Oppilaitosten turvallisuus

Joo, kaasu on väline jonka käyttöönotto ei tietenkään sulje pois muita keinoja. Se on kuitenkin hyvin nopea ja lähes ilmainen keino reagoida; mt-palveluiden lisääminen ym toki on tärkeää muutenkin mutta vaikuttaa hitaasti ja maksaa.

Välineen pitää toki olla mukana että siitä olisi hyötyä, mutta onneksi OC:n suhteen tämä ei ole ongelma: pienimmät tietämäni sumuttimet on tarkoitettu kiinnitettäväksi avainnippuun, vaikka näin pieni sumutin ei muuten ehkä optimaalinen olekaan.
Kaasu on varmasti ok, mutta ennen kuin niitä alkaa kouluihin ilmestyä virallista tietä, niin ei riitä nämä kouluiskut. Valitettavasti lisää uhreja pitää tulla, ennen kuin tällä saralla toimitaan. Epäviralliset reitit sitten tietysti erikseen.

Kun se iskijä on omassa luokassa, ja kaivaa sen puukon repusta, niin tällä hetkellä ainoa keino vähentää uhrien määrää on nähdäkseni jonkinlaisen torjuntasulun aikaansaaminen. Helpoiten se onnistuu nostamalla tuoli ylös jalat uhkaa päin. Jos hyökkääjällä on vastassaan 20 vastaan nostettua tuolia, niin iskijä hämmentyy aivan varmasti. Eivät he ole väkivallan ammattilaisia, vaan vastatoimi, itse uhan kohteeksi joutuminen saa pasmat sekaisin.
Okei, sitten hän tarttuu toisella kädellä tuoliin ja alkaa nykimään sitä sivuun. Silloin pitäisi tuolin pysyä torjujan näpeissä ja sivulta tulla muilta oppilailta tuolilla iskuja hyökkääjään. Takaa voisivat heitellä reppuja, kirjoja yms hyökkääjän päälle. Olisiko hyökkääjä nujerrettavissa vai juoksisiko käytävälle pikemminkin muiden kimppuun, on tapauskohtaista. Siinä vaiheessa pitäisi olla luokat lukittuina jo rutiininomaisestikin. Ovisilmät olisivat hyvä olla tässä vaiheessa.
Näin vähennettäisiin uhrien määrää, ei estettäisi kokonaan. Mutta myöskään ei kuoltaisi lampaina.

Tämäkin vaatisi harjoittelua ao. tuoleilla luokissa opettajien johdolla. Liekö tämäkin niin kamalaa pelon lietsontaa, ettei onnistu ihan vähällä.
Myöskin tällainen harjoittelu voisi tuoda hyökkäystä suunnittelevalle tunteen, ettei ehkä kannatakaan. Suo siellä, vetelä täällä, sillä muitakin pehmeitä kohteita yhteiskunnasta löytyy.
Tätä tuolitorjuntaa olen kuitenkin omille lapsille puhunut. On edes jonkinlainen tunne siitä, että on jotain tehnyt.
 
Mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, että koulujen turvallisuutta saataisiin parannettua?

Keskitytään tässä keskustelussa muutenkin väkivallan torjuntaan, koska se on kaikkien huulilla.

1. Koulukiusaamisen estäminen ja torjuminen.

Kiusaamista ja poissulkemista tapahtuu siksi, että kiusaajat saavat kiusaamalla sosiaalista valtaa. (Lue Päivi Hamaruksen väitöskirja aiheesta.) Kiusaaminen jatkuu ja pahenee niin kauan kuin kiusaajat saavat enemmän kuin menettävät.

Vakavan ja pitkään jatkuneen koulukiusaamisen takana on aina aikuinen tai aikuisia. Nämä voivat olla roolimalleja, yllyttäjiä, mahdollistajia, rajojenlaittamisvastuuta pakenevia mammareita...

Jos sekä taloudelliset että emotionaaliset haitat sekä kiusaajille että näille tausta-aikuisille ovat kymmenkertaiset verrattuna kiusatun tai ulossuljetun kärsimyksiin, niin kiusaaminen loppuu kuin seinään.

