baikal kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Älkää pojat unohtako kaiken tuon lihasmassan kasvattamisen keskellä lihasten hoitoa. Vähän voimistelua/venyttelyä sekaan, niin vältytte paremmin vammoilta. Vanhan kamppailulajiharrastajan huomio.
Miten usein käynee kamppailuharrastajille siten, että massanhankinta aiheuttaa "jäykkyyden ja hidastumisen"? Muistan ammoisilta ajoilta pari esimerkkiä omista ympyröistä. Pari sellaista riukukeppiä, olivat nopeita ja sähäköitä kavereita, mutta olivat tyytymättömiä massaansa. Kas, kehittivät sitä puolta, venyttelivät ja vanuttelivat, mutta 12-14 lisäkiloa tekivät tehtävänsä: kisakunto oli veks ja jalat eivät kestäneet harjoituksia jne.jne. Tämä karatessa kauwan sitten. Mitä mieltä olet bodyg. ylipäätään massanhankinnasta?
Massaa pitää olla, mutta se pitää osata optimoida ja se pitää olla oikeissa paikoissa. Oma lajini on potkuvoittoinen, eli Taekwondo, missä tuo nopeus kyllä korostuu ehkä enemmän kuin monissa muissa lajeissa. Asioiden teknisesti oikea suorittaminen on se ensimmäinen asia. Seuraavana on nopeus ja liikkuvuus. Sitten tulee se ns. "raaka voima", eli lihasmassan tuoma voima. Liika lihasmassa jäykistää, eli liikkuvuus katoaa ja liikkeet hidastuvat. Samaten iso massa kuluttaa happea ihan eri tavalla kuin solakampi olemus. Ottelussa pitää pystyä liikkumaan käytännössä koko 3 minuutin erä, paljon ei voi seisoskella tai muuten tulee noutaja.
Miettikääpä sitä, kolme minuuttia päkiöiden varassa ( kantapäät irti lattiasta ) ja liikettä eteen, taakse, sivuille, kiertoja yms. Eriä on normaalisti kolme, välissä minuutin tauot. Saa kokeilla.
Kaikissa kamppailulajeissa fyysisistä ominaisukksista tärkeimmät ovat liikkuvuus ja nopeus. Lihassmassa tarvitaan, mutta se on vasta kolmannella sijalla. Nopeus tuo sitä "räjähtävyyttä". Esim. hidas, voimakaskin potku on melko helposti torjuttavissa/väistettävissä, mutta räjähtävä, piiskansivalluksen kaltainen on iskuenergialtaan yhtä kova ( ellei kovempikin ) ja osuu suuremmalla todennäköisyydellä.
Kaikki tuntemani huiput ovat olemukseltaan lähempänä "kukkakeppiä" kuin bodaria.
Paini on kamppailulajeista ehkä se, jossa tarvitaan eniten sitä lihasmassaa, mutta siinäkin liikkuvuus ja nopeus ovat avainasemassa. Katsokaapa vaan, miten helposti painijat heittelevät voltteja voittoa tuulettaessaan. Jos muistatte Muhammad Alin alias Cassius Clayn, ei hänkään mikään lihasvuori ollut, mutta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan kuuluisin maailmanmestari.
Vanha totuus, nopeus on voimaa, pätee. Sen ymmärtää, kun katsoo voiman laskukaavaa fysiikassa ( massa x kiihtyvyys ). Huippuottelijan suhteet ovat suunnilleen luokkaa 180cm, 70 kg
Tiivistettynä siis, lihasmassaa tarvitaan kamppailulajeissa, mutta sitä ei saa olla liikaa. Se pitää osata optimoida. Voimaharjoitteluna käytetään paljon nilkka- ja rannepainoja normaalisti harjoittelun aikana. Toki punttejakin nostellaan, mutta ei kauhean paljon. Mäkijuoksu, porrasjuoksu yms. kuuluvat myös ohjelmaan.
Eli kyllä baikal, sun huomiosi ja päätelmäsi on ihan oikea.
Taas tuli tämmöinen pitkä sepustus, mutta kai tästä jotain selviää.