Optimaaliset muonat taistelijalle

Miten olis keitin joka toimii risuilla tai vaihtoehtoisesti trangian spriipolttimella? Tästä videosta ei käy ilmi mutta siis kuppiin mihin tuli tehdään sopii trangian poltin.
Painoa vajaa puoli kiloa, suuruusluokkaa kuin litran Nalgene-pullo keittää kerralla puoli litraa vettä.
Tässä olisi semmoinen: mKettle.
Video-esittely:

Risuilla toimiva keitin on kova sana, niistä on juttua tässä(kin) ketjussa. Voi polttaa mitä sattuu käsillä olemaan (risuja, pahvia, laudanpätkiä, kuivaa heinää...) ja jos ei muuta ole, niin sitten kaivetaan spriipullo repusta ja poltetaan sitä. Tehokasta ja antaa mahdollisuuksia. Taistelija joka pystyy kiehuttamaan vettä ja keittämään, omaa paremmat mahdollisuudet toimintakyvyn säilyttämiseen silloin kun huolto kusee.

Henk koht veikkaus: uusi tst-tapa ei ainakaan vähennä tilanteita joissa huolto hetkittäin pätkii.
 
Viimeksi muokattu:
meill oli kerran vaan sissimuonat. muistaakseni koulutushaarakokeessa. Ei niitä kaikkia tullut kyllä syötyä läheskään. Jaksoin puurtaa sen läpi yhdellä metsässä keitetyllä spagettiannoksella jännitti niin kovasti eikä missään välissä tuntunut ehtivän oikein syömään. Yksi leipä ja yksi spagettiannos. Vauhti oli verkkainen muttei nopea, siinä oli kato aikarajoitus missä piti suorittaa.
 
Vettä keitellessä on hyvä muistaa, ettei keittäminen poista kuin ns. biovaaran vedestä. Varsinkin sodan aikana pintavesiin saattaa päästä toinen toistaan vaarallisempia teollisuuskemikaaleja ja öljytuotteita. Niitä ei keittämällä poisteta. Havaitseminenkin voi olla vaikeaa. Kunnollinen suodatin taas auttaa tässä kohdassa. Suodattimet taitavat ikävä kyllä toimia huonosti pakkasella. Tarjolla ei siis ole helppoa ja kaiken kattavaa keinoa.

Risukeitin vaikuttaa kyllä hyvältä vaihtoehdolta.
 
Sissimuona-annoksen akilleen kantapää on säilykemuotoinen pääruoka.
Hyvät puolet:
-Helposti sulavaa
-Syötävissä sellaisenaan (pre-cooked)
-Varusmiehen kestävä, sitä ei saa rikki millään lekaa pienemmällä, tosin nykyisten alumiinitölkkien aikana tämä on muuttumassa

Huonot puolet
-Vie tilaa
-Painava
-Kaupallinen säilykeannos ei sisällä riittävästi energiaa

Eli jos lähtisin taistelumuona-annoksessa jotain muuttamaan niin korvaisin säilykkeen esim pakastekuivatulla retkimuona-annoksella. Ehkä on aika siirtyä 2010-luvulle

II-tason hifistelynä lisäisin lämmityselementin, sitten kun paikallisjoukot on varusteltu.
I-tason hifistelynä vaihtaisin nenäliinapaketit tyhjiöpakattuun vessapaperiin, sitten kun käytössä on uusi taistelijan ase.

Mutta säilyttäisin edelleen jokaisella taistelijalla lähtökohtaisen olettamuksen veden keittoon jollakin keinolla.
 
PV:llähän on käytössä myös TST-muonapakkaus, joka koostuu norjalaisen Drytechin pakastekuivatuista Real Turmat-ruokapusseista ja muista lisukkeista. Näitä toki jaetaan vain KV-operaatioihin ja tietyille korkean prioriteetin joukoille, kuten FRDF ja kaikki erilaiset E-miehet. Tärkeintä pääruoissa on se, että ne ovat omassa pussissaan haudutettavia, ei mitään "keittele hiljalleen hämmentäen 10-100 minuuttia trangialla ja pese sitten kattila." Näitä on ihan ilo popsia, varsinkin jos vertaa jenkkien pahvista ja myrkyistä koostuvaan MRE:hen, sillä nuo Turmatit ovat maultaan parhaita pakastekuivatusta.
 