Ellei kiusaamisen ja poissulkemisen haittoja uloteta sopivalla kertoimella kiusaajaan ja tausta-aikuisiin, niin silloin kiusaamiseen ei ole käytännössä edes yritetty puuttua täysin riippumatta siitä, mitä muuta on tehty.

2. Vertaiskanssakäymisen ja -ryhmääntymisen mahdollistaminen myös epätyypilisille - esim. taso- ja lisäkurssien muodossa.

Oppilasryhmissä suurin osa on... tavallisia, keskinkertaisia, tyypillisiä....

Erilaiseksi koetut joutuvat usein sosiaalisen poissulkemisen, kiusaamisen yms. kohteiksi. Älykkäille ja luoville koulu ei tarjoa sellaisia älyllisiä yms. haasteita, joiden ylittäminen koettaisiin palkitsevana. Ryhmätöissä hyvät joutuvat tekemään kaiken ja huonot aukovat päätään + jarruttavat kun eivät muuhun pysty.

Jos oppilaiden väliset ahkeruus-, motivaatio- ja lahjakkuuserot suostuttaisiin huomioimaan ja järjestämään opetus ne huomioiden, niin henkinen hyvinvointi kasvaisi varmaan kaikilla lahjakkuus- ja ahkeruustasoilla.

Ja nykypäivän maailma mahdollistaa elämänmittaisen oppimisen sekä reitin myös amiksen kautta väitöstasolle asti, joten argumentit eriyttämisen poissulkevasta ja yhteiskuntaa polarisoivasta vaikutuksesta ovat lähinnä valhetta.

3. Aito, todellinen identiteettityön mahdollisuus ja tuki myös niille, joille identiteettityö on vaikeaa. Enkä tarkoita niinkään yksilöpsykologista "tukea" tai mekanistisia terapiakäytäntöjä vaan sitä, että autetaan ihmistä löytämään keinoja rakentaa itse itselleen havainnointikeinoja, paikkaa ja mahdollisuuksia omassa elämässään.

4. Joidenkin todella vaarallisten tapausten saattaminen sellaiseen hoitoon, jossa riskit minimoituvat. (Tässä menetelmien ja kriteereiden läpinäkyvyys ja kritisoitavuus sekä erittäin ammattitaitoinen ulkopuolinen valvonta ovat ehdottoman välttämättömiä.)
 
Huomatkaa, että kouluun iskuja tekevät eivät välttämättä ole koulun oppilaita tai entisiä oppilaita, joten näissä tapauksissa tuskin koulukiusaaminen on määräävä tekijä tai tekijä ollenkaan. Vaikka varmaan monissa tapauksissa toki on.
 
Huomatkaa, että kouluun iskuja tekevät eivät välttämättä ole koulun oppilaita tai entisiä oppilaita, joten näissä tapauksissa tuskin koulukiusaaminen on määräävä tekijä tai tekijä ollenkaan. Vaikka varmaan monissa tapauksissa toki on.

Oma hutera ja reikiä täynnä oleva muistini väittää että kouluiskujen tekijät olisivat laidastaan kyseisten koulujen nykyisiä tai entisiä oppilaita ja lähes aina kyseisen oppilaitoksen sosiaalisista verkostoista ulos jääneitä.

Tästä syystä pyydän nöyrästi sinulta lähdettä tai linkkiä näkemyksesi tuoksi. Kuinka monta sellaista kouluiskua tiedät tai löydät joissa tekijä ei olisi kyseisen koulun tekoaikainen tai entinen oppilas?
 
Oma hutera ja reikiä täynnä oleva muistini väittää että kouluiskujen tekijät olisivat laidastaan kyseisten koulujen nykyisiä tai entisiä oppilaita ja lähes aina kyseisen oppilaitoksen sosiaalisista verkostoista ulos jääneitä.

