Sarek1
Ylipäällikkö
Ei niitä asioita ja tuntemuksia kykene välttämättä kaikille edes kuvaamaan, kurjuuden käsitteet kun ovat suurelta osin meikäläisille nykyihmisille tuntemattomia. Vajavainen uni, runsas liike, kaikkien vuodenaikojen olosuhteet, ulkoilmaelämä, trangiaveljeys (3 hengen partio / keitin).Inarin Rajalla palvellut kaveri juuri mietti mitä nykyvanhemmat sanoisi heidän kaamoksessa tekemistään parin viikon dissi harjotuksista
Kaamosaikana Tunturi-Lapissa on tunnelmallista. Aurinkoa ei tahdo näkyä ollenkaan, mutta toisaalta tähtien ja revontulten näkemiseen tarjoutuu pilvettömällä säällä runsaasti mahdollisuuksia. Märän ja jäisen tunturikoivun polttaminen kamiinassa 30-40 asteen pakkasilla on motivoiva taitolaji. Se nimittäin palaa tyypillisesti kytemällä ja silloinkin vasta, kun sen on hakannut kirveellä suurin piirtein tulitikun paksuiseksi silpuksi. Hakatessa veren saa onneksi hyvin liikkeelle, joten lämmittää se sekin.
Tarpeiden tekemisessä ei kovilla pakkasilla voinut pitkiä värssyjä vihellellä. Kyykkykakka lumikuoppaan oli tehtävä salamana, muutoin kellit olisivat paleltuneet. Kaksi viikkoa pesemättömänä ja hien kerta toisensa jälkeen liikkumisella kuivanneena alkoi arvostaa yksinkertaiselta tuntuvia asioita. Lämmin sisätila, peseytymismahdollisuudet, sisävessa, puhtaat vaatteet, sisäruokailu, sänky. Paluumatkalla herkimmät kaverit reagoivat usein jo ensimmäisiin liikennemerkkeihin puhumattakaan siitä, jos ihmisiä (vastakkaista sukupuolta olevia) sattui näkymään. Ulkoa päin katsottuna näytti varmaan koomiselta kun rankassa ylilastissa (esim. 70 heppua ja 2 sissikoiraa) olevan ex -postiauton ikkunat olivat täynnä nenä lasissa kiinni olevia naamatauluja. Kasarmin kajastaessa linja-auton ikkunan läpi tunnelma oli usein suorastaan uskonnollisen harras.
Mitä siitä kaikesta jäi puseron sisälle? Pkrl, elämä tuntui Elämältä ja joskus kun noihin muistoihin palaa, huomaa saaneensa ja oppineensa myöhempää elämäänsä varten monin verroin sen edestä, mitä on kärsimyksen alttarille nuorna miesnä vuodattanut.