahempi jos Eu hajoaisi. Siitä seuraisi epävakaita aikoja ja Putin noukkisi rusinat pullasta. Saksa ainakin nousisi jälleen Euroopan suurvallaksi.
Parempi pysyä tässä Eurostoliitossa niin kauan kuin Venäjällä on vallassa Rikollinen,KGB:n diktaattori jolla on paha tsaari ja suurvalta fetissi ja joka ei ole rehellistä työtä tehnyt koskaan.
Toivoa vain että ei ala koittamaan eu:n yhtenäisyyttä jossain vaiheessa. Ainoa Natoon kuulumaton Eu maa venäjän naapurissa on pieni ja vittumainen Suomi. Sen vuoksi olen pikkaisen huolissani tulevaisuudesta.
Mihin perustuu olettamus, että seuraava sota käydään pääkaupunkiseudun kaduilla? Onko tämä miehittäjälle helpompi vaihtoehto? Onko siinä vaiheessa maailma jo niin sekaisin, että Helsingin pommittaminen on helppo päätös?
Missä mielessä baikal seuraava on mielestäsi erilainen? Juuri tuo, että se käydään keskellä asutuskeskuksia?
Missä mielessä baikal seuraava on mielestäsi erilainen? Juuri tuo, että se käydään keskellä asutuskeskuksia?
miheikki
Greatest Leader
http://www.talouselama.fi/uutiset/suomalaiset+putin+on+uhka/a2250455
Taloustutkimus kysyi viime viikolla Talouselämän toimeksiannosta tuhannelta suomalaiselta, onko Vladimir Putin uhka Euroopan vakaudelle.
Kaikista vastaajista 59 prosenttia oli sitä mieltä, että Venäjän presidentti on uhka Euroopalle. Vajaa kolmasosa eli 32 prosenttia ei katsonut Putinin vaarantavan maanosan vakautta. Loppuosa 9 prosenttia vastanneista valitsi diplomaattisen vaihtoehdon ”ei osaa sanoa”.
Taloustutkimus teki tutkimuksensa atk-avusteisina puhelinhaastatteluina 19.–22.5.2014 eli viime viikon maanantaista torstaihin. Kohderyhmänä oli Suomen 15–79-vuotias väestö Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta.
Peräti 62 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista vastasi myöntävästi kysymykseen, onko Putin uhka Euroopan vakaudelle. Miehistä vain 56 prosenttia oli tätä mieltä.
Vahvimmaksi jakolinjaksi osoittautui vastaajien puoluekanta.
Vasemmistoliittoa ja sosialidemokraatteja äänestävistä vain niukka enemmistö – 51 ja 54 prosenttia – piti Putinia uhkana Euroopan vakaudelle. Vasemmiston kannattajissa onkin merkittävästi vähemmän Putin-pelkoa kuin koko kansassa.
Ankarinta Putin-fobiaa potevat ruotsalaisen kansanpuolueen kannattajat. Rkp:tä äänestävistä 86 prosenttia oli sitä mieltä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on uhka Euroopan vakaudelle.
LUE KOKO JUTTU PERJANTAINA ILMESTYVÄSTÄ TALOUSELÄMÄSTÄ.
Tsadilaisten paskantärkeyteen se perustuu.
Jos Venäläiset haluavat esim ottaa Suomenlahden pohjoirannan hallintaansa, käyttää Suomen ilmatilaa Leningradin sotilaspiirin puskurina tai hyökätä Ruotsiin ja Norjaan niin mitä virkaa Helsingillä on missään näissä? Se voidaan ohittaa merkityksettömänä.
Jos Venäjä haluaa kurittaa suomalaisia ja Suomea erityisesti niin kaappaushyökkäys Helsinkiin on yksi mahdollisuus, mutta eikö olisi helpompaa rullata tankit kehä kolmosen rajalle ja kurittaa kaupunkia epäsuoralla, kunnes tsuhna sanoo että: "Piisaa kiitos"?
Minä kanssa ihmettelen tuota olettavaa, että seuraava sota käydään taajamissa. No joku Imatra ja Lappeenranta on tietysti rajalla, mutta sen jälkeen on metsää. Mikä pakko hyökkääjää on päästää kaupunkeihin? Puolustaja se on joka päättää missä taistellaan.
