Tämä on suhteellisen nuoren ihmisen näkökulma, ja sellaisena se kannattaa ottaa.
Tilanteessa, jossa hyvinvointivaltiota ravistellaan täältä ja tuolta, kannattaa ehkä kuitenkin palata siihen mikä ja miksi eläke todellisuudessa on?
Alun perin eläkken tarkoitus oli (oma tulkinta) taata vanhuuden myötä työkyvyttömäksi muuttuvalle ihmiselle säällinen tulo äärimmäisen köyhyyden ja kurjuuden välttämiseksi. Alun perin sairastava vanhuus tuli eteen aikaisin eikä elinajan odotekaan päätä huimannut. Siksi eläkemaksut ei päätä huimanneet, vaikka mitään pohjarahastoja ei käytännössä ollut.
TÄMÄN VAIHEEN JÄLKEEN
Tapahtui mun henkilökohtaisen käsityksen mukaan hyvinvointivaltion kehitykseen liittyvä ajatuksen muutos:
Terveyden parantuessa ja eliniänodotteen kasvaessa tiettyyn ikään sidottu järjestelmä alkoi tuottaa edellisen päälle seuraavaa tulkintaa: pitkä työura palkitaan tuurista riippuen lyhyellä tai pitkällä, terveelläkin vanhuudella, jonka aikana yhteiskunta kantaa ainakin merkittävän osan elinkustannuksista, monilla jopa kaiken.
Sitten ne madonluvut: eläkeläisten määrä on kasvanut 2000-luvulla puolella miljoonalla, vuoden 2008 jälkeen työikäinen väestö on VÄHENTYNYT hyödyllisestä, haitallisesta ja todella haitallisesta maahanmuutosta huolimatta. Samaan aikaan tuottavuuskehitys Suomessa on tunnetusti ollut surkeaa. Kun tunnetusti talouskehitys =tuottavuus * työntekijämäärä, niin eihän tämä yhtälö voi mitenkään toimia.
@Vonka kanssa olen periaatteessa samaa mieltä että nollasummapeliä pelattaessa se eläkkeelle lähtijä luovuttaa paikkansa jollekin nuoremmalle. Tämä nollasummapeli on kuitenkin se mitä Suomessa on pelattu kohta 20-vuotta, eikä hyvää ole tullut. Jos haetaan minkäänlaista hyvinvointia tukevaa kasvua, nimenomaan ja alleviivaten niillä kansantalouteen tehdyillä lisävuosilla on merkitystä.
Mun 20 centtiä tähän keskusteluun on, että eläkettä tulisi alkaa katsoa taas rehellisesti sen mukaan mikä se pohjimmiltaan on: kollektiivinen vakuutus sitä tilannetta varten että juuri sinä et terveytesi vuoksi pysty elättämään itseäsi.
Tässä tarkoituksessa koko ikäluokalle asetettu viimeinen käyttöpäivä toimii äärimmäisen huonosti.
Pitkään voimassa olleen yhteiskuntasopimuksen huomioon ottaen ajatus varmasti kuulostaa radikaalilta 40-60 vuotiaan korvissa. Meille 20-30 vuotiaille ajatus siitä että kello tulisi meidät pelastamaan on ”aina” kuulostanut epäuskottavalta.
Mun mielestä ainoa järkevä tapa uudistukseen kulkisi koko sosiaaliturvajärjestelmän räjäyttävän perustulon kautta. Leikkuriin päätyisi niin eläkkeet, ansiosidonnais-, opinto ja toimeentulotuet. Tilalle tulotasosta riippumatta maksettava (matala) perustulo, jolla ihminen pystyy elämään, mutta ns. voi ja juusto leivän päälle pitää tienata tai tienata ja säästää ihan itse. Tämä säilyttäisi viimesijaisen turvan, mutta kannustaisi työskentelemään kykyjen mukaan kaikissa elämän vaiheissa. Tämän päälle tuen rajaus kansalaisuuden mukaan niin olisi kannustinloukut kokonaisuudessaan aika vähissä.
