Tasapaino on tärkeää, mutta voisi kysyä missä se on ollut kun on työntekijän asemaa on parannettu työnantajan kustannuksella?
Mutta eikähän kysymys ole vain siitä, että työnantajaa on pantu kakkoseen. Kyse on myös monien kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta kun palkka määräytyy tittelin mukaan, ei työpanoksen mukaan, tai kun osan ihmisistä ei tarvitse noudattaa yhteisiä sääntöjä, eikä työnantajalla ole työkaluja tilanteen hoitamiseen.
Kuitenkin Ruotsi ja Tanska ovat onnistuneesti uudistaneet työelämänsä. Esimerkkinä nyt ensimmäisen sairaspäivän omavastuu. Tälläkin foorumilla puhuttiin kuinka ihmiset kuolevat kun tulevat sairaana töihin. Ei Ruotsissa ihmiset kuole tuon takia, mutta monella alalla on vähemmän sairaspoissaoloja kuin ennen.
Meillä on voimakas ajatusmalli, jossa aikaisemmin saatu etu on ansaittu etu, jota ei tarvitse kompensoida työnantajalle, mutta työnantajan saama etu pitäisi kompensoida jotenkin työntekijälle. Missä tässä on tasapaino?
Kaikki tämä on johtanut siihen, että monet pienyrittäjän eivät halua/uskalla työllistää ihmisiä. Samaa tunnetaan keskisuurissa yrityksissä.
PK-yritykset ovat kuitenkin maan suurimmat työllistäjät, joten heitä olisi syytä kuunnella jos halutaan ihmisille töitä.