Onko varusmiespalvelu tullut löysempi?

[Hejsan]

Ruotalaisessa foorumissä yks joka asuu Ruotsissa oli tehnyt inttin sodankylässä sissikompaniassa 362 vuorokautta.

Hän sanoo että disiplinen oli huono ja upseerit näki sormien välilla jos
jotain tapahtui.

Hän meni myös tarkkaampumakurssi ja sai vain ampua 5 panoksia!

Kokonaisuudessa hän oli besviken.

Esimerkki jos joku ampui väärin tai huonosti niin se varusmiesjohtaja ei
uskaltanut sanoa että te uudestaan. (hän luulu että silloin se on simputusta)

 

[Anti-Panzer]

Hän meni myös tarkkaampumakurssi ja sai vain ampua 5 panoksia!

Kokonaisuudessa hän oli besviken.

Esimerkki jos joku ampui väärin tai huonosti niin se varusmiesjohtaja ei
uskaltanut sanoa että te uudestaan. (hän luulu että silloin se on simputusta)

Huonosti koulutettu johtaja sitten. Kouluttajalle penalttia vaan.
Ja 5 laukausta TA-koulutuksessa kuullostaa suoraan sanoen paskapuheelta.

Mitä yleensäkin haet tällä kysymyksellä? Aika laaja ja kysymys yhden pettyneen kaverin lausunnon perusteella, hmm?

 

[Hejsan]

Mitä mä haen?....jos se on tullut löysempi
Onko se näin nytten armeijassa?
Ennen tehtiin pojista miehiä.....onko se muutunut leikkikouluksi?

 

[Rajasissi]

Mitä mä haen?....jos se on tullut löysempi
Onko se näin nytten armeijassa?
Ennen tehtiin pojista miehiä.....onko se muutunut leikkikouluksi?

Hejsan, sun pitää mennä testaamaan ja sitten tehdä omat johtopäätöksesi

 

[Second]

Kyllähän noita leikkikoulupuheita oli hemmetisti juuri vuosituhannen vaihteessa kun systeemi muuttui 6/9/12 järjestelmään.

Tuo Sodankylä ja Sissikomppania kilistää kelloja siihen malliin että voipa että kyseistä kaveria ehkä ymmärrän ainakin kurin suhteen. Etenkin jos palvelusaika on -98 tai -99 alkupuolisko. Sen kumemmin nyt ketään mustamaalaamatta. :a-kiss:

 

[Hejsan]

Mitä mä haen?....jos se on tullut löysempi
Onko se näin nytten armeijassa?
Ennen tehtiin pojista miehiä.....onko se muutunut leikkikouluksi?

Hejsan, sun pitää mennä testaamaan ja sitten tehdä omat johtopäätöksesi

on se vähän vaikea nytten, en ole enään suomen kansalainen,
mutta minä voisin söökata että mä saan tupla kansalaisuus mutta se maksaa.....

 

[Rajasissi]

on se vähän vaikea nytten, en ole enään suomen kansalainen,
mutta minä voisin söökata että mä saan tupla kansalaisuus mutta se maksaa.....

Sun olisi pitänyt tehdä se parivuotta sitten niin olisi ollut vain ilmoitusluontoinen juttu. Olisi sille siltikin tainnut tulla pari-kolmesataa hintaa.

 

[Hejsan]

edit: otin pois se ja laiton se sinne alas suomeksi

 

[Second]

En minä tuosta ymmärrä juuri mitään, mutta ainakin omana aikanani ilmeni aliupseeriston (ja kokelaidenkin) osalta ongelmia sisäistää sitä omaa rooliaan.

Tuli alokkaat ja alkoi raaka arki. Homma meni siten että:
1. Ensin oltiin maailmanherroja ja kurin pidettiin aivan liian tiukasti. Tuli ylilyöntejä. Kouluttajisto puuttui tähän.
2. Sitten kouluttajien huomautteluihin vittuunnuttiin ja turhauduttiin kun ymmärettiin että asiat eivät ihan noin ruusuisia olekkaan.
3. Sitten sopeuduttiin.

