Onko varusmiespalvelu tullut löysempi?

No, kun tuota nyt on tullut tässä jo nähtyä niin sanailenpa omia ajatuksiani.
Jos otan tarkasteluun vain kuluneet 10 vuotta niin tässä havaintoja (ovat pitkälti samanlaisia kuin baikalin havainnot edellä).
Homma on järkevöitynyt huomattavasti. Se mikä 10v sitten oli yleisesti hyväksyttyä "kasvattavaa kuria ja kovuutta" on tänä päivänä jo jäänyt lähes kokonaan pois. Tämä on pelkästään positiivinen asia. Ei se 10v sittenkään sinänsä simputusta ollut, mutta ei se toiminta myöskään juuri edistänyt niitä tavoitteita joihin koulutuksella pyritään.
Homma on siis järkevöitynyt ja se taas on aikaansaanut mm. sen että sekä henkilökunnan että koulutettavien on miellyttävämpää opettaa ja oppia. Se 10v takainen tapa kun loi ympärilleen kuitenkin negatiivista ilmapiiriä. Kun keskiössä on virheiden etsiminen, niistä rankaisemalla opettaminen ja eräänlainen peruskiukkuinen ilmapiiri, niin eihän se pitkän päälle ole hyvä olotila sen enempää kouluttajalle työskennellä kuin koulutettavalle oppia. Nykyään ilmapiiri on positiivinen, se auttaa jokaista omassa osuudessaan.
Ase- ja ampumakoulutus on aivan eri maailmasta. Kokonaisuutena varsin hyvää, mutta resursseista johtuen perusampumataidon opetus ja harjoittelu jää nykyisin liian vähälle. Siitä johtuen sinänsä laadukas ampumakoulutus ei tuota ihan niin hyvää tuotosta kuin olisi mahdollista.
Taistelukoulutus on laadukkaampaa. Simulaattorijärjestelmien kehittymisen myötä käsikirjoittamaton vapaa taistelu on nykyisin päämenetelmä - on sanomattakin selvää että se opettaa moninverroin enemmän kuin käsikirjoitetut "taistelunäytelmät". Tämä on kaikille osallistujille mielekästä ja motivoivaa - kyseessä kun on kuitenkin aito "kilpailutilanne" jossa joko pärjää tai ei, riippuen omasta tekemisestä. Ei "tapettavaksi" käsikirjoitetussa maaliosastossa toiminta ketään syvemmin motivoi tai opeta, kuten ei myöskään voittamaan määrätyllä puolella.

Kyllä homma hyvään suuntaan on mennyt jo 10 vuoden aikana - jos tarkastellaan asiaa 20v aikajänteellä, niin muutos on moninkertainen.
 
Koulutuksen sisällöllinen suunta on ollut parempaan päin ja pennalismin kitkeminen on oikealla polulla, joskin ylilyöntejä tulee silloin tällöin lööppehihin saakka. Ampumakoulutus on vuosikymmenten aikana monipuolistunut ja suunta on hyvä. Se, missä simulaattorit ja luokkahuoneet eivät voi auttaa, on reippailu luonnon siimeksessä ja pitkäkestoiset harjoitteet, jotka karaisevat ja opettavat sietämään myös kurjuutta sekä vastoinkäymisiä. Nykytilanteessa on otettava huomioon materiaalin laadun suuri vaihtelu niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä. Näihin lääke löytyisi akselilta varhaiskasvatus - perusopetus - toinen aste. Ja painotus alkupään interventiolle.

Kaivan RVL filesin arkistoista pöytään usein toistuneet viikon ja kahden viikon reissut (ml. viikonloppuja), joissa jänikset saivat luvan pärjätä omin voimin ja avuin sillä, mitä heillä oli mukanaan. Runtua ja suorittamista unohtamatta. Ulkoilmaelämä opettaa.
T. +220/330vrk sissitelttaelämää
 
Soldierblue kirjoitti:
Mihin suuntaan?
Klikkaa laajentaaksesi...

Pv on pystynyt toteuttamaan koulutustehtävää huomioiden varsin hyvin erilaiset muuttujat. Tuossa @Sarek1 toteaa, että nykyintti ei aja väkeä mehtiin niinkuin ennen, sitä voidaan pitää -huononnuksena-. Mutta toisaalta on tullut paljon plussia: sijoituskelpoisia taistelijoita syntyy hihnalta edelleen luvalla sanoen määriä, joista useimmissa Euroopan maissa voidaan vain haaveilla märkiä unia. Ammattiarmeijat ovat ratkaisu maille, joiden populaatio on 10-15 kertainen Suomeen nähden.

