Vaatimukset vai "vaatimukset"? Eli ovatko nyt oikeasti kaikkien töiden itse työtehtävään liittyvät vaatimukset kasvaneet vai "ulkoiset vaatimukset"? Työpaikkailmoituksetkin ovat monet nykyään hirveää paisutettua jenkkityylistä naminamipaskaa "tiimitöineen" jne.
Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu
- Viestiketjun aloittaja tonoppa
- Aloitus PVM
Kysymys herää, että kun esimerkiksi Tanskassa tämän vuoden kuukausittainen työttömien määrän keskiarvo taitaa olla alle 100 000, niin miksi Suomessa ei baikalin mainitseman sanojan mukaan voi päästä samaan?
Tuo "yhteiskuntalupaus" on kyllä niin totta. Se ajatus (kouluttaudu=pääsee julkiselle hyvään virkaan) oli erittäin kovassa kurssissa mm. opettajien ajatusmaailmassa esimerkiksi 1980-luvun lopulla. Yksityisen sektorin tuottavien töiden arvostus oli todella heikossa, asemassa, etenkin naisopettajien keskuudessa.
Tanska käyttää rahaa työllistämiseen. Samoin ruotsi ja norja. Katso meidän tilanne. Aivan.
Tanskan malli näyttäytyy ulkoa katsellen hyvin tehokkaana. Se tietysti edellyttää toimivaa taloutta. Ihmisiä ei voi vierihoitaa töihin, jos työpaikkoja ei ole. Suomeen tuotuna sama malli olisi jonkinmoinen rahasyöppö.
Ainakin aktiivisen otteen sieltä voisi silti lainata. Ihmisiä ei pitäisi päästää passivoitumaan omaan kurjuuteensa, koska siinä menetetään aina lopullisesti joku prosentti porukasta.
Enkä puhu näistä meikäläisistä aktiivimalleista sun muista höpöjutuista, jotka ovat lähinnä teatteria.
Tanska sijoittaa yhteiskunnan töihin paljon ihmisiä. Suomen malli on ideologinen: hiljalleen malli käynnistyy ja ihmisiä sijoitetaan yrityksiin. Älkää odottako suurta volyymia. Malli on edullinen, vaikuttavuus tulee olemaan lähes säälittävä.
Kummiyrityksiä kerätään ja tavoitteet ovat melkoisia. Tosin nyt vasta käynnistellään kolmivuotisia selvityshankkeita. Perinteiseen tapaan kaikilla on kädet syvällä taskuissa. Osapuolet ovat uskovinaan asiaan ja homma on kuin vesivelliä.
Kummiyrityksiä kerätään ja tavoitteet ovat melkoisia. Tosin nyt vasta käynnistellään kolmivuotisia selvityshankkeita. Perinteiseen tapaan kaikilla on kädet syvällä taskuissa. Osapuolet ovat uskovinaan asiaan ja homma on kuin vesivelliä.
Tästä olen samaa mieltä. Se, että AY kantaa enemmän huolta olemassaolostaan ja yhdistyksen itsensä palkkaamien AY-johtajien palkkauksesta kuin jäsenistöstään kertoo paljon.
Jos kaikki veronmaksajat kantavat ansiosidonnaisen kustannuksia mutta vain AY-jäsenet voivat nauttia sitä tarvitessaan on jo jonkinlainen epäoikeudenmukaisuuden huipentuma liittyen ammattiyhdistyksiin.
Mutta nykyistä hallitusta ei kyllä pääse syyttämään yhdistysten nöyristelystä vaan vihdoinkin hallitus tekee jotakin jotta järjestelmästä saadaan enemmän markkinavetoinen. Ei se silti tarkoita, ettei ammattiyhdistyksillä olisi roolia mutta lainsäädäntäroolia millään yhdistyksellä ei pitäisi olla.
Työllisyyden suurimpia pullonkauloja on joustamisen puute suhteessa omaan ammatilliseen profiiliin. Jos siis sivutetaan suhdanteiden tuoma työvoimatarpeen vaihtelut. Tarkoittaa siis, että sekä työntekijällä, että työnantajalla on vain vähän kykyä muuttaa ammattiosaamista tarjottavaan työhön sopivaksi.
Tähän ei ole paras ratkaisu aikuiskoulutustuet koska ne usein kouluttavat tehtäviin joille ei löydy työtä. Ammatillisen uudistamisen koulutus pitäisi olla yhteydessä yritykseen joka työvoimaa tarvitsee. Yrityssektori siis keskeiseksi vaikuttajaksi aikuiskoulutukseen ja sieltä ne määritykset mitä osaamista tarvitaan.
Esimerkkinä, että julkinen sektori tarvitsee lääkäreitä. Koulutuspaikkojen määrään pitäisi vaikuttaa julkisen yliopistollisten sairaaloiden ja terveysasemapalvelujen sekä yksityisten lääkäriasemien tarve eikä niin, että lääkkärit itse edustajiensa kautta vaikuttavat koulutettavien määrään.