Tämä tapahtui siinä ensimmäisten 2-3 kuukauden aikana. Jos tuosta aiheutui ongelmia omana aikanani niin ison vastuun laitan totta kai kouluttajien harteille. Toisaalta tunnusta että mekin lähdimme AUK:sta ehkä vähän turhan ruusuisin kuvitelmin jotka sitten rapautuivat varsin pian. Enkä tosiaan tiedä kuinka paljon tämä on vain minun subjektiivinen kokemus.

En tiedä kuinka normaali kehityskulku tämä armeijassa sitten on, olivatko esim oman alokasajan varusmiesjohtajamme samojen ongelmien keskellä. Omasta mielestäni elimme tuolloin vaihetta jolloin syvälle johtaminen teki tuloaan PV:hen oli juuri vaihdettu palvelusaika systeemiä ja asiat oli hakusessa vähän kaikilla.

Senkin haluan sanoa että komppanianmme alokkaat voittivat prikaatin taistelijan taitoihin liittyvän koulutustarkastuksen, eli ainakaan alokaskoulutukseen ei mitään pahoja negatiivisia vaikutuksia asialla kaiketi ollut.

Jos kaveri on tosissaan tuon patruuna määränsä suhteen niin lieneekö johtuu enemmän siitä että kaveri viihtyi erinlaisissa terveyden tilaan liittyvissä vapautuksissa ja varuskuntasairaalassa kuin palveluksessa...

 

[Hejsan]

Kyllä Hejsan nämä asiat hoitaa!!!
LÖYSIN GOOGLESTA TRANSLATE RUOTSI SUOMEKSI!!!:a-laugh:

Översättning från svenska till finskaVisa romanisering

Nyt on melkein 4 kuukautta sitten kotiutuessaan minulle, joten ajattelin kertoa teille kokemusta näistä 362 päivää vietin Suomen armeijassa.

12 tammikuu menin Sodankylässä suurin toivein ja jota haluan tulin sisään SissiK (Jägar.komp). Aluksi se tuntui henkisesti vaativa, ei tiedä tippaakaan kartio, uusia juttuja koko ajan jne. .. Mutta muutaman päivän jälkeen aloin ajatella se oli huono kurinalaisuutta ja turhaa käynnissä, eikä fyysisesti vaativa toiminta, että odotin.

Kahdeksan viikon jälkeen olin valittu AUK jääkärilinja, vasta kun tunsin armeijassa oikeasti, se oli hidasta vitun kovaa kaikilla tavoilla. Mutta sen jälkeen muutaman viikon päästä alkoi olla rento, jos jatkamme samaan tahtiin kuin alussa, jotta voisimme olla todella kova ja ammattitaitoista sotilaita, mutta ei.

Harjoitukset meillä oli keväällä olivat laatu vaihtelee ja jotkut olivat vaativampia kuin toiset, mutta todellinen jääkäri-päivää, meillä oli varsin vähän. Emme koskaan harjoiteltu marssivat päiväkausia, se oli kaikkein monipuolinen taistelu porat ja koskaan todellisia vaikeuksia (suuri pettymys).

Kun uusi alokas Heinäkuussa tuli aivan uudet haasteet, se vei paljon aikaa tottua tehdä päätöksiä ja johtaa ihmisiä. Olin kuitenkin usein ensimmäistä kertaa, miten hyvin kiittämätön siat on Suomessa, osa ei ole kiinnostunut hallintaan veteraanien perintöä ja puolustaa maan. Mikä tietysti näkyy koulutuksen kautta sekä sitoutuminen ja suunnittelu-upseereiden.

Minut valittiin, koska Tarkka-ampuma-yliupseeri, joten otin 3 viikkoa kurssin aihe. Tietenkin todella paska, voit kutistaa kaikki puolet siitä ilman ongelmia. Luulin, että sinun täytyy yrittää kerätä niin paljon tietoa kuin mahdollista taistella ottelua sen sijaan .. Mutta ei tullut aikana ammunta käytäntö, ammun viisi laukausta jälkeen viimeistely aikana.

