Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tonoppa
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
On tietysti helpompi sanoa, että yritys sijoitti Suomeen. Mutta jotkut sen yrityksenkin omistavat. Tai, että pankista saa pääomaa. Mutta pankki ei ota mitään riskiä - yrittäminen on monesti juuri sitä - riskiä.

Kuka tahansa voi ottaa riskiä ja sijoittaa. Mutta harvalla riittää rohkeus tai usko. Tai siihen irroitettavat pelimerkit.

Jos sijoituksen odotettava tuotto kasvaa, useampi ottaa sen riskin.
 
Entinen Liikkeenharjoittaja, yrittäjä ja kapitalistina nykyinen "eläkeläinen" vaikka siihen on vielä vuosia.
Kateellisuutta tässä maassa pitää välttää, se ei johda mihinkään hyvään.
Ahkeruus yritteliäisyys tätä maata kantaa tuo töitä ja vie yhteiskuntaa eteenpäin, ei yksikään byrokraatti ja verojen suunnittelija.
Kyllä se Nalle vaan asiaa puhuu. Eduskunnassakin kaikille kelpaa hillotolppa säädystä riippumatta.
 
Kun Nalle rikastuu, hän työllistää samalla monta muuta ihmistä. Lisäksi hän käyttää rahaa, jolloin taas moni ihminen työllistyy.
Toki ja samoin monet muut hänen kaltaisensa työllistävät ja luovat työtä. Se mistä monesti varmasti ollaan eri mieltä, että mikä on sopiva rikastumisen määrä ja millä ehdoilla se tehdään. Monelle Nalleille kelpaisi minimi palkka ja maksimi työ. Oikeudenmukaisuus on sitten siinä jossain keskivaiheilla ja siihen tarvitaan valtiovallan sääntelyä. Sanon valtiovallan enkä liittojen koska liitot edistävät sitä toista puolta. Näitä taasen harvemmin tuntuu kiinnostavan muu kuin maksimin ottaminen vaikka se tarkoittaisi irtisanomia ja vaikkapa tehtaiden alasajoa Suomessa. Hetken se toki lämmittää. Valtiovallan tulisi olla tuossa välissä toteamassa että mikä on se taso joka hyödyttää yritystä, kansantaloutta ja myös kansalaista.
 
Onko kapitalisti sinun sanakirjassasi negatiivinen termi?
Ei missään nimessä. Kapitalisteja tarvitaan mutta pelisääntöjen tulee olla selvät. Suomessa on ihan liian vähän rikkaita, ihan liian paljon persaukisia ja se kuuluisa keskiluokkakin kapenee kovaa vauhtia. Valitettavasti sekin väärään suuntaan kun tipahtava ennemmin sinne köyhän kuin rikkaan puolelle.
 
Suomi on kaikkinensa aivan liian sosialistinen maa. Täällä yrittäminen on kyllä mahdollista ja siitä on tehty jopa helppoa tietyssä mielessä mutta sääntely on sellaista, että jos haluat perustaa vaikkapa kahvilan niin kyllä siinä aika monta kuppia saa myydä että sillä laskut maksaa ja jotain jää vielä elämiseen. Toki tiettyyn pisteeseen asti valvonta on ihan hyvää mutta liika on liikaa. Nykymenolla jos syöminen ravintolassa vaatii liian monen päivän palkan niin kyllä siinä asiakas kunta jää kapeaksi ja leipä yrittäjälle ohueksi. Ostovoima on liian heikko kun pitää pyörittää jumalatonta julkista koneistoa ja tulon siirtojen kautta elättää vielä suurempaa vanhan kansan sanomaa köyhällistöä.
 
Toki ja samoin monet muut hänen kaltaisensa työllistävät ja luovat työtä. Se mistä monesti varmasti ollaan eri mieltä, että mikä on sopiva rikastumisen määrä ja millä ehdoilla se tehdään. Monelle Nalleille kelpaisi minimi palkka ja maksimi työ. Oikeudenmukaisuus on sitten siinä jossain keskivaiheilla ja siihen tarvitaan valtiovallan sääntelyä. Sanon valtiovallan enkä liittojen koska liitot edistävät sitä toista puolta. Näitä taasen harvemmin tuntuu kiinnostavan muu kuin maksimin ottaminen vaikka se tarkoittaisi irtisanomia ja vaikkapa tehtaiden alasajoa Suomessa. Hetken se toki lämmittää. Valtiovallan tulisi olla tuossa välissä toteamassa että mikä on se taso joka hyödyttää yritystä, kansantaloutta ja myös kansalaista.
Kun katsoo kotimaisia poliittikkoja ja virkamiehiä, ei luottamukseni heidän kykyihinsä ole suuren suuri.
Työelämän kriisi ja kyvyttömyys korjata se, lienee riittävä todiste asiasta.

