Onko varusmiespalvelu tullut löysempi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hejsan
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Inarin Rajalla palvellut kaveri juuri mietti mitä nykyvanhemmat sanoisi heidän kaamoksessa tekemistään parin viikon dissi harjotuksista
Ei niitä asioita ja tuntemuksia kykene välttämättä kaikille edes kuvaamaan, kurjuuden käsitteet kun ovat suurelta osin meikäläisille nykyihmisille tuntemattomia. Vajavainen uni, runsas liike, kaikkien vuodenaikojen olosuhteet, ulkoilmaelämä, trangiaveljeys (3 hengen partio / keitin).

Kaamosaikana Tunturi-Lapissa on tunnelmallista. Aurinkoa ei tahdo näkyä ollenkaan, mutta toisaalta tähtien ja revontulten näkemiseen tarjoutuu pilvettömällä säällä runsaasti mahdollisuuksia. Märän ja jäisen tunturikoivun polttaminen kamiinassa 30-40 asteen pakkasilla on motivoiva taitolaji. Se nimittäin palaa tyypillisesti kytemällä ja silloinkin vasta, kun sen on hakannut kirveellä suurin piirtein tulitikun paksuiseksi silpuksi. Hakatessa veren saa onneksi hyvin liikkeelle, joten lämmittää se sekin.

Tarpeiden tekemisessä ei kovilla pakkasilla voinut pitkiä värssyjä vihellellä. Kyykkykakka lumikuoppaan oli tehtävä salamana, muutoin kellit olisivat paleltuneet. Kaksi viikkoa pesemättömänä ja hien kerta toisensa jälkeen liikkumisella kuivanneena alkoi arvostaa yksinkertaiselta tuntuvia asioita. Lämmin sisätila, peseytymismahdollisuudet, sisävessa, puhtaat vaatteet, sisäruokailu, sänky. Paluumatkalla herkimmät kaverit reagoivat usein jo ensimmäisiin liikennemerkkeihin puhumattakaan siitä, jos ihmisiä (vastakkaista sukupuolta olevia) sattui näkymään. Ulkoa päin katsottuna näytti varmaan koomiselta kun rankassa ylilastissa (esim. 70 heppua ja 2 sissikoiraa) olevan ex -postiauton ikkunat olivat täynnä nenä lasissa kiinni olevia naamatauluja. Kasarmin kajastaessa linja-auton ikkunan läpi tunnelma oli usein suorastaan uskonnollisen harras.

Mitä siitä kaikesta jäi puseron sisälle? Pkrl, elämä tuntui Elämältä ja joskus kun noihin muistoihin palaa, huomaa saaneensa ja oppineensa myöhempää elämäänsä varten monin verroin sen edestä, mitä on kärsimyksen alttarille nuorna miesnä vuodattanut.
 
Tuskinpa vanhemmilla tuossa olisi juurikaan sanottavaa. Käsittääkseni Rajalle palvelukseen päädytään vain vapaaehtoisena, jolloinka jokainen voi olettaa vähän normaalia vaativampaa palvelusta.

Lähinnä kai tarinassa haettiin alleviivattua kovuuden korostamista. Jossa kertoja mietti tämän päivän vanhemmien kiellon kautta tarinan tulevan lisää syvyyttä
 
Lopuksi: Varusmiespalvelus useimmille on nykyään kuitenkin vaativampaa, mielekkäämpää ja mielenkiintoisempaa kuin 20 vuotta sitten palvelleilla keskimäärin. MUTTA nykyään palvelus on värittömämpää ja mauttomampaa; lähes kaikki "hauskat" jutut, daltoneista rättisulkesiin yms. mielletään asiattomaksi toiminnaksi ja esimiesaseman väärinkäyttämiseksi. Kuitenkin tästä epävirallisesta palveluksesta jäi ainakin minulle paljon hauskojakin muistoja.
Tulipa tästä mieleen omassa perusyksikössä 90-luvun alussa tapahtunut iltavahvuuslaskenta, jonne joskus ilmestyi myös päivystävä upseeri (PU) toimenpidettä valvomaan.

Kerran PU huomasi eräällä eturivissä seissellä alokkaalla "kusiluistimista" pilkistävät paljaat varpaat. PU alkoi tivaamaan sitä, miksi alokas ei ole pessyt jalkateriään vaan tulee vahvuuslaskentaan paskaisilla varpailla.

