Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Kultarannan Nato-keskustelu olisi pohjustettava rehellisellä analyysillä siitä, mihin omat puolustusvoimamme ja kokonaismaanpuolustuksemme kykenevät jatkossa yksin. Jos tämä vaihe jää pois, muulla keskustelulla ei ole edes akateemista arvoa.
jatkosodan päättyessä Suomella oli 159 Messerschmitt lentokonetta ja 100 Brewster lentokonetta
Tämä ei ole keskustelun aiheen kannalta kovin relevantti yksityiskohta, mutta pakko kuitenkin huomauttaa, että Suomi sai tasan 44 Brewsteriä eikä yhtään enempää. Sodan päättyessä niitä oli jäljellä hiukan toista kymmentä ja Mersuja noin sata.
Mihinkään "operaatio Ihmissuteen" ei suomalainen mies taida korkealla moraalilla lähteä. Tuskin alkaa tapella perheittensä seassa ja akkain hameitten alla kuin joku Gazan mulkosilmä.
Mitäs vaihtoehtoja on?
@CV9030FIN sanoi siinä yhdessä MPK vänkäys&vittuilu ketjussa ihan todenmukaisesti, vaikka ei ehkä diplomaattisimmilla sanavalinnoilla, että merkittävä osa vapaaehtoiskoulutuksesta ei tuota ainakaan merkittävää lisäarvoa henkilön SA-tehtävään. Muun muassa minä olen saanut koulutusta myös ”oman alani” ohitsekin ja vaikka se ei SA-tehtävässä palvele muutenkuin kenties lisäämällä tietoisuutta (esim. TA-koulutus), niin sille on tarvetta siinä kohtaa, kun aletaan tosissaan ottamaan matsia ja panoksena ei ole enää vähempi kuin oma henki.
Ympärillä oleva yhteiskunta on siinä kohtaa nykyihmiselle tuntematon raunio ja tulevaisuus ei ole jatkumoa rauhan ajan nykyisyydelle. Jos sota päättyy tappioon ja ehdottomaan antautumiseen, niin on turha kuvitella tilanteen muuttuvan stabiiliksi, kunhan vain nimet ovat paperissa. Sitten alkaa terrori ja "olojen vakiinnuttaminen". Tämänhän ryssät kertovat ihan itse! Ehdottomaan antautumiseen päättyneet Venäjälle tai Neuvostoliitolle voitokkaat sodat noudattavat tuota kaavaa, ovat noudattaneet ainakin 300 vuotta.
Vaihtoehto olisi operatiivisesti johdettu järjestynyt ja menestyksekäs taistelu, johon ehkä saataisiin apujakin. Olihan tietysti Suomen sodassakin 1808-1809 tuntemattomat sankarinsa, kuten Näsijärven järvisissit, jotka toimivat omin päin hyvinkin pitkään (Anders Persson kirjoitti kirjankin näistä ilmiöistä). Ei se paljon muuttanut, mutta näinkään ei ole hyödyllistä yksilön ajatella.