Sijoituskelpoisten reserviläisten lkm on melkoinen ja heidän motivaatio ja henki on korkealla tasolla. Ja sieltä varusmiespalveluksen tuutistahan heidät on läpi puskettu.

Taistelujoukot on kyetty myös varustamaan paremmin kuin koskaan.
 
Herman30 kirjoitti:
Parempaan tietenkin. 80-luvulla ei saanut edes itse päättää pitääkö käsineitä. Joko kaikilla oli tai sitten ei kenelläkään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ysärillä oli vielä paljon vanhaa ja jotkin komppaniat tunnettiin "pahoina", koska ne eivät halunneet olla mukana aluillaan olevassa muutoksessa vaan menivät vanhoilla metodeilla. Itse olin tällaisessa "pahassa", missä vanha armeija eli ihan täysillä kapiaisten suostumuksella. Kun yksi ilta taakse poistuimme takapihalla, naapurikomppanian miehet olivat nauramassa ikkunoissa. Suffelikomppanian, kuten taas me sanoimme. Kuvaavaa mielestäni.

Mutta näistä huolimatta hommasta jäi hyvät muistot. Mutta lienee ajat tosiaan muuttuneet ja hyvä niin.
 
Viimeksi muokattu:
baikal kirjoitti:
Perustan käsitykseni siihen, että imperiumini perillisiä ja heidän kavereitaan on palvellut viime vuosina runsain määrin ja monissa eri paikoissa. Lammastaljaisessa nojatuolissani istuen olen voinut varovasti tenttailla nuorukaisten kokemuksia ja näkemyksiä. On ollut mukava huomata omasta jälkikasvusta se, että he ottavat tosissaan mm. vaitioloon liittyvät asiat ja en olekaan mitään yleisluontoisempaa enempää kysellyt.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tarkemmin määrittelemättä allekirjoitan. Minäkin olen eräänlainen Kunta Kinte, joten toinen puoli nykyisestä varusmiesikäluokasta on sitten minun lapsiani.


Kapiainen kirjoitti:
Kyllä homma hyvään suuntaan on mennyt jo 10 vuoden aikana - jos tarkastellaan asiaa 20v aikajänteellä, niin muutos on moninkertainen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sukupolvissa on eroja. Jortikka huusi aikanaan kuusi suomenmestaruutta niin että Kupittaa kuuli, mutta nyky-Annet eivät enää pelaisi minuuttiakaan hänen komennossaan. Silti tässä voitetaan välillä jopa isoja turnauksia. Eli mennään eteenpäin, mutta valmentaminen muuttuu.

Ne jotka jäävät, ovat varmaan motivoituneita, mutta kuulin juuri tuttavalta, jonka poika meni tammikuussa paikkaan XXXX, että pelkästään heidän yksiköstään lähti kymmenen jo ensimmäisen päivän jälkeen kotiin vaikka siellä nimenomaan oli alku niin löysää, että porukka meinasi jo kuolla pitkästymiseen.

Sitten taas kuulin, että erääseen joukkueeseen paikassa YYYY osui niin noheva mutta reilu krihataustainen joukkueenjohtaja, että pojat innostuivat heti alusta lähtien niin sanotusti sopivan sotilaallisesta meiningistä. Koska olivat sellaista vähän odottaneetkin.

PV ei voi mitään sille, mikä yhteiskunnassa menee pieleen. Muut toiminta, se perustehtävä, sujuu kyllä.
 
