No täällä esimerkki valmiusjoukoista. Puolitoista kk alkuun kiinni.
Barettimarssi kesti kolmatta päivää ja oli matkana sen hetkinen pv ennätys. Piti pistää Uttia paremmaksi. Tästä olivat kollektiivisesti ylpeitä vaikka joiltakin lähti esim hiertyminä kiveksistä nahat. Vain n 5% joutui keskeyttämään marssin.
Palvelu itsessään oli asiallista, koulutuspitoista, sisälsi haasteita. Koulutusta tuli tässä tapauksessa peräti kolmeen eri tehtävään. ...
Omasta kokemuksesta kv. valmiusjoukoista Säkylässä alkaa olemaan kohta jo pari vuosikymmentä aikaa, mutta pitkää kiinni oloa osui meillekin (ei tosin palveluksen alkuun). Harjoiteltiin operaatiossa olemista siten, että asuttiin yhteen putkeen neljä viikkoa eri harjoituscampeissa (poissa kasarmilta koko aika, pesulle sentään pääsi) ja sen jälkeen viikko lomalla (lomat olivat porrastetusti, mutta itselle osui tuo neljän viikon kiinni olo). Sinä aikana ei käyty muonituskeskuksessa syömässä. Eli tällaisesta harjoituksesta on voinut tulla rikkinäinen-puhelin-efektin avulla kertomus pitkästä kiinni olosta palveluksen alkuun ja maastoruokailuista.
Palveluksesta olen myös samaa mieltä, erittäin haasteellista ja monipuolista, sisältäen mm. harjoituksen ulkomailla.
Koko komppaniahan palvelee vuoden ja jokainen suorittaa vähintään AUK:in. Varsinaisen sodanajan koulutuksen lisäksi jokainen aliupseeri suoritti myös jonkin miehistötasoisen toisen koulutuksen, esim. vaunumiehistö, lääkintämies, tarkka-ampuja jne.
Pääsykokeiden ja suuren hakijamäärän ansiosta valittu porukka oli selvästi keskimääräistä fiksumpaa ja motivoitunempaa. Lisäksi alokaskauden päätteeksi yksiköstä laitettiin ulos kaikki ne, jotka eivät syystä tai toisesta pärjänneet riittävällä tasolla. Esimerkiksi oman viimeisen tupakokoonpanon 12 aliupseerista 10 valmistui aikanaan maistereiksi ja ne kaksi loppuakin ammattikorkeasta. Aikalailla samalla suhdeluvulla mentiin koko yksikön tasolla.
Koko kv. valmiusjoukkokoulutuksen huonona puolena voi pitää sitä, että siinä menee tavallaan sodan ajan potentiaalia hukkaan joka vuosi. Eli kun ylisuuren komppanian kokoisessa yksikössä on suurin osa porukasta P-kokeiden (ja muutenkin) perusteella RUK-kelpoisia, mutta he saavat kuitenkin SA-mielessä vain perusryhmänjohtajan koulutuksen.
Tämä konkretisoitui parhaiten siinä, kun ainoastaan AUK:in jääkärikoulutus annettiin kv. yksikössä ja kaikkien muiden linjojen au-oppilaat menivät "kansalliseen" AUK:iin tavallisten yksiköiden varusmiesten kanssa. Koulutus ja arvostelu oli siellä kaikille samat ja kun RUK-valinnat julkistettiin, niin olihan se pieni järkytys nähdä, että kuinka paljon pienemmillä kokonaispisteillä kansallisen puolen porukkaa lähti RUK:iin, koska lähtivät tietysti omasta kiintiöstään ja kv-puolelle oli oma kiintiönsä.
Palveluksen jälkeen hyvänä puolena oli luonnollisesti se, että rauhanturvareissuun pääsi, jos halusi.
Huonona puolena se, että SA-mielessä kv-yksikön kokoonpano on outolintu ja niinpä se taidetaan aina purkaa viimeistään viiden vuoden päästä kotiutumisesta. Eli kerralla vapautuu +100 ryhmänjohtajaa, joista moni jää ilman SA-sijoitusta, kun niistä ei varsinaisesti ole pulaa. Tällöin hyvä (ja kallis) koulutus menee SA-mielessä täysin hukkaan, kun paperien perusteella koulutus on vain esim. JV-ryhmänjohtaja.
Oho, tästä tulikin pitkä postaus ja vielä osittain off topiccia, mutta annetaan nyt olla kun tuli kerrankin kirjoiteltua.