PU:n äänensävy tiukkeni, ja kun alokas ei osannut kertoa syytä huonoon jalkahygieniaansa, määräsi tämä upseeri yksikön kaikki alokkaat ripeästi pesutiloihin kollektiivisena rangaistuksena yhden poloisen varpaiden takia. Kun koko porukka oli käynyt jalkapyykillä, laskenta saatiin suoritettua loppuun ja iltatoimet oli siinä.

Vieläkö nykyään käytetään näitä "yksi mokaa, kaikki kärsii" -metodeja? Ja varsinkin hakemalla haettuja älyttömiä syitä, kuten tämä esimerkki kuravarpaista?
 
No ei meilläkään vaan nahkasaappaita. Myös loskassa.

Kyllähän se näin vaeltamista ja erätouhuja ikänsä harrastaneen skärdiksen sisintä jurppi pahemman kerran. Kastella nyt tahallaan jalat, vaikka piti päivä olla ulkona.. näin, koska kuri sitä kuulemma vaati.

Minusta esimies joka tahallaan kasteluttaa joukossa jalat pitäisi vetää kerrasta pois. Jos alokas tyhmyyttään valitsee väärät jalkineet niin hänellekin syytä tehdä selväksi miksi ja miten jalat pidetään kuivina.

Meillä taas olisi pitänyt joskus laittaa kumisaappat edustuskeikoillekkin. Siinä sitä sai selittää yksikössä että annettu varustus ei vastaa edustuskeikalle määrääjän antamaa ohjetta.
 
Tulipa tästä mieleen omassa perusyksikössä 90-luvun alussa tapahtunut iltavahvuuslaskenta, jonne joskus ilmestyi myös päivystävä upseeri (PU) toimenpidettä valvomaan.

Kerran PU huomasi eräällä eturivissä seissellä alokkaalla "kusiluistimista" pilkistävät paljaat varpaat. PU alkoi tivaamaan sitä, miksi alokas ei ole pessyt jalkateriään vaan tulee vahvuuslaskentaan paskaisilla varpailla.

PU:n äänensävy tiukkeni, ja kun alokas ei osannut kertoa syytä huonoon jalkahygieniaansa, määräsi tämä upseeri yksikön kaikki alokkaat ripeästi pesutiloihin kollektiivisena rangaistuksena yhden poloisen varpaiden takia. Kun koko porukka oli käynyt jalkapyykillä, laskenta saatiin suoritettua loppuun ja iltatoimet oli siinä.

Vieläkö nykyään käytetään näitä "yksi mokaa, kaikki kärsii" -metodeja? Ja varsinkin hakemalla haettuja älyttömiä syitä, kuten tämä esimerkki kuravarpaista?
Tätä pennalismiin kannustamista/kehoittamista oli kyllä todella paljon vielä ysärillä ja sille oli henkilökunnan hiljainen siunaus. Olisiko nykypäivänä loppunut, varmaankin. Ymmärrän idean periaatteessa, eli jos nyt joku tarkoituksella ja toistuvasti perseilee, niin suora vertaispalaute on ok. Mutta sitä en koskaan tajunnut miten noita virheitä oikein etsimällä etsittiin ja kun joku onneton sitten teki jonkin inhimillisen mokan, laitettiin rangaistus kaikkien niskaan ja kaveri kärsimään. Hyvä jos tällaiset metodit ovat historiaa.
 
Tätä pennalismiin kannustamista/kehoittamista oli kyllä todella paljon vielä ysärillä ja sille oli henkilökunnan hiljainen siunaus. Olisiko nykypäivänä loppunut, varmaankin. Ymmärrän idean periaatteessa, eli jos nyt joku tarkoituksella ja toistuvasti perseilee, niin suora vertaispalaute on ok. Mutta sitä en koskaan tajunnut miten noita virheitä oikein etsimällä etsittiin ja kun joku onneton sitten teki jonkin inhimillisen mokan, laitettiin rangaistus kaikkien niskaan ja kaveri kärsimään. Hyvä jos tällaiset metodit ovat historiaa.
Minulla tuollainen aikanaan aiheutti sen että RUK:n lähtiessä löin /c:n penkiin ja totesin että menköön muut. Pari kuukautta aliupseerikoulun menoa sietäneenä ei tullut mieleenkään jatkaa kakkua lusimalla ylimääräistä Haminassa. Seuraavana pisteissä ollut sai sitten lähteä. No, kokelaat sitten myöhemmin totesivat, että se RUK olikin asiallisempi paikka kuin tuo AUK...