PV:llähän on käytössä myös TST-muonapakkaus, joka koostuu norjalaisen Drytechin pakastekuivatuista Real Turmat-ruokapusseista ja muista lisukkeista. Näitä toki jaetaan vain KV-operaatioihin ja tietyille korkean prioriteetin joukoille, kuten FRDF ja kaikki erilaiset E-miehet.

Täydellisessä maailmassa varastoon ostettavat annokset ovat juurikin noita kuivamuonia ja rauhanaikana varusmiehet syövät vanhoja pois.
 
Jep. Muonaa vaan ei taida PV ostaa varastoon kovin isoja määriä, semminkin kun noissakin on se viimeinen käyttöpäivämerkintä ja maksavat myös aikalailla perkeleesti rahaa. Käsittääkseni nämä menevät siihen kategoriaan, että kun Itämerellä alkaa vanne kiristämään ja arkadianmäen rahahanat aukeaa, alkaa Tromssasta valumaan täysperävaunuyhdistelmiä kilometrien letkassa kohti huoltokeskuksia.
 
Jep. Muonaa vaan ei taida PV ostaa varastoon kovin isoja määriä, semminkin kun noissakin on se viimeinen käyttöpäivämerkintä ja maksavat myös aikalailla perkeleesti rahaa. Käsittääkseni nämä menevät siihen kategoriaan, että kun Itämerellä alkaa vanne kiristämään ja arkadianmäen rahahanat aukeaa, alkaa Tromssasta valumaan täysperävaunuyhdistelmiä kilometrien letkassa kohti huoltokeskuksia.
Ruokaa kyllä voi pitää suuriakin määriä varastossa kierrättämällä materiaalia jatkuvasti eli pistämällä tätä myyntiin ennen kuin menee vanhaksi.
Tällä tavoin PV pystyy nytkin ylläpitämään tiettyjen tarvikkeiden kohdalla huomattavia sodan ajan varastoja suhteellisen lievillä kustannuksilla mutta näistä varastoista ei sitten heru tavaraa teille rauhan aikana.
 
PV:llähän on käytössä myös TST-muonapakkaus, joka koostuu norjalaisen Drytechin pakastekuivatuista Real Turmat-ruokapusseista ja muista lisukkeista. Näitä toki jaetaan vain KV-operaatioihin ja tietyille korkean prioriteetin joukoille, kuten FRDF ja kaikki erilaiset E-miehet. Tärkeintä pääruoissa on se, että ne ovat omassa pussissaan haudutettavia, ei mitään "keittele hiljalleen hämmentäen 10-100 minuuttia trangialla ja pese sitten kattila." Näitä on ihan ilo popsia, varsinkin jos vertaa jenkkien pahvista ja myrkyistä koostuvaan MRE:hen, sillä nuo Turmatit ovat maultaan parhaita pakastekuivatusta.

Itse taas ottaisin mielummin jenkkien MRE-pakkauksia noiden "norskicombojen" sijaan. Ainakin itse huomasin, että jo noin viikon verran kun menee noilla pelkillä Drytechin ruuilla niin kaikki pasta provencet, carbonarat, chili con carnet yms. alkaa maistumaan täysin samalta. Tuntuu että vain nimi on eri ja maustamisessa on pieni ero, koostumus on muuten täysin samaa. MRE:eissä sentään pystyy ihan konreettisesti syömään erilaista ja tyyppistä ruokaa ja paljon enemmän vaihtelua lisukkeissa, joita tulee siinä paketin mukana.
 