Tästä syystä pyydän nöyrästi sinulta lähdettä tai linkkiä näkemyksesi tuoksi. Kuinka monta sellaista kouluiskua tiedät tai löydät joissa tekijä ei olisi kyseisen koulun tekoaikainen tai entinen oppilas?
No Suomessahan ei ylipäätään montaa kouluiskua ole tehty, mutta en tiedä miksi nimenomaan Suomessa tilanne olisi jotenkin merkittävästi erilainen kuin Suuressa Maailmassa. Käsittääkseni kuitenkin esim sen Helsingin yliopiston kouluiskun tekijöistä kumpikaan ei ollut kyseisen koulun oppilas. Isku tosin jäi valmistelun asteelle, mutta olisi varmasti ainakin yritetty toteuttaa jos eivät olisi jääneet kiinni sitä ennen, koska saivat ehdottomat vankeustuomiot.

Lisäksi voisin todeta, että myöskään eivät läheskään aina ole yksinäisiä ja/tai pahasti kiusattuja, vaikka tällainen stereotypia onkin voimissaan.

Ei ole nyt heittää mitään julkista lähdettä tähän suoraan, mutta esim Surviving a School Shooting (Loren Christensen) varmaan tarjoaa tällaista dataa; en nyt lähde pläräämään.
 
Lisään vielä sen, että käsitykseni mukaan koulu-uhkaukset ovat kyllä pääsääsntöisesti kyseisen koulun oppilaiden tekemiä, mutta ne toisaalta ovat lähes aina ilkivaltaisia tekoja joissa ei ole mitään aikomusta toteuttaa uhkausta.
 
No Suomessahan ei ylipäätään montaa kouluiskua ole tehty, mutta en tiedä miksi nimenomaan Suomessa tilanne olisi jotenkin merkittävästi erilainen kuin Suuressa Maailmassa. Käsittääkseni kuitenkin esim sen Helsingin yliopiston kouluiskun tekijöistä kumpikaan ei ollut kyseisen koulun oppilas. Isku tosin jäi valmistelun asteelle, mutta olisi varmasti ainakin yritetty toteuttaa jos eivät olisi jääneet kiinni sitä ennen, koska saivat ehdottomat vankeustuomiot.

Lisäksi voisin todeta, että myöskään eivät läheskään aina ole yksinäisiä ja/tai pahasti kiusattuja, vaikka tällainen stereotypia onkin voimissaan.

Ei ole nyt heittää mitään julkista lähdettä tähän suoraan, mutta esim Surviving a School Shooting (Loren Christensen) varmaan tarjoaa tällaista dataa; en nyt lähde pläräämään.

Taitavat olla lusimassa jo seuraavaa kakkua. Jotain pientä "puuhastelua" oli heti vapauduttuaan.
 
Joo, niin oli. Kun on niin paljon ideoita niin ei pysty jäämään paikoilleen...
 
Tuolla Kuopion kouluisku-ketjussa tuli puheeksi oppilaitosten turvallisuus. Mielestäni aihe ansaitsisi oman ketjun.

Mihin asioihin tulisi kiinnittää huomiota, että koulujen turvallisuutta saataisiin parannettua? Käsittääkseni paloturvallisuuteen ja vastaaviin asioihin liittyvät toimet ovat aika hyvällä mallilla. Keskitytään tässä keskustelussa muutenkin väkivallan torjuntaan, koska se on kaikkien huulilla.

Toisessa ketjussa esitettiin lähinnä kahta keinoa; vartijoiden palkkaamista kouluihin, ja opettajien varustamista esim OC-sumuttimin. Mielestäni molemmat tavat voivat olla toimivia.

Vartijoiden palkkaaminen toki maksaa mutta jos käytettäisiin jotain turvamyyjä-tyyppistä konseptia jossa vartijan tehtävät olisi yhdistetty johonkin kouluisännän (entinen vahtimestari) hommiin, niin voisi olla järkevää. Jos tehtävään saataisiin valikoitua sopivaa väkeä, niin voisi olla ihan toimiva systeemi, joskin vain yksi vartija-kouluisäntä / koulu ei välttämättä nopeuta ensivasteen saapumista paikalle kovinkaan paljoa jos kouluisäntä sattuu olemaan toisella puolella taloa tai jossain muissa tehtävissä kun tapahtuu. Tosin jos ja kun tällainen vartija-kouluisäntä saisi kunnolla koulutusta tehtävään ja voisi osallistua poliisin ja muiden viranomaisten harjoituksiin, niin osaisi toimia paremmin viranomaisten tukena tosipaikassa, vaikka ei välttämättä pystyisikään paljoa tekemään itse teon estämisessä tai pysäyttämisessä.