Vai lähteekö olettamus siitä, että hyökkääjä jättää maavoimat kotiin ja tulee vaan vettä ja ilmaa pitkin? Kymmenien tuhansien sotilaiden maihinnousu ja maahanlasku suoraan Raumalle?
Minuteman
Eversti
Paskaksi ammuttu perusinfrastruktuuri tekee miehittäjänkin elämän ikäväksi. Kyllä kaikki kohteet pyritään aina ottamaan haltuun niin ehjinä kuin mahdollista. Helsinki on hallinnos keskus ja sen symbooliarvo on vähintään yhtä suuri kuin arvo erilaisten hallintajärjestelmien keskuksena.
No minun katsantoni on ollut jo pitkään se, että riippumatta meidän rauhanaikaisista tavoitteistamme, osa taisteluista AJAUTUU asutuskeskuksiin syistä, joita en nyt viitsi ryhtyä luettelemaan. Ne syyt ovat kyllä arvattavissa. Yksi pääsyy on karttatiede ja toinen on vihollisen liikkeen suuntautuminen valtauria myöten....vääjäämättä törmätään asutuskeskuksiin ja onko puolustajalla joka paikassa varaa jättää "puolustajan etu" käyttämättä? Ei ole. Ja sitten liuta muita syitä.
Mahdollinen sota on nopearytminen, siihen yhtyvät kaikki hyökkääjän aselajit, operaatioita maa, meri, ilma ja muut ulottuvuudet, kuten kyber jne. Kuulumme Natoon tai emme, hyökkääjän on pakko päästä tavoitteisiin niin nopeasti, etteivät Suomen kumppanit ehdi mukaan. Pyrkimys ollee saavuttaa rajatulla alueella status quo ja asettaa länsi tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Eräänlainen moderni Porkkalan versio Suomen etelä-rantaan.
Pärjäämme tässä mielestäni ilman muuta tyydyttävää paremmin. Mutta myönnän nyt sulin käsin sen, että Kapiainen on teeseineen avannut hieman ajatteluani. Tuollainen hyökkäys, vaikka siitä selviäisimmekin, olisi tavaton onnettomuus, hirmuinen suorastaan, ja jäisi siihen riski, että emme "ehtisi mukaan"....ja siksi on kyllä ihan oikea ajatus se, että tuollaista hyökkäystä vastaan on nostettava pelotetta, joka ei onnistu kuin liittoutumalla nimenomaan Yhdysvaltain johtamassa orkesterissa. Kyllä se siltä vahvasti näyttää.
Pystymmekö pahoin suomettumatta estämään esim. venäläisen rahan vaikutukset Suomessa? Tämä on seikka, jota suorastaan pelkään. Sillä voi olla aivan hirmuisia seurauksia. Ehkä tarvitsemme TODELLA selkänojan myös tätä uhkaa vastaan, ehkä Nato on myös poliittinen työkalu siinä mielessä?
Eräs vastaus ässän kysymykseen on sitten se, että Venäjä ei ole sama kuin NL:n PA v. -45.
Vaikeita asioita, enkä lähde kyllä ehdottomana totena väittämään tällä kompetenssilla mitään.
Minuteman
Eversti
Kaikki sodat ratkaistaan ilmassa. Sillä hetkllä kun hyökkääjä saavuttaa kiistämättömän ilmaherruuden puolustajan avainalueiden yläpuolella puolustajan peli on menetetty. Suomeen tehtävä hyökkäys alkaa aivan varmasti ilmapuolustuksen lamaannuttamisella. Sen jälkeen eristetään rannikolle sopiva maihinnousualue ja ryhdytään siirtämään sinne joukkoja ensin ilmateitse ja kun sopivan kokoinen satama on otettu haltuun niin raskasta kalustoa meritse. Ilmaherruus varmistaa sen ettei puolustaja pysty siirtämään sillanpääasemaa vastaan sitä uhkaavia voimia.
Ne "torjuntavoitto Kannaksella" -skenariot ovat nykypäivänä romanttisia haaveita.
Riittävän vahva ilmatorjunta on must ja siihen pitää panostaa. Varsinkin kyky torjua ballistisia ohjuksia olisi Suomelle merkitävä game changer.
Stinger-kauppa on merkittävä juttu. Jos hyökkääjä ei saa kiistämätöntä ilmaherruutta alueittemme päälle, puolustustaisteluista voi tulla jotain. Jos rynnäkkökoneet ja taisteluhelikopterit saavat pörrätä rauhassa se oli sitten siinä.