Viimeksi muokattu:
Kapiainen kirjoitti:
No, kun tuota nyt on tullut tässä jo nähtyä niin sanailenpa omia ajatuksiani.
Jos otan tarkasteluun vain kuluneet 10 vuotta niin tässä havaintoja (ovat pitkälti samanlaisia kuin baikalin havainnot edellä).
Homma on järkevöitynyt huomattavasti. Se mikä 10v sitten oli yleisesti hyväksyttyä "kasvattavaa kuria ja kovuutta" on tänä päivänä jo jäänyt lähes kokonaan pois. Tämä on pelkästään positiivinen asia. Ei se 10v sittenkään sinänsä simputusta ollut, mutta ei se toiminta myöskään juuri edistänyt niitä tavoitteita joihin koulutuksella pyritään.
Homma on siis järkevöitynyt ja se taas on aikaansaanut mm. sen että sekä henkilökunnan että koulutettavien on miellyttävämpää opettaa ja oppia. Se 10v takainen tapa kun loi ympärilleen kuitenkin negatiivista ilmapiiriä. Kun keskiössä on virheiden etsiminen, niistä rankaisemalla opettaminen ja eräänlainen peruskiukkuinen ilmapiiri, niin eihän se pitkän päälle ole hyvä olotila sen enempää kouluttajalle työskennellä kuin koulutettavalle oppia. Nykyään ilmapiiri on positiivinen, se auttaa jokaista omassa osuudessaan.
Ase- ja ampumakoulutus on aivan eri maailmasta. Kokonaisuutena varsin hyvää, mutta resursseista johtuen perusampumataidon opetus ja harjoittelu jää nykyisin liian vähälle. Siitä johtuen sinänsä laadukas ampumakoulutus ei tuota ihan niin hyvää tuotosta kuin olisi mahdollista.
Taistelukoulutus on laadukkaampaa. Simulaattorijärjestelmien kehittymisen myötä käsikirjoittamaton vapaa taistelu on nykyisin päämenetelmä - on sanomattakin selvää että se opettaa moninverroin enemmän kuin käsikirjoitetut "taistelunäytelmät". Tämä on kaikille osallistujille mielekästä ja motivoivaa - kyseessä kun on kuitenkin aito "kilpailutilanne" jossa joko pärjää tai ei, riippuen omasta tekemisestä. Ei "tapettavaksi" käsikirjoitetussa maaliosastossa toiminta ketään syvemmin motivoi tai opeta, kuten ei myöskään voittamaan määrätyllä puolella.

Kyllä homma hyvään suuntaan on mennyt jo 10 vuoden aikana - jos tarkastellaan asiaa 20v aikajänteellä, niin muutos on moninkertainen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kun on kahtonu PV:n videoita taistelutreeneistä, niin ei meille tollasia opetettu 90-luvalla.

Hyvä että meitä pappoja ei oteta enää mukaan edes hidastetöyssyiksi.
 
Sarek1 kirjoitti:
Koulutuksen sisällöllinen suunta on ollut parempaan päin ja pennalismin kitkeminen on oikealla polulla, joskin ylilyöntejä tulee silloin tällöin lööppehihin saakka. Ampumakoulutus on vuosikymmenten aikana monipuolistunut ja suunta on hyvä. Se, missä simulaattorit ja luokkahuoneet eivät voi auttaa, on reippailu luonnon siimeksessä ja pitkäkestoiset harjoitteet, jotka karaisevat ja opettavat sietämään myös kurjuutta sekä vastoinkäymisiä. Nykytilanteessa on otettava huomioon materiaalin laadun suuri vaihtelu niin fyysisessä kuin psyykkisessäkin mielessä. Näihin lääke löytyisi akselilta varhaiskasvatus - perusopetus - toinen aste. Ja painotus alkupään interventiolle.

Kaivan RVL filesin arkistoista pöytään usein toistuneet viikon ja kahden viikon reissut (ml. viikonloppuja), joissa jänikset saivat luvan pärjätä omin voimin ja avuin sillä, mitä heillä oli mukanaan. Runtua ja suorittamista unohtamatta. Ulkoilmaelämä opettaa.
T. +220/330vrk sissitelttaelämää
Klikkaa laajentaaksesi...

Inarin Rajalla palvellut kaveri juuri mietti mitä nykyvanhemmat sanoisi heidän kaamoksessa tekemistään parin viikon sissi harjotuksista
 
Viimeksi muokattu:
Soldierblue kirjoitti:
Itse mietin vaan että minne se kuri on mennyt? disiplinen....tror den var hårdare förr samt att den var 8 -11 månader värnplikten
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei kai se muutamasta kuukaudesta ole kiinni kumpaankaan suuntaan.

Kyllä kuri saadaan kuntoon viikoissa.

Valitettavasti ainakin ysärillä milleniumin alla oli kuria, mutta se kohdentui vääriin asioihin. Päiväpeittojen viikkaukseen, villakoirien hautajaisiin ja metsässä märissä kengissä juoksemiseen. Kumisaappaita ei saanut oman harkinnan mukaan käyttää, koska kuri..
 
skärdis kirjoitti:
Päiväpeittojen viikkaukseen, villakoirien hautajaisiin ja metsässä märissä kengissä juoksemiseen. Kumisaappaita ei saanut oman harkinnan mukäkäyttää, koska kuri..
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvä kuulla että tämmöiset turhanpäiset hommat ovat poistumassa.