Lopullinen liikuntaa melko hyvä, mutta kun se tuli meidän joukkueen ohjaaja ei hoitanut tehtävänsä, en ollut saanut mitään koulutusta, mikä minun roolini oli joukkue. Koska olen ollut metsästys linja sisältää vain jalkaväki-joukkueet toimintaa, kun olin Jääkäri.komp n päämaja joukkue. Valitettavasti häpeä, u name it.

Yhteenvetona ylös:
Kokonaan asepalveluksesta Suomessa oli suuri pettymys, suurin osa heistä ohjaajien eivät olleet kiinnostuneita tekemään hyvää työtä maassa, mutta vain liukui noin palkasta. Met pari kohtaa, jotka todella paloi toimintaan ja oli hyvä koulutusalalla, mukaan virkamiehet oli suuri puute. Kuten huomasi ex Toista, tehkää oikein "ei useinkaan sovelleta, voit nähdä läpi sormien liikaa väärin.

Hyvä asia oli, että sain yhteydessä Suomen väestö niin, että olen todennäköisesti ollut mahdollisuus, jos en tee asevelvollisuus.

Kun olin varusmiespalveluksen laski luottamus Suomen puolustusvoimien jotain ihmeellistä, ja jotenkin tunsin enemmän ruotsalainen kun tulin kotiin, kuin silloin kun menin Suomi. Mutta en ole pahoillani, että olen lupautunut asevelvollisuus

 

[Second]

Aika kriittistä tekstiä, jos yhtään ymmärrän mitä google sisältänsä suoltaa. No jos kaveri on oikeassa niin melko heikosti on mennyt.

 

[Hejsan]

löytäsin lisää tekstiä

Aivan, ja suurin osa pelottava, että minun Prikaati on yksi kurinalainen ja parhaiten koulutetut joukot armeijassa ainakin. Vaikka se oli hyvin kaikkiaan melko hyvä koulutus koulussa (mitä kaikki rivit), mutta toinen puoli oli yhtä hyvä. Olin ammunta kaksi ottelua RK; n kahden muun prikaatin loppukesästä, ja katso paljon ihmisiä muista yksiköistä. Jos yritys on usein näytti huonompi kuin pohjoisessa.

Ongelmana meillä oli se, että ne, jotka ei toiminut ei saanut tai riittämättömiä seuraamuksia, jotka eivät olleet siirtymään vemppade / lähetetään kotiin, ja ne, jotka eivät hyviä asioita, mutta ei kehua. Johtamiskoulutusohjelma partio, ryhmänjohtaja ja joukkueet eivät toimi myöskään toinen puoli. Ensimmäinen asia, joka tapahtui kun saimme takaisin kouluun, kun yhtiö oli komppanianpäällikkö pelotella meitä, emme tee sitä, ettemme tehneet toinen. Kollegani piti päätyä, että se oli kielletty (simputtaa) tekemään asioita, jotka menivät huonosti

 

[Second]

No ei tuosta tajua enää yhtään mitään :a-laugh:

 

[Anti-Panzer]

Todennäköisesti ymmärrämme ruotsia paremmin kuin tuota tajunnanvirtaa...
Pistäpä alkuperäiset tekstit?

 

[Hejsan]

Okidoki...alkuperäinen teksti

Nu är det snart 4 månader sen hemförlovningen för min del, så jag tänkte att jag delger er mina erfarenheter av dem 362 dagarna jag tillbringade inom finska armén.

12 januari åkte jag till Sodankylä med stora förhoppningar och som enligt min önskan kom jag in på SissiK(Jägar.komp). Till en början kändes det psykiskt tungt, inte känna en jävla kotte, nya grejer hela tiden osv.. Men redan efter några dagar började jag tycka att det var för dålig disciplin och mycket onödigt spring, istället för fysiskt krävande aktiviteter som jag väntat mig.