Ymmärrän pointtisi ja loppupeleissähän tässä käsitellään makuasioita, each to their own jne. Omaan suuhun MRE:t vaan maistuu aikalailla oksennukselta, silloin kun ne eivät ole sahajauhon ja glukoosisiirapin risteymiä. Huomautan tosin, etten ole mikään viiden tähden kulinaristi enkä koe itseäni nirsoksi, päin vastoin. Jotenkin amerikkalaisen elintarviketeollisuuden "ruoankaltaisten tuotteiden" kohdalla vaan tökkii pahasti. Drytechin safkoistakin itseasiassa ne parhaat ovat enemmän pohjoismaisia perinneruokia, esim. lammaspadat, Lappskausit sun muut ja ainakin omaan makuun osuu myös useampi aamiaissekoitus. Pakastekuivatuissa pastoissa on tosiaan vähän nihkeetä hakea erilaisuutta, mikäli kaikissa käytetään samaa pastatyyppiä pohjana.

Yksi näiden kahden välimaastoon miellyttävyydessä mielestäni sijoittuva on brittien uusin MRE, "Operational Ration Pack", jossa pääruoat ovat syömävalmiita, paksuun alumiinipinnoitettuun muoviin pakattuja aterioita ja lisukkeina on paljon erilaisia juomaseoksia ja muuta nopeasti syötävää. Pääruoat ovat myös kylmänä suht koht makoisia. Pakkauksen mukana seuraa aivan megalomaaninen määrä sokeria, koska sumujen saarten ammattilaisia alkaa perin pohjin vituttamaan, jos kello viiden tee ei syövytä hammaskalustoa pois huulenheittoa haittaamasta.

MRE:llä ja tuolla brittityyppisellä mallilla on tosin yksi todella suuri etu näihin pakastekuivattuihin verrattuna: Ne ovat suoraan pussista syömäkelpoisia, kun Realit taas vaativat sen kuuman veden ja haudutuksen. Tässä mielessä sopivat paremmin hektisempään toimintaan, jossa ruokaa ei ole aikaa tai mahdollista alkaa valmistelemaan, vaan sen pitää olla saatavilla pakkaus auki repimällä ja sisältö naamaan työtämällä. Toisaalta talvella/paskoissa olosuhteissa (kylmä JA märkä), syvyydessä kaukana huollosta toimittaessa oikeasti lämpimän ruoan merkitys kasvaa sekä fyysisen, että henkisen puolen saralla. Näihin hommiin nuo pakastekuivatut ovat oman kokemuksen mukaan optimaalisempia.

Benellillä on pointti sinänsä, mutta käytännössä ruoka vaatii tiettyjä tyyriimpiä säilytysratkaisuja, jos ei muuten niin säädösten takia, joten se ei ole aivan suoraan verrannollinen monen muun materiaalin kanssa. Myös muutama aiempi keissi on osoittanut, että homma viedään suunnitteluasteella hyvinkin pitkälle: sopimukset löydään tiskiin ja ruuvataan ns. kriisiaika-mallinen resepti, mutta mitään ei tilata varastoon.

Mutta kuten mainitsin, loppupeleissä asia on ainakin tällä argumentointikehällä pitkälti omista preferensseistä ja makutottumuksista kiinni, varsinkin kun ei lähdetä ruotimaan ravintosisältöjä ja muita juttuja.
 
