Ja tämä on osa ongelmaa. Suomen BKT:ssa näkyy verrokkimaita suurempi julkinen sektori joka vielä muodostaa BKT:tä velkarahalla.
Riippuu siitä mitä nämä verrokkimaat on. Suomessa on suhteessa pienempi julkinen sektori (sekä menoina, että osuutena työvoimasta) kuin Ruotsissa, Tanskassa tai Norjassa.
Ja ottaa yksityinen sektorikin velkaa, esimerkiksi Ruotsi on erittäin velkaantunut tällä mittapuulla. Ei sillä lopunviimein ole väliä, onko ylivelkaantuneena valtio vai yksityiset ihmiset. Subprime-kriisissä tämä kävi erittäin hyvin ilmi.
Syy miksi taloustieteilijät yleensä haluavat lisää maahanmuuttoa, on varsin yksinkertainen. Lisää ihmisiä tarkoittaa, että heille on rakennettava asunnot ja palvelut. Tämä lisää BKT:ta ja tuo investointeja. Erilaisten bisnesten perustaminen on houkuttelevampaa väkiluvun -ja sitä myötä potentiaalisen asiakaskunnan - kasvaessa. Kuka avaa uuden kaupan väestöltään taantuvaan kylään? Aivan oikein, ei kukaan. Se piskuinen K-kauppa kitkuttaa siellä pikkuhiljaa valikoimaa supistaen, muiden ei kannata samalle apajalle yrittää.
Näin siis nostetaan bruttokansantuotetta. Mutta nostetaanko sillä
hyvinvointia? No, se on vaikeampi kysymys. Ja vaikeampi mitata, joten moni taloustieteilijä, tai taloustieteen suunta, ei edes yritä. BKT = hyvinvointi, kun osa väestöstä jäätyy ja osa paistuu, niin keskimäärin asiat ovat hyvin.