Opettajien varustaminen OC-sumuttimin edustaa toisenlaista ajattelua; keskitytään määrään eikä välttämättä laatuun. On totta että suurin osa opettajista lienevät luonteeltaan/asenteeltaan sellaisia että eivät toisessa elämäntilanteessa hakeutuisi esim turvallisuusalan tehtäviin. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä pystyisi toimimaan tehokkaasti väkivaltatilanteissa - tällaisia henkilöitä on jopa poliisissa eikä siihen välttämättä oikein koulutuksella pysty puuttumaan; eikä tällaisia henkilöitä tulisi määrätä kantamaan sumutinta. Opettajissakin kuitenkin varmasti olisi paljon sellaisia, jotka pystyisivät tehokkaasti ainakin suojelemaan luokkaa, vaikka eivät välttämättä lähtisikään aktiivisesti hyökkääjää vastaan. Jos vaikka kolmannes opettajista olisi sellaisia että kantaisivat sumutinta, niin olisi jo kohtuullinen riski hyökkääjälle joutua kohtaamaan tällainen opettaja. Jopa ampuma-asetta vastaan sumutin voi olla toimiva väline, mikäli päästään toimimaan yllättävästi lähietäisyydeltä. Ja joka tapauksessa se on tyhjää parempi.

Opettajilla on käsittääkseni periaatteessa ihan OK oikeudet puuttua normaaliin väkivaltaan ja häiriökäyttäytymisiin kouluissa, mutta varmaan asenne on sellainen että saatetaan pelätä huoltajien reaktioita; ihmisten sairaalloisen tiedontarpeen synnyttämän klikkijournalismin ja sosiaalisen median pahentaessa tilannetta. Pitäisi olla jonkinlainen varmuus siitä, että tilanteisiin puututtaessa ei olla vanhempien, median ja yleisen mielipiteen hampaissa.

Varsinaisista kouluiskuista puhuttaessa, asioiden suunnittelu ja harjoittelu (vaikka karttaharjoituksena, jos ei fyysisesti harjoitellen) on tärkeää ja sitä myös on tehty. Evakuointireittien, kokoontumispaikkojen ym suunnittelu ja valmistelu on tärkeää, samoin niiden käyttämisen harjoittelu. Se, että tilojen pohjapiirrokset ovat viranomaisilla käytössä jo etukäteen, helpottaa toimintaa ja suunnittelua. Myös yleisavainten saaminen olisi hyvä olla järjestetty esim putkilukoilla. Kouluissa olisi hyvä olla jonkinlainen kameravalvonta josta tarvittaessa saataisiin suoraa kuvaa esim poliisin johtokeskukseen. Tällaisesta on mielestäni jokin aikaa sitten ollut puhetta, eikä sitä pidetty pelkästään hyvänä asiana, joten en tiedä mitä asialle on tapahtunut. Myös sähkötoimiset, tarvittaessa etäohjatut sisäovien lukitukset voisivat olla hyvä keino estää tekijän liikkuminen koulun tiloissa. Toki näissä on huomioitava, että esim tulipalon tms sattuessa järjestelmä ei saa joutua epäkuntoon ja jättää ihmisiä loukkuun koulun sisälle.

360 asteen nettikameravalvonta käytävillä ja portaisiin on yleistynyt sekä erilaisia sisälle /ulos -suojautumisharjoituksia on. Monissa kouluissa on myös päätteillä avattavissa erillinen hiljainen hälytyssysteemi, joka näkyy sitten kaikkien luokkien päätteillä, joihin opettajatunnuksilla on kirjauduttu.
 