Ne "torjuntavoitto Kannaksella" -skenariot ovat nykypäivänä romanttisia haaveita.
Riittävän vahva ilmatorjunta on must ja siihen pitää panostaa. Varsinkin kyky torjua ballistisia ohjuksia olisi Suomelle merkitävä game changer.
Stinger-kauppa on merkittävä juttu. Jos hyökkääjä ei saa kiistämätöntä ilmaherruutta alueittemme päälle, puolustustaisteluista voi tulla jotain. Jos rynnäkkökoneet ja taisteluhelikopterit saavat pörrätä rauhassa se oli sitten siinä.
Myrskyhiiri
Respected Leader
Käytännössä tästä on päätös tehty asiasta kansalta pahemmin kyselemättä ja ääntä pitämättä. Demokratiahan täytyy rajoittaa vain niihin kysymyksiin, jotka ovat vähemmän elintärkeitä, jotta kansa saa säilyttää illuusionsa siitä, että se käyttää valtiossa ylintä päätösvaltaa. Olisiko meillä mahdollisuus mennä NATO:on jäsenvaltioiden salaisen käsittelyn kautta, siten ettei Venäjälle jäisi reagointiaikaa käsittelyvaiheessa? Mikä lienee yksi ns. kuoleman hetkistä? Voimmeko mennä NATO:on ja sitten nukkua yömme paremmin ja iloita siitä, että itänaapuri parantaa rautatieverkkoa Pietarista meille päin turisteja tuodakseen ja kauppaa lisätäkseen + laittaa vielä pääomaa kovasti kaivattuun ydinvoimaamme? Norjahan on NATO:ssa ja siellä venäläiset nähtiin ww2:n valossa historiallisesti vapauttajina, suhteet lienevät hyvät vaikka oikeitakin kiistanaiheita varmasti on arktisten merialueiden hyödyntämisessä. Vai nouseeko itärajalle uudet piikkilanka-aidat, koska USA Naton johtajana haluaa tarkoituksellisesti jyrätä ja konfliktoida tilanteen Venäjän kanssa, koska se kansallisvaltioiden aika on ohi uudessa maailmanjärjestyksessä ja Venäjä ei noudata tätä sääntöä ja rikkoo vanhoillisiin arvoihin pysyttäytymällä yhteisen ponnistuksen globaalin kulttuurin muuttamiseksi. Ja jos nyt tilanne vielä rauhoittuukin, niin entäs jatkossa? Jos Venäjä ja Kiina alkaakin kavereiksi niin pitemmällä tähtäimellä ottelu on länsi vs. Aasia ja rajalla ollaan taas. Voimmeko yrittää olla NATO:ssa se kiva naapuri, jolla on voimakas ja tiuhaan harjoitettu reservi mutta "ainoat rehelliset miehet" vaikkapa tiedustelupäällikköinä EU:ssa tai NATO:ssa? Vai viedäänkö meitä kuin pässiä teuraalle, koska maavoimien komentaja näyttää hymyilevältä pikkuveljeltä isojen poikien leikeissä? Miksiköhän muuten PV ei julkaissut poseerauskuvia venäläisten tarkastajien vierailusta samaan harjoitukseen
?NATOn Euroopan maavoimien komentaja tutustui maavoimien vaikuttamisharjoitukseen
NATOn Euroopan maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Frederick Hodges tutustui käynnissä olevaan harjoitukseen ja harjoitusalueeseen Rovajärvellä sunnuntaina.
Kenraaliluutnantti Frederick Hodges tutustui harjoitukseen sunnuntaina maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärven vieraana
Kenraali Hodges halusi vierailullaan tutustua kumppanuusmaan, kuten Suomen, maavoimien yhteistoimintamahdollisuuksiin ja edistää eri maiden maavoimien välistä yhteistyötä. Hän on aiemmin käynyt tutustumassa mm. Norjan ja Ruotsin maavoimien toimintaan.
- Tulin tänne antaakseni tukeni maavoimienne komentajalle ja yleisemmin perustelemaan maavoimien olemassaolon tärkeyttä nykyaikaisissa asevoimissa. Armeijoiden kokoa pienennetään ja resursseja leikataan; siksi on tarpeen selittää kansalaisille, että suorituskykyisiä maavoimia tarvitaan. Jokaisella maalla on oltava omat maavoimat, selvittää Hodges.
