Onko varusmiespalvelu tullut löysempi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hejsan
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
AKE-ukki kirjoitti:
Itse palvelin varumiesajan loppuajan joukko-osastossa, mihin oli sijoitettu Ö-luokan varusmiehiä. Osa oli havaittu kelpaamattomiksi erinäisiin tehtäviin ja lisäksi joukossa oli erinäisiä kriminaaleja siviilistä. Se jos mikään oli haastavaa nuorelle ja kokemattomalle varusmies-johtajalle. Perinteiset sotilas-johtamisen mallit kun ei päteneet ko. joukko-osastossa. Kantahenkilökunta (yhtä lukuunottamatta) oli mielestäni jo toivonsa heittäneet ja duuniinsa leipääntyneet. Siinä oli aina välillä haasteita, jotta sait porukan toimimaan tahtonsa mukaan. Ei sotilaallisella kurilla uhkaamalla vaan omalla esimerkillä ja reilulla pelillä. Kultaisella 80-luvulla ei paljoa varumiesjohtajille henkilöjohtamista koulutettu. Näin jälkeenpäin ajatellen se aika (varusmies-ajan koppupuoli) oli varsinaisen henkilöjohtamisen korkeakoulu. Vastaaviin tilanteisiin olen joutunut siviilissäkin ja jopa joutunut kokemukseni puolesta oppejani hyödyntämään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Luulenpa tietäväni hyvin mitä tarkoitat ja (pieneltä) osin kokenut samaakin. Sitten oli vielä yksikkökohtaiset nyanssit, tapoja mitkä olivat periytyneet varusmiesikäluokalta toiselle. Jotkut lopettivat tahdissa marssimisen tietyn TJ-luvun jälkeen (ainakin jos kapiaisia ei ollut lähimailla), korohorossa kiusattiin sinne joutuneita kivääripuolen alikessuja (kapiaisten hyväksynnällä ja silmien alla) jne.
Komppaniaamme kerättiin kaikkien valintojen jälkeen muista yksiköistä ne, joista halusivat eroon. Ja pitkälläkin rikosrekisterillä varustetut palvelivat tuohon aikaan normaalisti, normihomma.

Itse asiassa kuljetuksen miehiä peloteltiin sillä, että jos törttöilette, teidät siirretään jääkäreiksi meidän kiväärikomppaniaan :ROFLMAO: (olimme siis Rangaistusyksikkö!). Yksi siirrettiinkin, ja piti ihan kauhistuttavana ja ankarana meidän tavallista arkeamme :cool::uzi:

Aika sumussahan sitä opeteltiin loppupelissä, perustuen aikaisempien johtajien esimerkkiin hyöstettynä omalla karismalla ja pelisilmällä, jos niitä oli. Jotkuthan meistäkin pitivät yllä kasarmilta tuttuja menetelmiä taistelukoulutuksessakin, taaksepoistuttivat niin kauas, ettei ääni kuulunut, eivät olleet tietääkseenkään miehistöstä tai alikessuista jne. Omaan persoonaan sopi parhaiten kova vaativuus joukkueelta ja itseltäni tst-koulutuksen aikana, ja tauoilla sitten saattoi sitten olla kuin kuka tahansa muukin. Näin nuorempien jääkäreiden kanssa.
Viimeisen kuukauden ajan vedin alokkaiden yhtä porukkaa, se vaati jo vähän toisenlaista asennetta, kun luotiin sotilaan kivijalkaa.

Ei sitä silloin tajunnut, mutta näin jälkikäteen on selvää, että meistä olisi saatu parempia johtajia, jos joku tasapainoinen kadettiupseeri olisi yhdenkin luennon pitänyt siitä, minkälaista käyttäytymistä johtajalta edellytetään.
 
Viimeksi muokattu:
Tupien siivouksesta sen verran, että meillä alokasajalla eräänä päivänä alokas siivosi kyllä tuvan mutta unohti käydä ilmoittamasta tapahtuneesta päivystäjälle.

