Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

[hansai]

Hallitus on sitoutunut Länsiradan rakentamiseen, sanoo Petteri Orpo – vastustus ei ole yllättänyt pääministeriä
Petteri Orpo totesi pääministerin haastattelutunnilla, että hallitus on sitoutunut aloittamaan Länsiradan rakentamisen Turun ja Salon sekä Espoon ja Lohjan välisillä raiteilla.

Pääministeri Petteri Orpo kertoo hallituksen olevan sitoutunut Länsiradan, eli entisen Turun tunnin junan rakentamiseen.

Hallitus on sitoutunut Länsiradan rakentamiseen, sanoo Petteri Orpo â vastustus ei ole yllättänyt pääministeriä

Petteri Orpo totesi pääministerin haastattelutunnilla, että hallitus on sitoutunut aloittamaan Länsiradan rakentamisen Turun ja Salon sekä Espoon ja Lohjan välisillä raiteilla.

yle.fi

 

[YliKoo]

Sellutehtaalla palkkakustannus on parin prosentin luokkaa ja paperitehtaassakin vain vähän yli viisi prosenttia. Suomessa ei kannattaisi tehdä bulkkia vaikka porukka tekisi töitä talkoilla. Uruguayssa voidaan maksaa paikallisella mittapuulla hyviä palkkoja ja säästää silti vähintään 70% palkkakustannuksissa. Sen päälle tulevat vielä pienemmät tuotannon logistiikkakulut kun raaka-aine kasvaa tehtaan lähellä sekä merkittävät veroedut.

Eli on ihan ok, että siivoojallekin maksetaan insinöörin tai vastaavan palkka, ja jos ei makseta, pannaan tehdas seis. Ja juhannus pitää olla vapaana, koska paperimiehen laatuaika. Ja jos meillä olisi valttina vakaa yhteiskunta ja varmat toimitukset, on ok ottaa nuo "työtaistelujen" aseeksi, koska työelämäkysymykset on paperilla ja aakooteella niin huonosti.

Tietyt paperilaadut vaativat pitkäkuituista havusellua, ja niitä valmistetaan lähinnä Suomessa ja Kanadassa. Ne kannattaa häätää täältä pois.

 

[hansai]

siivoojallekin maksetaan insinöörin tai vastaavan palkka

Lähde?

 

[pxpoks]

Ei se mahdotonta ole. Tuollaisesta voidaan hyvinkin sopia kunhan ei mennä alle tes-minimien. Ja on sovittukin. Vaatii tietysti kovan luottamuksen osapuolten välille ja se olisi laajalti esteenä.

Ei mahdotonta, mutta vaatii reiluutta ja luottamusta. Oli joskus 2000 -luvun alkupuolella firmassa jossa bonarit sovitettiin firman tulokseen neljännesvuosittain, ihan hyvä systeemi kunnes tuli se hyvä Q4 ja sinne loppuun sitten vielä firman historian suurin kauppa. Kaikki oli tyytyväisiä ja iloisia kunnes syystä tai toisesta sen ison kaupan signaaminen siirrettiin tammikuun 2 päivään.

Firman kannalta tietysti hyvä taloudellisesti, mutta aiheutti kyllä vitutusta ja ainakin kolmen henkilön siirtymisen toisen työnantajan palvelukseen.

 

[YliKoo]

Lähde?

Yleinen elämänkokemus, ei insinöörit kaikkialla niin hyvin tienaa, mutta siivoojaton piti saada paperiliiton palkkataulukoihin. Kyse kritiikissäni on siitä, että kun on valtaa, niin tavallisen siivoojankin palkka nostetaan tasolle, joka ei enää vastaa oikein millään järkevällä tavalla työtä ja sen vaativuutta. Se on ilmeisesti oikeudenmukaisuutta, kun on voimaa.

Ja ennen kaikkea se, että luottamusta kuuluttava osapuoli ei näe mitään suhteellisuutta tavoitteiden ja keinojen välillä. Kun jotakin vaaditaan, ollaan valmiita tuottamaan kuinka suuret tappiot tahansa. Ei kannata ottaa selkävoittoja, todetaan tänään.

Kaikki tuo on historiaa, väitetään. Kun katsoo aamun lehdet, en väittäisi tuot suhteetonta voimankäyttöä niinkään historialliseksi toimintatavaksi.

