Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

[Benelli]

Persut hyväksyivät sitten yhteisvelan. Persupiirissä vallitsee asiasta joukkohautamainen hiljaisuus. Puolustusrahoitus nyt, seuraavaksi mitä. Toivottavasti hanke sataa tykkejä Suomen luoliin, eikä rahat valu etelä-Euroopan korruptioon. Toivottavasti.

Tosin koronan vuoksi on jo otettu yhteisvelkaa ja mahdollinen suursota lähiaikoina ei ole yhtään pienempi uhkakuva.
Osa varmasti valuu korruptioon etelässä mutta sama on Ukraina avun kanssa tai jenkkien huollossa toisen maailmansodan aikaan.
Ei olla enää syvän rauhan ajassa.

 

[viimeinen mohikaani]

Devalvaatiot olivat seurausta palkkojen noususta. Kuten vuodatuksessani mainitsin, AY-liike oli voimissaan. Lakkoja aloitettiin herkästi ja välillä huvikseen koska voitiin.

Tavaraa meni kaupaksi joten helpointa oli korottaa palkkoja, ja huolehtia kilpailukyvystä devalvaatioin. Lada kelpasi duunarille ja Kanarian saarilla oli varaa käydä, vaikkei markka niin arvossaan ollutkaan. Leningradissa oltiin sentään miljonäärejä, jos ymmärrettiin ottaa ylimääräiset sukahousut mukaan.

Hinta-palkka-spiraali tarkoittaa inflaatiokierrettä, missä kohonneet palkkakustannukset siirretään tuotteiden hintoihin ja missä kasvanut ostovoima lisää tuotteiden kysyntää, mikä taas nostaa niiden hintoja entisestään. Koska hinta-palkka-spiraalilla ei ole juurikaan vaikutusta tuontituotteiden hintoihin, niin soppa on valmis: inflaatiokierteen jatkuessa vaihtotase menee pahasti pakkaselle, kun tuonti vetää mutta vienti sakkaa.

Kelluvan valuuttakurssin pitäisi nostaa tuontituotteiden hintoja inflaation tahdissa, kun taas kiinteän valuuttakurssin kanssa sählätessä devalvaatio tulee kertarysäyksellä. Devalvaatio aiheuttaa tietysti lisää inflaatiota, koska se saa tuontituotteiden hinnat pompsahtamaan.

Niin taikka näin, devalvaatiot eivät syö kenenkään asunto- ja autolainoja olemattomiin vaan ne pitää maksaa ihan omalla rahalla takaisin. Inflaatio, devalvaatio eikä housuihin pissaaminen auta, jos oma palkka ei nouse.

 

[YliKoo]

Hinta-palkka-spiraali tarkoittaa inflaatiokierrettä, missä kohonneet palkkakustannukset siirretään tuotteiden hintoihin ja missä kasvanut ostovoima lisää tuotteiden kysyntää, mikä taas nostaa niiden hintoja entisestään. Koska hinta-palkka-spiraalilla ei ole juurikaan vaikutusta tuontituotteiden hintoihin, niin soppa on valmis: inflaatiokierteen jatkuessa vaihtotase menee pahasti pakkaselle, kun tuonti vetää mutta vienti sakkaa.

60-luvun loppu, 70- ja 80- luvut menivät juurikin päin vastoin.

Koska vienti veti, kiitos Clearing-kaupan, oli töitä että riitti. Aika oli yleisesti vasemmistovetoista ja AY-liike voimissaan. Palkkoja nostettiin ja jos ei heti nostettu, iskettiin perseet penkkiin. Sitten nostettiin.

Vientiä oli muutakin, joten kilpailukykyä piti korjata. Vuorineuvokset ilmoittivat hallituksille, että on aika ottaa D-vitamiinia. Koska työllisyys piti säilyttää ja viennin piti vetää, lääkettä otettiin.

Tuontitavarat kallistuivat, mutta Kanariansaarilla markka tuntui vahvalta, kun grande birra oli halvempi kuin kotosalla. Avtoexportilla oli maahantuoja Konela, ja puolet autoista Ladoja. Muut halpoja japanialaisia.