Ai ai! Ja penalttia tuli yms ylimääräistä nakkihommaa ko. unohtelijalle koska tupaa ei ollut päivystäjän mielestä siivottu, kuittaus puuttui! Ei auttanut suullinen protestointi(katso kuinka siistiä täällä on jne) koko tuvan voimin vaan herra alik päivystäjä päätti että likaista on.

Homman seuraus oli se, että koko tupa oppi ns. kerrasta mikä on homman tärkeysjärjestys. Eli tuvan siivouksesta päivystäjälle ilmoittaminen, siivous niinkään tärkeätä ole.

Siitä lähtien päivälle nimetty siivooja katsoi lähinnä, että tuvan roskis on tyhjä ja kävi ilmoittamassa tuvan siivouksesta päivystääjälle. Jos oli oikein kuraa lattialla niin saattoipa vähän moppia käyttää näkyvimmillä paikoilla mutta siinä se. Ja eipä tainnut ikinä tullut sanomista tupamme siivouksesta.
 
Niin, minäkään en oppinut intissä muuta kuin yrittä lusmuilla mahdollisimman paljon. Täysin hyödytöntä aikaa omalta osalta. Klassinen sanonta: paska reissu mutta tulipahan tehtyä.
 
JR49 kirjoitti:
Nämä ovat mielenkiintoisia kysymyksiä.
Minun aikaani varusmiesjohtajat eivät saaneet minkäänlaista koulutusta tai opastusta johtamistaitoon.
Klikkaa laajentaaksesi...
AKE-ukki kirjoitti:
Ö-luokan varusmiehiä. Osa oli havaittu kelpaamattomiksi erinäisiin tehtäviin ja lisäksi joukossa oli erinäisiä kriminaaleja siviilistä. Se jos mikään oli haastavaa nuorelle ja kokemattomalle varusmies-johtajalle.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tässä langassa ei ole puhuttu palveluksen kovuudesta lainkaan. Sisäpalvelu on sen helpoin osa eikä siis mikään mittari. Ja jos puhuttisiin niin mihin verrattaisiin? Ammattiarmeijat on eri jutttu, mutta kun yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa niin varusmieskoulutuksen ajan "kansalaiset uniformussa" pitävä sotalaitos joutuu pakosti pysymään perässä. Jos ei pysyisi, niin muutoksia alettaisiin kohta sanelemaan ulkopuolelta.

Sosiologian metodein voitaisiin tarkastella kuinka asepalvelus koettiin eri aikakausina. Itekin tuli opiskeltua Pippingin klassikkoteos, joka valitettavasti kuvaa vain sota-aikaa. Historioitsijat on kuvannu 1920-luvun armeijan todella kovana ja tylynä paikkana. Pentti Haanpään "Kenttä ja kasarmi" on kaunokirjallisuutta ja varmaan asenteellisesti laadittu, mutta kyllä se pohjautuu kirjailijan omiin vähemmän myönteisiin kokemuksiin. Nämä mainitut kokemukset on tosin aina subjektiivisia, kuten edellä olevista "siivouskauhukertomuksistakin" hyvin ilmenee. Nimittäin jo silloin kova kirjailijanimi Mika Waltari, jonka RUK keskeytyi loukkaantumiseen, kirjoitti vastateoksen: "Siellä missä miehiä tehdään." Kirja kiteyttää jo nimessään 1920-luvun koulutushengen, vaikka ilmestyi 1931.
 
Old Boy kirjoitti:
Tässä langassa ei ole puhuttu palveluksen kovuudesta lainkaan. Sisäpalvelu on sen helpoin osa eikä siis mikään mittari. Ja jos puhuttisiin niin mihin verrattaisiin? Ammattiarmeijat on eri jutttu, mutta kun yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa niin varusmieskoulutuksen ajan "kansalaiset uniformussa" pitävä sotalaitos joutuu pakosti pysymään perässä. Jos ei pysyisi, niin muutoksia alettaisiin kohta sanelemaan ulkopuolelta.