Omassa yksikössä kpäällikkö kutsui meidät tuoreet alikersantit heti ensimmäisenä aamuna puhutteluun. Toivotti ensin tervetulleeksi ja totesi sitten: "Olette siellä aliupseerikoulussa ehkä oppineet tiettyjä toimintatapoja." Piti pienen taidepaussin. "Jos käytätte niitä täällä, joudutte tekemisiin minun kanssani. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan."

No, RUK jäi käymättä mutta ainottakaan yötä en ole sen takia valvonut.
 
Tulipa tästä mieleen omassa perusyksikössä 90-luvun alussa tapahtunut iltavahvuuslaskenta, jonne joskus ilmestyi myös päivystävä upseeri (PU) toimenpidettä valvomaan.

Kerran PU huomasi eräällä eturivissä seissellä alokkaalla "kusiluistimista" pilkistävät paljaat varpaat. PU alkoi tivaamaan sitä, miksi alokas ei ole pessyt jalkateriään vaan tulee vahvuuslaskentaan paskaisilla varpailla.

PU:n äänensävy tiukkeni, ja kun alokas ei osannut kertoa syytä huonoon jalkahygieniaansa, määräsi tämä upseeri yksikön kaikki alokkaat ripeästi pesutiloihin kollektiivisena rangaistuksena yhden poloisen varpaiden takia. Kun koko porukka oli käynyt jalkapyykillä, laskenta saatiin suoritettua loppuun ja iltatoimet oli siinä.

Vieläkö nykyään käytetään näitä "yksi mokaa, kaikki kärsii" -metodeja? Ja varsinkin hakemalla haettuja älyttömiä syitä, kuten tämä esimerkki kuravarpaista?
Meillä eräs erehtyi raapimaan kannikkaansa,alikeisari huomasi tämän ja hetken päästää raavittiin kaikki persettä tahdissa,silloin ei oltu niin tosikkoja ja homma meni hymyssä suin.
 
Merkillisen pienestä näyttää varushenkilöt pahastuvan nykyisin,kaikenlaista sitä sai silloin mutta ei kukaan alkanut valittaa vaikka rättisulkeista ja kukkuu vitut kukkuuta mentiinkin,puhumattakaan ulkoruokinnasta,h huumorilla se kaikki otettiin,mikä nykyisin vaivaa kaikkia?
 
Kyllä Me saatiin ns. sikaa yltäkyllin,siitä on jo kymmeniä vuosia kun kävin,vanhaan hyvään aikaan..
 
Ruoka jonossa jos joku nauroi niin sitten koko alokas patteri pikaisesti pihalle ja ruokailu tapahtui ulkona,satoi tai paistoi,pikapyrähdys kasarmilta majakalle oli myös suosittu hiljentämis keino..
 
Merkillisen pienestä näyttää varushenkilöt pahastuvan nykyisin,kaikenlaista sitä sai silloin mutta ei kukaan alkanut valittaa vaikka rättisulkeista ja kukkuu vitut kukkuuta mentiinkin,puhumattakaan ulkoruokinnasta,h huumorilla se kaikki otettiin,mikä nykyisin vaivaa kaikkia?
Väitän, että kyllä epäoikeudenmukaisesta käytöksestä pahastuttiin ennenkin, ellei nyt sattunut olemaan joku hauska kuten tuo perseenraapimisjuttu. Silloin ei vain ollut mahdollisuuksia protestoida sellaista. Ei minuakaan sinänsä haitanneet ne kaiken maailman ölinät ja mölinät, pelleilyt ja patjojen viskomiset iltavahvareissa, tosin nykyään yli 4-kymppisenä on tullut mieleen, että mitenköhän sekin palveli sotilaan koulutusta. Oli miten oli, pahimmillaan saatiin ennen vanhaan porukka vaan vittuuntumaan siihen armeijan touhuun juuri noilla epäoikeudenmukaisilla rangaistuksilla, olivat ne kollektiivisia tai henkilökohtaisia. En sano, että intin pitää olla mikään lepokoti, mutta on ihan hyvä että vanhat ajat ovat takana ja on keskitytty koulutukseen.
 