1. Koulukiusaamisen estäminen ja torjuminen.

Edistää turvallisuutta, koska itsemurhan tehneiden kiusattujen koululaisten lukumäärä on aivan valtava. Uskoakseni 2000-luvulla parinkymmenen vuoden aikana näitä uhreja on enemmän kuin tapahtuneissa terroriteoissa. Oma arvioni todistetusti kiusatuista oman käden kautta menneistä on 2-3 vuodessa, eli parissa vuosikymmenessä 60-100 kpl. Joka vuosi pelkästään Helsingin alueella kuulen vähintään yhdestä tapauksesta. Tästä voisi tehdä tutkimuksen, mutta terveystietoja ei niin vain tutkita.

Erään terroristin "kiusattuna" olo on ainakin yhdessä tapauksessa täysin median ja hänen omaistensa luomaa, koska hän ei ole ollut silmätikkuina vaan käyttäytyminen oli niin erikoista, että ei ollut sen kautta erityisen suosittu. En kerro, mistä tiedän, mutta tähän voi luottaa.

Yhteisenä nimittäjänä näyttävät kaikilla olleen peliaddiktio, virtuaalituttavat Internetissä, muiden kavereiden puute, räiskintäpelit, naiskokemusten puute, hylkäävät tai narsistiset vanhemmat, mielikuvitusmaailmoissa eläminen, hylkäämisen kokemus myös tyttöjen puolelta ja SSRI-tyyppinen lääkitys.

Tämä viimeinen löytyy muuten kaikilta amerikkalaisiltakin kouluampujilta. Niiden sivuvaikutuksista nuorten osalta ei käydä tarpeeksi keskustelua.

Kiusaaminen on aina mediassa diagnosoitu ennen kuin ruumiita on kerätty. Tosin, ketä sitten koulussa ei ole kiusattu? Rankka kiusaaminen ja täydellinen eristäminen sen sijaan ajaa elämänhallinnan menettämiseen ja itsemurhaan monia. Se on se ongelma.
 
Viimeksi muokattu:
Edistää turvallisuutta, koska itsemurhan tehneiden kiusattujen koululaisten lukumäärä on aivan valtava...

....kouluampujilta....

Tosin, ketä sitten koulussa ei ole kiusattu? Rankka kiusaaminen ja täydellinen eristäminen...

Mä jakaisin kiusaamisen aika tylysti kahtia:

1. Yksittäiset tai ketjuuntuneet kiusaamistapahtumat, jotka rajoittuvat itse tapahtumaan.

2. Kohteen ulossulkemiseen ja sosiaalisen aseman murhaamiseen tähtäävä systemaattinen toiminta, jolla ei ole selvää ylä- tai ulkorajaa.

Jokaistan on kiusattu ykköskategorian puitteissa. Se on osa normaalia elämää vaikkakin sen ikäviä puolia.

Kakkostyyppisen kiusaamisen kohteeksi joutuu enintään muutama prosentti kunkin ikävaiheen ihmisistä.

Toi kakkostyyppi on sekä itsetuhoisuuden että yliampuvien kostotoimien näkökulmasta vaarallinen. Jos ja kun ihmisen olemassaololle omana itsenään ei ole yhteisössä tilaa, ei kiusattu ja ulossuljettu välttämättä koe elämää sinänsä - omaansa tai esim. kiusaajien ja mahdollistajien - säilyttämisen ja vaalimisen arvoisena.

Kouluissa suurin syypää on mielestäni koulu ja koulua koskeva normatiivinen ohjaus. En ole koskaan nähnyt tilannetta (tai kuullut sellaisesta) jossa koulu puuttuisi oikeasti kakkostyypin kiusaamiseen sellaisella tavalla, joka tekisi kiusaamisen kiusaajille ja heidän vanhemmilleen niin tuskalliseksi ja haitalliseksi, että heidän kannattaa oman etunsa nimissä lopettaa.

Kiusaamiseen on kaksi päämotiivia:

1. Sadismi - yleensä persoonallisuushäiriöön sidottuna.

2. Kiusaamisen kannattavuus. Kiusaaja saa enemmän sosiaalisen aseman nousua, voittamisen ja pärjäämisen kokemuksia sekä kannustusta kuin kiusattu. Kiusaaja kiusaa koske kannattaa tunnetasolla.