Efter 8 veckor blev jag uttagen till AUK-kursen på jägarlinjen, det var först då jag kände att jag var i lumpen på riktigt, det var fördjävla tungt på alla sätt. Men redan efter ett par veckor så började det bli slappare, om vi fortsatt i samma takt som i början så hade vi kunnat bli riktigt hårda och kunniga soldater, men icke.

Övningarna vi hade under våren var av varierande kvalité och en del var mer krävande än andra, men riktiga jägar-dygn hade vi ganska få. Vi tränade aldrig marsch i flera dagar i sträck, det var mest diverse stridsövningar och aldrig några riktiga strapatser(stor besvikelse).

När nya kullen kom i juli så kom det helt nya utmaningar, det krävdes mycket tid för att vänja sig vid att fatta beslut och leda människor. Dock slogs jag ofta under första tiden av hur mycket otacksamma svin det finns i Finland, majoriteten har inget som helst intresse av att förvalta veteranernas arv och försvara landet. Vilket givetvis avspeglas i utbildningen, både genom engagemang och planeringen av officerarna.

Jag blev uttagen som kompaniets prickskytte-underofficer, så jag gick en 3 veckors kurs inom ämnet. Kursen sög verkligen, man hade kunnat komprimera allt till halva tiden utan problem. Jag tänkte att man får väl försöka inhämta så mycket kunskap som möjligt på stridsskjutningarna istället.. Men det kom inga, under en skjutövning fick jag skjuta 5 skott efter kursens avslutande.

Slutövningen var någorlunda bra, dock kom det där fram att våran plutons instruktör inte skött sin uppgift, jag hade inte fått någon utbildning i vad min uppgift var inom plutonen. Eftersom jag gått jägarlinjen bara innefattar jägarplutonens verksamhet, medan jag låg i Jägar.komp's stabspluton. Tragiskt, skämmigt, u name it.

För att sammanfatta det hela:
I sin helhet var lumpen i Finland en stor besvikelse, dem flesta instruktörerna var inte intresserade av att göra ett bra arbete för landet, utan gled bara runt för lönen. Träffade bara ett par stycken som riktigt brann för verksamheten och höll bra utbildningar, engagerade officerare var en stor bristvara. Som märktes genom att ex "Gör om, Gör rätt" inte ofta tillämpades, man såg igenom fingrarna med för mycket fel.

Det positiva var att jag fick komma i kontakt med finska befolkningen på ett sätt som jag troligen inte fått chansen till om jag inte gjort lumpen.

Under min värnplikt sjönk förtroendet för den finska försvarsmakten något otroligt, och på något sätt så kände jag mig mer svensk när jag kom hem, än när jag åkte till Finland. Men jag ångrar inte att jag genomförde värnplikten.

Precis, och det mest läskiga är att min brigad är en av de mer disciplinerade och bäst tränade förbanden inom Armén åtminstone. Visserligen var det väl i sin helhet en ganska bra utbildning i skolan(sett till alla linjerna), men det andra halvåret var mindre bra. Jag var på två skyttetävlingar med RK;n vid två andra brigader under sensommaren, och fick där se ganska mycket folk från andra förband. Där såg verksamheten ofta värre ut än i norr.

Problemet hos oss var att dem som inte skötte sig fick inga eller otillräckliga sanktioner, dem som vemppade blev inte förflyttade/hemskickade, och dem som gjorde saker bra fick inte beröm. Ledarskapsutbildningen för patrull-, grupp- och plutoncheferna funkade inte heller det andra halvåret. Det första som hände när vi kom tillbaka till kompaniet efter skolan var att kompanichefen skrämde upp oss, vi fick inte göra det, vi fick inte göra det andra. Mina chefskollegor trodde tillslut att det var förbjudet(simputtaa) att göra om saker som gick dåligt.

Typexempel på hur jävla piss det går om man får en tarvlig utbildare.
Men jag inbillar mig också att det fungerar annorlunda från Förband till Förband. Nu var det mycket man hörde i just Dragsvik, om att det skulle vara bland de fittigaste platserna i Finland för olika orsaker, så det är ju svårt att avgöra. Men slappheten du pratar om känner jag igen från Björneborgarnas RDF... fyfan jag höll på att börja grina då jag fick bekanta mig med deras värnpliktiga för nåt år sedan..

