Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Mikäpä siinä, valintojen maailma.

Nesteen kannattaisi ehkä harkita työsulkua, kunnes tilanne selkiytyy. Sen verran kallista ajella jalostamoa ylös-alas.
Tuo on vasta varoitus. Ensi vuosi tulee kalliimmaksi kuin mikään.

Tavallaan kolmikannan repeäminen on pitkän kehityksen tulos ja samalla myös paluu 1920-1930-luvuille. Lähtölaukaus sille, mitä tapahtuu tänään oli jo, kun Antti Herlin julisti irtautumista kolmikannasta jo 2008. Ihan heti se ei onnistunut, mutta 2015 EK muutti lopulta sääntöjään niin, ettei se voisi enää tehdä sopimuksia. 2017 järjestö myös irtisanoi tukun keskusjärjestöjen välisiä sopimuksia.

Tätä nykytilannetta on jo ennustettu muutaman vuoden ajan. Eli kyse tulee olemaan siitä, miten työntekijäpuoli reagoi siihen, että työelämän ohjailu siirtyy kokonaan hallitukselle.

Palstalle kirjoittajat tuntevat melko hyvin historiaa. Kertaan silti, koska "käärmeen luvut" pitää tuntea. Tämä ei ole enää vastausta sinulle, vaan yleisanalyysi. Laitan tähän yhden lähteen, jossa Elorannan ja Häkämiehen käsitykset näkyvät jo viime hallituksen aikana.

Suomessa hallitus on 80 vuotta tehnyt kompromissin molempien puolten kanssa. Nyt se lopetti sen. Työntekijöitä on kuultu mutta ei (liittojen mukaan) enää kuunneltu.

Tausta on pitkällä. Vuoden 1940 ensimmäisinä päivinä EK:n edeltäjä, Suomen työnantajain keskusliitto (STK) ja SAK:n edeltäjä, Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto (lyhenteeltään myös SAK) julkistivat niin kutsutun tammikuun kihlauksen. Siinä osapuolet tunnustivat toisensa neuvottelukumppaneiksi.

Näin hankittiin työrauha sotaan. Sodan jälkeenkin työnantajat ajattelivat, että olisi turvallisempaa sopia keskusjärjestöjen kesken kuin päästää eduskunta ja hallitus päättämään asioista. Kulloisenkin hallituksen tekemisistä kun ei voi tietää. Kommunistit olivat välillä todella suuri puolue. Tanner sai mitä halusi, kun vain vei sielut työmailla kommareilta. Tanner myös antoi, mitä työnantaja halusi.

Kritiikki järjestelmää ja erityisesti keskitettyjä palkkaratkaisuja kohtaan alkoi voimistua 1980-luvulla. Kriitikoita olivat suhdanneherkät alat, siis Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ja tietenkin aina nuoret johtajat. Vanhat olivat oppineet, että yhteiskuntarauha pysyy paremmin win-win-tilanteissa, ja siihen pääsivät vain liitot keskenään.

2000-luvulle tultaessa työnantaja oli käynyt jo pitkään keskustelua asioiden muuttamisesta. Herlin oli ensimmäinen julistaja mutta Häkämies myös päätti purkaa kihlauksen.

Tästä alkavatkin tulkintaerimielisyydet. Häkämies halusi luopua tuposta eli työnantajilla ei ole enää halua neuvotella palkoista keskitetysti. Ne pitäisi saada työpaikkakohtaisiksi (aivan kuin metsäteollisuus halusi 1930-luvulla). Häkämiehen mukaan muu työelämä ja eläkeuudistukset tarvitsevat vielä kolmikantaa.
Häkämies ajaa kuitenkin sellaista ideaa, että liittojen vallankäyttö kasvoi suhteettomaksi suhteessa parlamentarismiin. Monet tällä palstalla olevat kommentit ovat kuin Häkämiehen tai Pentikäisen kynästä.

SAK näkee, että EK on huomannut, että Suomeen ei enää synny hallitusta, joka uhkaisi elinkeinoelämää millään tavalla. Marinin hallituksen politiikka oli elinkeinoelämän näkökulmasta vähintään neutraalia. Mitään miinusmerkkistä sieltä ei tullut. Elinkeinoelämä voi luottaa siihen, että annetaan politiikkojen päättää. Ay-liikkeen kanssa ei tarvitse neuvotella, tietää Elorantakin.