Noista päämotiiveista ensimmäiseen voi vaikuttaa poistamalla sadisteja muiden parista. Jälkimmäiseen voi vaikuttaa tekemällä kiusaamisen kannattamattomaksi sekä kiusaajalle että samaan aikaan hänen vanhemmilleen. Vanhemmille siksi, että pitkään jatkuneen lasten parissa tapahtuvan kiusaamisen takana on aina mahdollistajana tai yllyttäjänä aikuinen tai useampi.
 
Muistan kun kouluaikana kiusattiin yhtä kaveria joka ei suostunut käymään pesulla haisi kuin rankki tynnyri. varmaan kiusaamisella yritettiin saada se peseytymään,en muista kuinka siinnä lopuksi kävi.
 
Itse olen epäsäännöllisen säännöllisesti, yleensä päivällispöydässä, muistuttanut lapsilleni että miten toimia jos jotain merkillistä tai normaalista poikkeavaa tapahtuu koulupäivän aikana. Ihan perusasioita; jos kuuluu pamauksia, mihin mennään tai jos tulee savua mitä tahdään. Lastemme koulussa on pidetty kiitettävän usein "poistumisharjoituksia" missä ei enää sössötetä tulipaloista tai muista vaan käydään läpi poistuminen eri reittejä käyttäen ja eri kokoontumispaikoille.
 
Varsinainen turvallisuus alkaisi siitä, että kiusaamiseen puututtaisiin kovalla kädellä heti alusta. Nykyään - jos asiaan lainkaan puututaan - kiusattu siirretään muualle.

Lainsäädäntö sellaiseksi, että ilmoituksen jälkeen koko luokka kuulusteluihin sellaisella ukaasilla, että valehteleminen ei käy. Kiusaajille tilaisuus parantaa tavat eli ehdollinen tuomio, ja jos toistuu niin heidän tulee joutua kärsijöiksi, ei uhrien.

Vaivaahan tästä olisi ja enenevässä määrin vanhemmat tulevat silmille. Tilanne on siis pahenemaan päin ja kun jollakin kääntyy kuppi nurin, löytyy keinot kyllä vaikka vartijat ja kaasut ja kaikki.

Juuri tällaista meinasin itsekin kirjoittaa ketjun avaukseen vastaukseksi väkivallan torjuntaan kouluissa/oppilaitoksissa. Kiusaamisen on loputtava kaikkialla. Kiusaaminen on väkivaltaa, henkistä ja fyysistä. Tämä on koulujen ja oppilaitosten ongelma. Ja välillä päiväkodeissakin.

Ja sitten tuohon ketjun aloittajan kuvaamaan erittäin harvinaiseen oppilaitosväkivallan muotoon, eli puukoilla ja ampuma-aseilla tai vastaavilla tehtyihin joukkomurhayrityksiin. Niihinkin tietysti pitäisi varautua ja valmistautua. Osa oppilaitoksista on aika hyvin varautunut. Tässä yksi esimerkki: Poliiseilla on putkilukkoon avaimet ja opeteltu reitti sisäänkäynnin vieressä olevaan varastoon jossa poliisilla on oma kaappi. Kaapissa nippu yleisavaimia ja pohjapiirroksia sekä joitakin yhteystietoja. Samassa talossa kaikille avoimia ulko-ovia ainoastaan paikoissa joista tullaan sisään vahtimestarin kopin edutalle ja se vahtimestari istuu siinä virka-aikana n. 90 -prosenttisesti. Oppilaat ja henkilökunta käyttävät kaikissa muissa ovissa henkilökohtaista koodia, että pääsevät rakennukseen sisään tai vaihtamaan rakennusosasta toiseen ja välillä käytävästä toiseen. Täysin ulkopuolisten on vaikea päästä sisään ja vaikea liikkua tiloissa. Ja kenen tahansa tunnistetun oppilaan tai opettajan kulkuoikeus voidaan perua koska tahansa esim. valvontakamerahavaintojen perusteella. Kyseisessä oppilaitoksessa on myös poistumisharjoituksia pari kertaa vuodessa. Tällaisilla toimilla pystyy jotakin tekemään. Sitä en tiedä, että onko henkilökunnalla voimankäyttövälineitä. Vahtimestareilta ainakin löytyy kopista pesäpallovälineet tms. sopivaa rekvisiittaa.
 