 

[hansai]

Yleinen elämänkokemus, ei insinöörit kaikkialla niin hyvin tienaa, mutta siivoojaton piti saada paperiliiton palkkataulukoihin. Kyse kritiikissäni on siitä, että kun on valtaa, niin tavallisen siivoojankin palkka nostetaan tasolle, joka ei enää vastaa oikein millään järkevällä tavalla työtä ja sen vaativuutta. Se on ilmeisesti oikeudenmukaisuutta, kun on voimaa.

Ja ennen kaikkea se, että luottamusta kuuluttava osapuoli ei näe mitään suhteellisuutta tavoitteiden ja keinojen välillä. Kun jotakin vaaditaan, ollaan valmiita tuottamaan kuinka suuret tappiot tahansa. Ei kannata ottaa selkävoittoja, todetaan tänään.

Kaikki tuo on historiaa, väitetään. Kun katsoo aamun lehdet, en väittäisi tuot suhteetonta voimankäyttöä niinkään historialliseksi toimintatavaksi.

Taitaa olla YYA aikaa, kun on ollut tehtailla omat siivoojat..

 

[Rannari]

Eli on ihan ok, että siivoojallekin maksetaan insinöörin tai vastaavan palkka, ja jos ei makseta, pannaan tehdas seis. Ja juhannus pitää olla vapaana, koska paperimiehen laatuaika. Ja jos meillä olisi valttina vakaa yhteiskunta ja varmat toimitukset, on ok ottaa nuo "työtaistelujen" aseeksi, koska työelämäkysymykset on paperilla ja aakooteella niin huonosti.

Tietyt paperilaadut vaativat pitkäkuituista havusellua, ja niitä valmistetaan lähinnä Suomessa ja Kanadassa. Ne kannattaa häätää täältä pois.

??? ja muutama huutomerkki perään. Mistä ihmeestä puhut?

Edit

Suomessahan tehdään edelleen laatuja joita kannattaa täällä tehdä. Melkoisia uusia investointejakin on tehty ja tehdään. Kysymys on siis todistettavasti muusta kuin palkoista tai lakoista. Kehitys vain on kehittynyt.

 

[Nargö]

Olet täysin oikeassa, meidän valtiomme taseet olivat silloin tasapainossa. Tämä johtui edullisesta ikärakenteesta, sekä siitä etteivät yhteiskunnan tulonsiirrot olleet lähelläkään nykytasoa. Oheisesta graafista asia selviää. Siitä siis näemme, kuinka pieneksi on puristunut työtä edelleen tekevien lansalaisten joukko.

Aiemmin oli paljon enemmän ns. vähemmän vaativia töitä. Tekninen kehitys ei ollut yhtä pitkällä ja ylipäätään talouden rakenne oli toisenlainen. Siihen aikaan, kun ihminen esimerkiksi ilmoittautui työvoimatoimistoon niin suurella todennäköisyydellä hänelle voitiin tulonsiirtojen sijasta tarjota palkkatyötä.

Nykyään lähinnä enää hoitoala on sellainen joka työllistää melko matalalla kynnyksellä suuria määriä ihmisiä. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että maahanmuuttajanaisia pyritään suorastaan lähtökohtaisesti ohjaamaan mm. lähihoitajiksi tai hoitoapulaisiksi. Jos jossain vaiheessa esimerkiksi koneellistuminen vähentää myös hoitoalan työpaikkoja radikaalisti, niin tilanne työmarkkinoilla on kyllä vaikea. Varsinkin kun tosiaan maahanmuuton kautta matalasti tai olemattomasti koulutetun työvoiman määrä kasvaa koko ajan.

Jatkossa varmaan yhä useammin esimerkiksi kysytään, että onko henkilön työllistäminen itseisarvo vaikka hänen työpanoksensa ei tuottaisi työnantajalle juuri mitään tai olisi jopa negatiivinen? Ja jos on, niin maksetaanko hänelle ns. säällinen palkka (verorahoilla) vaiko tuottavuutta vastaava palkka jolloin seurauksena on raju köyhyys? Ja tietysti verorahojen loppuessa joka tapauksessa voidaan päätyä siihen tilanteeseen missä tulonsiirtoyhteiskunta romahtaa.