Toki olen kanssasi samaa mieltä, ettei työelämän tule olla täysin säätelemätöntä, vaan pelisäännöt tarvitaan.
Mutta kysymykseni on, mikä on on sopiva rikastumisen määrä ja kuka on kelvollinen määrittämän se?
Omasta mielestäni, "sopiva rikastumisen määrä" kuulostaa itsessään kateudesta kumpuavalta termiltä. En usko että rikastumisen rajoittaminen jotenkin toimisi, vaan se olisi keinotekoinen toimi, joka toisi omat ongelmansa.
 
Suurimpia hankaluuksia pienyrittäjälle on, että vaikka kirjanpito olisi ulkoistettu niin paperinpyöritystä on sama määrä - on töissä vain yrittäjä itse tai 5 muuta. Ja pahimmillaan se on useampi päivä kuukaudesta.

Ja juuri pienyrittäjälle se yrittäminen pitäisi olla mahdollisimman matalalla kynnyksellä, jotta yritys jaksaisi kasvaa.
 
Suurimpia hankaluuksia pienyrittäjälle on, että vaikka kirjanpito olisi ulkoistettu niin paperinpyöritystä on sama määrä - on töissä vain yrittäjä itse tai 5 muuta. Ja pahimmillaan se on useampi päivä kuukaudesta.

Ja juuri pienyrittäjälle se yrittäminen pitäisi olla mahdollisimman matalalla kynnyksellä, jotta yritys jaksaisi kasvaa.
Paperinpyörityksen osalta on tietysti valtavia eroja. En heti tunnista tilannetta, jossa yksinyrittäjällä menisi useita päiviä kuukaudessa paperisotaan, mutta näkymäni onkin rajoittunut.

Ihan mielenkiinnosta, mitkä alat ovat oman kokemuksenne mukaan niitä hankalimpia? Ja nyt puhutaan siis kirjeenvaihdosta viranomaisen kanssa yms eikä esim. taloushallinnosta? Ja joka kuukausi yrityksen jo pyöriessä niihin menee useita päiviä? Ettei puhuta yrityksen käynnistysvaiheesta.
 
Kun katsoo kotimaisia poliittikkoja ja virkamiehiä, ei luottamukseni heidän kykyihinsä ole suuren suuri.
Työelämän kriisi ja kyvyttömyys korjata se, lienee riittävä todiste asiasta.

Toki olen kanssasi samaa mieltä, ettei työelämän tule olla täysin säätelemätöntä, vaan pelisäännöt tarvitaan.
Mutta kysymykseni on, mikä on on sopiva rikastumisen määrä ja kuka on kelvollinen määrittämän se?
Omasta mielestäni, "sopiva rikastumisen määrä" kuulostaa itsessään kateudesta kumpuavalta termiltä. En usko että rikastumisen rajoittaminen jotenkin toimisi, vaan se olisi keinotekoinen toimi, joka toisi omat ongelmansa.
Mun mielestä raja pitäisi olla, että rikastua ei saa toisia hyväksikäyttämällä. Suomessa voitaisiin vallan hyvin säätää minimipalkasta.
 
Suurimpia hankaluuksia pienyrittäjälle on, että vaikka kirjanpito olisi ulkoistettu niin paperinpyöritystä on sama määrä - on töissä vain yrittäjä itse tai 5 muuta. Ja pahimmillaan se on useampi päivä kuukaudesta.

Ja juuri pienyrittäjälle se yrittäminen pitäisi olla mahdollisimman matalalla kynnyksellä, jotta yritys jaksaisi kasvaa.
En tuosta ihan heti kanssa tunnista, että jos kirjanpito on ulkoistettu niin paperin pyörittämiseen menisi siitä huolimatta useita päiviä viikossa toki riippuunee yritystoiminnasta jota harjoittaa. Yrittäjä monesti hoitaa myynnin itse ja samoin tavaroiden tilaamisen. Näitä on vaikea ulkoistaa mutta viranomaisilmoitusten lähettämiset yms. on monesti ulkoistettu taloushallinnon ammattilaisille.
 