Muistan omalta peruskouluajalta vakavan kiusaamistapauksen. Kiusattu oli erittäin älykäs, pärjäsi erinomaisesti lukuaineissa, mutta oli fyysisesti kömpelö. Ei saanut pallosta koppia koskaan eikä maila pysynyt kädessä liikuntatunneilla. Myös harrastuksiltaan hän poikkesi sen ajan valtavirrasta. Viihtyi hyvin yksin lukemassa kirjaa tai tietokoneen ääressä, vaikkakin piti toisaalta myös sosiaalisesta kanssakäymisestä muiden kanssa.

Jossakin vaiheessa erityisesti yhden oppilaan johtamana ja parin muun säestämänä hänet suljettiin täysin porukan ulkopuolelle, heiteltiin kivillä ja haukuttiin ja naurettiin (varsinkin niillä liikuntatunneilla). Muut eivät uskaltaneet puuttua kiusaamiseen, ja osa jopa myötäili sitä. Itse en osallistunut kiusaamiseen millään tavalla, mutta en myöskään uskaltanut auttaa. Hävettää, mutta lapsi olin itsekin. Opettajat välillä huomauttivat kiusaajille nälvimisestä, mutta eivät tehneet mitään sen kitkemiseksi pois juuriaan myöten.

Lopulta tämä kiusattu vaihtoi koulua. Pari vuotta sitten sain yhteyden häneen, ja kaikeksi onneksi tämä älykäs kaveri oli saanut hyvän työuran itselleen. Löytyi myös vaimo ja jälkikasvuakin.

Tiedän kuitenkin lähipiiristä myös tapauksen, jossa kiusattu ei ikinä täysin toipunut kokemuksistaan, ja kovat vaikeudet ovat varjostaneet elämää.

On ymmärrettävä, että kiusaamisella ei saada ainoastaan aikaan syrjäytyneitä, äärimmäisissä tapauksissa katkeria tai jopa kostonhaluisia ihmisiä yhteiskuntaan. Tämän lisäksi voidaan menettää älykkäitä, omalla erityisellä tavallaan kyvykkäitä ja potentiaalisesti uutta hyvää yhteiskunnalle tuovia ihmisiä.

Etenkin vanhan liiton porukassa (varmasti myös opettajissa) löytyy niitä, joiden mielestä kiusaaminen on jotakuinkin osa luonnon valintaa, jonka tarkoituksena on eliminoida heikot yksilöt pois. Tai että kiusatussa todella onkin jotain vikaa mikä vaan tuodaan esille. Normaalisti voisin antaa anteeksi tällaisille oman aikansa tuotteille, mutta tässä tapauksessa en.
 
Kiusaamisesta. Omaa tyttöä kiusattiin ala-asteella. Tästä huomautettiin ja käyntiin sanomassa (pikkukylä) koululla. Ei mitään vaikutusta, koska kiusaajat oli ns paremmista perheistä, lääkärin, kunnanvaltuuston yms...
Annoin emännän hoitaa asiaa, omien työ ja kurssikiireiden takia. Ja koulussa syylistettiin tyttöä, kun hän on yliaktiivinen, poikkeava yms.
Sit meni hermo itsellä ja pyyhkäsin kouluun reksin juttusille ilman mitään ilmoituksia. Esittelin kuka olen, missä työskentelen ja ilmoitin jos kiusaaminen ei lopu, etsin kyseisten lapsien vanhemmat, käyn "keskustelemassa" heidän kanssaan ja pidän rehtoria syypäänä kaikkeen... Kyllähän siinä mentiin laittoman uhkauksen puolelle, että heilahti. Mutta suht kalpean rehtorin jälkeen oli rauhallista loppuvuodet koulussa.
 
Back
Top