Kaskas,miksei meidän ikäryhmä vittuuntunut??? Sai meillä valittamaan mennä.Ehkäpä se kasvatti meitä,nykyisin pahastutaan siitä kun joku yleensäkin käskee.Sotilaan koulutusta se palveli erinomaisesti,sotilas tekee mitä käsketään,mitä helvettiä siitä tulee jos sotatilanteessa esimies käskee ja varusveijari sanoo että ei huvita,lähen soittamaan äitille että se soittaa sun esimiehelle..kyllä Sotilaan pitää kestää hiukan vastoinkäymisiä,myös henkisiä.
 
Ruoka jonossa jos joku nauroi niin sitten koko alokas patteri pikaisesti pihalle ja ruokailu tapahtui ulkona,satoi tai paistoi,pikapyrähdys kasarmilta majakalle oli myös suosittu hiljentämis keino..
Meillä jaettiin lumipartiohommia rangaistukseksi, lumipyryn sattuessa piti herätä tuntia aikaisemmin kolaamaan ja harjaamaan omalle komppanialle määrätty alue. Lakkasi toimimasta rangaistuksena, kun halukkaita tulijoita oli enemmän kuin tarpeeksi, vahvuuslaskennassa jopa pyydettiin päästä mukaan, pelottele alikessuna sitten lumipartiolla :D
 
Kaskas,miksei meidän ikäryhmä vittuuntunut??? Sai meillä valittamaan mennä.Ehkäpä se kasvatti meitä,nykyisin pahastutaan siitä kun joku yleensäkin käskee.Sotilaan koulutusta se palveli erinomaisesti,sotilas tekee mitä käsketään,mitä helvettiä siitä tulee jos sotatilanteessa esimies käskee ja varusveijari sanoo että ei huvita,lähen soittamaan äitille että se soittaa sun esimiehelle..kyllä Sotilaan pitää kestää hiukan vastoinkäymisiä,myös henkisiä.
Taisi olla Wolf Halsti, eversti ja Mannerheim-ristin ritari, joka kirjoitti että simputus on idiotiaa ja sen sallivat pelkureita. Oli itse saanut maistaa ko. herkkua aikanaan varusmiehenä ja myöhemmin kadettikoulussa. Ei pitänyt simputusta siis missään arvossa, vaan totesi jo vuosikymmeniä sitten, että oikeanlainen koulutus antaa mahdollisuudet selvittää onko miehestä mihinkään sodassakaan.
 
Ehkäpä tuo henkisen kasvatuksen puute näkyy myös nykynuorison työmoraalissa..no mennään vaan löysempään suuntaan.Mulla ainakin hyvät muistot miesten koulusta,nykyisin taitaa olla pelkkä koulu..
 
Kaskas,miksei meidän ikäryhmä vittuuntunut??? Sai meillä valittamaan mennä.Ehkäpä se kasvatti meitä,nykyisin pahastutaan siitä kun joku yleensäkin käskee.Sotilaan koulutusta se palveli erinomaisesti,sotilas tekee mitä käsketään,mitä helvettiä siitä tulee jos sotatilanteessa esimies käskee ja varusveijari sanoo että ei huvita,lähen soittamaan äitille että se soittaa sun esimiehelle..kyllä Sotilaan pitää kestää hiukan vastoinkäymisiä,myös henkisiä.
Varmasti kasvattaa luonnetta, mutta tekeekö se paremman sotilaan?

Itänaapurissahan tuo äärimmilleen viety simputus taitaa olla kovasti voimissaan, siihen suuntaanko joku oikeasti haluaisi viedä asevelvollisten koulutusta?
 
No ei tietysti,rajansa kaikella,sotatilanteessa tulee vastaan kuolemaa,pelkoa,kovuutta,henkisiä vastoinkäymisiä,jos ei kestä henkistä painetta peruskoulutus kaudellakaan niin miten sitä kestää tositilanteessa?
 
Back
Top