Onko varusmiespalvelu tullut löysempi?

Samanlaista muistoa itselläkin SavPr stä. En kyllä näin jälkikäteen ihmettele miksi aika moni palveluksen jälkeen haistatti koko intille paskat. Joissakin kompanjoissa varsinkin krh:ssa oli todellisia kusipäitä. Leirit olivat varusmiesjohtaja voittoisia, kantahenkilökunnan ryypätessä päivärahat jo etukäteen. Joka ikinen kapiainen niille leireille raahautui mukaan, vaikka ei olisi ollut mistään toimenkuvasta tietoakaan:LOL: Aukissa koulutus oli monella mittarilla aika kovaa. Vähiä unia, juoksua umpihangessa niin että jokapaikka yltäpäältä lopulta hiessä, siitä sitten paikalleen makaamaan lumeen puoleksi tunniksi ja kuuntelemaan "No niiin! Nyt te pojat tiedätte mitä on kun on kylmä"
 
Lalli Kirvesniemi kirjoitti:
Aukissa koulutus oli monella mittarilla aika kovaa. Vähiä unia, juoksua umpihangessa niin että jokapaikka yltäpäältä lopulta hiessä, siitä sitten paikalleen makaamaan lumeen puoleksi tunniksi ja kuuntelemaan "No niiin! Nyt te pojat tiedätte mitä on kun on kylmä"
Klikkaa laajentaaksesi...
Muille tiedoksi, että tässä on käynyt ilmi, jotta olemme samaa ikäluokkaa ”erästä” saapumiserää, ja olimme samassa joukkueessa Savon Prikaatin AUK:n kurssilla XX :) .
En osaa sanoa, saimmeko kovaa koulutusta muihin samanikäisiin verrattuna ja oliko se simputusta. Ei mielestäni.
Kurssiveli kuitenkin viittaa tässä Aukin hyökkäysharjoitukseen, jossa tetsattiin koko päivä lumihangessa. Minulla oli konekivääri kannossa tavalliseen tapaan, ja olin sivustalla tulituessa. Havuja ei ollut alla, koska pysähdyksen piti olla tilapäinen.
Pitkä lumessa tetsaaminen päättyi siihen, kun yksi kolmesta haavoittui, tai ehkä yksi neljästä, ja se piti kantaa kilpailunomaisesti lumihangessa juosten Laidunaukean yli tai sivuitse. Kevyin mies varusteineen kantoon, ja muut juoksuttivat sitä kantaen omia varusteitaan mukana ihan riittävän paksussa lumihangessa juosten. Minullakin siis KvKk kannossa....
Kisa alkoi jollain ihme pyörityksellä, jossa otsa piti painaa johonkin keppiin ja pyöriä sen ympäri monta kertaa. Sitten pää pyörällä mies kantoon ja juoksuun.
Mittasin ihan piruuttani Karttapaikasta äsken matkan, joka käsittääkseni juostiin, ja päädyin useampaan sataan metriin.
Se oli yksi fyysisesti kovin repäisy intissä minulle. Muistikuva on, että muuten se olisi vielä mennyt, mutta aukealla ollut lumihanki teki siitä helvettiä. Vähäluminen talvi, mutta kyllä sitä aukealla oli mukavasti. Vesitornin juurelle vähän vastamäkeenkin juostiin koko joukkue, ja yritin lopussa oksentaa. Tiedätte sen ylirasituskokemuksen, kun meinaa tulla yrjö. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos. Eikä paljoa kiinnostanut, kuka voitti, kunhan elossa selvisi.