Mun mielestä raja pitäisi olla, että rikastua ei saa toisia hyväksikäyttämällä. Suomessa voitaisiin vallan hyvin säätää minimipalkasta.
Lauseena on helppo olla samaa mieltä, vaikeus on, mikä on hyväksikäyttöä?
Jos palkkaat 10 ihmistä ja vuotta myöhemmin irtisanot heistä puolet kun työt vähenevät, oletko hyväksikäyttäjä jos nostat osinkoa tuosta hyvästä vuodesta?

Meillä ei ole laissa säädettyä minimipalkkaa, mutta pääsääntöisesti tes säätää sen.
 
Olen aina inhonnut ideologioita. Toisaalta onhan mullakin ideologia: se on kultainen keskitie, kaikkien osapuolten huomioiminen. Talvisodan aikainen tammikuun kihlaus toi paljon hyötyä vuosikymmeniksi, kunnes 2000-luvulla Antti Herlin ensimmäisenä päätti toisen linjan. Eriytyminen kiihtyi Häkämiehen aloittaessa.

Juuri TES-sopimuksista pieni reuna oikeistoa haluaa eroon puhtaasti ideologisista syistä. Se on se reuna, joka pitäisi orjia, jos se olisi sallittua ja pitääkin, jos kukaan ei huomaa (vrt. Lapin Marja, Turun telakka jne.).

Toisessa laidassa ovat sitten sellaiset ay-änkyrät, jotka eivät vakavissa taloustilanteissa ymmärrä joustaa missään. Lakkoilemalla tätä maata ei suosta nosteta.

Kerron, miksi joskus se on jopa ainoa vaihtoehto.

Ongelma on siinä, että EK:n alaiset liitot tarjoavat aina niin merkittäviä heikennyksiä ja nollalinjaa, että sitä ei voi hyväksyä. Et voisi sinäkään alallasi, jos näkisit ne alkuehdotukset, sen mistä neuvotteluissa aina lähdetään.

Tosin kaikkein karmeimmat pohjapaperit eivät ole täysin yksityisiltä toimijoilta! Ne saattavat tulla ihan yhtä hyvin kuntatyönantajalta tai valtiolta tai vaikka EK/Sivistalta. Se on mielenkiintoista, kun joku, joka ei penniäkään maksa omasta pussistaan, vaan saa ylisuuren liksansa sinulta ja minulta, leikkii suurta päällikköä ja jotain Wahlroosia.

Olen ollut 30 vuotta sovittelemassa kentän ja työnantajan etuja varsin onnistuneesti. En ole enää kauan. Tavan kansalainen lukee mediasta vain erimielisyydet korotuksen määrästä. TES-sopimukset ovat kuitenkin 100-150 sivuisia pumaskoita, joihin tehtävät tekstimuutokset jäävät aina tutkan alle. Sopimusteknisistä syistä neuvottelujen aikana niistä ei edes puhuta julkisuuteen.

Yrityksen ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Lait ovat ainoa, millä voi ummikkoa työntekijää suojata. Se ei ole mielipidekysymys vaan aritmetiikkaa.
 
Lauseena on helppo olla samaa mieltä, vaikeus on, mikä on hyväksikäyttöä?
Jos palkkaat 10 ihmistä ja vuotta myöhemmin irtisanot heistä puolet kun työt vähenevät, oletko hyväksikäyttäjä jos nostat osinkoa tuosta hyvästä vuodesta?

Meillä ei ole laissa säädettyä minimipalkkaa, mutta pääsääntöisesti tes säätää sen.
Esimerkkisi ei mielestäni olisi hyväksikäyttöä. Mielestäni riistäminen täyttää hyväksikäytön määritelmän mitä on nähty mm. ulkomaalaisten työntekijöiden kohdalla. TES tosiaan määrittelee alakohtaisen minimipalkan mutta on aloja joilla ei ole TES:ä käytössä vaan näissä mennään lain mukaan. Ylipäätään lainsäädännössä olisi hyvä määritellä taso jota voidaan pitää minimi toimeentulona ja korvauksena työstä. Koko työelämä toki vaatisi uudistuksia ja karenssi pitäisi poistaa ja samalla irtisanomista helpottaa. Tanskassa tuntuisi olevan hyvä järjestelmä mutta se on kallis ja Suomessa tupataan ikävän usein kopioimaan vain hekennykset mutta jätetään ne työkalut kopioimatta jotka myös työllistäisi henkilön uudelleen. Lisäksi Suomessa on ikävänä ilmiönä se, että +50 vuotiaita ei nähdä enää tuottavina työntekijöinä.
 