 

[Rannari]

Yleinen elämänkokemus, ei insinöörit kaikkialla niin hyvin tienaa, mutta siivoojaton piti saada paperiliiton palkkataulukoihin. Kyse kritiikissäni on siitä, että kun on valtaa, niin tavallisen siivoojankin palkka nostetaan tasolle, joka ei enää vastaa oikein millään järkevällä tavalla työtä ja sen vaativuutta. Se on ilmeisesti oikeudenmukaisuutta, kun on voimaa.

Ja ennen kaikkea se, että luottamusta kuuluttava osapuoli ei näe mitään suhteellisuutta tavoitteiden ja keinojen välillä. Kun jotakin vaaditaan, ollaan valmiita tuottamaan kuinka suuret tappiot tahansa. Ei kannata ottaa selkävoittoja, todetaan tänään.

Kaikki tuo on historiaa, väitetään. Kun katsoo aamun lehdet, en väittäisi tuot suhteetonta voimankäyttöä niinkään historialliseksi toimintatavaksi.

Onhan teollisuudessa yleensäkin palkkataulukot jotka osuvat myös siivoojiin. Se ei suinkaan tarkoita että heillä vaikkapa raksalla olisi samat palkat kuin insinööreillä tai edes timpureilla. En tiedä kuka sinut on tuollaisella propagandalla kyllästänyt mutta puhut pääosin pehmeitä.

Mitä siivoojan työhön yleisesti ottaen tulee niin hän voi konepajalla tai vaikka rakennuksella olla tiimin tärkeimpiä henkilöitä. Siivoojat mahdollistavat sen että ammattimiehet voivat tehdä omat työnsä häiriöttä. Siivoojan ja assistentin kaltaiset avustavat työtehtävät pitäisi meillä nostaa kunniaan kautta linjan. Niillä saadaan koneesta paljonkin tehoja irti kun jokainen saa keskittyä siihen mitä osaa ja missä on tuottavin. Avustavissa töissä on paljon kustannustehokasta työllistämispotentiaalia.

Ennakkokommenttina johtopäätöksiisi joita vetelet jostain pimeästä paikasta: En tuossa edellä kirjoita että siivojalla pitää olla sama palkka kuin toimarilla. En tuossa edellä myöskään kommentoi lakkoilua myönteisessä enkä kielteisessä sävyssä.

 

[YliKoo]

??? ja muutama huutomerkki perään. Mistä ihmeestä puhut?

Paperin lakkouhkauksista ja lakoista. Ei aikanaan tarvinnut kummoista syytä uhata lakoilla, ja sen verran seisoteltiin että yhtiö tiesi että homma pysähtyy kyllä.

Aikaa noista toki on, mutta kirjoitteluni tarkoitus on osoittaa, millainen kumppani AY-liike on. Nyt puhutaan luottamuksesta ja siitä, että selkävoittoja ei saisi ottaa. Tällä hetkellä Hakaniemi taistelee vallastaan, eikä eroa noihin vanhoihin aikoihin oikein löydy. Hallituksen pysäyttäminen tavalla tai toisella on tarkoituksena, eikä siinä pelissä keinoja kaihdeta. Yhteiskunnan rankkakin rokottaminen koskee yhtä vähän, kuin paperitehtaan pysäyttäminen juhannussaunaa varten.

Ihminen on siitä kummallinen, että kun valtaa on niin sitä käytetään, eikä siitä luovuta. Ei tuo sen kummempaa ole.

 

[Rannari]

Ei mahdotonta, mutta vaatii reiluutta ja luottamusta. Oli joskus 2000 -luvun alkupuolella firmassa jossa bonarit sovitettiin firman tulokseen neljännesvuosittain, ihan hyvä systeemi kunnes tuli se hyvä Q4 ja sinne loppuun sitten vielä firman historian suurin kauppa. Kaikki oli tyytyväisiä ja iloisia kunnes syystä tai toisesta sen ison kaupan signaaminen siirrettiin tammikuun 2 päivään.

Firman kannalta tietysti hyvä taloudellisesti, mutta aiheutti kyllä vitutusta ja ainakin kolmen henkilön siirtymisen toisen työnantajan palvelukseen.

Yksi nilkki voi pilata hyvät systeemit. Ja nilkkejähän riittää molemmin puolin rintamalinjaa. Näkisin tuollaisen tulokseen sidotun palkkamallin toimivan vain pienehkössä pk-firmassa jossa on pitkiä työsuhteita. Meillä se on toiminut hyvin. Isoissa firmoissa tulee aina joku uraohjus joka alkaa vetää välistä.