SAK:ssa arvioidaan, että juuri tämän vuoksi EK on päättänyt vetäytyä yhteisistä rakenteista. Nyt kun hallitus löi ohjelmaansa kaikki EK:n ja SY:n märät unet siltään, hallitusohjelma on heidän tulkintansa mukaan - ei hallituksen vaan yhden etujärjestön ohjelma hallituksen vetämänä.

Demokratian kannalta suomalainen viritys on ollut erikoinen mutta se on kyllä tuonut paljon hyvää. Hallitukset ovat antaneet liittojen puhua ja vetäneet kirkon keskelle kylää. Orpo lopetti sen. Sipilä ei vielä lopettanut. Hän sai ay-liikkeen taakseen muiden muassa kikyyn.
 
Viimeksi muokattu:
Kritiikki järjestelmää ja erityisesti keskitettyjä palkkaratkaisuja kohtaan alkoi voimistua 1980-luvulla. Kriitikoita olivat suhdanneherkät alat, siis Metsäteollisuus ja Teknologiateollisuus ja tietenkin aina nuoret johtajat. Vanhat olivat oppineet, että yhteiskuntarauha pysyy paremmin win-win-tilanteissa, ja siihen pääsivät vain liitot keskenään.

Nyt on tietenkin se ero, että meillä on yhteiset markkinat ja yhteinen valuutta. Aikanaan järjestöt saattoivat sopia, mutta kuitenkin hallitus päätti talouden suunnasta valuuttakurssia rukkaamalla jos vienti ei vetänyt. Silloin yritysten kilpailukyky paranee ja työntekijöiden ostovoima heikkenee, vaikka olisi kuinka yhdessä sovittu. Nyt jos halutaan samaa vaikutusta, pitää sörkkiä lakeja, kun ei palkkojakaan oikein voi poliitikot laskea.
 

Liitteet

  • 1971.png
    1971.png
    51.6 KB · Luettu: 17
Sitä minä en vain ymmärrä, että suomalainen osaa neuvotella pankin kanssa valtavan lainan tai useampia, suomalainen osaa sijoittaa rahansa neuvotellen siitä toisen osapuolen kanssa, suomalainen osaa ostaa asunnon, auton, metsää, tontin, perheelleen vakuutuksia jne. mutta jos kyse olisi siitä, että pitäisi neuvotella itselleen toimivat työehdot ja palkkaus paikallisesti esimerkiksi 10-50 muun työntekijän kanssa niin, että toisella puolella neuvottelee se oma työnantaja niin eipä onnistu, ei millään. Siinä tulisi tietenkin vedettyä aivan kölin alta, mutta missään noissa muissa esimerkeissä ei tule?

Miksi ei tule?

Siksikö, että lainsäädäntö suojaa? Vai siksi, että suomalainen osaa oikeasti neuvotella ja ajatella itsekin. Vai molemmat?
 
Nyt on tietenkin se ero, että meillä on yhteiset markkinat ja yhteinen valuutta. Aikanaan järjestöt saattoivat sopia, mutta kuitenkin hallitus päätti talouden suunnasta valuuttakurssia rukkaamalla jos vienti ei vetänyt. Silloin yritysten kilpailukyky paranee ja työntekijöiden ostovoima heikkenee, vaikka olisi kuinka yhdessä sovittu. Nyt jos halutaan samaa vaikutusta, pitää sörkkiä lakeja, kun ei palkkojakaan oikein voi poliitikot laskea.

Makrovakaudella tarkoitetaan sitä, että palkat ja työehdot sovitetaan niin, että kansantalouden etu, ajatellaanpa sitten työllisyyttä tai inflaatiota, on suojeltu. Ekonomi Sundin mielestä tässä mentiin joskus överiksi. Olen samaa mieltä.

Mikrotehokkuus taas tarkoittaa, että joustetaan ja sovitetaan, sumplitaan siellä paikallisesti. Nyt tässä halutaan överit.

Suomi on todettu yhdeksi kilpailukykyisimmistä maista. Jarruja kun etsitään, yhdestä suunnasta ei vielä olekaan etsitty pirua...