Sosiologian metodein voitaisiin tarkastella kuinka asepalvelus koettiin eri aikakausina. Itekin tuli opiskeltua Pippingin klassikkoteos, joka valitettavasti kuvaa vain sota-aikaa. Historioitsijat on kuvannu 1920-luvun armeijan todella kovana ja tylynä paikkana. Pentti Haanpään "Kenttä ja kasarmi" on kaunokirjallisuutta ja varmaan asenteellisesti laadittu, mutta kyllä se pohjautuu kirjailijan omiin vähemmän myönteisiin kokemuksiin. Nämä mainitut kokemukset on tosin aina subjektiivisia, kuten edellä olevista "siivouskauhukertomuksistakin" hyvin ilmenee. Nimittäin jo silloin kova kirjailijanimi Mika Waltari, jonka RUK keskeytyi loukkaantumiseen, kirjoitti vastateoksen: "Siellä missä miehiä tehdään." Kirja kiteyttää jo nimessään 1920-luvun koulutushengen, vaikka ilmestyi 1931.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ensiksi pitää siis määritellä, mitä palveluksen kovuudella tarkoitetaan. Katsoin langan ensimmäisen viestin, enkä ymmärtänyt juuri paljoakaan, joten siitä ei ollut apua.
Minä uskoisin, että kovuus määritellään pitkälti juuri kasarmikurin ankaruudella monen varusmiehen ja reserviläisen mielestä, tai siihen ainakin keskustelu helposti ohjautuu. Se on nimittäin ainoa yhteismitallinen osuus kaikilla varusmiehillä.
Tosiaan, mihin verrata tst-koulutuksen kovuutta tai löysyyttä? Enhän osaisi sanoa, mikä olisi autosotamiehelle kovaa palvelusta hänen omassa koulutushaarassaan? Kun hän joutui 90-luvun alun jääkärikomppaniaan, kaveri piti sitä hullun ankarana. Luulen, että @Erkki sai kuitenkin ankarampaa tst-koulutusta tältä osin 80-luvun lopulla kuin minä Savon Prikaatissa, koska metsäöistä oli laman takia karsittu paljon. Entä ryhmäasemiehistöt? Itse olisin pitänyt kovana juttuna sissien pitkiä siirtymisiä, mikä heille taas oli arkea. Konekiväärin kanssa kilometreittäin tetsaaminen minulle, helppo homma.
Pitäisikö ottaa joku koulutushaara ja verrata tst-koulutusta eri vuosikymmeniltä, vai miten, päättäköön raati.
 
Mielestäni asepalvelus on paljon löysempää kuin esimerkiksi 70- ja 80-luvulla, silloin oli varmaan enemmän simputusta kuin nykyään.:camo:
 
Old Boy kirjoitti:
Sosiologian metodein voitaisiin tarkastella kuinka asepalvelus koettiin eri aikakausina.
Klikkaa laajentaaksesi...

Voisi olla mielenkiintoinen. 1920-luvulla maa oli vielä nuori mutta takana oli verinen sisällissota, joten sota oli vielä tuoreena mielessä. 39-talvisota ja sitä seurannut jatkosota sitten painoi lähtemättömästi mieliin asepalveluksen tarkoituksen. Unkarin ja Tsekkoslovakian tapahtumat seuraavina vuosikymmeninä sitten verestivät muistia, jos oli päässyt YYA-aikana unohtumaan. 70-luvulla sitten vähän voitiin pulustella rauhaa suurvaltojen pitäessä huolen sotimisista aina 80-luvulle saakka ja sitten alkoikin NL:n hajoaminen joka jatkui 90-luvun puolelle Moskovan tapahtumineen, Baltian kapinoineen sekä samoihin aikoihin tapahtuneen ekan Persianlahden sodan sekä Balkanin tapahtumien kanssa. Tsetsheniaa unohtamatta. Sitten oltiinkin jo EU:ssa, Venäjästä povattiin tulevan länsimainen demokratia ja kaikkien sotien piti olla ohi.. vaikka maailmalla vähän tapahtuikin... Ukraina sitten taas herätteli vuosikymmenen jälkeen.