Tämä oli jääkäreiden koulutusta SavPr:n Aukissa 90-luvun alussa. Oli se vähän kovempi päivä.
Mites muissa prikaateissa?
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
Muille tiedoksi, että tässä on käynyt ilmi, jotta olemme samaa ikäluokkaa ”erästä” saapumiserää, ja olimme samassa joukkueessa Savon Prikaatin AUK:n kurssilla XX :) .
En osaa sanoa, saimmeko kovaa koulutusta muihin samanikäisiin verrattuna ja oliko se simputusta. Ei mielestäni.
Kurssiveli kuitenkin viittaa tässä Aukin hyökkäysharjoitukseen, jossa tetsattiin koko päivä lumihangessa. Minulla oli konekivääri kannossa tavalliseen tapaan, ja olin sivustalla tulituessa. Havuja ei ollut alla, koska pysähdyksen piti olla tilapäinen.
Pitkä lumessa tetsaaminen päättyi siihen, kun yksi kolmesta haavoittui, tai ehkä yksi neljästä, ja se piti kantaa kilpailunomaisesti lumihangessa juosten Laidunaukean yli tai sivuitse. Kevyin mies varusteineen kantoon, ja muut juoksuttivat sitä kantaen omia varusteitaan mukana ihan riittävän paksussa lumihangessa juosten. Minullakin siis KvKk kannossa....
Kisa alkoi jollain ihme pyörityksellä, jossa otsa piti painaa johonkin keppiin ja pyöriä sen ympäri monta kertaa. Sitten kantoon ja juoksuun.
Mittasin ihan piruuttani Karttapaikasta äsken matkan, joka käsittääkseni juostiin, ja päädyin useampaan sataan metriin.
Se oli yksi fyysisesti kovin repäisy intissä minulle. Muistikuva on, että muuten se olisi vielä mennyt, mutta aukealla ollut lumihanki teki siitä helvettiä. Vähäluminen talvi, mutta kyllä sitä aukealla oli mukavasti. Vesitornin juurelle vähän vastamäkeenkin juostiin koko joukkue, ja yritin lopussa oksentaa. Tiedätte sen ylirasituskokemuksen, kun meinaa tulla yrjö. Mitään ei kuitenkaan tullut ulos. Eikä paljoa kiinnostanut, kuka voitti, kunhan elossa selvisi.

Tämä oli jääkäreiden koulutusta Aukissa 90-luvun alussa. Oli se vähän kovempi päivä.
Mites muissa prikaateissa?
Klikkaa laajentaaksesi...
No kyllä iiteekin osasi Rovaniemellä tuollaiset operaatiot. Munia myöten hangessa vaaran kuvetta ylös ja sitten kannettiin haavoittunutta alas. Pari kaveria oksensi lopuksi. Mutta oli oikeastaan ihan hauskaa. Liekö itsellä päässä vikaa? ;)
 
Woodsman kirjoitti:
No kyllä iiteekin osasi Rovaniemellä tuollaiset operaatiot. Munia myöten hangessa vaaran kuvetta ylös ja sitten kannettiin haavoittunutta alas. Pari kaveria oksensi lopuksi. Mutta oli oikeastaan ihan hauskaa. Liekö itsellä päässä vikaa? ;)
Klikkaa laajentaaksesi...
Arvostukseni iiteetä kohtaan nousee :).
Nythän tässä päästään tason määrittelyyn jo. Oliko tuo kovaa koulutusta vai ei.
Ainakin realistista, jääkärit olisivat ainakin joutuneet koville haavoittuneiden evakuoinneissa tulen alla.
 
JR49 kirjoitti:
Arvostukseni iiteetä kohtaan nousee :).
Nythän tässä päästään tason määrittelyyn jo. Oliko tuo kovaa koulutusta vai ei.
Ainakin realistista, jääkärit olisivat ainakin joutuneet koville haavoittuneiden evakuoinneissa tulen alla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Puolimetrisessä hangessa revittiin ryömien liiveistä haavoittunutta, pikkupakkanenkin oli, reippaasti toistakymmentä astetta, kuuskekkosen liivit ei ehkä liukuominaisuuksilla loista hangessa :giggle:
 
Solidsnake kirjoitti:
Puolimetrisessä hangessa revittiin ryömien liiveistä haavoittunutta, pikkupakkanenkin oli, reippaasti toistakymmentä astetta, kuuskekkosen liivit ei ehkä liukuominaisuuksilla loista hangessa :giggle:
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän tyyppisiä haavoittuneen evakuoimisharjoituksia luulisi kuitenkin olevan tänäkin päivänä, viitaten otsikon aiheeseen.
Eikä se M85 ollu sen parempi vetämisessä. Minullekin sattui niin iso haavoittunut, MP:n futispelaajia, varmaan pakki kun oli niin iso, etten juuri saanut liikkeelle. Joutui haavoittunut itse avustamaan potkimalla. Nykyisinhän taitaa ihan näitä vetämiseen tarkoitettuja lenkkejä varusteissa.
 
