Kirjoittelinkin jo pariin viestiin, että ei AY-liike ole sen kummemmaksi muuttunut. Kyse on vallasta, ja juuri siitä kamppaillaan nyt.
Toista kautta tarkasteltuna - mikä indikoi sitä, että Hakaniemi kantaisi huolta Suomen velkaantumisesta, kilpailukyvystä ym. Jos sellaisia viitteitä löytyy, näkisin niitä mielelläni.
Ja ei, se että vedotaan siihen että työmarkkinaosapuolet, suomalainen sopimisen kulttuuri, luottamus jne ei nyt kelpaa, koska kaiken takana on oman vallan säilyttäminen ja tietyn ryhmän etujen ajaminen. Ei muu. Työntekijäliittojen palkkaratkaisut ovat aina pyrkineet maksimaalisiin korotuksiin niille, joilla työpaikat vielä on. Maltillisia ratkaisuja ei haluta tehdä, koska nimellispalkka on se mittari, ja jos osa joutuu kortistoon niin so what. Ansiosidonnainen rullaa ja yhteiskunta maksaa.
Koko vänkäämisen takana minun osaltani on, että jotakin on tehtävä koko maan pelastamiseksi. Että jotakin järkevää voisi saada aikaan, on AY-liikkeen valtaa voitava kaventaa, koska se käyttää sitä epädemokraattisesti ja suhteettoman paljon, ja keinoja kaihtamatta. Olen aikaisemmilla esimerkeilläni osoittanut, että sopimisen kulttuuri on kupla jota ei kannattaisi tänä päivänä mainita. Mutta siihen AY vetoaa, että antakaa meidän hoitaa homma, niin kaikki korjaantuu.
Seuraavassa mennään muistikuvien varassa, ja epätarkkuutta saattaa olla. Saksassa tehtiin suuret työelämän uudistukset, jotka sisälsivät mm merkittävät työajan joustot, olisiko ollut jotakin 80-lukua. SPD ajoi nuo uudistukset, ja siitä seurasi merkittävä teollisuuden buusti pitkäksi aikaa, joka kantaa vieläkin. Kiitokseksi SPD menetti kannatustaan, ja kristillisdemokraatit kuittasivat tilin ja olivat valtapuolueena vuosikymmeniä.
Me pusketaan päätyyn asti Hakaniemen lisätessä jo paloöljyä punaiseen lyhtyyn. Puheet yhteiskuntarauhan murentamisesta eivät jätä juuri arvailuja.