 

[baikal]

Tämä tapahtui jo vuosia sitten:


Olin ristiäisissä nuorena miehenä. Ikäluokkaani edustava karju aloitti pajatuksen kuinka armeija on löystynyt. Mahdotonta ininää piti siitä aiheesta, keskustelu eteni pitkälti baikalin viitoittamaa reittiä.... hiljalleen alkoi paljastua, kuinka ininä-karju oli ollut kaikissa mahdollisissa vapautuksissa: ei tarvinnut ajaa pyörällä, ei tarvinnut marssia, ei voinut osallistua ammuntoihin kipeän korvan takia, ei saanut nostaa mitään tyrän takia, oli lutvehtinut Tilkassa ihottuman takia kuukauden, oli ollut tutkittavana ties missä kuulohäiriön vuoksi(keksitty) jne.jne.

En lähde yleistämään, mutta monta kertaa olen tähän asiaan törmännyt juuri näin: he, jotka pitävät ARMEIJAA LÖYSÄNÄ paikkana, ovat palvelleet kyllä syystä tai toisesta kutakuinkin joutavalla tavalla. On oltu vapautuksissa, lorvehdittu varuskunnassa syystä tai toisesta, toimittu uran huippukohtana sotilaskotilähettinä....ja sitten siviilissä aloitetaan naukuminen, kuinka intissä on kaikki löystynyt. Hhah.

 

[Trolli]

Tämä tapahtui jo vuosia sitten:


Olin ristiäisissä nuorena miehenä. Ikäluokkaani edustava karju aloitti pajatuksen kuinka armeija on löystynyt. Mahdotonta ininää piti siitä aiheesta, keskustelu eteni pitkälti baikalin viitoittamaa reittiä.... hiljalleen alkoi paljastua, kuinka ininä-karju oli ollut kaikissa mahdollisissa vapautuksissa: ei tarvinnut ajaa pyörällä, ei tarvinnut marssia, ei voinut osallistua ammuntoihin kipeän korvan takia, ei saanut nostaa mitään tyrän takia, oli lutvehtinut Tilkassa ihottuman takia kuukauden, oli ollut tutkittavana ties missä kuulohäiriön vuoksi(keksitty) jne.jne.

En lähde yleistämään, mutta monta kertaa olen tähän asiaan törmännyt juuri näin: he, jotka pitävät ARMEIJAA LÖYSÄNÄ paikkana, ovat palvelleet kyllä syystä tai toisesta kutakuinkin joutavalla tavalla. On oltu vapautuksissa, lorvehdittu varuskunnassa syystä tai toisesta, toimittu uran huippukohtana sotilaskotilähettinä....ja sitten siviilissä aloitetaan naukuminen, kuinka intissä on kaikki löystynyt. Hhah.

Nyt veit sanat suusta.
Kyllä mulla on hyvin pitkälti samanlainen kuva asiasta!

 

[Oppilas]

ajatuksia sekavassa järjestyksessä:

Verrattuna vanhempaan systeemiin, nin 6/9/12 on vaativampi. Tehokkaita koulutuspäiviä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmin (etenkin miehistön kohdalla). Koulutustavoitteet eivät muuttuneet, vaikka siihen varattu aika lyheni, tämä tekee kouluttajien tehtävästä erittäin haastavan. Nykyään palveluksen järjestäminen päivällisen jälkeen (pl. siivouspalvelu) on erittäin poikkeuksellista ja vaatii hyvät perustelut pataljoonan komentajalle.

Perusyksikkö työympäristönä on sekin muuttunut sen myötä, että saapumiserien välillä on vain yksi viikonloppu. Vanhat kotiutuvat perjantaina ja uudet karvapäät astuvat palvelukseen maanantaina.