JR49 kirjoitti:
Tämän tyyppisiä haavoittuneen evakuoimisharjoituksia luulisi kuitenkin olevan tänäkin päivänä, viitaten otsikon aiheeseen.
Eikä se M85 ollu sen parempi vetämisessä. Minullekin sattui niin iso haavoittunut, MP:n futispelaajia, varmaan pakki kun oli niin iso, etten juuri saanut liikkeelle. Joutui haavoittunut itse avustamaan potkimalla. Nykyisinhän taitaa ihan näitä vetämiseen tarkoitettuja lenkkejä varusteissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jotkut ahkion vetovaljaat voisi olla hyvät, ukon liiveihin vaan kiinni ja nelivedolla ryömien vetämään
 
JR49 kirjoitti:
Arvostukseni iiteetä kohtaan nousee :).
Nythän tässä päästään tason määrittelyyn jo. Oliko tuo kovaa koulutusta vai ei.
Ainakin realistista, jääkärit olisivat ainakin joutuneet koville haavoittuneiden evakuoinneissa tulen alla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minusta se oli realistista. Toki jollekulle joka oli huonossa kunnossa tuo oli aivan liian rankkaa. Mutta anyways, jos kuninkaalliset ohiampujat olisivat joutuneet jv-taisteluun, niin tollaistahan se olisi ollut eli siinä mielessä hyvä. Tämä oli siis ennen taistelijantutkintoa, ei sitten myöhemmin pahemmin ehditty tetsaamaan koska tekninen puoli vei kaiken ajan, erityisesti tutka/taistelunjohto/viesti/crotale porukoilta.
 
Monasti koettu rasitus tuntuu kestäneen ikuisuuden. Yksittäisiä repäisyjä ei tarvita kuin yksi niin se jää mieleen, jos se on tod rankka. Sitten on asia erikseen kun sitä tehdän aamusta iltaan, läpimärkänä, välillä umpijäässä ja väsyneenä. Kunnia kaikille tesetti-sankareille eniveis :)
 
Herman30 kirjoitti:
Juu kyllä. Itse en koskaan ole nähnyt mitään hauskaa fyysisessa rasituksessa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ehkä rasituksessa, mutta liikunnan ja rasituksen jälkeen tulee yleensä hyvä olo. Lienee osasyynä sille, miksi joistakin tulee ns. himourheilijoita.
 
Olenko ainot joka vertaa varusmieskoulutuksen "löysyyttä" ja "kovuutta" koulutuksen kautta. Enkä simputuksen tai sisäkurin kautta.
 
Tässä ainakin yksi muutos. Ennen munanheiluttelijoille ja puskarunkkareille naurettiin / vittuiltiin yms, nykyisin päätyvät raastupaan. Omalle johtamiskaudelle miehistöön sattui yksi tapaus kun tupakaverit valitti yhden tkm nönnönnöön tumputtavan häiritsevästi aina hiljaisuuden alettua ja olevan eritteisissä lakanoissaan viikkotolkulla = allekirjoittanut = kokelas pisti porukan seuraavana päivänä aamulla muotoon, kertoi että jos tumputatte niin menette vessaan ja lakanat vaihdetaan joka kerta kuin mahdollista. Tupakaverit totesi asian korjautuneen tuolla. Ps. Ette usko että vaati pokkaa ohjeistaa vakavalla naamalla ketään leimaamatta tai loukkaamatta moinen

Lähde: https://yle.fi/uutiset/3-11328742

"
Ampumaharjoituksissa muiden nähden masturboinut varusmies sai sakkorangaistuksen
Varusmies oli myös esitellyt sukuelimiään varsin avoimesti tuvassa muille varusmiehille.
varusmiehet
29.4.2020 klo 14.23
Varusmiehet kävelevät.