Muistan hyvin kuinka vatun naurettavaa oli ryömiä lattialla kevytsingon kanssa ampumassa panssarivaunuja eli pölypalloja sängyn alla.
 
skärdis kirjoitti:
Ei kai se muutamasta kuukaudesta ole kiinni kumpaankaan suuntaan.

Kyllä kuri saadaan kuntoon viikoissa.

Valitettavasti ainakin ysärillä milleniumin alla oli kuria, mutta se kohdentui vääriin asioihin. Päiväpeittojen viikkaukseen, villakoirien hautajaisiin ja metsässä märissä kengissä juoksemiseen. Kumisaappaita ei saanut oman harkinnan mukaan käyttää, koska kuri..
Klikkaa laajentaaksesi...

Meillä taas ei saanut käyttää maihinnousukenkiä vaan piti käyttää kumisaappaita.
 
Samoin oli meillä, maihinnousukengät ainoastaan lomalla. Kasarmilla nahkasaappaat ja metsässä kumisaappaat.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Meillä taas ei saanut käyttää maihinnousukenkiä vaan piti käyttää kumisaappaita.
Klikkaa laajentaaksesi...

No ei meilläkään vaan nahkasaappaita. Myös loskassa.

Kyllähän se näin vaeltamista ja erätouhuja ikänsä harrastaneen skärdiksen sisintä jurppi pahemman kerran. Kastella nyt tahallaan jalat, vaikka piti päivä olla ulkona.. näin, koska kuri sitä kuulemma vaati.

Minusta esimies joka tahallaan kasteluttaa joukossa jalat pitäisi vetää kerrasta pois. Jos alokas tyhmyyttään valitsee väärät jalkineet niin hänellekin syytä tehdä selväksi miksi ja miten jalat pidetään kuivina.
 
Iso-Mursu kirjoitti:
Inarin Rajalla palvellut kaveri juuri mietti mitä nykyvanhemmat sanoisi heidän kaamoksessa tekemistään parin viikon dissi harjotuksista
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuskinpa vanhemmilla tuossa olisi juurikaan sanottavaa. Käsittääkseni Rajalle palvelukseen päädytään vain vapaaehtoisena, jolloinka jokainen voi olettaa vähän normaalia vaativampaa palvelusta.

Kenkien osalta ainakin Tikkakoskella viitisen vuotta sitten oli hyvinkin selkeä, ja omasta mielestä myös järkevä linjaus. Maastossa käytettiin lähtökohtaisesti aina kumisaappaita taisteluvarustuksen kanssa, osittain varmasti vedänpitävyyden, mutta osittain myös suojeluvarustuksen osana. Kasarmilla ja lomilla taas luonnollisesti maihareita.
Itse olin ennen palvelusta tottunut rymyämään metsissä maihareissa, joten pientä totutteluahan ne jalassa muljahtelevat saappaat vaativa, mutta nopeasti siihen loppujen lopuksi tottuu.
 
Barbarus kirjoitti:
Kenkien osalta ainakin Tikkakoskella viitisen vuotta sitten oli hyvinkin selkeä, ja omasta mielestä myös järkevä linjaus. Maastossa käytettiin lähtökohtaisesti aina kumisaappaita taisteluvarustuksen kanssa, osittain varmasti vedänpitävyyden, mutta osittain myös suojeluvarustuksen osana. Kasarmilla ja lomilla taas luonnollisesti maihareita.
Itse olin ennen palvelusta tottunut rymyämään metsissä maihareissa, joten pientä totutteluahan ne jalassa muljahtelevat saappaat vaativa, mutta nopeasti siihen loppujen lopuksi tottuu.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olin viisi vuotta sitten Parolassa vaunukomppaniassa, ja meillä ei ainakaan ketään kiinnostanut miten metsässä pukeuduttiin. Maiharien ja saappaiden osalta aivan sama. Osa piti kesällä vaunuhaalaria, osa ei. Aika monella oli omat (Bundeswehrin) käsineet, itse käytin vielä saksalaista huivia ja pölysuojalasejakin. Jollain oli kyllä omatkin maiharit. Yksi kaveri itse asiassa taisi lomillekin lähteä aina oman, beigen repun kanssa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top