Uusi johtajakoulutus on aiheuttanut sen, että varusmiesjohtajat eivät enää ole yhtä tiukkoja kurin ylläpitäjiä kuin ennen. Syväjohtamisen koulutuspaketin väärinymmärtäminen voi pahimmillaan johtaa jopa täydelliseen kyvyttömyyteen johtaa alaisiaan. Väärinymmärtäjät (lampaat) ajattelevat kutakuinkin näin: Käskemisestä on tullut negatiivinen asia, alaisen valvominen on negatiivista, koska alaiseen pitää luottaa kaikissa tilanteissa.

Lisäksi on vielä tuo vemppaaminen: Vemppaa saa yhtä helposti kuin buranaa. Nykyään ei ole olemassa termiä aiheeton käynti, joka ennen tiesi esitutkintaa ja mahdollista rangaistusta. Vemppaa myös haetaan erittäin herkästi, se ei ole enää häpeä.

Olen kuullut varusmiesten keskustelevan keskenään avoimesti movettamisesta (motivaatiovemppaaminen), asia jonka olemassaolon kaikki tiedostavat, mutta joka on äärimmäisen hankala tutkia ja rankoa; lääkärihän ei voi olla väärässä, eihän? Ymmärrän toki sen, että lääkärillä on suunnaton vastuu ja potilaan sanaan täytyy luottaa oireiden kuvailussa, mutta.... Lääkäri kirjoittaa aina vapautuksen jos ei ole täysin varma siitä, että potilas on terve = siis aina kun potilas haluaa vapautuksen, hän sen myös saa. Sluibaamalla läpi kuusi kuukautta ja sitten ruikuttamaan, että löysää oli.

Olen tyytyväinen, että sain suorittaa oman varusmiespalvelukseni aikana, jolloin oli vielä kohtalaisen tiukka kuri. Nykyään pahin mahdollinen visio palvelukselle:
- Palvelus virka-aikana on hyvää, tehokasta ja ajoittain jopa mielenkiintoista
- Illalla ei ole MITÄÄN tekemistä ja omat VM-johtajat ovat lapasia, joilta ei saa edes pumppaamalla irti jämäkkää sotilaskäskyä.

Lopuksi: Varusmiespalvelus useimmille on nykyään kuitenkin vaativampaa, mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa kuin 20 vuotta sitten palvelleilla keskimäärin. MUTTA nykyään palvelus on värittömämpää ja mauttomampaa; lähes kaikki "hauskat" jutut, daltoneista rättisulkesiin yms. mielletään asiattomaksi toiminnaksi ja esimiesaseman väärinkäyttämiseksi. Kuitenkin tästä epävirallisesta palveluksesta jäi ainakin minulle paljon hauskojakin muistoja.

 

[Second]

Olipa asiallinen viesti Oppilaalta.

Yksi "ongelma" on fyysisen kunnon rapautuminen, jos kaveri on 3000 cooper kunnossa niin palvelus on varmasti keveämpää kuin se oli 20-30 vuotta sitten. Ei ole järkevää rääkätä sitä suurta heikossa tai parhammillaan tyydyttävässä kunnossa olevaa massaa, koska juuri sen massan kuntoa pitäisi kohottaa ja säästää se rasitusvammoilta.

 

[Trolli]

Lopuksi: Varusmiespalvelus useimmille on nykyään kuitenkin vaativampaa, mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa kuin 20 vuotta sitten palvelleilla keskimäärin. MUTTA nykyään palvelus on värittömämpää ja mauttomampaa; lähes kaikki "hauskat" jutut, daltoneista rättisulkesiin yms. mielletään asiattomaksi toiminnaksi ja esimiesaseman väärinkäyttämiseksi. Kuitenkin tästä epävirallisesta palveluksesta jäi ainakin minulle paljon hauskojakin muistoja.

"Rättisulkeiset" eli järjestymisharjoitukset ovat ihan normaalia koulutusta ja kuuluvat kyllä edelleen ohjelmistoon. Erittäin hyvä harjoitus aika-ajoin järjestettynä.