Tuo ainoastaan sotilaallisten asioiden kautta. Talous ja asenteet ehtivät myös muuttua tuon sadanvuoden aikana vähän.
 
JR49 kirjoitti:
Itse asiassa kuljetuksen miehiä peloteltiin sillä, että jos törttöilette, teidät siirretään jääkäreiksi meidän kiväärikomppaniaan :ROFLMAO: (olimme siis Rangaistusyksikkö!). Yksi siirrettiinkin, ja piti ihan kauhistuttavana ja ankarana meidän tavallista arkeamme :cool::uzi:
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä KarPr:ssä pidettiin SavPr:ia varsinaisena simputuksen pesäpaikkana. Kukaan ei olisi halunnut joutua sinne koulutukseen. Autokuskit varsinkin kertoivat koulutuksestaan SavPr:ssa (torni)kauhujuttuja. :rolleyes:

Mutta asiaan.. Kyllä junnuilla koulutus nykyään kovaa on. Vaatimukset varsinkin johtajilla on kovat. Seuranta on jatkuvaa ja tuloksia täytyy tulla. Omaehtoinen opiskelu on lisääntynyt. Tämä tietysti on vähentänyt turhaa äksiisiä. Se kovuus fyysiseltä puolelta on siirtynyt henkiselle puolelle. Nyt tarkoitan johtajia.
 
Viimeksi muokattu:
AKE-ukki kirjoitti:
Meillä KarPr:ssä pidettiin SavPr:ia varsinaisena simputuksen pesäpaikkana. Kukaan ei olisi halunnut joutua sinne koulutukseen. Autokuskit varsinkin kertoivat koulutuksestaan SavPr:ssa (torni)kauhujuttuja. :rolleyes:

Mutta asiaan.. Kyllä junnuilla koulutus nykyään kovaa on. Vaatimukset varsinkin johtajilla on kovat. Seuranta on jatkuvaa ja tuloksia täytyy tulla. Omaehtoinen opiskelu on lisääntynyt. Tämä tietysti on vähentänyt turhaa äksiisiä. Se kovuus fyysiseltä puolelta on siirtynyt henkiselle puolelle. Nyt tarkoitan johtajia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Oltiin karpr stä savon prikaatin vanhojen loppusodassa mukana jotain kevättalviaikaa, kateltiin jätkien kanssa kun savolaisprikaatin jäppisiä asennotettiin ja ojenettiin keskellä lumista metsää, ei voinut kun pyöritellä päätään. Savpr n ukot kyllä tuumi mitä kuultiin että mitä ne vekaran vanhat on kun mopotkin ottaa noin löysästi :)
 
JR49 kirjoitti:
Tosiaan, mihin verrata tst-koulutuksen kovuutta tai löysyyttä? Enhän osaisi sanoa, mikä olisi autosotamiehelle kovaa palvelusta hänen omassa koulutushaarassaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Eikö autosotamiesten ja muiden vastaavien rattimattien tehtävät ole aina olleet sieltä vastuullisimmasta päästä mitä pv voi varusmiehille tarjota. Niissä hommissa virheistä maksetaan jopa ihmishengillä.
 