Omia mielipiteitä comboista
- Ranskalainen; pääruuat hyvää koska valmiita säilykeitä voi syödä myös kylmänä ja vaihtelua riittää, lämmitin mukana mutta ESBIT keitin vaati pakin lämpimiin juomiin, AP 90%:ssa pakkauksista kuraa ja lisukkeet kuraa pl. kahvi, 50%:;ssa pakkauksissa Leivän sijaan kummallisia pahvin makusia keksejä ja 50% ihan oka keksejä.
- Norjalais/ruotsalais/suomalainen (Drytech); Pääruuat syötäviä mutta valmistua vaatii kuuman veden ja osa ei pehmene syötäväksi koskaan (lihoihin iskee ns. purukumiefekti) alkaa maistua viikossa kaikki pussit samalta, lisukkeet hyvät mutta niitä on melko nirkosesti, Parhaat AP:t
- Jenkki MRE; pääruuat nopeat valmistaa maistuu ihan ok:lta varsinkin kun mausteita mukana riittävästi, ei tarvita keitintä edes lämpimiin juomiin, 10v säilyvä leipä on kammottavaa, kaikkea pikku kivaa lisuketta jota voi survoa reisitaskuun ja syödä marssiessa/partiossa, ei erillistä AP:aa joten chiken stew AP:si voi vaatia hieman totuttelua, vie hitosti tilaa jos tosiaan syöt 3xMRE päivässä kuten paketeissa neuvotaan (jenkit "strippaa" eli purkaa osiin MRE:t ja heittää suoraa p*skan pois jotta ne ei vie niin paljon tilaa) eikai kukaan pysty syömään enempää kun 2 vrk:ssa...
- Britti; paras ehdottomasti, yhdistää jenkin helppouden, lisukkeet ja nopeuden muiden maiden makuun, hillitön määrä lisukkeita, hyvät pääruuat tosin 10% pääruuista syömäkelvotonta (no joo jos joku nyt oikeasti muka tykkää brittiläistä perinneruista...ei tykkää britit itsekään), vaatii keittimen lämpimiin juomiin, mutta muuten ei, leivän sijaan kummallisia pahvin makusia keksejä.
- Ruotsalaiset (samaa jaossa myös RUK:ssa AMICA:n kautta); yhdistelmä Drytech kopioita, kaupallisia tuotteita ja MRE kopioita, kamalia 10v säilyviä keksejä ja leipiä, pääruuat hyviä, tosin vaatii taas lämmitetyn veden. Pettymys: halpa kopio fiilis...
- NS. sissimuona eli taistelumuona ala Leijona catering; hyvää ruokaa, vaatii keittimen (ok voi syödä suurimman osan kylmänä), 6 pussin valikoima alkaa tökkimään hyvin nopeasti, näkkäri on hyvää ja paras leivistä paketeissa, painava!
- Saksalaiset; Hyvää ruokaa, tosin säilykkeiden miinuspuolet kun ihan kaikki ml. leipä on säilykepurkeissa, melko vähän lisukkeita, ESBIT keitin mukana, mutta lämpimiin juomiin tarvitsee pakin.

Tässä nyt nopeasti näitä joita olen syönyt maistelua enemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän suunnilleen viikossa alkaa kypsyä mihin tahansa pussitarjontaan. Antikulinaarisimmat ovat kyllä juustopastat ja norjalaisten kalasössöt, jos nuo ryydittää vielä vakuumipakatulla sämpylällä niin onhan makuja tulvillaan ateriahetki. Hlökoht. pidän pitkässä käytössä ehdottomina jo tuolla mainittuja pakastekuivattuja retkimuonia, siihen näkkäriä ihan rukiista, yksistään kahvia varten on oltava keitin joka tapauksessa.

No, nälkä maustaa ruoan, se on wanha ja muuttumaton fakta.
 