Taloyhtiön hallinnollisten tietojen pitää olla huoneistotietojärjestelmässä viimeistään 30.6.2026:


Yksi naula lisää Suomen arkkuun. Turhan työn määrä kasvaa eksponentiaalisesti, kun isännöitsijöiden pitää näpytellä huoneistokohtaiset lainaosuudet aina tietojen muuttuessa johonkin visvaiseen tietojärjestelmään, jossa niistä ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Jos näistä systeemeistä olisi oikeasti hyötyä, niin käyttäjät liittyisivät niihin markkinaehtoisesti eikä ketään tarvitsisi pakottaa mukaan. Suuret taloyhtiöt sekä isännöintitoimistot ehkä vielä jotenkin pärjäävät jatkuvien mullistusten kanssa mutta pienemmät ovat kusessa näiden systeemien kanssa. Asumista ja asunto-osakeyhtiöitä on helppo kurittaa, kun rakennukset eivät voi lähteä ulkomaille karkuun.
 
Johan täällä on köyhien poikien Nalle-innostus alkanut.

Se teoria on aikoja sitten romutettu, että kun tuloerot ovat suuret, murusia tippuu alaspäin ja kaikilla on kivaa.
Aikoinaan oli tapana sanoa, että kun vesi nousee niin kaikki veneet nousee. Kukaan ei ole tätä sanontaa tainnut kehdata käyttää enää vuosiin.

Nalle jaksaa aina mussuttaa perintöverosta. Suomessahan sitä laskettiin, mutta alapäästä. Tämä oli tietysti Nallen mielestä aivan väärin, kun köyhät hyötyi.

Wahlroos ei ole mielestäni kummoinen talousajattelija, vaan enempi sellainen Jari Sarasvuo-tyyppinen iskulauseiden heittelijä. Kun niitä rupeaa ruotimaan tarkemmin niin taustalta ei useinkaan löydy substanssia, asiat voi todellisuudessa olla jopa täysin toisin kuin mitä Nalle väittää. Ruotsi nyt ei varmaan monenkaan mielestä ole veroparatiisi edes Suomeen verrattuna, paitsi jos vertailee pelkästään Nallen suosikkitopikkia eli perintöveroa. Sekin oli Ruotsissa aiemmin sellainen että juuri rikkaat sen kikkailulla usein välttivät. Mutta Nallen puheissa juuri tämä nousee kriittiseksi tekijäksi "investointien houkuttelemiseksi".
 
Aikoinaan oli tapana sanoa, että kun vesi nousee niin kaikki veneet nousee. Kukaan ei ole tätä sanontaa tainnut kehdata käyttää enää vuosiin.

Nalle jaksaa aina mussuttaa perintöverosta. Suomessahan sitä laskettiin, mutta alapäästä. Tämä oli tietysti Nallen mielestä aivan väärin, kun köyhät hyötyi.

Wahlroos ei ole mielestäni kummoinen talousajattelija, vaan enempi sellainen Jari Sarasvuo-tyyppinen iskulauseiden heittelijä. Kun niitä rupeaa ruotimaan tarkemmin niin taustalta ei useinkaan löydy substanssia, asiat voi todellisuudessa olla jopa täysin toisin kuin mitä Nalle väittää. Ruotsi nyt ei varmaan monenkaan mielestä ole veroparatiisi edes Suomeen verrattuna, paitsi jos vertailee pelkästään Nallen suosikkitopikkia eli perintöveroa. Sekin oli Ruotsissa aiemmin sellainen että juuri rikkaat sen kikkailulla usein välttivät. Mutta Nallen puheissa juuri tämä nousee kriittiseksi tekijäksi "investointien houkuttelemiseksi".
Niin, Wahlroos on vain taloustieteen tohtori.
Hyvin lähteistettyjä kirjoja on kirjoittanut. Kaikkea muuta kuin iskulauseiden heittelyä.
Oikeassahan se on, pääoma on lähes aina ilman omaatuntoa ja se hakeutuu sinne, missä se tuottaa parhaiten.
Suomessa pääomalle saa huonomman tuoton, joten eipä tänne investointeja tule.
 
Back
Top