Kun noihin aikoihin otti pankkilainan hartiapankkirakentamista varten, nousi palkka moneen otteeseen - aika reippaastikin - takaisinmaksuaikana. Jos lainan nostamishetkellä sen suuruus oli vaikka 100*kuukausipalkka, putosi sen määrä palkkaan suhtetutettuna varsin vauhdikkaasti. Rahalla se toki maksettiin, ei siinä mitään.

Ei Suomessa markkinatalouden lait päteneet noihin aikohin oikein miltään osin. Suomen Pankki päätti peruskoron ja korkosääntely määritteli lainojen korot. Inflaatio oli pysyvästi korkotasoa korkeampi.

Vapaassa markkinataloudessa tuo ei ehkä olisi toiminut, täällä pelitti loistavasti kunnes muuan Kullberg ilmoitti, että mehän mennäänkin Eurooppaan pää pystyssä, ja kiinnitti markan epärealistisen korkealla arvolla ecuun. Hallitus yritti devalvoida ensin ja tehdä yhteiskuntasopimusta kustannusten kurissa pitämiseksi, mutta minkäs teet, kun pankki eikä AY-liike ei antanut tuumaakaan periksi. Kun tuohon hetkeen osui vielä erään naapurivaltion kaatuminen ja kaupan äkkipyssäys, olikin soosi sitten valmis.

 

[viimeinen mohikaani]

60-luvun loppu, 70- ja 80- luvut menivät juurikin päin vastoin.

Siis mikä meni päinvastoin? Jos toinen puhuu inflaatio-devalvaatio-spiraalista ja toinen devalvaatio-inflaatio-kierteestä, niin eikö se ole ihan sama asia? Jos D-vitamiinia otettiin etupainoisesti, niin se oli heikon markan politiikkaa, ja jos devalvaatio tehtiin vasta pakon edessä, niin se oli seurausta pieleen menneestä vahvan markan politiikasta?

Kun noihin aikoihin otti pankkilainan hartiapankkirakentamista varten, nousi palkka moneen otteeseen - aika reippaastikin - takaisinmaksuaikana. Jos lainan nostamishetkellä sen suuruus oli vaikka 100*kuukausipalkka, putosi sen määrä palkkaan suhtetutettuna varsin vauhdikkaasti. Rahalla se toki maksettiin, ei siinä mitään.

Tulihan se sieltä, kun vähän jumpattiin! Jos on työikäinen, jos on töissä ja jos firmalla on hinnoitteluvoimaa, niin silloin kohisten nousseella palkalla on mukava maksella velkoja pois mutta opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä eikä osaa työllisistäkään paljoa naurata, kun inflaatio syö säästöjen ostovoiman eivätkä velat tosiaankaan häviä mihinkään.

 

[YliKoo]

Siis mikä meni päinvastoin?

tuonti vetää mutta vienti sakkaa.

Kun markka heikkeni, tuonti väheni ja vienti lisääntyi. Vienti oli Suomen elinehto. Tosin se ei ollut tervettä, koska Clearing. Neuvostoliittoon vietävästä tavarasta ei saatu rahaa, vaan oletettu arvo laitettiin Clearing-tilille, ja takaisin tuotiin raakaöljyä ja sinkkiämpäreitä.

Jos toinen puhuu inflaatio-devalvaatio-spiraalista ja toinen devalvaatio-inflaatio-kierteestä, niin eikö se ole ihan sama asia?

En tietoisesti ollut eri mieltä tuosta devalvaatio-inflaatiokierteestä, ja voipi olla ettei kukaan edes tiennyt kumpi johtui kummasta. Maan tapa.

Jos D-vitamiinia otettiin etupainoisesti, niin se oli heikon markan politiikkaa, ja jos devalvaatio tehtiin vasta pakon edessä, niin se oli seurausta pieleen menneestä vahvan markan politiikasta?

Markkaa ei ollut tarkoituskaan pitää vahvana ennen kuin se kytkettiin ecuun. Eli se oli onnistunutta heikon markan politiikkaa.