Hyviä kommentteja yllä, noissa MRE-tyyppisissä on tosiaan se vika että kovemmalla rasituksella ja varsinkin kotimaisessa talvikelissä se yhden MRE:n 5 MJ on nirkoisesti energiaa ja niitä oikeasti pitäisi syödä se kolme tai jopa enemmän jos tarkoitus on saada vrk-kulutusta vastaavat kalorit takaisin. Tilantarpeen lisäksi yli 2 kg paino on päiväannokselle aika paljon. Tosin riittävän ravinnon nauttimimnen ei parhaimmillakaan muonilla tahdo aina onnistua koska kun edetään pitkiä matkoja jalan/suksilla ja tehdään siinä välissä jotain muuta rasittavaa ei ole helppoa syödä+sulattaa yli 15 MJ:tä vuorokaudessa, alkaa mahakin vähän tökkimään ja 'ei ole aikaa'. Lisäksi kotimaan oloissa MRE:n (US tai GB) kemiallinen lämmitin ei toimi kovilla pakkasilla hyvin koska se vettä sisältävä valmisateria-pussi jäätyessään (edes jäähileeseen jos ei umpijäähän) vaatii paljon lämpöä sulaakseen. Jenkeillähän on kylmiin oloihin oma versionsa MRE:stä (ns valkoinen pussi) jossa vettä sisältävät ateriat on korvattu rasvaisemmilla pakastekuivatuilla ateriapusseilla, joihin pitää lisätä se vesi. Veden lämmittäminen ~ kerran vuorokaudessa on kuitenkin pitkäkestoisisissa talvitouhuissa aika minimivaatimus.

Kotimaisessa taistelumuonassa on minun makuun liikaa sellaisia ruokia (kaikki Knorr pastariat tms ruokakaupan kuivamuonat) jotka eivät kohtuullisessa ajassa kylmässä vedessä liottamalla muutu syömäkelpoiseksi ja joiden pussit eivät salli veden lisäämistä ja avatun pussin uudelleensulkemista liottamisen helpottamiseksi. Lisäksi proteiinia ei tunnu olevan tarpeeksi, osassa menuista se 60 g kinkkupasteija on ainoa 'lihaa nähnyt' osa kun muut ovat tasoa makaroonia vuohenjuustokastikkeella tai hedelmäinen soija-riisipata. Niistä kun korvaisi energiaköyhimmät ja eniten keittelyä vaativat aineet paremmilla kuivamuonilla ja siirtäisi painopistettä enemmän taskuun tungettavan pikamuonan suuntaan niin siitä saisi ihan hyvän. Tuollaisessa vuorokauden muonapussissa voisi olla kaksi osaa:

- hetivalmiit välipalat (ei mitään lämittämistä) omassa "taistelumuona"-pussissaan
- lämmittämistä ja mahd. veden lisäystä vaativat osat omassa "kuivamuona"-osiossaan

ja kalorimäärä olisi kutakuinkin 50:50 näiden kesken. Jako mahdollistaisi sen että molempia olisi esim. 4 erilaista, jolloin vaihtoehtoja on 4 x 4 eikä ala heti kyllästyttämään ja kuivamuonasta voisi olla erikseen talvimallit joissa on enempi energiaa.
 
Hyviä pointeja @Susitaival . PV:n viime aikoina vahvasti pyrkinyt kehittämään kylmäketjutonta muonitusta. Uskon tästä työstä löytyvän jossain vaiheessa helmiä myös taistelumuonien puolelle.

Unohdinkin tosiaan miettiä tuota talvi käytettävyyttä kun ei ole sattuneesta syystä tullut kovin kylmissä oloissa noita ulkomaan elävien muonia syöskenneltyä....
 
Jotenkin tykkään tosta kanukkien systeemistä erillisillä kuumennuspusseilla. Vettähän noihinkin tarvitaan, mutta melkein kaikki on ilmeisesti syötävää kylmiltäänkin.
 