Ja samalla tulisi todeta, että myös työttömien tulisi sopeutua suurempaan joustoon ja tarvittaessa kouluttautua työhön jota on tarjolla. Tähän nykyiset kannustamisen uudistukset tähtäävätkin. On vain niin, että sosiaalipuolen tuet ovat monesti vielä kannustavammat. Ja lisäksi se, että työssäkäynti on itsessään melko kallista. Joutenolo tulee halvemmaksi ja tylsistyttää hyvin nopeasti.
Seuraava vaihe on maahanmuutto tänne työhön ja se onkin värikäs puheenaihe. Ensisijainen korjattava asia siinä onkin se, että itse maahanmuuttajankin edun mukaista on, että hän on kulttuurillisesti sovitettavissa suomalaiseen yhteiskuntaan. Armollisesti tänne otettu hädän alainen maahanmuuttaja on nopeasti uudestaan hähänalainen koska tuo sopeutuminen ei onnistu.
Tätä maahanmuuttoasiaa en nyt pöyhi enempää koska mielestäni nämä omat työttömät ovat se ensisijainen seuraavien vuosien murhe. Mutta kyllä me niitä muuttajiakin tarvitaan koska suomalaisilla nuorilla perheen perustaminen ei ole niitä päällimmäisiä huolia.
TomiDude
Majuri
Sen verran historiaa lukeneena tiedän ettei elämässä voi heittäytyä vain toisen hyvän tahdon varaan. Ja raavaana miehenäkään et voi yksin tapella itseäsi ulos kaikista niistä kiistoista, joita työelämässä syntyy. Lisäksi me kaikki muutumme vanhetessamme huonommiksi, joten siksi liitto takalautana.
Vaatii kassan jäsenyyden, ei liiton jäsenyyttä.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa perustuslakiin kirjattu "Saavutettu Etu"
Montako laskua metallimies maksaa pekkaspäivillä, jotka SAK kymmeniä vuosia sitten lakkoili korkeasuhdanteessa?
Kyllä. Ay-liike on keskittynyt vääriin asioihin. Monessa maassahan on lakisääteinen minimipalkka, mutta meillä sellaisen estää ay-liike.
Ay-liike on myös vastustanut kaikkia sellaisia perusturvan muutoksia, jotka parantavat ay-liikkeestä riippumattomia etuuksia.
Marinin hallituskaudella palkkojen ostovoima heikkeni Matti Virenin mukaan n. 10 %. Mutta ay-liike ei inahtanutkaan, saatikka, yrittänyt kaataa sitä hallitusta.
Olikohan Risto Uimosen Iiro Viinas - elämäkerrassa (tai Urmaksen kirjassa), että ay-liike jyräsi jo 1970-luvulla ylisuuret palkankorotukset, mutta silloin siitä selvittiin d-vitamiinilla (devalvaatio).
Eikä muuten yksikään ay-pamppu edellisen hallituksen aikana ehdottanut Tanskan tyyppistä työllistämistä.
Ay-liike on yksi edunvalvoja muiden joukossa. On erikoinen ajatus, että juuri sen pitäisi ajaa jäsentensä turvaa alas samalla, kun vastapelurit kahmivat omille taustajoukoilleen kaiken mitä irti saavat ilman että se tuottaa minkäänlaista yhteistä hyvää. Tasapaino on oikea tavoitetila ja se on siellä jossain välimaastossa. Ei kuitenkaan onnistu ilman että kaikki kantavat kortensa kekoon.
Eli demonisoidaan etujärjestöt yleensä ja lisätään se, että pk-yrityksillä ei käytännössä ole neuvottelupöydissä lainkaan omaa edunvalvojaa. Tuohan olisi se kaikkein tärkein, jos työllisyyttä mietitään.
Eikä ansioturva edellytä ay-jäsenyyttä. Jokainen halukas voi kohtuukustannuksin vakuuttaa itsensä liittoon kuulumatta. Minusta on ihan oikein, että ansioturva edellyttää vähän omaakin aktiivisuutta. Yksi vakuutus muiden joukossa.
Se olisikin hyvä. Nykyinen hallitus on ensimmäinen Sipilän lisäksi vuosikymmeniin, joka on saanut aikaiseksi aloitteita.
Pieniä toki, mutta kuitenkin.
Heitän soppaan äärimmäisen kärjistetyn vastauksen kaikkiin ongelmiin (muistakaa pitää mieli avoinna): suoriteperusteinen palkka.
Joo, todella hankalaa mitata jokaisessa työtehtävässä, mutta jossain määrin mahdollista. Nyt palkka määräytyy suurimmaksi osaksi tehtävänimikkeiden mukaan ja kaikilla julkisen puolen, sanotaan nyt vaikka se taikasana lähihoitaja, on periaatteessa sama palkka teit päivän työsi hyvin, todella hyvin, selasit puhelinta 6h tai jätit vaarille paskat housuun.