Tulihan se sieltä, kun vähän jumpattiin! Jos on työikäinen, jos on töissä ja jos firmalla on hinnoitteluvoimaa, niin silloin kohisten nousseella palkalla on mukava maksella velkoja pois mutta opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä eikä osaa työllisistäkään paljoa naurata, kun inflaatio syö säästöjen ostovoiman eivätkä velat tosiaankaan häviä mihinkään.

Tätäpä tarkoitin. Jos kielikuvassani käytin että inflaatio söi velat, niin en tarkoittanut että joku mekanismi olisi ne nollannut. Aikalaisena muistan, että autosta, moottoripyörästä tai muusta uuteen vaihdettavasta, esim traktorista, sai yleensä enemmän vaihdossa kuin mitä se oli uutena maksanut, vaikka sitä oli useampi vuosi käytetty. Tuosta voi päätellä inflaation voimaa.

Ei silloin samalla tavalla kyselty opiskelijoitten tai työttömien hyvinvointia. Tuohon aikaan eläkeläiset olivat niitä, ketkä eivät paljoakaan olleet maksaneet eli eivät juuri eläkkeitäkään saaneet. Kellä oli varallisuutta, elivät sillä, jotkut olivat syytingillä lasten tai sukulaisten nurkissa. Yhteiskunta oli agraarinen joten melkoinen osa oli maatalojen pikkupirteissä tai omissa kammareissaan. Puliukot elivät siltojen alla kunnes paletuivat, varattomat vietiin vanhainkoteihin ja heille kahvi tarjottiin ämpäreistä, toisessa oli maitoa ja toisessa mustaa.

Opiskelijat kävivät töissä ja rahoittivat sillä opintonsa, sekä ottivat tietysti opintolainaa, jonka inflaatio sitten söi (sic!)

 

[kimmo.j]

Ruotsin valtio on myös huolehtinut porkkanoista. Meillä uudistaminen on tarkoittanut keppiä. Sama Tanskassa ja Norjassa, on annttu keppiä ja karoteenia. Työllisyysasteen erot selittyvät helposti paheksutulla tempputyöllistämisellä.

Voisiko kukaan uskoa sitä, että olisi tehty virheitä? No ei, koska poliitikko on erehtymätön.

Mutta ollaampa tultu etäs otsikosta, siirrytään ylistämään persujen takinkääntöä yhteisvelkakekkereissä. Toivon totisesti, että malli ajaa Suomen luolat pursolleen materiaalia. Odota en kyllä liikoja.

Italia jo irtosi himokkaiden koalitiosta... Ehkä se saadaan ruotuun, kun luvataan jotain.....

Saatat olla oikeassa, mutta mikä olisi toivottu/riittävä porkkana?

Omasta mielestä laskeva veroprosentti, tai paremminkin pienempi veroaste olisi itselleni mieluinen.

 

[viimeinen mohikaani]

Kun markka heikkeni, tuonti väheni ja vienti lisääntyi.

Juuri näin mutta devalvaatio on vain kolikon toinen puoli. Kotimainen inflaatio yhdistettynä kiinteään valuuttakurssiin taas toimii kuten revalvaatio vaikka nimellisesti valuuttakurssit pysyvätkin samana. Kotimaiset tuotteet kallistuvat suhteessa tuontituotteisiin, jolloin tuonti lisääntyy, ja vastaavasti vientituotteet kallistuvat niin omassa kuin vieraassakin valuutassa, jolloin vienti vähenee.

En tietoisesti ollut eri mieltä tuosta devalvaatio-inflaatiokierteestä, ja voipi olla ettei kukaan edes tiennyt kumpi johtui kummasta.

Saman kolikon kaksi eri puolta: kotimainen inflaatio yhdistettynä kiinteään valuuttakurssiin tuhosi kilpailukyvyn joka sitten palautettiin devalvoimalla. Sykli toistui uudestaan ja uudestaan kunnes markka päästettiin kellumaan.

Markkaa ei ollut tarkoituskaan pitää vahvana ennen kuin se kytkettiin ecuun. Eli se oli onnistunutta heikon markan politiikkaa.