Hyviä kommentteja yllä, noissa MRE-tyyppisissä on tosiaan se vika että kovemmalla rasituksella ja varsinkin kotimaisessa talvikelissä se yhden MRE:n 5 MJ on nirkoisesti energiaa ja niitä oikeasti pitäisi syödä se kolme tai jopa enemmän jos tarkoitus on saada vrk-kulutusta vastaavat kalorit takaisin. Tilantarpeen lisäksi yli 2 kg paino on päiväannokselle aika paljon. Tosin riittävän ravinnon nauttimimnen ei parhaimmillakaan muonilla tahdo aina onnistua koska kun edetään pitkiä matkoja jalan/suksilla ja tehdään siinä välissä jotain muuta rasittavaa ei ole helppoa syödä+sulattaa yli 15 MJ:tä vuorokaudessa, alkaa mahakin vähän tökkimään ja 'ei ole aikaa'. Lisäksi kotimaan oloissa MRE:n (US tai GB) kemiallinen lämmitin ei toimi kovilla pakkasilla hyvin koska se vettä sisältävä valmisateria-pussi jäätyessään (edes jäähileeseen jos ei umpijäähän) vaatii paljon lämpöä sulaakseen. Jenkeillähän on kylmiin oloihin oma versionsa MRE:stä (ns valkoinen pussi) jossa vettä sisältävät ateriat on korvattu rasvaisemmilla pakastekuivatuilla ateriapusseilla, joihin pitää lisätä se vesi. Veden lämmittäminen ~ kerran vuorokaudessa on kuitenkin pitkäkestoisisissa talvitouhuissa aika minimivaatimus.

Kotimaisessa taistelumuonassa on minun makuun liikaa sellaisia ruokia (kaikki Knorr pastariat tms ruokakaupan kuivamuonat) jotka eivät kohtuullisessa ajassa kylmässä vedessä liottamalla muutu syömäkelpoiseksi ja joiden pussit eivät salli veden lisäämistä ja avatun pussin uudelleensulkemista liottamisen helpottamiseksi. Lisäksi proteiinia ei tunnu olevan tarpeeksi, osassa menuista se 60 g kinkkupasteija on ainoa 'lihaa nähnyt' osa kun muut ovat tasoa makaroonia vuohenjuustokastikkeella tai hedelmäinen soija-riisipata. Niistä kun korvaisi energiaköyhimmät ja eniten keittelyä vaativat aineet paremmilla kuivamuonilla ja siirtäisi painopistettä enemmän taskuun tungettavan pikamuonan suuntaan niin siitä saisi ihan hyvän. Tuollaisessa vuorokauden muonapussissa voisi olla kaksi osaa:

- hetivalmiit välipalat (ei mitään lämittämistä) omassa "taistelumuona"-pussissaan
- lämmittämistä ja mahd. veden lisäystä vaativat osat omassa "kuivamuona"-osiossaan

ja kalorimäärä olisi kutakuinkin 50:50 näiden kesken. Jako mahdollistaisi sen että molempia olisi esim. 4 erilaista, jolloin vaihtoehtoja on 4 x 4 eikä ala heti kyllästyttämään ja kuivamuonasta voisi olla erikseen talvimallit joissa on enempi energiaa.

Elekee perkele käyttäkö niitä megajouleja kun ei niitä käytä kukaan muukaan. Menee vain pieni ihminen sekaisin. :p

Sissimuonapakkaukaissakaan ei taida olla keskimäärin kuin se 2500 kcal (~6,25 MJ). Miettii että kovan rasituksen alla kulutus on tuplat tuosta...

Yksi hyvä tapa lisätä energian saantia olisi opettaa että vettä ei juoda pelkästään, vaan hommattaisiin annospusseja joissa olisi se 90grammaa glukoosi-fruktoosi yhdistelmää noin 2:1 suhteessa, toki joku 100 grammaa pöytäsokeria vastaa lähes samaa eli kovin hifistelyksi ei tarvitse mennä. Tuollainen kaadetaan kenttäpulloon (1 litra). Ainakin hiilihydraattien saanti olisi turvattu ja räväkkä toimintakyky olisi paremmin turvattu kuin nykyisellä ajatuksella että syödään 3-4 kertaa päivässäa. 4 litraa tarjoaa 1440 ckal enerigaa. Se tuossa on nerokasta että tutkimusten mukaan nesteen muodossa nautittu hiilihydraatti pitoinen energia ei vaikuta kylläisyyden tunteeseen, pois lukien maito (=proteiini ja rasva), eli tuollainen ja sissimuonapakkaus tarjoaisivat karkeasti 4000 kcal mutta kylläisyys olisi vain sissimuonapakkauksen verran, eli enemmänkin mahtuu tarvittaessa jos aikaa vaan on. Toki aika pitkälle samasta syystä länsimaat (ja lähi-idän maat) tätä nykyä hyvin tuhdissa kunnossa :)