Yritykset tarvitsevat paremmat johtajat. En ymmärrä, miksi Suomi on liki ainoa maa, jossa aihe on miltei tabu. Näillä spekseillä syntyy liian vähän. Tarvitaan paremmat. Sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin että tulos syntyy hetkeksi, kun ulkoistetaan assarit Viroon ja varasto liettualaisille. Meillä on armeija toimareita, jotka kiertävät pelaamassa. Hyviä esiintyjiä. Peliaikaa on niistää paikkaa muutama vuosi: sitten kun vanhat asiakkaat ovat kyrpiintyneet ja kadonneet ja ihmiset, jotka ovat tottuneet istumaan kokouksissa, huomaavat hänen käppyröittensä läpi, että pitkällä aikavälillä homma kusi, hän saa monoa ja erorahan ja hyppää seuraavaan ellei jo ajoissa hypännyt...

Kaikki tuntevat tuon pelin. Voisin nimetä monta todellista palkka- ja palkkiokeinottelijaa, mutta se ei ehkä olisi asiallista.

Tarvitaan ihan erilainen buusti, etenkin tarvitaan parempia myyjiä. Olen yrittänyt ostaa Saksaan Suomesta. Se oli niin perkeleen vaikeaa. Ei edes välttämättä vastattu. Ruotsalainen tuli heti vinkistä myymään ja halusi selvittää ja voittaa esteet, organisoida kuljetukset, avata sillanpään. Uskon että aika moni expat jakaa saman kokemuksen.

Työelämämuutokset ovat vain yksi osa palettia ja niistä voi olla syytä jutella.
 
Siirry sinäkin sähköautoiluun niin putoaa maksetut verot helposti viisinumeroisen summan vuodessa.
Sama vähät ajella näillä muutaman tonnin räpsyillä, ei tule ainakaan kalliimmaksi ja meneepä verot ja rahat edes valtion, eikä muskin kassaan.

Ja tarpeeksi moni kun siirtyy, niin loppuu se sähköautoilun tukeminen, kun valtion kassaa pitää alkaa sähköautoihin kohdistuvalla autoveroilla paikkaamaan. Eli tulevaisuutta lienee joko kilsavero tai sen verran jämäkät vuosittaiset autoverot, että huhhuh, köyhempää jo hirvittäisi.
 
Yritykset tarvitsevat paremmat johtajat. En ymmärrä, miksi Suomi on liki ainoa maa, jossa aihe on miltei tabu. Näillä spekseillä syntyy liian vähän. Tarvitaan paremmat. Sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin että tulos syntyy hetkeksi, kun ulkoistetaan assarit Viroon ja varasto liettualaisille. Meillä on armeija toimareita, jotka kiertävät pelaamassa. Hyviä esiintyjiä. Peliaikaa on niistää paikkaa muutama vuosi: sitten kun vanhat asiakkaat ovat kyrpiintyneet ja kadonneet ja ihmiset, jotka ovat tottuneet istumaan kokouksissa, huomaavat hänen käppyröittensä läpi, että pitkällä aikavälillä homma kusi, hän saa monoa ja erorahan ja hyppää seuraavaan ellei jo ajoissa hypännyt...

Tässäkin on totta. Paljastui viimeksi, kun kuunneltiin strategialuentoa ennen Joululomaa. Johdon jutut on hyvin korkealentoisia ja painottuu erinäisiin käppyröihin (turvallisuus, tyytyväisyyskysely) ja aatteelliseen materiaaliin (yhteistyö, tasa-arvo, inkluusio yms.) ja hengennostatukseen "olemme huippuja tällä alalla". Kun ongelmana on vain varsinaisten tekijöiden pieni määrä ja turhat organisaatiohämmennykset/toimintojen ulkoistus intiaan. Paranisi tyytyväisyyskäppyrät ja olisi vähemmän vaihtuvuutta, kun olisi tekijöitä. Suhde alkaa nyt olla 3:1 päällikköä / tekijä.
 
Pitkän linjan ay-miehenä ja nykyisenä yrittäjänä puffaan perinteistä Suomen mallia eli sittenkin hyvin toiminutta sopimusyhteiskuntaa jota nyt ajetaan kiivaasti alas. Luottamuksen ja molempien osapuolien kunnioituksen kautta päästään myös siihen usein peräänkuulutettuun paikalliseen sopimiseen. Se kun tarkoittaa muutakin kuin mihin nyt tähdätään eli tes-minimien alittamista vahvemman oikeudella käskyttäen.

Huono johtajuus oli @Vonka lta hyvä nosto. Samoin huono myyntiosaaminen. Meillä olisi paljon enemmän annettavaa jo nykyisellään myös vientimarkkinoilla. Monen johtopaikalla istuvan pitäisi vain kuvitella olevansa vähemmän erinomainen ja nöyrtyä opettelemaan.
 