Kenraali Hodges seurasi sunnuntaiaamuna taisteluosaston koulutustason mittausta tehden havaintoja näkemästään.
- Näin ensimmäistä kertaa varusmiesten koulutustason mittauksen. Olen nähnyt suomalaisia sotilaita kansainvälisissä tehtävissä Afganistanissa ja Balkanilla, mutta ensimmäistä kertaa seurasin koulutustarkastusta. Olin erittäin vaikuttunut kahdesta havainnostani: Yllätyin kuinka taitavia varusmiehet olivat niin lyhyen koulutuksen jälkeen. Järjestelmä on selvästi tehty kouluttamaan heidät hyvälle tasolle nopeasti. Lisäksi kaikki läsnä olleet henkilöt, kuten tutkijat ja mittaajat halusivat nuorten sotilaiden onnistuvan. Kaikki olivat omistautuneet heidän onnistumiselleen, etenkin johtajat henkilökohtaisesti.
Kenraali Hodges pohti koko vierailunsa ajan harjoitusyhteistyön merkitystä.
- Mikään kansakunta ei voi enää toimia yksin, on tehtävä yhteistyötä ja ymmärrettävä toinen toistemme toimintatapoja. Harjoitusyhteistyötä tarvitaan, myös kunkin maan puolustusvoimien sisällä. Nykyaikaiset operaatiot ovat maa-, meri-, ilma- ja erikoisjoukkojen yhteisoperaatioita.
- Rovajärven harjoitus- ja ampuma-alue on varmaan yksi suurimmista harjoitusalueista joita olen nähnyt. Tämä on vaikuttava alue, jossa on tehty koulutusolosuhteiden ja turvallisuuden eteen paljon. Tämä on arvokas harjoitusalue, joka mahdollistaa hyvin monipuolisten harjoitusten pitämisen.
Kenraaliluutnantti Hodges jatkoi Rovajärveltä matkaansa maanantaina Raatteen tielle tutustuakseen alueen historiallisiin taistelupaikkoihin vierailuisäntänään Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi. Suomussalmen taistelut Hodges muistaa hyvin jo nuoruutensa sotahistorian opetuksesta. Mukaan Raatteen tieltä lähti pieni kivi, hänen merkittävistä taisteluista kertovaan kokoelmaansa. Kiviä on kertynyt eri puolilta maailmaa noin 170.
Kulisseissa Venäjä on painostanut Suomea Naton osalta jo pitkään, tai ainakin antanut "ymmärtää".
Itse olen jatkuvasti kantanut huolta maamme kokonaismaanpuolustuksesta. Vaikka pärjäisimme jonkin aikaa sotilaallisesti, siviiliyhteiskuntamme olisi polvillaan alta aikayksikön, ja tämän tietävät myös asioista päättävät poliitikkomme. Lopputulema - arvatkaa itse!
Naton jäsenyys olisi niin vahva peloite, ettei maahamme hevin iskettäisi tai sitten olisi kyse niin laajasta rähinästä, ettemme voisi siltä kuitenkaan välttyä. Siinä menisi niin sotilaat kuin siviilitkin!
Itse olen jatkuvasti kantanut huolta maamme kokonaismaanpuolustuksesta. Vaikka pärjäisimme jonkin aikaa sotilaallisesti, siviiliyhteiskuntamme olisi polvillaan alta aikayksikön, ja tämän tietävät myös asioista päättävät poliitikkomme. Lopputulema - arvatkaa itse!
Naton jäsenyys olisi niin vahva peloite, ettei maahamme hevin iskettäisi tai sitten olisi kyse niin laajasta rähinästä, ettemme voisi siltä kuitenkaan välttyä. Siinä menisi niin sotilaat kuin siviilitkin!
Lepukki
Eversti
Mikä oikein ajaa Venäjän laajentumishaluja?
Jos tuohon kysymykseen pystyisimme vastaamaan, auttaisi se varmasti myös vastaamaan siihen kysymykseen, että mitkä ovat Venäjän intressit Suomen suhteen.