Itse olen 80-luvulla syntyneitä joten kohtuu helpolla elämässä päässyt, mutta raakaa työntekoa arvostavasta suvusta. Aiemmilla maaseudun sukupolvilla suurimmalla osalla nuorisoakin työmoraali oli ihan erilaista, koska jos ei maistu mennä kuokkimaan perunaa tai rankametsään, talvella on kylmä ja nälkä.
Eli ahkera eliö saa paremman toimeentulon. Jos työkaveri asentaa 20 valaisinta päivässä ja minä 10, niin kyllä, olen ansainnut puolet vähemmän palkkaa. Ei niin kuin eräs kansanedustaja(ehkä tuleva silloin) totesi haastattelussa, että ei ihmisiä voi pakottaa töihin jos se ei halua. No ei, mutta ei muitakaan voi pakottaa sitä elättämään.
Joo, todella hankalaa mitata jokaisessa työtehtävässä, mutta jossain määrin mahdollista. Nyt palkka määräytyy suurimmaksi osaksi tehtävänimikkeiden mukaan ja kaikilla julkisen puolen, sanotaan nyt vaikka se taikasana lähihoitaja, on periaatteessa sama palkka teit päivän työsi hyvin, todella hyvin, selasit puhelinta 6h tai jätit vaarille paskat housuun.
Itse olen 80-luvulla syntyneitä joten kohtuu helpolla elämässä päässyt, mutta raakaa työntekoa arvostavasta suvusta. Aiemmilla maaseudun sukupolvilla suurimmalla osalla nuorisoakin työmoraali oli ihan erilaista, koska jos ei maistu mennä kuokkimaan perunaa tai rankametsään, talvella on kylmä ja nälkä.
Eli ahkera eliö saa paremman toimeentulon. Jos työkaveri asentaa 20 valaisinta päivässä ja minä 10, niin kyllä, olen ansainnut puolet vähemmän palkkaa. Ei niin kuin eräs kansanedustaja(ehkä tuleva silloin) totesi haastattelussa, että ei ihmisiä voi pakottaa töihin jos se ei halua. No ei, mutta ei muitakaan voi pakottaa sitä elättämään.
arix
Respected Leader
Aika monta? 100 tuntia vuodessa.
Työajantasaamisvapaat
Työajantasaamisvapaat Työajantasaamispäivien eli pekkaspäivien kertyminen ja maksaminen Vuoden 2024 päättyessä on Teknologiasektorin työehtosopimuksien
www.teollisuusliitto.fi
Sattuneesta syystä en muista tämän historiaa omakohtaisesti, mutta aika moni ns saavutettu etu kumpuaa historian neuvotteluista, joissa jokin etu on annettu palkankorotuksen sijasta, ei niiden lisäksi. Edut ovat tällöin osa palkkaa, ei palkanlisä.Aika monta? 100 tuntia vuodessa.
Työajantasaamisvapaat
Työajantasaamisvapaat Työajantasaamispäivien eli pekkaspäivien kertyminen ja maksaminen Vuoden 2024 päättyessä on Teknologiasektorin työehtosopimuksien
Jos etu otetaan pois, niin palkkoihin olisi tketenkin tehtävä vastaava korotus. Eihän sopimuksia voi tuolla tavalla yksipuolisesti muuttaa.
Ja työnantajalla kai on nytkin mahdollisuus vain maksaa pekkaspäivät, jllloin työt jatkuvat häiriöttä. Vai?
TomiDude
Majuri
Liitytäänhän sotilasliittoihinkin eri suhdannevaiheissa, Suomikin vähintään ”taantuman” aikana. Onko aikomuksemme erota liitosta taas korkeasuhdanteen aikana, kuten moni valistumaton duunari tekee?
Käytännössä liitot ovat tehneet sitä kautta aikain. Vai millä muulla selität esim ahtaajien ja paperimiesten palkkatason?
Ennen kuin tartut siihen, että nehän on sovittuja, on hyvä ymmärtää että taustalla on mahdollisuus ja halu aiheuttaa vastapuolelle niin järjettömät tappiot, että vaatimuksiin vaan on pakko suostua.
Aika tasapuolista, eikö?
Kilpailijat menee ohi oikealta ja vasemmalta, teollisuus nilkuttaa ja pian valtio konttaa talouden sakatessa.
Mutta "saavutettu etu" käy kaiken edellä.
Aika tasapuolista, kun huomioidaan että työn ylihinnoittelu johtaisi siihen, että firman toiminta loppuu ja duunari päätyy kortistoon. Työnantaja on kuitenkin lähtökohtaisesti vahvasti niskan päällä.
Liikkuvia osia on tietysti paljon, joten vuosikymmenten mittaan on tullut puolin ja toisin niin hyviä, kuin huonojakin kirjauksia.