Jaa että suomalainen osaa neuvotella
pankin kanssa valtavan lainan tai useampia, suomalainen osaa sijoittaa rahansa neuvotellen siitä toisen osapuolen kanssa, suomalainen osaa ostaa asunnon, auton, metsää, tontin, perheelleen vakuutuksia
😎 Minä osaankin.

Katsele vähän niitä porukoita työmaallasi tarkemmin. Osaan kaiken edellä mainitun, mutta sen verran monella työmaalla olen ollut, että vaikeata se pomon kanssa painiminen tuntuu olevan useimmille eikä elämänhallinta ole samalla tasolla. No on se minun tehtävissäni.

TES esimerkiksi on loppujen lopuksi raamisopimus.

Vaikka yksittäinen työntekijä ei sitä neuvottelekaan, mikään ei estä työnantajaa maksamasta enemmän kuin TES. Palkka on kuitenkin jostain syystä useimmiten by the book. Järjestäytymättömillä työnantajilla ei ole luottamusmiehiä, mutta he maksavat yleensä "alan tessin mukaan".

Palveleeko hajaannus pitemmän päälle työnantajia, onkin mielenkiintoinen kysymys. Pitää seurata tilannetta.
 
Makrovakaudella tarkoitetaan sitä, että palkat ja työehdot sovitetaan niin, että kansantalouden etu, ajatellaanpa sitten työllisyyttä tai inflaatiota, on suojeltu. Ekonomi Sundin mielestä tässä mentiin joskus överiksi. Olen samaa mieltä.

Mikrotehokkuus taas tarkoittaa, että joustetaan ja sovitetaan, sumplitaan siellä paikallisesti. Nyt tässä halutaan överit.

Suomi on todettu yhdeksi kilpailukykyisimmistä maista. Jarruja kun etsitään, yhdestä suunnasta ei vielä olekaan etsitty pirua...

Yritykset tarvitsevat paremmat johtajat. En ymmärrä, miksi Suomi on liki ainoa maa, jossa aihe on miltei tabu. Näillä spekseillä syntyy liian vähän. Tarvitaan paremmat. Sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita muustakin kuin että tulos syntyy hetkeksi, kun ulkoistetaan assarit Viroon ja varasto liettualaisille. Meillä on armeija toimareita, jotka kiertävät pelaamassa. Hyviä esiintyjiä. Peliaikaa on niistää paikkaa muutama vuosi: sitten kun vanhat asiakkaat ovat kyrpiintyneet ja kadonneet ja ihmiset, jotka ovat tottuneet istumaan kokouksissa, huomaavat hänen käppyröittensä läpi, että pitkällä aikavälillä homma kusi, hän saa monoa ja erorahan ja hyppää seuraavaan ellei jo ajoissa hypännyt...

Kaikki tuntevat tuon pelin. Voisin nimetä monta todellista palkka- ja palkkiokeinottelijaa, mutta se ei ehkä olisi asiallista.

Tarvitaan ihan erilainen buusti, etenkin tarvitaan parempia myyjiä. Olen yrittänyt ostaa Saksaan Suomesta. Se oli niin perkeleen vaikeaa. Ei edes välttämättä vastattu. Ruotsalainen tuli heti vinkistä myymään ja halusi selvittää ja voittaa esteet, organisoida kuljetukset, avata sillanpään. Uskon että aika moni expat jakaa saman kokemuksen.

Työelämämuutokset ovat vain yksi osa palettia ja niistä voi olla syytä jutella.
Tämä ja suomalainen korporatismi, jonka yksi ilmenemismuoto on kaverikapitalismi. Aiemmassa viestissäsi oli lista devalvoinneista - kun vientieollisuus uhkasi sakata, kilautettiin kaverille ja ah ihanuutta, kilpailukyky parani ilman että tarvitsi tehdä oikeastaan mitään.

Eikö suomalainen elinkeinoelämä tosiaan parempaan pysty kuin itkemään valtiota apuun kun tyhjien pahvilaatikoiden tekeminen ei olekaan varsinaisesti huippukannattavaa liiketoimintaa? Etenkin kun Suomi yhteiskuntana on 11. kilpailukykyisin maa, painotus sanalla kyky. Kyvystä on vain aika vähän iloa jos ei uskalla pyytää tanssimaan saati sitten saatille.
 