Kuvan sotilaat eivät liity tapaukseen.Ismo Pekkarinen / AOP

Jaa artikkeli:
Jaa artikkeli Whatsapissa
Jaa artikkeli Facebookissa1303
Jaa artikkeli Twitterissä
Porin prikaatissa palvellut alikersantti on tuomittu sotilaan sopimattomasta käytöksestä sakkorangaistukseen. Tuomion taustalla on miehen estoton tapa esitellä ja käsitellä sukuelimiään vuonna 2018 palveluksensa aikana.
Syytteen mukaan mies oli vapaa-aikana tuvassaan muiden varusmiesten läsnäollessa esiintynyt toistuvasti alastomana ja esitellyt sukuelintään "heilutellen heppiään" aiheuttaen pahennusta muille tuvassa oleskelleille.
Mies oli myös ampumaharjoituksen harjoitusalueella masturboinut majoitusteltan naamioverkon alla toisen varusmiehen kuvatessa suorituksen videotallenteelle.
Alikersantti myönsi toimineensa syytteessä kuvatulla tavalla. Hänet tuomittiin maksamaan 25 päiväsakkoa. Maksettavaa kertyi 150 euroa.
Tuomio ei vielä ole lainvoimainen eli siitä voi valittaa."
 
Viimeksi muokattu:
MeriTJ kirjoitti:
Tässä ainakin yksi muutos. Ennen munanheiluttelijoille ja puskarunkkareille naurettiin / vittuiltiin yms, nykyisin päätyvät raastupaan. Omalle johtamiskaudelle miehistöön sattui yksi tapaus kun tupakaverit valitti yhden tkm nönnönnöön tumputtavan häiritsevästi aina hiljaisuuden alettua ja olevan eritteisissä lakanoissaan viikkotolkulla = allekirjoittanut = kokelas pisti porukan seuraavana päivänä aamulla muotoon, kertoi että jos tumputatte niin menette vessaan ja lakanat vaihdetaan joka kerta kuin mahdollista. Tupakaverit totesi asian korjautuneen tuolla. Ps. Ette usko että vaati pokkaa ohjeistaa vakavalla naamalla ketään leimaamatta tai loukkaamatta moinen
Klikkaa laajentaaksesi...

Mun kaveri kertoili yhdestä henkilöstä joka aina vaunuun istuessaan aloitti tumputuksen... hän sitten vaununjohtajana vähän väsyi asiaan ja kehoitti häntä masturboimaan vaikka vessassa niin kuin muutkin... ei se sillä korjaantunut, seuraavassa harjoituksessa vaunuradiossa kuului kuinka henkilö oli taas vehje esillä.. joillain vaan on vikaa päässä..
 
Lunni kirjoitti:
Mun kaveri kertoili yhdestä henkilöstä joka aina vaunuun istuessaan aloitti tumputuksen... hän sitten vaununjohtajana vähän väsyi asiaan ja kehoitti häntä masturboimaan vaikka vessassa niin kuin muutkin... ei se sillä korjaantunut, seuraavassa harjoituksessa vaunuradiossa kuului kuinka henkilö oli taas vehje esillä.. joillain vaan on vikaa päässä..
Klikkaa laajentaaksesi...

Sanotaan näin, että ainakaan entisessä Panssariprikaatissa ei olisi kukaan nakkiaan vaunussa esille kaivanut ilman, että se olisi leikattu puukolla irti ja syötetty Hätilän korpeille.
 
Poikani oli Upinniemessä yli kuukauden, lähemmäs viisi viikkoa, kiinni. Enimmäkseen meni metsäkeikkana tetsatessa ja pari viikkoa tehtävässä ja aktiivisen urheilun parissa. Kymmenen kilometrin juoksulenkkejä järkiään.

Ilman suuria inttijuttuja ja mitään valituksia. Vapuksi pääsivätkin sitten kymmenen päivän lomalle plus velvit.

Jos meistä jompikumpi enää tekomies on, niin hän.
 