Tässä hieman omia pohdintojani (tosin saaneet tietenkin vaikutteita lukemattomista lähteistä): Tarkastellaan ensin Neuvostoliiton romahtamisen vaikutuksia. NL:n romahtaminenhan oli sodan, kylmän sodan häviämisen laukaisema reaktio - siis verrattavissa melkein täysimittaisen sodan häviämiseen. Se rikkoo kansallista identiteettiä, lyö niin syvän loven itsetuntoon, ettei siitä enää pääse yli eikä ympäri. Sodan häviämisen jälkeen Venäjä jätettiin täysin oman onnensa nojaan. Ei otettu mukaan kansainvälisiin länsimaisiin kauppasopimuksiin. Eikä enää tunnustettu millään lailla sen arvovaltaa.
Tällä tavalla kohdellun suurvallan ei voi odottaa omaksuvan länsimaisia arvoja itsestään ja hyväskyvän meidän tuntemaamme demokration muotoa. Se vahvistuessa huonolla omallatunnolla varustettuna on ainoa päämäärä saada arvostus muilta ja itseltään takaisin. Tämän kaiken me olemme jo nähneet aiemmin. Kyllä, tarkoitan Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se jätettiin yksin suurien sotakorvaustensa kanssa, eikä sen aiempaa arvovaltaa enää tunnustettu. Nyt on kulunut miltein 24 vuotta NL:n (kylmän) sodan häviämisestä. Saksalla kesti vain 20 vuotta aloittaa uusi sota ensimmäisen jälkeen.
Se minkälainen itsetunnon nostatus on tällä hetkellä menossa Venäjällä on hankalaa ymmärtää. Aleksandr Duginin puheita seuranneena olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaiseen ajattelutapaan Kremlinissä yritetään Venäläisiä ohjata. Propagandan määrä valtava. En vain voi taas olla vertaamatta tätä Natsi-Saksan sotaa edeltävään kansallisen itsettunnon kohottamiseen tarkoitettuun propagandaan. Kremlinissä luodaan uutta ideologiaa joka, Duginin kiistelyistä huolimatta, selvästi perustuu nationalistin aatteiden ympärille ja oman kulttuurin, arvomaailman ja uskonnon koroittamiseen.
Mitenkä tämä sitten liittyy suomeen? Kansallisen itsetunnon kohottamiseksi Venäjä suurvaltana tarvitsee tietenkin valta-aseman muihin maihin verrattuna. Se tarvitsee "alamaisia" korostaakseen omaa ylemmyyttään ja paikataakseen sillä tappion tuottamaa lommoa. Ukraina on vasta alkua. Georgia oli jo jonkinlainen alkusoitto. Maata, joka piehtaroi omassa itsetunnon kohotusriitissään ei pysäytä enää mikään. Parempi kysymys sodan suhteen on mielestäni, että missä järjestyksessä? Baltian maat vai Suomi ensin. En voi oikein uskoa, että muut Nato-maat aloittaisivat ydinsodan Baltian maiden takia ja uskon Venäjän tietävän tämän ja ottavan riskin ja hyökkäävän jossain kohtaa sinne. Aiemmin ajattelin, että Venäjä tekisi invaasion sitä ennen vielä Kazakstaniin ja Kirgiztaniin, mutta ilmeisesti siellä asiat ovat jo Kremlinin hallinnassa (viittaan vasta solmittuihin vapaakauppasopimuksiin).
Tässä omat mietteet tulevasta. Aika pessimistinen olen sen suhteen mitä seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuu. Ainiinjoo. Venäjä käyttää muuten Brazilian mm-kisojen luomaa mediamylläkkää hyväksi ja kesäkuun aikana ottaa lopullisesti Itä-Ukrainan itselleen.
Jos tuohon kysymykseen pystyisimme vastaamaan, auttaisi se varmasti myös vastaamaan siihen kysymykseen, että mitkä ovat Venäjän intressit Suomen suhteen.
Tässä hieman omia pohdintojani (tosin saaneet tietenkin vaikutteita lukemattomista lähteistä): Tarkastellaan ensin Neuvostoliiton romahtamisen vaikutuksia. NL:n romahtaminenhan oli sodan, kylmän sodan häviämisen laukaisema reaktio - siis verrattavissa melkein täysimittaisen sodan häviämiseen. Se rikkoo kansallista identiteettiä, lyö niin syvän loven itsetuntoon, ettei siitä enää pääse yli eikä ympäri. Sodan häviämisen jälkeen Venäjä jätettiin täysin oman onnensa nojaan. Ei otettu mukaan kansainvälisiin länsimaisiin kauppasopimuksiin. Eikä enää tunnustettu millään lailla sen arvovaltaa.