Tosiasia on se että duunarin asemaa ja tuloja parantaa vain työvoimapula, ja toki terve talous. Jos joku ala tai koko maa liukuu alaspäin ei minkäänlainen ammattiliitto voi tehdä mitään, paitsi hallaa tietysti.

Minun mielestäni vastuullinen ja realiteetit ymmärtävä ammattiliitto ei ole mitenkään yksiselitteisesti yrittäjien vihollinen. Onhan se mukava tietää että kilpailijat joutuvat myös maksamaan palkkaa eikä pähkinöitä kaikissa tilanteissa. Tässä valossa SAK liittojen mölinä halpatyövoiman huutavasta tarpeesta vaikuttaa oudolta. Tai siis vaikuttaisi jos luulee että AY pamput välittäisivät duunareista pätkääkään. No, joissakin liitoissa vähän välitetäänkin, toisissa ollaan jo valmiita Viimeiseen Taistoon eli Vallankumoukseen; Sosialismi islamherkuin odottaa!
 
SDP:n Mäkynen paljasti tämän päiväisellä purkauksellaan julkisesti (eli hyökkäyksellä elinkeinoministeri Rydmania ja Yrittäjien Pentikäistä vastaan) sen, mikä täällä on jo tiedetty, että ay-mafia toimii vasemmistopuolueiden politiikan jatkeena hallitusta vastustaessaan.

SDP:n ja ay-mafian kytkökset pitäisi perata yhtä tarkalla kammalla kuin aikoinaan kehittyvien maakuntien Suomen ja kepun yhteistoiminta: piilotuet puolueelle julki ja ay-liikkeen yhdistykset verovelvollisiksi noin niinkuin aluksi.
 
Sitä minä en vain ymmärrä, että suomalainen osaa neuvotella pankin kanssa valtavan lainan tai useampia, suomalainen osaa sijoittaa rahansa neuvotellen siitä toisen osapuolen kanssa, suomalainen osaa ostaa asunnon, auton, metsää, tontin, perheelleen vakuutuksia jne. mutta jos kyse olisi siitä, että pitäisi neuvotella itselleen toimivat työehdot ja palkkaus paikallisesti esimerkiksi 10-50 muun työntekijän kanssa niin, että toisella puolella neuvottelee se oma työnantaja niin eipä onnistu, ei millään. Siinä tulisi tietenkin vedettyä aivan kölin alta, mutta missään noissa muissa esimerkeissä ei tule?

Miksi ei tule?

Siksikö, että lainsäädäntö suojaa? Vai siksi, että suomalainen osaa oikeasti neuvotella ja ajatella itsekin. Vai molemmat?

Ero on siinä, että suurelle osalle työvoimasta ei ole suurta kysyntää. Mikäli yhteiskunta järjestettäisiin niin, että kaikilla aloilla olisi jatkuva työvoimapula, niin säällisten sopimusten neuvottelu olisi helpompaa.

Tähän olisi taas mahdollista päästä esimerkiksi maassa oleskeleville kansalaisille maksettavalla perustulolla, jonka määrää säädettäisiin työllisyysasteen mukaan.
 
SDP:n Mäkynen paljasti tämän päiväisellä purkauksellaan julkisesti (eli hyökkäyksellä elinkeinoministeri Rydmania ja Yrittäjien Pentikäistä vastaan) sen, mikä täällä on jo tiedetty, että ay-mafia toimii vasemmistopuolueiden politiikan jatkeena hallitusta vastustaessaan.

SDP:n ja ay-mafian kytkökset pitäisi perata yhtä tarkalla kammalla kuin aikoinaan kehittyvien maakuntien Suomen ja kepun yhteistoiminta: piilotuet puolueelle julki ja ay-liikkeen yhdistykset verovelvollisiksi noin niinkuin aluksi.
Mafian? Heh. Ay-liikehän on verovelvollinen siinä kuin muutkin ja siellä on kannatettu myös nykyisellään verovapaiden osinkotulojen verollepanoa. Se ei kuitenkaan ole poliittiselle vastapuolelle käynyt koska ne joutuisivat itsekin silloin verotettaviksi ja PALJON isommista rahoista.

Tuskin sekään on kenellekään uutinen että vasemmistopuolueet kytkeytyvät samojen taustavoimien ja kannattajien kautta ay-liikkeeseen. Ay-liikkeen sisällä on tietysti ollut myös kokoomuslaisia vaikutteita. Aiemmin näin oli jopa Tehyssä mutta ennen kaikkea Akavassa. Nyt Kokoomus on pitkälti dumpannut ay-porukat ja ryhtynyt työnantajan äänitorveksi joten rintamalinjat ovat muutoksessa. PS on tähän asti ollut jonkinmoinen kysymysmerkki.