Ylipäänsä on vaikea keskustella siitä, millainen varusmiespalvelus tänään on, kun sitä ei ole suorittamassa.

Muistan kyllä itseni peltikypäräaikaan. Henkikomppaniaan (1. PsJK) sattui varusmiesjohtajiksi ikäluokka, jota oli itseään simputettu niin, että siitä oli tullut aika lailla sanomista. Osa pisti sitten vahinkoa kiertämään alkupäivinä kasarmilla. Siinähän ei ole mitään kovaa. Pelkkää hevosenleikkiä. Minulla ja yhdellä pohjalaispojalla oli helppoa, koska emme olleet herkkiä. Alkoihan se sitten kyllästyttää. Sitä paitsi PsPr:ssä tilit tasattiin eli varusmiesjohtajat vietiin tuoreiden panssarijääkärien toimesta suihkuun lomapukuineen, kun he tulivat viimeiseltä lomaltaan. Sekin oli perinne.

No joo. Onneksi varsin nopeasti alkoi oikea ryynääminen. Alokas ei päässyt BTR-60:n kyytiin, vaan hän liikkui jalan, suksilla tai polkupyörällä. Tyypillistä helmikuun saapumiserälle oli yksi parin, kolmen yön metsäharjoitus yhdessä vanhemman ikäluokan kanssa jo ennen viikon alokasleiriä. Sinne mentiin se 90 km kelistä riippuen joko suksilla tai polkupyörämarssina.

Tulen ja liikkeen avulla taistelemista harjoiteltiin paksussa lumessa ja gonahtaneiden varusmiesjohtajien vetämänä se tottumattomille morteille oli juuri sitä, mitä JR49 Savon prikaatista kuvaa. Valan jälkeen jääkärit saivat kuljetusvaunut ja alettiin kouluttaa siihen. Jos nyt jotain voi kehua, 1980-luvun puolenvälin aikaan panssarijääkäriryhmä oli käskystä "vaunusta nouse" kahdeksassa sekunnissa viimeistä miestä myöten avorivissä aseet kohti vihollista, eli jotain tietysti sillä mälväämiselläkin sai aikaan.

Varusmiesjohtajia oli kahdenlaisia. Tärkeilijät ja gonahtaneet olivat kasarmilla alokasjohtajina ja sotajoukkuetta johtivat sitten kahdenlaiset tyypit, joko "Koskelat" (jotka osasivat kaiken itse ja katsoivat silmän tasalta ihmistä) ja sitten tulevat everstit.

Tehtävästä riippuen oli sitten se työn kuva. Sotajoukkueesta tuli aina ammattitaitoisin nyrkki, vaikka siinä oli ihan tavallisia varusmiehiä, ja heillä oli paljonkin tilaa ajatella itse.

PsPr:n simputusperinnettä ainakin henkikomppaniassa alkoi kasvattavin ottein poistaa uudeksi komppanian päälliköksi tullut kapteeni von Hertzen. Mikään ei tietenkään muutu niin hitaasti kuin kulttuuri.
 
Viimeksi muokattu:
Vonka kirjoitti:
Poikani oli Upinniemessä yli kuukauden, lähemmäs viisi viikkoa, kiinni. Enimmäkseen meni metsäkeikkana tetsatessa ja pari viikkoa tehtävässä ja aktiivisen urheilun parissa. Kymmenen kilometrin juoksulenkkejä järkiään.

Ilman suuria inttijuttuja ja mitään valituksia. Vapuksi pääsivätkin sitten kymmenen päivän lomalle plus velvit.

Jos meistä jompikumpi enää tekomies on, niin hän.
Klikkaa laajentaaksesi...

Onhan noi nykymittapuun ja syvän rauhan aikana mukaan pitkiä gineksiä. Ukin sotamuistiinpanoista katsoin, että silloin saattoi olla tosi pitkä ajanjakso lomien välisä. Esim. lomilla jouluna -41 ja seuraavan kerran tammikuussa -43. Ei ollut koronaa väijymässä, mutta joku perkele aina välillä kiväärillä tai tykillä vähän kutitteli ja keripukki vei hampaat.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top