Ei holtittomasta taloudenpidosta saa menestystarinaa mitenkään eikä inflaatiossa ole juurikaan voittajia. Tosin pieninä annoksina inflaatio on ihan tervettä ja yleensä keskuspankkien hintavakaustavoite onkin muutaman prosentin luokkaa vuodessa.

 

[YliKoo]

Juuri näin mutta devalvaatio on vain kolikon toinen puoli. Kotimainen inflaatio yhdistettynä kiinteään valuuttakurssiin taas toimii kuten revalvaatio vaikka nimellisesti valuuttakurssit pysyvätkin samana. Kotimaiset tuotteet kallistuvat suhteessa tuontituotteisiin, jolloin tuonti lisääntyy, ja vastaavasti vientituotteet kallistuvat niin omassa kuin vieraassakin valuutassa, jolloin vienti vähenee.

Saman kolikon kaksi eri puolta: kotimainen inflaatio yhdistettynä kiinteään valuuttakurssiin tuhosi kilpailukyvyn joka sitten palautettiin devalvoimalla. Sykli toistui uudestaan ja uudestaan kunnes markka päästettiin kellumaan.

Ei holtittomasta taloudenpidosta saa menestystarinaa mitenkään eikä inflaatiossa ole juurikaan voittajia. Tosin pieninä annoksina inflaatio on ihan tervettä ja yleensä keskuspankkien hintavakaustavoite onkin muutaman prosentin luokkaa vuodessa.

Me puhutaan nyt ehkä vähän eri aikakausista. Ymmärrän nuo näkökulmasi, enkä niistä ole lainkaan eri mieltä.

Aloitin oman pohdintani siitä, kuinka suurilla ikäluokilla on ollut tiettyä etua Suomen talouspolitiikasta 60-luvun lopulta 90-luvun alun lamaan.

Työllisyys oli hyvä, vienti veti, palkat nousivat, korot olivat inflaatioon nähden vakaat ja matalat. Talouspolitiikka ei ollut epäonnistunutta sen ajan mittapuulla, koska valtiontalous oli koko lailla tasapainossa, kasvu voimakasta ja ihmisillä työtä. Toki pientilojen suuri määrä tuki työllisyyttä, budjeteista meni merkittävä summa "maataloustukiaisiin," mutta sen ajan mittapuulla se oli kannattavasti sijoitettua rahaa, yksi parhaista ellei paras tapa tukea työllisyyttä. Ylituotantoa oli, ja voivuoria purettiin Neuvostoliittoon. Vastineeksi saatiin siis öljyä ja sinkkiämpäreitä, joista ei ollut suuremmin pulaa.

Kyse ei ollut holtittomasta taloudenpidosta, eikä vapaasta markkinataloudesta. Ennemminkin melko suljetuista ja säännellyistä markkinoista, siitä piti tuo Clearing huolen.

Vienti muualle seisoi kahdella jalalla, puisella ja metallisella. Molemmilla oli vahvat liitot takanaan, ja valta oli kommunisteilla ja demareilla. Suomi oli hyvin vasemmistolainen ja Neuvostomyönteinen siitä huolimatta, että kansalaiset suurelta osin tiesivät asioiden oikean laidan. Kokoomus ei ollut vuosikymmeniin hallituksissa, koska yleiset syyt.

Luin jostakin kuvauksen noiden vuosikymmenten suomettumisesta - oli kuin olisi tullut kosteusvaurioiseen taloon. Kaikki näytti olevan päällisin puolin hyvin, mutta kuitenkin aisti että jotakin on ilmassa.

Tämä on nykyhallituksen ketju, ja pian pamahtaa banaania. Tuon kuitenkin näitä juttuja esille siksi, ettei tuon ajan talouspolitiikka ollut epäonnistunutta, vaan se oli tänne sopiva sekoitus niin länsimaista politiikkaa kuin mahdollista, vaikkapa EEC:hen liittyminen oli varsinainen spektaakkeli, että ylipäätään saatiin lupa moiseen.

Ei noita aikoja ole mitään syytä tarkastella nykyisten talousoppien pohjalta, kuten ei arvostella sen ajan muutakaan politiikkaa tämän päivän kriteerien mukaan.