Tällä tavalla kohdellun suurvallan ei voi odottaa omaksuvan länsimaisia arvoja itsestään ja hyväskyvän meidän tuntemaamme demokration muotoa. Se vahvistuessa huonolla omallatunnolla varustettuna on ainoa päämäärä saada arvostus muilta ja itseltään takaisin. Tämän kaiken me olemme jo nähneet aiemmin. Kyllä, tarkoitan Saksaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Se jätettiin yksin suurien sotakorvaustensa kanssa, eikä sen aiempaa arvovaltaa enää tunnustettu. Nyt on kulunut miltein 24 vuotta NL:n (kylmän) sodan häviämisestä. Saksalla kesti vain 20 vuotta aloittaa uusi sota ensimmäisen jälkeen.
Se minkälainen itsetunnon nostatus on tällä hetkellä menossa Venäjällä on hankalaa ymmärtää. Aleksandr Duginin puheita seuranneena olen saanut jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaiseen ajattelutapaan Kremlinissä yritetään Venäläisiä ohjata. Propagandan määrä valtava. En vain voi taas olla vertaamatta tätä Natsi-Saksan sotaa edeltävään kansallisen itsettunnon kohottamiseen tarkoitettuun propagandaan. Kremlinissä luodaan uutta ideologiaa joka, Duginin kiistelyistä huolimatta, selvästi perustuu nationalistin aatteiden ympärille ja oman kulttuurin, arvomaailman ja uskonnon koroittamiseen.
Mitenkä tämä sitten liittyy suomeen? Kansallisen itsetunnon kohottamiseksi Venäjä suurvaltana tarvitsee tietenkin valta-aseman muihin maihin verrattuna. Se tarvitsee "alamaisia" korostaakseen omaa ylemmyyttään ja paikataakseen sillä tappion tuottamaa lommoa. Ukraina on vasta alkua. Georgia oli jo jonkinlainen alkusoitto. Maata, joka piehtaroi omassa itsetunnon kohotusriitissään ei pysäytä enää mikään. Parempi kysymys sodan suhteen on mielestäni, että missä järjestyksessä? Baltian maat vai Suomi ensin. En voi oikein uskoa, että muut Nato-maat aloittaisivat ydinsodan Baltian maiden takia ja uskon Venäjän tietävän tämän ja ottavan riskin ja hyökkäävän jossain kohtaa sinne. Aiemmin ajattelin, että Venäjä tekisi invaasion sitä ennen vielä Kazakstaniin ja Kirgiztaniin, mutta ilmeisesti siellä asiat ovat jo Kremlinin hallinnassa (viittaan vasta solmittuihin vapaakauppasopimuksiin).
Tässä omat mietteet tulevasta. Aika pessimistinen olen sen suhteen mitä seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuu. Ainiinjoo. Venäjä käyttää muuten Brazilian mm-kisojen luomaa mediamylläkkää hyväksi ja kesäkuun aikana ottaa lopullisesti Itä-Ukrainan itselleen.
skärdis
Greatest Leader
NATO on paljon enemmän kuin ydinpelote. Venäjä ei millään ilveellä saisi ilmaherruutta Baltiassa ja sitä myöten valtausyritys on tuhoon tuomittu hanke.
Miksiköhän tuollainen ajatus on niin yleinen, että NATO olisi mukamas valmis joko sotimaan vain ydinasein tai sitten ei mitenkään. Sotiminen siis hoidettaisiin vain tietokoneen ruuduilla ja ohjukset lentäisivät mantereiden halki vanjan niskaan. Ei se näin ole.
NATO:lla on jäsenmaissaan ehdoton ilmaherruus ja on Euroopassa NATO:n jäsenmaiden maavoimienkin joukkoja niin paljon, että Kremlin on pakko kunnioittaa niiden olemassaoloa.
NATO:n vastustajat pyrkivät aina perustelemaan, ettei NATO voisi auttaa Suomeakaan, koska NATO ei olisi valmis aloittamaan täysimittaista ydinsotaa jonkin Suomen vuoksi. Aivan kuten mitään muuta ei olisi tehtävissä. Johan tälläkin hetkellä Baltia nauttii NATO:n tuomaa poliittista varmuutta ja liikkumatilaa. Päinvastoin kuin meillä Suomessa, jossa keskustelijatkin tuovat toistuvasti esiin Moskova-kortin eli "mitäköhän tästäkin Kremlissä tuumattaisiin". Suomessa on sen sijaan vallalla ajatus, jolla Kremlille on annettu vähintäänkin veto-oikeus ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. On sille toki perinteitä..