AKE-ukki kirjoitti:
Meillä KarPr:ssä pidettiin SavPr:ia varsinaisena simputuksen pesäpaikkana. Kukaan ei olisi halunnut joutua sinne koulutukseen. Autokuskit varsinkin kertoivat koulutuksestaan SavPr:ssa (torni)kauhujuttuja. :rolleyes:
Klikkaa laajentaaksesi...
Meillä SavPr:ssa puolestaan ajateltiin Las Vegarasista vähän samalla lailla kuin Suomen armeijassa tavataan suhtautua Ruotsin armeijaan :). Koulutus oli meillä varmaan aika kovaa, mutta varsinaista simputusta ei minun aikanani juurikaan ollut, melko asiallista siellä minusta oli. Palveluksen kovuutta on tietysti itse vaikea arvioida, kun en ole muualla palvellut, mutta muista joukko-osastoista SavPr:n aukkiin ja erilaisille kursseille tulleet olivat kyllä aluksi kauhuissaan. Pois lähtiessään heissä oli sitten havaittavissa sellaista "ollaan me nyt aika kovia jätkiä, kun tämä käytiin läpi"-henkeä.
 
Teille olen herra Majuri kirjoitti:
Ei meillä sentään kukaan paskantanut lattialle, wc-pöntöt oli jo ysärillä käytössä. Olen pahoillani jos sinun piti tonkia sitäkin. Mutta muuten siis tarkoitin, että mieluummin olisin ollut vaikka ampumaradalla kuin siivoamassa olemattomia pölypalleroita useita kertoja vuorokaudessa. Yksi kunnollinen ja huolellinen siivouskerta olisi varmasti riittänyt. Kaikkihan sen toki jo silloin ennen vanhaankin tiesivät, että funktio ei ollut siisteys, vaan osa jotakin alokasmeininkiä - mikä tosin jatkuin alokasaikaa pidemmälle. Ei kai niissä punkkien ja pinkkojenkaan kyttäämisessä suurennuslasin kanssa ollut mitään mieltä. Tuosta siivouspalvelusta tuli muutenkin mieleen joku balettikerho, kun siellä kiinnitettiin enemmän huomiota miten se rikkaharja on kädessä tai mihin suuntaan se moppi pyörähtää eikä siihen, että se toiminta olisi mahdollisimman tehokasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Viestisi perusteella et olisi halunnut yhtäkään siivouskertaa.

Sen takia oletin että lian keskellä asuminen olisi sinusta mukavaa
 
Herman30 kirjoitti:
Moni taas luulee (tai ainakin on luullut) että armeijasta opittu karjumalla määräily pätee siviilissäkin. Ehkä se on muuttunut. Management by perkele ei enää ole tätä päivää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Luen tässä vanhaa kouluttajan opasta PV:ltä. Tässä lueskelen holistista ihmiskäsitystä. Kuinka taistelijakin on kokonaisuus. Ja oppimisen erot pitää huomioida ei nöyryyttävästi. Moni naispomo sais lukea nuo oppaat. Ja sivaritaustaiset pomot
 
JR49 kirjoitti:
Tosiaan, mihin verrata tst-koulutuksen kovuutta tai löysyyttä? Enhän osaisi sanoa, mikä olisi autosotamiehelle kovaa palvelusta hänen omassa koulutushaarassaan? Kun hän joutui 90-luvun alun jääkärikomppaniaan, kaveri piti sitä hullun ankarana. Luulen, että @Erkki sai kuitenkin ankarampaa tst-koulutusta tältä osin 80-luvun lopulla kuin minä Savon Prikaatissa, koska metsäöistä oli laman takia karsittu paljon. Entä ryhmäasemiehistöt? Itse olisin pitänyt kovana juttuna sissien pitkiä siirtymisiä, mikä heille taas oli arkea. Konekiväärin kanssa kilometreittäin tetsaaminen minulle, helppo homma.
Pitäisikö ottaa joku koulutushaara ja verrata tst-koulutusta eri vuosikymmeniltä, vai miten, päättäköön raati.
Klikkaa laajentaaksesi...
AKE-ukki kirjoitti:
Mutta asiaan.. Kyllä junnuilla koulutus nykyään kovaa on. Vaatimukset varsinkin johtajilla on kovat. Seuranta on jatkuvaa ja tuloksia täytyy tulla. Omaehtoinen opiskelu on lisääntynyt. Tämä tietysti on vähentänyt turhaa äksiisiä. Se kovuus fyysiseltä puolelta on siirtynyt henkiselle puolelle. Nyt tarkoitan johtajia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kukaan ei kaiketi ole väittänyt, että nykyisin löysäiltäisiin. Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että leirit ovat lyhentyneet, lauantai poistunut koulutuspäivien joukosta ja perjantaikin liukuu kohti huolto- ja kertauspäivää. Siis sen muinaisen lauantain tapaiseksi puolitehoiseksi ajaksi jolloin pääasiassa katseltiin kellon hidasta kiertymistä kohti lomien alkamisaikaa. Kun järjestelyihin ja varustamisiin kuluu se entinen aika, niin ainakin koulutettavat ovat nykyisin vähemmän aikaa kovilla. Siis kovan koulutuksen ja simputuksen kaltaisen tai asiallisen sisäpalveluksen kohteina. Ja mä aloitin sen tarkastelun alusta, siis 100+ vuotiaiden Puolustusvoimien ekalta kokonaiselta vuosikymmeneltä 1920-luvulta.