 

[YliKoo]

Onhan teollisuudessa yleensäkin palkkataulukot jotka osuvat myös siivoojiin. Se ei suinkaan tarkoita että heillä olisi samat palkat kuin timpureilla. En tiedä kuka sinut on tuollaisella propagandalla kyllästänyt mutta puhut pääosin pehmeitä.

Mitä siivoojan työhön yleisesti ottaen tulee niin hän voi konepajalla tai vaikka rakennuksella olla tiimin tärkeimpiä henkilöitä. Siivoojat mahdollistavat sen että ammattimiehet voivat tehdä omat työnsä häiriöttä. Siivoojan ja assistentin kaltaiset avustavat työtehtävät pitäisi meillä nostaa kunniaan kautta linjan. Niillä saadaan koneesta paljonkin tehoja irti kun jokainen saa keskittyä siihen mitä osaa ja missä on tuottavin. Avustavissa töissä on paljon kustannustehokasta työllistämispotentiaalia.

Ennakkokommenttina johtopäätöksiisi joita vetelet jostain pimeästä paikasta: En tuossa edellä kirjoita että siivojalla pitää olla sama palkka kuin toimarilla. En tuossa edellä myöskään kommentoi lakkoilua myönteisessä enkä kielteisessä sävyssä.

En ole eri mieltä siivooojan tärkeydestä. Se mitä yleisesti kannatan, on että työstä maksetaan sen vaativuuden mukaan, ei sen mukaan kuin liiton uhkauksilla on työnantajalle taloudellista merkitystä.

Toki siitä on aikaa, kun paperitehtaan siivoojien piti kuulua paperiliittoon ja saada sen mukaista palkkaa. Edellisessä viestissä jo kerroinkin sen pointin, mikä minulla kirjoittelussani on. Liitot eivät suhteuttaneet aikanaan lainkaan voimatoimilla uhkailemistaan siihen, mitä tavoiteltiin. Kun voimaa oli niin sitä käytettiin surutta. Nyt sama kööri huutaa luottamusta, toistelee sopimisen kulttuuria ja paheksuu, että noi yrittää ottaa selkävoittoja.

Vallasta on edelleen kyse.

 

[Rannari]

Tuo jälkimmäinen lause mielestäni valitettavasti laajemminkin kuvaa ja määrittää poteroiden kaivuun syvyyttä. Saattaen tulla lihaksi tilanteeseen jossa kaikki osapuolet, toki palkansaaja-osastoon ja varsinkin siihen vähemmän tienaavaan raadollisemmin keskittyen - ovat häviäjiä.

Kovin on tämä jaollista aikaa. Binääri-meininkiä.

Anekdoottina taloudesta- ja taloustieteestä. Taloustieteen Nobel, ei ole aito ja oikea Nobel. Johtuen ehkäpä, tuon "tiede" -osion määrittämisen haasteellisuudesta.

Riippuen premissien muodoista, poliittisista- ja muista. Kysyjä saattaa saada vastauksena hyvinkin erilaisia tulemia siihen, miten valtiotaloutta tulisi kehittää.

Omassa ajattelussani, tämä Pohjoismainen malli löyhästi. On ollut talousmalleista se tasapainoisin yhteiskuntarauhan yms. suhteen, omine ongelmineenkin.
Suomen kohdalla tässä väistämättä muutosta tulee tapahtumaan. Joko oma-aloitteisesti tai sitten EU:n mekanismien kautta. Riippumatta siitä, minkälaisen uudistumisen kannattaja sattuu olemaan. Hyvin mahdollisesti kipeää tulee tekemään, ennen paranemista.

Suomessa ollaan samantyyppisessä tilanteessa kuin aseriisuntaa tai rauhanprosessia aloittaessa. Ensimmäisenä ranskalaisena viivana pitäisi kaikilla olla luottamusta lisäävät toimet.

Muutokset ovat väistämättömiä ja tyypillisesti kipeitäkin osalle porukkaa. Vielä kun löytyisi joku joka osaisi esittää uskottavan mallin eteen- ja ylöspäin.