Liha on toki yksi ongelma etenkin kun sissimuoniin ei kuulu herajauheita tai muuta hyvä laatuista proteiinia. Soijan ja herneiden kanssa on jonkinverran tullut pelattua ja saatanallisen pahan hajuisten pierujen lisäksi niistä kyllä saa ihan hyvin proteiiniakin, ongelma vaan tahtoo olla se että turvotettuina ne myöskin on täyttäviä. Jos proteiinin tarpeeksi lasketaan se 80-120 gramaa per päivä, niin tuo vastaa käytännössä 400-600 grammaa nadan pihviä/jauhelihaa ... Tosi on :). Tässä suhteessa taas voisi kääntää katseensa nesteytyksen puoleen, soija- ja herajauheita sotkettuna yllämainittuun juomanesteeseen. 4x30 gramaa annospussia vastaa jo 120 gramman päivätarvetta. Suurin ongelma on juomapullon pesu josta täytyy alkaa huolehtimaan ihan jo päivittäin, toki ensialkuun paska haisee aika pahalle ja voi paljastaa leiripaikan viholilsen tiedustelijalle.

Noista kertyy se noin 2880 kcal, toki proteiinin kanssa on vähän niin ja näin että miten se lasketaan energiaksi, todellisuudessa puhutaan jostakin 2000-2400 kcal. Mutta aika merkittävä määrä kuitenkin ja nimenomaan kaksi tuossa vaiheessa tärkeintä makroravinnetta tulee hoidetuksi aika hyvin, eli korkea oktaanisen polttoaineen ja rakennusaineiden saanti. Jaksaa toimia kovilla kierroksialla ja palautuu paremmin. Tuohon päälle kun kiskaisee sissimuonapakkauksen joka voisi käytännössä koostua pelkästä hiilihydraatista ja rasvasta (toki jotakin lihapitoistakin ihan mielenterveyden vuoksi voisi olla) niin pidemmästä kaukopartioreissusta tulee syöttöporsaan näköisiä kavereita kun sinne lähtettiin ajokoiran rungolla varustettuja kavereita.

Ja neteytyksessä (siis suun kautta, tässä ketjussa taisi olla puhetta ihan suoneen menevistäkin nesteistä) on kuitenkin se helppo puoli että kun sen vaan saa kavereiden päähän taottua että siitä pitää tulla perustekniikka jokaiselle että ainakin sokeri/glukoosi-fruktoosijauho lisätään veteen kun vesipullo täytettään niin sitä on helppo toteuttaa. Ruuan kanssa saa tehdä hieman enemmän töitä ja kun on kiire niin varmaa on että joku 4000 kcalin tarve on hankala täyttää ja kun energian tarve voi jopa ylittää tuon. Pari kertaa olen vetänyt kropan/hermoston tiltiin liian vähäisen energian saannin ja kovan kulutuksen vuoksi (toipumiseen meni viikko jolloin kroppa aika pitkälle koomassa mutta oireita oli vielä kuukaudenkin päästä), tuo on juttu jota ei kannata ottaa kovin keveästi. Moni varmasti ajattelee että laihtuupahan saatana, mutta voi kun asia olisikin noin yksinkertaista. Ihan muutamassa päivässä ei pääse tuohon tilaan, mutta kovasti lisätty liikunta ja matalat kalorit niin viikko parikin jo riittää, esim kenttälinnoitustyöt ja/tai intensiivinen taistelukoulutus.