Sotaa edeltäneeltä ajalta on vaan vaikea löytää kunnon lähteitä. Kyllähän muisteluja löytyy mutta niiden kohdalta on vaikea sanoa miten luotettavan kuvan ne antavat sen ajan armeijaelämän kovuudesta. 1920-30 lukujen armeija oli yhdistelmä jääkärien tuomaa ehdottomuutta ja esimiehen auktoriteettia ilman turhia käskyjen perusteluja. Lisättynä Venäjältä pesiytyneeseen simputuskulttuuriin, josta pois pääsyyn kuluikin sitten koko 1900-luvun jälkipuolisko.

Entisaikanakin oli toki oikeussuojakeinoja. Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäviin kuului valvoa PV:n koulutuksen lainmukaisuutta. Radion pääselostaja Pekka Tiilikaisen muistelmissa kerrotaan kuinka tämä valvonta käytännössä tapahtui. Pataljoona kokoon lippukentälle, jossa komentaja esittelee: "Tässä on EOA, jonka tehtävänä on jne... Nyt kysyn teiltä kaikilta onko jollakin valittamista. Jos on niin askel eteen mars!" Nopea ja hyvin vähän byrokraattinen laillisuusvalvonnan metodi. Epäilenpä, ettei valittamisen aiheita useinkaan ollut.
 
Old Boy kirjoitti:
Kukaan ei kaiketi ole väittänyt, että nykyisin löysäiltäisiin. Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että leirit ovat lyhentyneet, lauantai poistunut koulutuspäivien joukosta ja perjantaikin liukuu kohti huolto- ja kertauspäivää. Siis sen muinaisen lauantain tapaiseksi puolitehoiseksi ajaksi jolloin pääasiassa katseltiin kellon hidasta kiertymistä kohti lomien alkamisaikaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Minulle on 80 -luvun varusmiehenä itse asiassa jostain syystä jäänyt hyvä muisto noista lauantaipäivistä. Meidän joukko-osastossa oli yleensä aamupäivällä joku suorituspainoinen harjoitus tahi kilpailu, josta parhaana selviytynyt ryhmä tai joukkue pääsi muita ennen lomille jo puolilta päivin. Toki perjantaina olisi ollut vielä mukavampi... Muistaakseni alkuajan jälkeen viikonloppuvapaat alkoivatkin perjantaina, ja meidän hommissa kines-viikonloput olivat muutenkin vähissä, lomat pyörivät hyvin.
 
Drakassa niin me pohjanmaalaiset pääsimme lomalle jo perjantaina klo 18. Muut vasta lauantaina. Mutta pitkä kotimatka ja oltiin kotona aamuyöstä lauantaina. Ja bussi takaisin meni sunnuntaina klo 15.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top