Tästä olen samaa mieltä. Nuo 0-tuntisopparit on syöpä. Samoin suurimmaksi osaksi myös vuokrafirmat. Joku järkevä malli pitää löytää että matalapalkka-alalle saataisiin pysyviä työsuhteita, missä pystyisi myös työntekijä etenemään urallaan.
Tahtoisin uskoa, että hyville työntekijöille löytyy aina sopiva työpaikka, kunhan nämä saavat itsensä esille. Se voi tapahtua nollatuntisopparin tai vuokratyön kautta, ne ovat hyvin käteviä kanavia tehdä itsensä näkyväksi, kun niihin on helppo päästä sisälle ja näin pääsee näyttämään työntekijän ominaisuutensa. Tarvittaessa useammille eri työnantajille. Mikäli työnantaja tarvitsee työntekijää ja kokevat henkilön olevan hyvä työntekijä, niin sopparit muuttuvat paremmiksi tai pääsee suoraan työnantajan leiville.
Ongelma on se, mitä me tehdään näille huonomille työntekijöille. En usko näiden aseman paranevan nollatuntisoppareita tai vuokratyömalleja ruuvaamalla. Todennäköisesti näiden asema vain heikkenisi sen myötä. Yllättävän monella duunarilla tuntuu olevan aivan kummalliset käsitykset työnteosta. Ihmekö se, jos ei työsuhde tai palkka parane, jos oletetaan tyyliin vain oman olemassaolon olevan oikeutus palkalle.
Eräskin vuokratyöntekijä oli kova höpöttelemään ja olin havainnut, ettei moniajo oikein toimi. Jäin sitten eräs kerta vartiksi seuraamaan, ennen kuin keskeytin rupattelutuokion ja otin asian aiheeksi. Ensimmäinen puolustus oli toki ennakoitavissa, että eihän puhuminen työntekoa estä. Siihen vain totesin, että olen tässä tovin seurannut ja juuri mitään ei ole tapahtunut. Se ei ollut tämän henkilön ainoa ongelma työntekijänä. Hyvälle työntekijälle olisi vuokratyösuhteen jälkeen avautunut työpaikka suoraan firman sopparilla. Hyvä työntekijä ei tarkoita supermenestyjää, vaan sellaista jonka perään ei tarvitse katsoa ja joka tarvittaessa osaa käyttää omaa päätänsä, eikä ole tasolla evvk mä oon vain töissä tääl. Jos haluaa tehdä vain absoluuttisen minimin ja vähän alle, niin ei sellaista työntekijää tarvita. Siinä saa sitten marista nollatuntisopparien ja vuokrasopparien vääryydestä.
Itselläni on kokemusta kesätöistä, vuorotteluvapaasijaisuudesta ja vuokratyöstä, aikana kun niissä asioissa vielä laiminlyötiin lakia. Jokaisesta paikasta minut on haluttu joko suoraan listoille tai jatkamaan vuokratyösopparia ylemmäksi sovitulla palkalla. Vuokratöissä on myös saatettu jättää vuorot pois muilta paitsi minulta. En ole kuitenkaan mitenkään erityisen ahkera burnoutsankari. Teen työni huolellisesti, puutun epäkohtiin ja pyrin tehostamaan työntekoani (l. helpottamaan omaa turhautumista ja vaivaa keksimällä tehokkaamman tavan suorittaa työ vähemmällä vaivalla).
Se on kummallista, miten vähän porukkaa kiinnostaa edes oman työviihtyvyyden parantaminen, kaikki pitäisi tapahtua itsestään ja työnantajan pitäisi olla selvännäkijä. Olen jopa antanut työntekijälle budjetin, jolla se saa haluta mitä vain työnsä parantamiseksi. Mitään ei tapahtunut. Olin vain kyllästynyt siihen marmatukseen ja kun en enää pystynyt keksimään mitään itse. Toki paras tilanne olisi ollut se, ettei olisi ollut töitä tehtävänä, mutta mihin me sitten työntekijää olisi tarvittu.
www.iltalehti.fi