Se että miten on valmiuksia tuottaa tuollaisia annoksia sotaa edeltävänä aikana, miten paljon niitä voidaan ostaa varastoon? Ja-a. Valiohan kyllä tuottaa aika massiivia määriä juomajauheita vasikan kasvatukseen, luulisi että aika pienillä muutoksilla saadaan hera ja kaseiini talteen. En usko että fitness puolen tuottaja Fast kykenee tuottamana riittävästi, en edes tiedä tuottaako heikäläiset jauheensa täällä kotimaassa. Hiilihydraattijauheiden valmistus on täysi kysymysmerkki, Fast tuottaa, mutta tuskin riittää likimainkaan tarpeeseen asti. Toisaalta sokeri/kaakso on kohtuu hyvin korvikkeita. Kaakao taitaa olla aika universaalin maistuva vahvoinakin annoksina, sokeri puhtaana saattaapi vähän tökkiä. :confused:
 
Viimeksi muokattu:
intissä kyllä kuluu ihan v****** kaloreita ihan perusjutuissa, jos on tollainen perus-tukeva taistelija (ressu) :D

Oikeassa elämässä todettiin 1.ms aikana että pitää olla erikseen kovat linnoitusten kaivuut ja erikseen (oikeita) lepotaukoja ukoilla. Ts. kaivuuhommat (lihasvoimin) eivät ole mitään taistelusta kuntouttavaa lepoa.

molemissa maailmansodassaa kun oikein ilahduttiin noiden taisteluhautojen kaivamiseen, niin käytettiin mm. rivakoita mustia sotilaita kaivuuhommissa (näin siis 2.ms USA, jolla oli vahvasti segregoitu armeija tuohon aikaan, muutamin poikkeuksin, mutta tuo oli ollut yleinen käytäntö)

Mustia ukkoja laitettiin enimmäkseen huoltojoukkoihin ja kenttälinnotteita kaivamaan jo ensimmäisessä maailmansodassa. Sitten oli tietenkin siirtomaavalloilla, I-B ja Ranska, omia erikoisyksiköitä taistelemassa aktiivisemmin. (esim intialaisia joukkoja ja gurkhia nepalista yms.)
 
Jotenkin tykkään tosta kanukkien systeemistä erillisillä kuumennuspusseilla. Vettähän noihinkin tarvitaan, mutta melkein kaikki on ilmeisesti syötävää kylmiltäänkin.

Ilmeisesti kanadalaisessa IMP-paketissa ei ole niitä kuumennuspusseja mukana mutta ateriat on pakattu samantapaisiin foliopusseihin kuin amerikkalaisessa MRE:ssä, eli ne voi kuumentaa samanlaisella kemiallisella lämmittimellä kuin MRE:ssä on tai sitten vesihauteessa. Tuo kanadalainen annos näyttää päällisin puolin 'keskiarvolta' CV9030:n yllä listaamista jenkki- ja britticomboista.

Silmiinpistävää on se, että kaikki tuntemani 'arktiset' NATO-maiden muonapussit (amerikkalainen MCW, norskien FR5000 Arctic, hollantilaisten (Norjaan sijoitettujen) kommandojen muonapussi) on tehty pakastekuivatun tavaran ympärille eikä noita vettä sisältäviä pääruokia niissä näy. No, kukas sitä vettä tunturiin kantaa...

Norjalaisilla on kyllä hyvä näppituntuma energiantarpeeseen kylmässä. FR5000 on nimensä mukaisesti n. 5000 kcal (secondille mieliksi) pläjäys ja painaa 1.2 kg. Vertailun vuoksi 3 x MRE on 3800 kcal ja painaa 2.0 kg, ja amerikkalainen kylmän sään MCW on 4600 kcal ja painaa 1.4 kg. Amerikkalaisten lämpimän sään MRE ei olisi oma ykkösvalintani ainakaan ympärivuotiseen käyttöön kotimaan olosuhteissa. Kyllähän meilläkin näitä muonapusseja kehitellään ja veikkaan että enempi samoilla linjoilla ollaan muiden kylmään erikoistuneiden länsimaiden kanssa.
 
4e3e42c218de0e16ba41b0b154720de1.jpg



Annoksia.




http://fishki.net/1274400-suhoj-paek-voennosluzhawih-raznyh-stranah.html
 
Back
Top