 

[Rannari]

Aiemmin oli paljon enemmän ns. vähemmän vaativia töitä. Tekninen kehitys ei ollut yhtä pitkällä ja ylipäätään talouden rakenne oli toisenlainen. Siihen aikaan, kun ihminen esimerkiksi ilmoittautui työvoimatoimistoon niin suurella todennäköisyydellä hänelle voitiin tulonsiirtojen sijasta tarjota palkkatyötä.

Nykyään lähinnä enää hoitoala on sellainen joka työllistää melko matalalla kynnyksellä suuria määriä ihmisiä. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että maahanmuuttajanaisia pyritään suorastaan lähtökohtaisesti ohjaamaan mm. lähihoitajiksi tai hoitoapulaisiksi. Jos jossain vaiheessa esimerkiksi koneellistuminen vähentää myös hoitoalan työpaikkoja radikaalisti, niin tilanne työmarkkinoilla on kyllä vaikea. Varsinkin kun tosiaan maahanmuuton kautta matalasti tai olemattomasti koulutetun työvoiman määrä kasvaa koko ajan.

Jatkossa varmaan yhä useammin esimerkiksi kysytään, että onko henkilön työllistäminen itseisarvo vaikka hänen työpanoksensa ei tuottaisi työnantajalle juuri mitään tai olisi jopa negatiivinen? Ja jos on, niin maksetaanko hänelle ns. säällinen palkka (verorahoilla) vaiko tuottavuutta vastaava palkka jolloin seurauksena on raju köyhyys? Ja tietysti verorahojen loppuessa joka tapauksessa voidaan päätyä siihen tilanteeseen missä tulonsiirtoyhteiskunta romahtaa.

Pitää myös oppia katsomaan vähän syvemmälle. Vaikka assistentti tms. ei suoraa hyötyä tuotakaan voi hän tehostaa koko organisaatiota niin että panos kokonaisuutena onkin merkittävästi plusmerkkinen. Tällainen ajattelu ei ole ollut muodissa ja erilaiset liikkeenjohdon konsultit ovat aina tarjoamassa mallia jossa jokaisen asiantuntijan ja johtoportaassa olevan pitää ehdottomasti näprätä itse kaikki avustavat työnsä. Olen ihan kokemusperäisesti ollut tästä voimakkaasti eri mieltä ja tulen olemaan jatkossakin.

 

[Rannari]

En ole eri mieltä siivooojan tärkeydestä. Se mitä yleisesti kannatan, on että työstä maksetaan sen vaativuuden mukaan, ei sen mukaan kuin liiton uhkauksilla on työnantajalle taloudellista merkitystä.

Toki siitä on aikaa, kun paperitehtaan siivoojien piti kuulua paperiliittoon ja saada sen mukaista palkkaa. Edellisessä viestissä jo kerroinkin sen pointin, mikä minulla kirjoittelussani on. Liitot eivät suhteuttaneet aikanaan lainkaan voimatoimilla uhkailemistaan siihen, mitä tavoiteltiin. Kun voimaa oli niin sitä käytettiin surutta. Nyt sama kööri huutaa luottamusta, toistelee sopimisen kulttuuria ja paheksuu, että noi yrittää ottaa selkävoittoja.

Vallasta on edelleen kyse.

Vaativuus on yksi asia mutta työsuorituksesta työnantajalle koituva hyöty paljon merkittävämpi tekijä. Usein nuo toki kulkevat käsi kädessä.

Juuri tuo tilanteeseen suhteuttaminenhan on yksi Ruotsin mallin nurkkapisteistä. Siellä duunaripuoli saa laajalti tietoa yrityksen tilanteesta jolloin palkkaneuvottelujakin voidaan käydä faktapohjaisesti. Palkat asettuvat helpommin tasolle joka on molemmille kohtuullinen.

 

[YliKoo]

Vaativuus on yksi asia mutta työsuorituksesta työnantajalle koituva hyöty paljon merkittävämpi tekijä. Usein nuo toki kulkevat käsi kädessä.

Juuri tuo tilanteeseen suhteuttaminenhan on yksi Ruotsin mallin nurkkapisteistä. Siellä duunaripuoli saa laajalti tietoa yrityksen tilanteesta jolloin palkkaneuvottelujakin voidaan käydä faktapohjaisesti. Palkat asettuvat helpommin tasolle joka on molemmille kohtuullinen.