Minuteman
Eversti
Ei pidä paikkaansa. Venäjää ei suljettu pois kansainvälisen yhteistyön piiristä, Venäjä on tehnyt sen ihan itse.
Kansainvälisissä sopimuksissa on venäläiselle luonteenlaadulle ikävänä piirteenä sellaisia juttuja että sopimuksissa luvatut asiat on myös pidettävä, ehtoja on noudatettava ja että Venäjällä ei ole niihin mitään erityistä tulkinta-, veto- tai saneluoikeutta.
Minuteman
Eversti
Yhdyn edelliseen. Samoin ihmettelen sitäkin että NATO:n sotilaallisen avun pitäisi tietyissä tarkoitushakuisissa skenaarioissa tarkoittaa operatiivisten joukkojen lähettämistä Suomeen taistelemaan etulinjassa hyökkääjää vastaan. (Ymmärrän että tällaisen mielikuvan ylläpitäminen auttaa pönkittämään sitä ajatusta että "ei ne kuitenkaan halua lähettää sotilaitaan kuolemaan Suomen puolesta - nyyh!)
Ei tuon NATO:n sotilaallisen tuen kriisin uhatessa tarvitse olla sen kummempi kuin riittävän tulivoimaisen laivasto-osaston parkkeeraamista jonnekin Helsingin - Tallinnan välille. Muutama nykyaikainen taistelualus yhdessä NATO:n valvontaverkon tuottaman tilannetiedon varassa pystyisi suojaamaan Suomen etelärannikon ilmatilan ja tarvittaessa laivoilta voidaan antaa tulitukea risteilyohjuksilla sellaisiin kohteisiin joihin suomalaisten aseiden kantomatka ei yllä.
Tarkennan tätä hiukan koska taisin olla ensimmäinen tässä keskustelussa, joka sanoi että seuraava sota käydään Suomen ydinalueilla ja että siitä aiheutuu suurta tuhoa eteläisen Suomen infralle..
Korostan, että en tarkoittanut sitä että sota käydään kaupungeissa - sanoin että sota käydään Suomen asutuimmilla alueilla. Itse taisteluista pääosa käydään silti metsämaastoissa - joita riittää melkoisesti myös Suomen asutuimmillakin alueilla, mutta taisteluiden seurauksena infra kärsii jokatapauksessa valtavasti. Infralla kun tarkoitetaan muutakin kuin kaupunkien rakennuksia..
Mitä sitten tulee NATOon, niin eihän NATOn pelote synny ydinaseista, vaan sen sotilaallisesta voimasta tavanomaisin asein.NATOn ilma-ase on ylivoimainen vastustajaan nähden, mutta myös maavoimat ovat sekä koulutuksellisesti, teknologisesti että myös hyvin koulutettujen sotilaiden määrän osalta ylivoimaiset verrattuna Venäjään. Muistutan taas siitä, että NATOlla on Euroopassa noin 1,5miljoonaa sotilasta - pääosin ammattisotilaita - eikä tässä ole vielä edes Turkki mukana. Venäjällä sopimussotilaita on se 231 000...
Ydinasepelote pitää mielestäni pitää erillään tuosta tavanomaisten aseiden ja asevoimien luomasta pelotteesta ja käsitellä sitä erikseen - tosin siinäkin NATOlla on vähintäänkin riittävä potentiaali. Ydinasevertailussa tilanne on selvästi tasaisempi, mutta sillä ole merkitystä, koska molempien potentiaali on helpostikin riittävä. Tosin teknologiaylivoima tässäkin on NATOn puolella..ehkei sinänsä itse aseiden tehossa, mutta kyvyssä toimittaa asevaikutus kohteisiin on eroa.
Samaa mieltä. Suomelle avuksi riittäisi lähes kaikissa mahdollisissa skenaarioissa ilmassa ja merellä tapahtuva tuki - maalla käytäviin taisteluihin sensijaan emme tarvitse kuin pientä apua ja siinäkin riittää melko pitkälle se, että huoltovarmuus on taattu tärkeimpien aseiden ja asejärjestelmien osalta - mitään "NATOn panssaridivisioonia" emme tarvitsisi - emmekä kyllä sellaisia tänne saisikaan.