Tasapainottavana tekijänä KOK/RKP/KESK puolestaan nojaavat Suomen yrittäjiin ja työnantajapuoleen sekä (suur)pääomapiireihin yleensä. Noinhan asia on ollut vuosikymmeniä ja jokainen asioita seuraava on sen ymmärtänyt jo ennen Boratin syntymää.
 
SDP:n Mäkynen paljasti tämän päiväisellä purkauksellaan julkisesti (eli hyökkäyksellä elinkeinoministeri Rydmania ja Yrittäjien Pentikäistä vastaan) sen, mikä täällä on jo tiedetty, että ay-mafia toimii vasemmistopuolueiden politiikan jatkeena hallitusta vastustaessaan.

SDP:n ja ay-mafian kytkökset pitäisi perata yhtä tarkalla kammalla kuin aikoinaan kehittyvien maakuntien Suomen ja kepun yhteistoiminta: piilotuet puolueelle julki ja ay-liikkeen yhdistykset verovelvollisiksi noin niinkuin aluksi.
Tuo verovapauden poisto ei oikeasti ole nykyhallituksen asialistalla - toki somepoliitikot sitä välillä vaatiikin vaikka hyvin tietävät että asia ei toteudu - koska siinä tulisi sitten kyseenalaiseksi myös tiede-, taide-, elinkeino- ja työnantajajärjestöjenkin varainhankinta.
 
Tosiasia on se että duunarin asemaa ja tuloja parantaa vain työvoimapula, ja toki terve talous. Jos joku ala tai koko maa liukuu alaspäin ei minkäänlainen ammattiliitto voi tehdä mitään, paitsi hallaa tietysti.

Minun mielestäni vastuullinen ja realiteetit ymmärtävä ammattiliitto ei ole mitenkään yksiselitteisesti yrittäjien vihollinen. Onhan se mukava tietää että kilpailijat joutuvat myös maksamaan palkkaa eikä pähkinöitä kaikissa tilanteissa. Tässä valossa SAK liittojen mölinä halpatyövoiman huutavasta tarpeesta vaikuttaa oudolta. Tai siis vaikuttaisi jos luulee että AY pamput välittäisivät duunareista pätkääkään. No, joissakin liitoissa vähän välitetäänkin, toisissa ollaan jo valmiita Viimeiseen Taistoon eli Vallankumoukseen; Sosialismi islamherkuin odottaa!
Juuri näin. Edut ovat yhteiset eli kannattava yritystoiminta on se mitä työntekijöidenkin tulee tavoitella. Yhteistyö yrittäjän tai muun työnantajan ja duunarien välillä pelaa Suomessakin mainiosti todella suuressa määrässä yrityksiä. Joustoa löytyy ja asioita saadaan järjesteltyä niin että tilaukset saadaan hoidettua ajallaan silloin kun niitä on.

On valitettavaa että kaikilta tämä ei onnistu. Syyllisiä löytyy molemmista osapuolista.
 
Tämä ja suomalainen korporatismi, jonka yksi ilmenemismuoto on kaverikapitalismi. Aiemmassa viestissäsi oli lista devalvoinneista - kun vientieollisuus uhkasi sakata, kilautettiin kaverille ja ah ihanuutta, kilpailukyky parani ilman että tarvitsi tehdä oikeastaan mitään.

Eikö suomalainen elinkeinoelämä tosiaan parempaan pysty kuin itkemään valtiota apuun kun tyhjien pahvilaatikoiden tekeminen ei olekaan varsinaisesti huippukannattavaa liiketoimintaa? Etenkin kun Suomi yhteiskuntana on 11. kilpailukykyisin maa, painotus sanalla kyky. Kyvystä on vain aika vähän iloa jos ei uskalla pyytää tanssimaan saati sitten saatille.
Kyllä. Liian vähän saadaan aikaan nykyisillä spekseillämme.
 
Suomalainen työelämä ja työmarkkinatouhu on yhtä äkäpässien pökkimistä. Firmat on usein kankeita asenteiltaan ja strategialtaan. Liian usein on päälleliimattua ”välittämistä” työntekijöistä, vaikka niistä ei aidosti aina välitä edes niiden oma ammattiliitto. Saatikka yrityksen johtoryhmä.
 
Back
Top