Tässä kohti tavallisen ihmisen ajattelu eroaa AY-propagandasta. Työntekijän pitäisi saada palkkaa sen mukaan, mikä yrityksen tulos on, riippumatta sen suorittamisen vaativuudesta. Ja jos palkkakustannus ei ole merkittävä osuus yrityksen kuluista, ei sen suuruudellakaan ole enää väliä. Siitä vaan seuraa se, että meidän sopimusyhteiskunnassa tuo vientialojen palkankorotus heijastuu kaikkiin palkkoihin, ja jos muualla jäädään jälkeen, alkaa palkkakuopan kiriminen. Oli yrityksillä siihen varaa tai ei. Toinen seuraus vientialojen palkankorotuksista on inflaation lisääntyminen, jota muut liitot tietenkin kompensoivat vaatimalla lisää palkkaa, oli siihen yrityksillä varaa tai ei.

Työtekijä harvemmin investoi yritykseen, kantaa riskiä tappioista tai konkurssista. Tulos kelpaa kyllä.

Nyt kun laivanrakennus, muu metallityö, paperi, nokia ja muut meitä kannatelleet alat alkavat liukua muualle, jäämme tänne pesemään toistemme paitoja ja joku joskus keksii kivan tipupelin tai kuinka kuskata pitsaa naapurustoon.

Sitten kun lainanottamisen perälauta alkaa häämöttämään, onkin aika laittaa yleislakko pystyyn, ja Suomi pelastuuu!

 

[Rannari]

Tässä kohti tavallisen ihmisen ajattelu eroaa AY-propagandasta. Työntekijän pitäisi saada palkkaa sen mukaan, mikä yrityksen tulos on, riippumatta sen suorittamisen vaativuudesta. Ja jos palkkakustannus ei ole merkittävä osuus yrityksen kuluista, ei sen suuruudellakaan ole enää väliä. Siitä vaan seuraa se, että meidän sopimusyhteiskunnassa tuo vientialojen palkankorotus heijastuu kaikkiin palkkoihin, ja jos muualla jäädään jälkeen, alkaa palkkakuopan kiriminen. Oli yrityksillä siihen varaa tai ei. Toinen seuraus vientialojen palkankorotuksista on inflaation lisääntyminen, jota muut liitot tietenkin kompensoivat vaatimalla lisää palkkaa, oli siihen yrityksillä varaa tai ei.

Työtekijä harvemmin investoi yritykseen, kantaa riskiä tappioista tai konkurssista. Tulos kelpaa kyllä.

Nyt kun laivanrakennus, muu metallityö, paperi, nokia ja muut meitä kannatelleet alat alkavat liukua muualle, jäämme tänne pesemään toistemme paitoja ja joku joskus keksii kivan tipupelin tai kuinka kuskata pitsaa naapurustoon.

Sitten kun lainanottamisen perälauta alkaa häämöttämään, onkin aika laittaa yleislakko pystyyn, ja Suomi pelastuuu!

Aha. Kovin tuntuu ainakin olevan tunteita nostattava aihe. En taas ihan ymmärtänyt mikä yllä viittaa ja liittyy mihinkin.

 

[YliKoo]

En taas ihan ymmärtänyt mikä yllä viittaa ja liittyy mihinkin.

Joskus se on vaikeempaa ku aina.

Eiköhän tämä ala taas riittämään

 

[Dr. Merkwürdigliebe]

Tässä kohti tavallisen ihmisen ajattelu eroaa AY-propagandasta. Työntekijän pitäisi saada palkkaa sen mukaan, mikä yrityksen tulos on, riippumatta sen suorittamisen vaativuudesta

Tuossa on sellainen ongelma, että vaikkapa konepajan huipputaitava koneistaja saisi paskaa palkkaa kädettömän johdon (omistajuuden) takia. Jolta taas puuttuisi insentiivi parantaa suoritustaan koska kannattavuus olisi aina ulosmitattavissa työntekijöiden palkoista.

 

[pxpoks]

Yksi nilkki voi pilata hyvät systeemit. Ja nilkkejähän riittää molemmin puolin rintamalinjaa. Näkisin tuollaisen tulokseen sidotun palkkamallin toimivan vain pienehkössä pk-firmassa jossa on pitkiä työsuhteita. Meillä se on toiminut hyvin. Isoissa firmoissa tulee aina joku uraohjus joka alkaa vetää välistä.

No tää oli pienehkössä pk-firmassa, ahneus otti vallan omistaja-toimarissa.